Lue keskustelun säännöt.
Odotan toista lastamme viimeisilläni, nyt mies ilmoitti haluavansa erota
30.07.2012 |
Miten ihmeessä selviän tästä hengissä?? Tuntuu aivan kuin joku veivaisi puukkoa sisuskaluuissani ja seinät kaatuisivat päälleni. Mies haluaa erota ja on kuulemmma oikea ratkaisu, minäkin tulen jonain päivänä olemaan onnellisempi jonkun toisen kanssa. Meillä on siis 2 vuotias ja aivan näillä hetkillä syntyy toinen lapsemme. Olen totaalisessa shokissa enkä pysty lopettaa itkemistä. Mies on yrittänyt lohduttaa ja vannoo olevansa edelleen lapsille läsnä ja ettei minun tarvitse murehtia raha-asioista jne jne.
Ei kuulemma uskaltanut sanoa mitään aikaisemmin, mutta nyt tuli vaan sellainen olo, että oli pakko sanoa, että on päättänyt lähteä. Vaikeaahan meillä on ollut, taapero on valvottanut todella paljon, olen ollut kuolemanväsynyt, perhepiirissä on tapahtunut kuolemantapaus ja sairauksia, on siis ollut vaikeita aikoja ylipäänsä. Mutta en ikimaailmassa olisi uskonut, että mies jättäisi perheensä, pienen lapsen ja viimeisillään olevan vaimonsa.
Olen kuin hakattu, en pysty toimimaan ollenkaan, yritän jotenkin pitää taaperosta huolta. Hän ihmettelee, kun itken koko ajan ja kävelen ympäri kämppää. On kuin olisin jossain painajaisunessa ja rukoilen herääväni kohta. Rakastan miestä, hän on elämäni rakkaus, sielunkumppanini. Miten helvetissä selviän tästä hengissä? Voisinko joku auttaa.. Olen aivan hukassa, niin hukassa ja paniikissa, sattuu ihan fyysisesti joka paikkaan. Mies ei näyttänyt olevan surullinen ollenkaan, vaikka itkin aivan hysteerisenä ja lohduttomana (lähti siis äsken töihin). Ei edes halannut minua, ihan kuin häneltä olisi pudonnut kivi sydämeltä ja voi nyt olla onnellinen, viis minusta.
Herra isä sentään, miten ihmeessä pääsen tästä ylös? Pitäisi vauvakin synnyttää ja jaksaa hoitaa kahta pikkulasta.
Kommentit (670)
Kaikki apu ja tuki vaan vastaan!
Tietävätkö miehen vanhemmat jo?
Onko mies valmis etsimään itselleen asuntoa ja tukemaan sinua ja lapsia asumaan ainakin toistaiseksi nykyisessä kodissanne?
Mikäli mies pitää tiukasti kiinni eroaikeestaan, vaatisin häntä muuttamaan omaan asuntoon mitä pikimmin ja ottamaan suuren vastuun esikoisen hoitamisesta. Vauvaa ei ole mieltä viedä isälle hoitoon. Mieheltä on julmaa sinua kohtaan leikkiä toisaalta perhettä, mutta vaatia samalla sinkun oikeuksia.
Mikäli yhtään ilahduttaa, myös minä näillä näppiksilläni haluan ilmaista tukeni sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuka mies, tai nainenkaan, jolla on 2-vuotias ja vauva tulossa, vatvoo kuukausikaupalla omia tunteitaan jossain murheen alhossa ja lopulta urheasti kertoo ne puolisolleen juuri ennen vauvan syntymää? Tuossa elämäntilanteessa ei yksinkertaisesti ole varaa eikä oikeutta mihinkään eksistentialistisiin pohdintoihin omien tunteiden kaikista nyansseista (tai on oikeus pohdintoihin, kunhan ei kaada niiden seurauksia puolison ja lasten niskaan). Miksi ei voi odottaa vaikka edes vuotta ennen kuin ilmoittaa eroavansa? Jos on tyhjä olo tms. kun ei enää rakasta niin luulisi että se siitä karisee kun keskittyy lapsiin. Ei aikuinen ihminen voi olettaa, että saa kokea joka ikinen hetki palavaa, vastavuoroista rakkautta, vaikka kiva tietenkin jos joillain näin on.
turhia eroja pikkulapsivaiheessa, kun nykyihmisillä ei ole mitään hajua siitä mitä erilaisia vaiheita ihmisen elämänkaareen yleensäkin kuuluu.
Millainen MIES jättää viimeisillään raskaana olevan vaimonsa ja pikkulapsensa?? Ei ainakaan sellainen, joka TAHTOO rakastaa ja kantaa vastuunsa miehenä ja perheenisänä. Avioliitto on tahdon asia, ja kun on perheen perustanut ei yhden perheenjäsenen tunne-elämän heilahtelut todellakaan saisi kaataa koko perhettä, sillä tunteita tulee ja menee.
Toisaalta itse olisin kyllä tyytyväinen että miehen totaalinen selkärangan puute ja niljakkuus tulisivat ilmi jo näin varhaisessa vaiheessa että pääsisi eroon kivuttomammin, lapsetkin unohtavat helpommin mitä nuorempia ovat.
kuinka olit lähtenyt joistain sukujuhlista ajamaan kotiin lapsen kanssa, kun mies oli juonut liikaa? Ja sitten mies muistaakseni lähetti jonkin viestin, jossa halusi erota tms?
Asialla ei sinänsä ole väliä, kysyn vain koska eilen juuri ajattelin tuota kyseistä naista ja mietin, kuinka hänen tarinansa on jatkunut.
Voin vain toivoa voimia sinulle, aika parantaa ja auttaa vaikka nyt et sitä uskoisikaan.
Ääliö mies sulla. Ei voi muuta sanoa. Kai kerroit jo hänen vanhemmilleen?
Tsemppi sulle AP! Kyllä sä tästä selviät ja varmasti et jää yksin. Me kaikki jopa täällä tiedetään että sä pystyt tähän.
Ehkä mieskin tulee vielä järkiinsä joskus, kuka tietää, mutta sinä sellaista idioottia välttämättä tarvitse.
ap:n viimeisin kommentti ollut täällä jo vaikka kuinka kauan ilman yhtäkään vastausta. Onko niin, että kun joku päättää selvitä, juttu ei enää kiinnostakaan ketään?
mitä täällä voidaan antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että kävit juttelemassa psykologille. Apua on ja sun ei tartteekkaan yrittää pärjätä yksin tässä kriisissä. Toivon kaikkea hyvää ja jaksamista. Tarinasi on koskettanut minua paljon.
ap:n viimeisin kommentti ollut täällä jo vaikka kuinka kauan ilman yhtäkään vastausta. Onko niin, että kun joku päättää selvitä, juttu ei enää kiinnostakaan ketään?
No, mitä sitten. Asia harvinaisen selvä, ja ap saanut kaiken avun mitä täällä voidaan antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
empatian kukkanen :D
ap:n viimeisin kommentti ollut täällä jo vaikka kuinka kauan ilman yhtäkään vastausta. Onko niin, että kun joku päättää selvitä, juttu ei enää kiinnostakaan ketään?
No, mitä sitten. Asia harvinaisen selvä, ja ap saanut kaiken avun mitä täällä voidaan antaa.
Valitettavasti mä en ainakaan pysty enää enempää auttamaan. Olen jo sen verran monta tukevaa ja kannustavaa viestiä laittanut.
ja ihan looginen eli mies omaan asuntoon ja taapero hänen hoitoonsa, koska sinun täytyy nyt valmistautua synnytykseen ja muutenkin järjestellä asioita.
Kaikki apu ja tuki vaan vastaan!
Tietävätkö miehen vanhemmat jo?
Onko mies valmis etsimään itselleen asuntoa ja tukemaan sinua ja lapsia asumaan ainakin toistaiseksi nykyisessä kodissanne?
Mikäli mies pitää tiukasti kiinni eroaikeestaan, vaatisin häntä muuttamaan omaan asuntoon mitä pikimmin ja ottamaan suuren vastuun esikoisen hoitamisesta. Vauvaa ei ole mieltä viedä isälle hoitoon. Mieheltä on julmaa sinua kohtaan leikkiä toisaalta perhettä, mutta vaatia samalla sinkun oikeuksia.
Mikäli yhtään ilahduttaa, myös minä näillä näppiksilläni haluan ilmaista tukeni sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pärjäät kyllä. Vuoden päästä, ensi syksynä, uusi elämä on jo alkanut ja naurat sille miten joskus sinulla olikin paska mies.
Eli se mies oli oikeassa koko ajan? :)
Noh... Niin me yleensä ollaan.
en usko että haluaisit olla sellaisen ihmisen kanssa joka ei halua olla sinun kanssasi
ketään ei voi pakottaa ja parasta on kun tekee niin miten tulee onnelliseksi
voi olla että on totta että ihmiset eroavat liian helposti, voi olla että on totta että ihmiset sietävät liikaa eivätkä uskalla miettiä omaa onnellisuuttaan
et ole menettänyt mitään mitä sinulla olisi ollut: ajatukset tulevasta ovat olleet illuusiota, haavekuvia, joita on helppo vaalia ja jossitella mutta ei niiden todenperäisyydestä, siis onnellisuudesta voi tietää, voi olla että olisitte olleet onnettomia yhdessä
se hyvä mitä oli, et ole menettänyt sitä, ne ovat hyviä muistoja ja pysyvät sellaisina, kukaan ei vie niitä sinulta pois
ja lapset, ne ovat sinulla yhä
en sano juuta enkä jaata uusperheiden tai erojen syistä, joskus ne onnistuvat, joskus eivät, useimmiten ihmiset tekevät itse itsestään onnettomia
uskon että tulet olemaan erinomainen äiti: kykenet opettamaan lapsillesi jotain elämän arvaamattomuudesta, siitä että mikään ei ole varmaa ja siihen että jokin olisi ei kannata tuudittautua, joten pitää nauttia elämästä ja kuunnella itseään, tehdä itsensä onnelliseksi
me vain elämme vahvasti yhteiskunnassa jossa ulkoisten paineiden avulla säädellään sitä, millainen on oikein, millaisista asioista tulet onnelliseksi, miten tulisi elää ja olla
elämän arvaamattomuus tuntuu varmasti raskaalta kahden pienen lapsen kanssa, mutta samalla siinä piilee elämän hienous: jotain uutta ja hyvää tulee taas tuulen mukana, kun vain uskaltaa antaa elämän viedä eikä katkeroidu siitä että elämä ei mennytkään suunnitelman mukaan - se on suorittamista ei elämän elämistä
Ei sinulta lopulta kukaan ole mitään vienyt, sinä olet, elät ja hengität ja tänään tulee taas yksi kaunis auringonlasku.
Ihmiset saattavat elää elämänsä näennäisesti sellaisessa ja tällaisessa suhteessa ja asiat ovat niin ja näin mutta harvassa ovat ne ihmiset jotka jotain itsestään ymmärtävät, se edellyttää usein muidenkin värien kuin mustan ja valkoisen näkemistä.
Pärjäät kyllä, siitä ei ole epäilystä. Ja lapsistasi kasvaa hienoja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puhelutiedot?
Mä olen käynyt tuon saman paskan läpi - tosin meillä ei ollut lapsia. Ihan samat oli lurinat miehellä; voidaan olla kavereita, hän haluaa rauhaa ja yksinäisyyttä, tää on mullekin parhaaksi jne.
Ja toinen nainen sillä oli. Naisen oli bongannut opiskelujensa parista (oli siis täydennyskoulutuksessa).
mutta kyllähän näitä tapahtuu. Tähän kiviriippana olemiseen, niin mies tarkoittaa tällaisella kommentilla, että nainen on hänelle se kiviriippa ja vetää alaspäin yms, eli pitää vaihtaa henkilöt päikseen ymmärtääkseen yskän. Kotiäiti rupeaa helposti miehestä tuntumaan kiviriipalta.
Ja itse ap pitää ko. henkilöä sielunkumppaninaan eli tunnetaidot ja toisen ihmisen "lukeminen" ei ole kovin korkealla tasolla, kun toinen on ihan päinvastaista mieltä ap:sta.
Ehkö mies on "liian korkeatasoinen" sinulle, liian hyvännäköinen, liian menestynyt yms. Todennäköisesti on löytänyt itselleen sopivamman kumppanin.
Nykyaikana voi myös raskaana olevan naisen jättää huoletta, koska ainakin yhteiskunta pitää huolen, ja elatuksesta voi sopia yms.
Ap tulee pärjäämään ihan hyvin, jopa paremmin kuin miehen kanssa jolle on kiviriippa.
Kiitos kommenteistanne.
Mie väittää kiven kovaa, että mitään toista naista ei ole. En tiedä uskonko vai en. Jotenkin järkytttävintä tässä koko hommassa on se, että olen koko päiväin täällä tänään itkenyt todella lohduttomasti, mutta mies on viis veisannut. Kävelee ohi, ei katso silmiin, ei yritä mitenkään lohduttaa tai olla pahoillaan. Kun mainitsin asiasta, että miksi on niin kamalan kylmä, vaikka näkee että olen todella hätää kärsimässä ja hukassa. Sanoi vaan, että luuli minun tarvitsevan omaa aikaa ja rauhaa?!
Hokee koko ajan samaa mantraa, että hän on ollut minulle kuin kiviriippa eikä halua enää olla itsekäs ja vetää minua alaspäin. Että lähtee, koska se on minulle oikein ja tulen huomaamaan, että tämä oli paras ratkaisu ja tulen olemaan niin onnellinen ilman häntä. Tämä ei pidä paikkaansa millään tasolla! Ok, meillä on ollut ongelmia, väsymystä jne. Pikkulapsiarki on usein uuvuttavaa ja parisuhde joutuu koetukselle. Mutta että minun pitäisi nyt olla onnellinen ja iloinen, kun mies teki minulle näin epäitsekkään teon ja päästi minut kurjasta avioliitosta. En ymmärrä, en sitten niin millään mitä ihmettä miehen päässä liikkuu?? Olen niin paskana niin jyrän alle jäänyt, että tuntuu siltä, kuin joku lähimmäinen olisi juuri kuollut yllättäen. En saa alas mitään syötävää, vatsa on kuralla ja olen oksentanutkin pari kertaa.
Soitin siskolleni ja äidille, kumpikaan ei asu tässä lähellä. Olen todellisessa shokissa, kuljen vain huoneesta toiseen ja purskahtelen koko ajan itkuun, meinaan mennä välillä ihan paniikkiin, kun tilanne on niin kammottavan käsittämätön.
Pakkohan mun on selvitä lasten takia, mutta kun en haluaisi vaan joutua selviytymään. Haluan, että mies tulee järkiinsä ja ymmärtää mitä on mulle ja perheelleen tekemässä. Ei näin vaan voi herra jumala sentään tehdä kenellekään?? Eihän?? Aivan, kuin olisi ihan tahallaan halunnut oikein odottaa sitä pahinta mahdollista tilannetta iskeä puukolla suoraan sydämeen :'(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en usko että haluaisit olla sellaisen ihmisen kanssa joka ei halua olla sinun kanssasi ketään ei voi pakottaa ja parasta on kun tekee niin miten tulee onnelliseksi voi olla että on totta että ihmiset eroavat liian helposti, voi olla että on totta että ihmiset sietävät liikaa eivätkä uskalla miettiä omaa onnellisuuttaan et ole menettänyt mitään mitä sinulla olisi ollut: ajatukset tulevasta ovat olleet illuusiota, haavekuvia, joita on helppo vaalia ja jossitella mutta ei niiden todenperäisyydestä, siis onnellisuudesta voi tietää, voi olla että olisitte olleet onnettomia yhdessä se hyvä mitä oli, et ole menettänyt sitä, ne ovat hyviä muistoja ja pysyvät sellaisina, kukaan ei vie niitä sinulta pois ja lapset, ne ovat sinulla yhä en sano juuta enkä jaata uusperheiden tai erojen syistä, joskus ne onnistuvat, joskus eivät, useimmiten ihmiset tekevät itse itsestään onnettomia uskon että tulet olemaan erinomainen äiti: kykenet opettamaan lapsillesi jotain elämän arvaamattomuudesta, siitä että mikään ei ole varmaa ja siihen että jokin olisi ei kannata tuudittautua, joten pitää nauttia elämästä ja kuunnella itseään, tehdä itsensä onnelliseksi me vain elämme vahvasti yhteiskunnassa jossa ulkoisten paineiden avulla säädellään sitä, millainen on oikein, millaisista asioista tulet onnelliseksi, miten tulisi elää ja olla elämän arvaamattomuus tuntuu varmasti raskaalta kahden pienen lapsen kanssa, mutta samalla siinä piilee elämän hienous: jotain uutta ja hyvää tulee taas tuulen mukana, kun vain uskaltaa antaa elämän viedä eikä katkeroidu siitä että elämä ei mennytkään suunnitelman mukaan - se on suorittamista ei elämän elämistä Ei sinulta lopulta kukaan ole mitään vienyt, sinä olet, elät ja hengität ja tänään tulee taas yksi kaunis auringonlasku. Ihmiset saattavat elää elämänsä näennäisesti sellaisessa ja tällaisessa suhteessa ja asiat ovat niin ja näin mutta harvassa ovat ne ihmiset jotka jotain itsestään ymmärtävät, se edellyttää usein muidenkin värien kuin mustan ja valkoisen näkemistä. Pärjäät kyllä, siitä ei ole epäilystä. Ja lapsistasi kasvaa hienoja ihmisiä.
t. eräs, jota elämä on paiskonut, mutta joka on oppinut "antautumaan elämälle" ja löytänyt onnen.
Mieheni päätti jättää minut puoli vuotta sitten, puhuin siitä täälläkin. Lopulta hän myös suostui pariterapiaan ja vannotti samanlailla minulle kuin miehesi sinulle, että pariterapialla ei ole mitään vaikutusta lopputulokseen, ensin asumusero ja lopulta avioero. Suostui terapiaan sillä ehdolla että lupasin olla elättelemättä toiveita. Minä muutin yhteisestä kodistamme koska en kestänyt yhteisiä muistoja ja pariterapia alkoi. Lopulta ei mennyt kauaakaan kun mies muutti perässä uuteen kotiini. Pariterapia siis auttoi meitä. Se oli ihan täysi ihme, en käsitä miten siinä niin kävi.
Kolmansia osapuolia ei ollut ja samanlailla eroilmoitus oli pommi, tuli puun takaa.
Ollaan puhuttu mikä tän taustalla oli, mies oli ollut masentunut, kaikki asiat kasaantui päälle, oli väsymystä ja mies ei ollut onnellinen. Sanoi pari terapiassa että ainut pakoreitti paskasta onnen tavoittelemiseen on minun jättäminen vaikka minua rakastaakin. Kaikki hänen päässä vain oli mustaa ja oli niin paljon painolastia työssä jne ja jotenkin hän päässään väänsi että AINUT vaihtoehto on ero vaikkei ongelmat edes liittyneet parisuhteeseen (vaan työhön ja muuhun). Mutta kun sitä paskaa pään sisällä oli liikaa, asiat vääntyi. Pariterapiassa puhuttiin siitä miksi mies ei ole onnellinen, onko ainut vaihtoehto ero ja miten tässä parisuhteessa voisi löytää onnen jne.. Mies vaihtoi duunia, vaihdoimme asuinpaikkaa ja raivasimme tilaa miehen harrastuksille, pistimme raha-asiat uusiksi jne.. Nyt olemme onnellisia.
Eli siis lyhyesti sanoen, meillä miehellä oli niin paljon asioita että kaikessa viisaudessa päätti että kaikki ongelmat katoaa jos alottaa täysin uuden elämän.. Lapsellista ja tyhmää mutta niin se joskus masentuneena on.
En halua antaa turhaa toivoa koska se on kamalaa mutta itse tilanteessa jossa oli tullut jätetyksi kaipasin edes jotain muitakin kokemuksia kuin niitä eroon päättyneitä.
Voimia sinulle! Heitä se ukko pihalle miettimään tekojaan ja yrität saada jonkun muun avuksi.
Jos nainen pääsee yli sinusta sinun jätettyäsi hänet törkeällä tavalla (tämä muuten tekee ylipääsemisen helpommaksi), ei se oikeata rakkautta koskaan ollutkaan. Naisen pitäisi siis tehdä itsemurha/joutua suljetulle todistaakseen rakkautensa mieheen. Erityisesti itsemurhan tapauksessa se yhteen palaaminen todistuksen jälkeen on hankalaa.
Pärjäät kyllä. Vuoden päästä, ensi syksynä, uusi elämä on jo alkanut ja naurat sille miten joskus sinulla olikin paska mies.
Eli se mies oli oikeassa koko ajan? :)
Noh... Niin me yleensä ollaan.
mun siskon kusipää ex teki juuri näin, lähti 2vk ennen toisen lapsen laskettua aikaa. Hän tosin antoi syynkin: ei tää isyys ja perhe-elämä olekaan mun juttu, ahdistaa liikaa, haluan olla vapaa ja sinkku. Wtf? No, hänellä ei ollut toista naista, eikä ole vieläkään, 3v myöhemmin. Eikä ole tekemisissä lastensa kanssa.
Sillä on uusi, ei kukaan muuten lähde tuollaisessa tilanteessa, vauva tulossa. Ei kukaan.
Jos vaimosta on parissa vuodessa tullut 130-kiloinen neuroottinen frigidi valas, jonka pillu on yhtä suuri kuin viimeisimmän lapsen pää... niin voi lähteäkin. Varsinkaan jos ei ole alun alkaenkaan ollut lapsista kovin innoissaan.
kahdeksan kuukautta sitten ja läskienkin päällä mies pysynyt koska AP ei ole vielä saanut toista lastaan. Sillä on vaan toinen.
Itse suuttuisin niin pahasti, että mies ei saisi mitään oikeuksia lapsiin jne., mutta unohdetaan minut. Kenelle olet jo kertonut? Asuvatko vanhempasi lähellä? Onkos sinulla sisaruksia ja asuvatko kuinka lähellä? Mikä on tilanne sairastapauksissa, kuinka ne uuvuttavat sinua? Oliko kuollut henkilö kuinka läheinen ja rakas sinulle? Tiedän, että tulee olemaan vaikeata teeskennellä lapselle, että kaikki on hyvin, sillä lasta ei saisi järkyttää. Nyt olisi hyvä saada lapselle mukavaa puuhaa ettei kiinnitä liikaa huomiota sinun stressiisi. Voimia!