Ei ole olemassa ujoutta rasittavampaa luonteenpiirrettä.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 17:09"]

http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=8272/type=7

"Syntynyt selviytyjäksi 
Julkaistu 17.12.2009 12.53 

Pienen pojan syntymäpäivillä 3-vuotias vieras potki 1-vuotiaan vieraan nurkkaan, löi 2-vuo tiasta päivänsankaria, ja istui muun ajan keräämässä talon lelut itselleen omiin leikkeihinsä. Tämä ei ole ennen kuulumatonta, 3-vuo tiaalle voi sattua huono päivä. Huomiota he rätti äidin käytös. Hän ei eleelläkään hillinnyt poikaansa. ”Syntynyt selviytyjäksi” kertoi hänen pieni hymynsä, kun hän katseli pojan mellastusta. 

Hän ei varmaankaan ollut huono kasvattaja. Nykyaika vain on hukannut tajun siitä, miten käyttäytyy selviytyjä, ja milloin puhutaan aggressiosta. Kun aloitin luennoijan urani 30-vuotta sitten, koski suurin osa luentopyynnöistä aggressiivisuutta. Kouluissa, päiväkodeissa ja vanhempien illoissa haluttiin kuulla, miten suitsia lapsen aggressiivisuutta ja ohjata hänet sosiaalisen käytöksen poluille. 20 vuoteen en ole enää saanut yhtään tällaista pyyntöä. Ilmeisesti ongelma saatiin silloin hoidettua pois päiväjärjestyksestä ja aggressio hävitettyä. 

Ensimmäisistä puistoleikeistä saakka vanhemmilla on huoli lapsen sosiaalisesta kehityksestä. Varsinaisesti ei kuitenkaan kanneta huolta sosiaalisuudesta, vaan siitä, miten lapsi selviää muista lapsista, ettei vain jää alakynteen. Pieni aggressio ei kasvattajia niinkään huoleta, mutta oikea sosiaalinen käytös, toisin sanoen lapsi, joka myöntyy, jättää tilaa toiselle, luovuttaa tälle lelunsa, sen sijaan huolettaa. Merkithän viittaavat luuseriin! 

Huoli ei ole vain vanhempien. Pyysin jokin aika sitten opettajiksi ja lastentarhanopettajiksi valmistuvia opiskelijoita lopputentissä kertoman, mikä heidän mielestään on vaikein ja haasteellisin kasvatustehtävä heidän tulevassa työssään. Kukaan ei sanonut, että se olisi aggressiivisuuden, häiriköinnin ja kiusaamisen poiskitkemisen. Lähes poikkeuksetta he kirjoittivat ujojen, hiljaisten ja varautuneiden lasten muodostavan heidän vaikeimman kasvatustehtävänsä. Siis ne lapset, jotka eivät koskaan häiritse muiden oppimisrauhaa, eivät käy käsiksi muihin lapsiin, eivät riko koulun sääntöjä ovat nykykoulun suurin haaste? ”Haasteellisimpia ovat liian empaattiset lapset, koska heillä tulee olemaan myöhemmin vaikeuksia”, kirjoitti eräs opiskelija. Kilpailuyhteiskunnan arvomaailma oli mennyt hyvin perille. 

Kun tämä kasvatus sitten tuottaa hedelmää, istumme me aikuiset joukolla alas paheksumaan ja päivittelemään. Huudamme yhteisöllisyyttä apuun ja ihmettelemme, mihin se on kadonnut. Se ei ole kadonnut, vaan se ei ole syntynyt. Yhteisöllisyys tulee kasvattaa ihmiseen, eikä se ole kaikkein yksinkertaisin kasvatustehtävä. Ihminen kun ei ole luonnostaan toisen huomioonottava ja hänen oikeuksiaan kunnioittava. Jos näin olisi, ei heikompien puolustamiseksi tarvittaisi lainsäädäntöä, vaan se hoituisi itsestään. Jos ihminen saa elää ”luontonsa mukaisesti”, tulee käyttöön viidakon laki ja omien oikeuksien valvominen ja puolustaminen hoituvat yhä aggressiivisemmin keinoin. Näin osoittaa tutkimus. 

Jokainen vanhempi haluaisi, että hänen lapsensa olisi pärjääjä, ja ellei nyt menestyjä, niin ainakin selviytyjä. Samaan aikaan hän kuitenkin toivoo, että hänen lapsellaan olisi turvanaan yhteisö, jossa ketään ei sorreta, jossa ei jatkuvasti kilpailla, ja joka tukee silloin, kun kilpailussa jääkin rannalle. Hänen lapsensa on se menestyjä, muut saavat muodostaa sen yhteisön. Tämä on kuitenkin mahdoton yhtälö. Ei ihme, jos kaikki ovat lopulta hämmentyneitä ja hukassa. 

Liisa Keltikangas-Järvinen 
psykologian professori 
Helsingin yliopisto"

[/quote]

Ujous ei ole sama asia kuin kiltteys joten lopeta tämän ujomyönteisen propagandan levitys. Itse tunsin koulussa ujon henkilön. Ujo henkilö ei tietenkään itse ikinä osallistunut suoraan mihinkään kiusaamiseen tai muuhun pahan tekemiseen mutta tällä ujolla olikin kätyri, varsinainen oikea käsi, koulukiusaaja joka hoiti ujon puolesta kaikki likaiset työt. Olivat kuin paita ja peppu. Tämä ujo saattoi mm. ilmiantaa muita kavereitaan lunttaamisesta mutta tämä koulukiusaaja oli turvassa sellaiselta. Yhdessä sitten tekivät kaikenlaista ilkeää. Rikostoverit.

up

up

Vierailija kirjoitti:

Minua taas ärsyttää ujojen paapominen. Tajuan siis oikein hyvin, etteivät he sieltä kuorestaan tule yhtään sen paremmin, vaikka kuinka naputtaisi vieressä, mutta ärsyttää se, että se ujous nostetaan luonteenpiirteenä jalustalle.

Esim. päiväkodissa pihalla seisova poika tervehtii kaikkia vanhempia kuuluvalla äänellä ja kyselee (vähän liikaakin) päivän kuulumisia yms. Vanhemmat vähän hymähtelevät, joku jopa sanoo, että menepäs siitä leikkimään, ja hoitaja tulee sanomaan, että henkilökohtaisuuksia ei saa kysyä.Kauempana seisoo ujo tyttö, joka ei vastaa yhdenkään vanhemman tervehtimiseen vaan möllöttää paikoillaan. KUkaan hoitajista ei sano, että tyttö olisi epäkohtelias.

Molemmat lapset tosiasiassa ovat epäkohteliaita. POika kysyy ja utelee taukoamatta, vaikka tervehtiikin reippaasti, tyttö ei kykene edes tervehtimään. Miksi toista torutaan ja toista ei?

Ei ujoja paapota, päinvastoin. Maailma on ekstroverttien ja ujot jäävät jalkoihin työelämässä ja muutenkin. Valitettavasti.