Ei ole olemassa ujoutta rasittavampaa luonteenpiirrettä.

Koska torumalla ei saada toivottua vaikutusta

Minua taas ärsyttää ujojen paapominen. Tajuan siis oikein hyvin, etteivät he sieltä kuorestaan tule yhtään sen paremmin, vaikka kuinka naputtaisi vieressä, mutta ärsyttää se, että se ujous nostetaan luonteenpiirteenä jalustalle.

Esim. päiväkodissa pihalla seisova poika tervehtii kaikkia vanhempia kuuluvalla äänellä ja kyselee (vähän liikaakin) päivän kuulumisia yms. Vanhemmat vähän hymähtelevät, joku jopa sanoo, että menepäs siitä leikkimään, ja hoitaja tulee sanomaan, että henkilökohtaisuuksia ei saa kysyä.Kauempana seisoo ujo tyttö, joka ei vastaa yhdenkään vanhemman tervehtimiseen vaan möllöttää paikoillaan. KUkaan hoitajista ei sano, että tyttö olisi epäkohtelias.

Molemmat lapset tosiasiassa ovat epäkohteliaita. POika kysyy ja utelee taukoamatta, vaikka tervehtiikin reippaasti, tyttö ei kykene edes tervehtimään. Miksi toista torutaan ja toista ei?

Niin, eli toisen lapsen epätoivottavaa käytöstä torutaan, toisen ei, koska se toinen ei lopeta sitä torumalla. Tätä juuri tarkoitan. Minusta tämä on valtava epäreiluus ja juuri se ydin, kun sanoin, että ujoja paapotaan. Ei tarvitse naputtaa ujolle tai pakottaa, mutta hyvänen aika, kyllä sille ujolle pitää tehdä selväksi, että se käytös ei ole toivottavaa vaan itse asiassa jopa epäkohteliasta. Sen voi tehdä ihan rauhallisesti keskustelemalla ja kertomalla, että ei tarvitse tervehtiä kovaan, voi aloittaa ihan hiljaisella heillä tai pään nyökäytyksellä.

Tietysti ujoa pitää kannustaa ja rohkaista, eihän siitä ollut kysymys, vaan torumisesta.

Sitten voikin jo miettiä että pitääkö joka äidille/isälle vastata jos moikkaavat.. Mitä jos se ujo on jäänyt siihen kulkureitillä vähän niinkuin vahingossa pohtimaan maailman menoa eikä välttämättä edes kuule/huomaa kaikkia tervehdyksiä.

niin miten ihmeessä on ok torua, kun toinen on liian puhelias/tekee itseään liian näkyväksi, kun nyt luonteeltaan on utelias ja avoin, mutta sitten sitä toista ei saa torua eikä oikein opastaakaan, kun sehän saattaa ihan olla omissa ajatuksissaan eikä sen sitten tarvitsekaan muita ihmisiä ympärillä huomioidakaan? Miksi ihmeessä meidän kulttuurissamme se reipas lapsi ansaitsee niin monen mielestä toruja (kukaan ei huomioinut, että sitä reipastakin voitaisiin kehua ja kannustaa ja opastaa oikeaan suuntaan) mutta ujo saa olla möllöttää, kun ei ehkä vaan huomaa tervehdyksiä ja kysymyksiä?

Minusta tämä on epäreilu ja tosiaan paapova suhtautuminen ujouteen. Ujoa ei saa edes opastaa, kun sehän voi olla ajatuksissaan...

En käsitä, miksi on niin vaikeaa tajuta, että sille ujolle voi näyttää hyvää esimerkkiä, todeta ihan ääneen, että huomasitko, miten tuo tuossa tervehti ja voidaan yhdessä sanoa sille nyt hei. Ja sille suulaalle voi todeta, että hienoa, kun tervehdit ja varmaan tuli kiva mieli sedälle mutta ei nyt kysellä ihmisiltä asioita, kun ovat varmaan kiireisiä. Kysellään sitten, kun näillä on selvästi aikaa.

Mutta ei. Tasapuolisuus ei tullut mieleenkään, kun ujon pitää saada olla rauhassa ylhäisessä yksinäisyydessään eikä häntä saa opastaa eikä ainakaan sanoa, että hän olisi tehnyt mitään väärin, ja se reipas tervehtijä - hyi, mikä luonnonoikku - ansaitsee toruja, kun eihän nyt tuollainen lapsen näkyminen ja kuuluminen sovi...

Argggh. Ihminen josta ei saa mitään irti edes puristamalla ja jonka käytös on suorastaan epäkohteliasta kun ei osaa normaaleihin kysymyksiin vastata. Aikuisia ujoja vielä pystyy vältellä mutta korpeaa nuo lasten kaverit jotka piipittävät hiljaa lattiaa tuijottaen kun heiltä kysyy jotain tärkeää. Häpeäisin lapsiani jos käyttäytyisivät noin huonosti.

Häpeäisin tässä kohtaa vanhempaa, joka ei osaa käsitellä lasta/lapsia, jotka omaavat ujon piirteitä. Oletko kuullut sellaisesta kuin tunneäly?

Uskon, että sellainen ujous on todella ärsyttävää, jos ihminen (etenkin aikuinen) vaan olla möllöttää eikä edes vastaa kun kysytään. Mä olen ehkä kerran elämässäni tällaiseen törmännyt, en tiedä sitten olenko ihan sattumalta välttynyt. Todennäköisempää kuitenkin on, että noita überujoja ei vaan ole ihan valtavasti.



Sitten taas mitä aloitukseen tulee, niin ap:n kannattaa muistaa, että tietynlainen seurakin voi provosoida tietynlaista käytöstä. Aloituksesta paistaa aggressiivinen suhtautuminen tuohon ujoon lapseen. Ujot ovat usein räiskyvää ja voimakastahtoista ekstroverttia tarkempia huomaamaan muiden ihmisten tunnetiloja ja vaikuttimia. Lapsi saattaa hyvinkin vaistota aloittajan tuomitsevan ja vihamielisen asennoitumisen ja se vetää häntä entistä enemmän lukkoon.



Ja vielä tuohon yhteen asiaan ennen kuin joku syyttää minua paapovasta asenteesta: minun mielestäni sekä ylipuheliasta että ujoa lasta pitäisi opastaa rakentavasti, kumpaakaan ei tarvitse torua luonteensa vuoksi.

Ujot voivat olla herkkiä. Arvostan herkkiä ihmisiä. Ja lapset nyt on lapsia.

Ujot voivat olla herkkiä. Arvostan herkkiä ihmisiä. Ja lapset nyt on lapsia.

ovat kaksi eri asiaa. Tosi äänekäs ihminen voi myös olla herkkä. Mielestäni herkkyys on aivan ärsyttävän rasittava luonteenpiirre.

t. Ujo ja huomaavainen, mutta ei tosiaankaan toisiin takertuva herkkä ihminen

on paljon helpompaa kuin kommunikointi joka paikkaan viilettävieän jatkuvasti äänessä olevien kanssa.



Nämä ujot sentään kuuntelevat, ja vastaavatkin jos annat heille vähän tilaa etkä käyttäydy hyökkäväävästi.

Ujot voivat olla herkkiä. Arvostan herkkiä ihmisiä. Ja lapset nyt on lapsia.

ovat kaksi eri asiaa. Tosi äänekäs ihminen voi myös olla herkkä. Mielestäni herkkyys on aivan ärsyttävän rasittava luonteenpiirre. t. Ujo ja huomaavainen, mutta ei tosiaankaan toisiin takertuva herkkä ihminen

Pälpättäjä on sellainen ja juorukello toinen. Ja on vaikka kuinka monta muutakin paljon ärsyttävämpää luonteenpiirrettä tai ihmislajia. Kuten kyttääjä, pahanpuhuja jne.



Ujot ihmiset on tosi jees. Sen mitä ne sanoo, ne sanoo asiaa eikä jorise jatkuvasti joutavia.

siihen liittyy empatiakyky. Eli se herkkyys ilmenee muiden huomioonottamisena. Valitettavasti monella tuntemallani ujolla, heidän paljon puhuttu "herkkyytensä" ilmenee vain pohjattomana itsekeskeisyytenä. "Minä menen lukkoon, jos toinen tekee niin tai näin. Minä pahoitan mieleni, jos minulle sanotaan niin tai näin tai ollaan sanomatta. Minusta tuntuu pahalle, kun esimies huomauttaa tekemästäni virheestä. (Ihan siis aiheesta, mutta ujot eivät kestä kritiikkiä muutoin kuin pumpuliin kiedottuna ja sitä ei missään nimessä saa antaa esim. viikkopalaverissa, kuten muille annetaan vaan esimiehen pitää antaa se ihan kahden kesken ja kukaan muu ei saa asiasta tietää jne. jne.)



Tuntemani ujot eivät todellakaan ole niitä, jotka erityisesti ottaisivat toiset huomioon, lohduttaisivat, jos jollain on paha mieli tai auttaisivat vaikeassa tilanteessa. Heidän energiansa menee siihen mimosana oloon ja oh, kuinka muut eivät ymmärrä kuin mahdottoman herkkä minä olen mietiskelyyn.



Ja ennen kuin joku ujo älähtää, niin en väitä, että kaikki maailman ujot ovat tälläisiä. Onpahan vaan tullut itselleni paljon vastaan tämäntyyppisiä ihmisiä. Ja olen ollut hämmästynyt, kun minulle on toitettu aina totuutena, miten mahdottoman herkkiä ja empaattisia ja huomaavaisia ujot ovat ihan lähtökohtaisesti.



Eivät näköjään ole. Ujo voi olla superitsekäs ihan yhtä lailla kuin joku suupaltti ekstroverttikin. Ja ekstrovertin mahdollisesta herkkyydestä on ihan muillekin iloa. Koskapa hän ihan ilmaisee sitä empatiaansa jollain konkreettisella tavalla, sanoin tai teoin.

tuosta luonteenpiirteen rasittavuudesta.



t. ujo

Kyllä minä mieluummin ujon kanssa kommunikoin kun tuollaisen kuin ap joka ei hyväksyisi erilaisia ihmisiä kuin itse on.



Mitä sillä on väliä "piipittävätkö" ne lasten kaverit vastauksensa hiljaa vai ilmaisevatko nopeammin ja äänekkäämmin.

Sinulle suosittelen Susan Cainin kirjaa "Hiljaiset - Introverttien manifesti".

Se voi helpottaa oloasi, kun opit tuntemaan asiaa ja persoonallisuutenne eroja enemmän.

t. ujo, hyvät sosiaaliset taidot omaava aikuinen.

Mietippä miten vaikeaa se sille ujolle on.



t. toinen ujo

huomattavasti ikävämpiä luonteenpiirteitä mielestäni. Ylimielistä ja röyhkeää ei edes kiinnosta muiden kanssa kommunikointi, ellei siitä ole jotain suoranaista hyötyä hänelle itselleen.

suhtaudut häneen niin, että yrität puristaa hänestä jotain ulos. Jos annat hänelle aikaa tutustua sinuun ja vahvistat myönteisesti hänen lähentymispyrkimyksiään, hänen itsetuntonsa vahvistuu ja hän pääsee harjoittelemaan sosiaalisia taitoja. Temperamenttisi ei sulje pois sitä, ettetkö voisi olla empaattinen.

On todella vaikka kuinka paljon ärsyttävämpiä (oikeasti haitallisia) piirteitä kuin ujous, esim. tuollainen kokonaisvaltainen kokovartalo**lkkuus.

Mietippä miten vaikeaa se sille ujolle on.

t. toinen ujo

Itse olin ujo lapsi ja ihan oikeasti pelkäsin aikuisia. Ap:n tekstistä tuli erään kaverini äiti mieleen joka oikeasti melkein huutamalla puhui minulle ja pelkäsin häntä lopulta niin paljon etten halunnut mennä tuon kaverin luokse.

Jos se kaverin äiti olisi pysynyt rauhallisena koko ajan, olisin lopulta tottunut häneenkin ja uskaltanut puhua hänelle ihan normaalilla äänellä, mutta koska hän korotti ääntään ja tivaamalla tivasi kaiken (vaikka siis olinkin jo vastannut kerran ja uskon että hän kuuli vastauksenkin) niin en häneen tottunut ja aloin häntä pelkäämään.

Nykyään tuo ujous on vähentynyt ja rajoittunut vain sellaisiin tilanteisiin jotka ovat täysin uusia minulle. Siltikään en pidä ujoutta rasittavimpana piirteenä ihmisessä vaan sanoisin että liian itsevarmat eli rehvakkaat ihmiset ovat rasittavampia. Usein he ovat vielä kaupanpäällisiksi marttyyreita ja sellaisia mukahienoja ja kaikki on aina heillä paremmin.

Minulla käy hermoille semmoinen ihmistyyppi, joka puhua höpöttää kaiken aikaa ja tekee sitä myös sisäänhengityksen aikana. Ei saa aamupalaa syödä kaikessa rauhassa ja siinä samalla heräillä uuteen päivään, kun toinen höpöttää ja höpöttää kaiken aikaa. Välillä puhe hiukan samentuu, kun hän pureskelee ruokaansa, mutta taukoa juttuun ei tule missään vaiheessa.



Onneksi nykyiseen tuttavapiiriini ei tällaisia ihmisiä kuulu, mutta olen heidänlaisiaan tavannut. Kyllä heitä sitten herättyään paremmin kestää, mutta ne aamut.

kokemuksesta.



Olen ollut ujo ja vieläkin jonkin verran.



Ujo saa olla, mutta kun ujoa tervehtii - sanoo vaikka sen moi... Niin olisi kiva että edes vastaisi sillä piipittävällä äänellä lattiaan katsoen kuin että ei ole huomaavinaankaan.



- moi jessejannica

- syvä hiljaisuus ja tuijotusta aivan jonnekin muualle...



Jos jo 6-7v ei vastata osaa, mites kouluunmeno ja siellä olo? Istutteko vanhemmat siellä mukulanne kanssa vai?

Ujoudesta pääsee eroon, mutta tyhmyydestä ja itsekkyydestä harvemmin.