Lue keskustelun säännöt.
Olen niin väsynyt adhd/aspergerlapseen, en enää jaksaisi hoitaa häntä ollenkaan
22.07.2012 |
voi kun voisi johonkin laitokseen lähettää vaikka pariksi viikoksi!
Kyseessä 11v, kaiken muun älyttömyyden lisäksi meillä on nyt lihomisongelma. Lasta saa pakottaa ulkoilemaan pelikieltojen ja viikkorahojen menetyksen uhalla leikkimään pihalle ja liikkumaan edes VÄHÄN. Lisäksi syö salaa mitä vain nameja käsiinsä saa, myös käy ostelemassa salaa omilla rahoillaan, jos ne unohtaa laittaa "lukkojen taa" eli vanhempien jemmaan.
Tällä hetkellä tilanne "vasta" 145cm/47kg mutta komeat on mahamakkarat ja kainaloissakin kunnon löysät, joutuu jo käyttämään liian isoja t-paitoja ettei manboobsit näy. Ostin juuri 150cm boksereita hänelle, kiristävät lantiolle kivat makkarat.
En jaksa olla vahtimassa jatkuvasti, nytkin söi salaa iltapalaa ennen sipsiä ja keksiä (mitä oli isänsä luona kyläillessä ostanut ja jotka me oltiin kaappeihin kotona jemmailtu), kun ei reagoitu heti siihen että lapsi meni keittiöön yksin. Kun reagoitiin, oli herkut jo syöty.
Tänään olen koko päivän vain tehnyt lapselle selväksi etten osta pizzaa, limua, karkkia, jäätelöä, keksiä, pullaa tai tai tai tai. Ja joka kerta sama vinkuva "MIIIIKKKKSSS?!?!" Johon saa sitten selittää että se lihottaa, tänään ei syödä makeita tms.
EN JAKSA! TULKAA HAKEMAAN TUO LAPSI POIS!
Musta ei ollutkaan erityislapsen äidiksi!
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Nosto ikivanhalle ketjulle, joka tuli vastaan kun etsin vertaistukea.
Meillä tilanne siis sellainen, että add-epäily alakoululaisella (alustavien tutkimusten perusteella), mutta koska pysyy jotenkin mukana koulussa, ei olla päästy asian kanssa eteenpäin. Ongelmia kuitenkin on, ja arki on kaukana leppoisasta.
Lapsella vaihtelee vireystila ihan kamalasti, voi olla aivan rättiväsynyt keskellä päivää tai sitten saada yötä vasten jonkun innostuksen puuskan. En aina saa selvää hänen puheestaan, leikit ovat ihan päättömiä iholle tulemisia (esim. hinkkaa leluja naamaani ja höpöttää vauhdilla jotain) jne. jos on kovinkin innostunut. Toisaalta energia voi myös loppua kesken helposti, ja aina ei jaksaisi kuunnella kolmituntisen koulupäivän jälkeen miten rankkaa kaikki onkaan. Tarvitsee valtavasti palautumisaikaa kaikesta, ja viihtyykin parhaiten kotona sohvalla missä ei ole häiriötekijöitä. Mihinkään ei haluaisi lähteä, peruu myös kavereiden kanssa sovittuja juttuja hyvin helposti (tästä ollaan juteltu useasti, ei ole vielä oppinut ennakoimaan vaan sopii päivä toisensa perään menoja kunnes väsähtää).
Koska tuo tarkkaamattomuus aiheuttaa kaikenlaista muistin suhteen, usein tuntuu kuin luotsaisi ikäistään pienempää lasta: onko läksyt tehty, onko reppu pakattu, söitkö välipalan ym. kertaa sata. Ja lapsi tietysti suuttuu että tottakai hän on hoitanut jutun x, vaikka olisi unohtanut sen viidellä edellisellä kerralla...
Ja se nirsous. Se kirottu, kirottu nirsous! Lapsi on alipainoinen, koska ei syö juuri ollenkaan ruokaa. Ainoastaan tietyt herkut maistuisivat. Ruokapuolelta jos antaa useammin kuin kerran viikossa jotain hänen suosikkiaan, alkaa valittamaan siitäkin. Enpä tunne muita lapsia, jotka protestoisivat ylimääräistä Mäkkäri-käyntiä!
Meillä on juuri samanlainen add eskari. Olen aivan väsynyt tähän. Tiedän, ettei lapsi ole tahallaan tälläinen mutta on se helvetin rankkaa silti. Voimia kaikille erityislasten vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nosto ikivanhalle ketjulle, joka tuli vastaan kun etsin vertaistukea.
Meillä tilanne siis sellainen, että add-epäily alakoululaisella (alustavien tutkimusten perusteella), mutta koska pysyy jotenkin mukana koulussa, ei olla päästy asian kanssa eteenpäin. Ongelmia kuitenkin on, ja arki on kaukana leppoisasta.
Lapsella vaihtelee vireystila ihan kamalasti, voi olla aivan rättiväsynyt keskellä päivää tai sitten saada yötä vasten jonkun innostuksen puuskan. En aina saa selvää hänen puheestaan, leikit ovat ihan päättömiä iholle tulemisia (esim. hinkkaa leluja naamaani ja höpöttää vauhdilla jotain) jne. jos on kovinkin innostunut. Toisaalta energia voi myös loppua kesken helposti, ja aina ei jaksaisi kuunnella kolmituntisen koulupäivän jälkeen miten rankkaa kaikki onkaan. Tarvitsee valtavasti palautumisaikaa kaikesta, ja viihtyykin parhaiten kotona sohvalla missä ei ole häiriötekijöitä. Mihinkään ei haluaisi lähteä, peruu myös kavereiden kanssa sovittuja juttuja hyvin helposti (tästä ollaan juteltu useasti, ei ole vielä oppinut ennakoimaan vaan sopii päivä toisensa perään menoja kunnes väsähtää).
Koska tuo tarkkaamattomuus aiheuttaa kaikenlaista muistin suhteen, usein tuntuu kuin luotsaisi ikäistään pienempää lasta: onko läksyt tehty, onko reppu pakattu, söitkö välipalan ym. kertaa sata. Ja lapsi tietysti suuttuu että tottakai hän on hoitanut jutun x, vaikka olisi unohtanut sen viidellä edellisellä kerralla...
Ja se nirsous. Se kirottu, kirottu nirsous! Lapsi on alipainoinen, koska ei syö juuri ollenkaan ruokaa. Ainoastaan tietyt herkut maistuisivat. Ruokapuolelta jos antaa useammin kuin kerran viikossa jotain hänen suosikkiaan, alkaa valittamaan siitäkin. Enpä tunne muita lapsia, jotka protestoisivat ylimääräistä Mäkkäri-käyntiä!