Lue keskustelun säännöt.
Lopetin täysin mieheni "äitinä olemisen" ja seuraukset alkavat kypsyä :D
10.10.2014 |
Elämme jännittäviä aikoja!
Päätin tuossa parisen viikkoa sitten, etten ole enää mieheni äiti ja sitä myöden lopetin kaiken ns. passaamisen ja "nalkuttamisen".
Jos mies jättää tavaroitaan ns. vääriin paikkoihin (esim. jätti vasaran keskelle eteisen lattiaa kun käytti sitä johonkin tietokonehommaansa) niin en siivoa niitä oikeille paikoilleen vaan laitan ne miehen työpöydälle tms miehen "omalle alueelle".
En enää myöskään osta hänelle hänen käyttämiään hygieniatuotteita ja omanikin olen siirtänyt "piiloon" (eri paikkaan), jotta hän ei voi tapansa mukaan siirtyä käyttämään minun tuotteitani omiensa loputtua kun ei saa aikaiseksi ostaa uusia.
Maksan itse yhteiset laskut, hänen nimellään tulevista en kysele yhtään mitään. Saa nähdä koska alkaa perintäkirjeet putoilla koska yleensä hän maksaa omat laskunsa vasta kun kyselen moneen otteeseen. Silloinkin hän hermostuu kun muka "tekee kaiken väärin" kun minä nalkutan, vaikka totuus on, ettei hän tee yhtään mitään ja joutuu aikamoiseen kiipeliin jos ei ala hoitaa hommiaan ilman että minä pidän huolen ja muistutan. Mutta sori, se on loppu nyt :D
Hänellä on myös tapana kasata likaiset vaatteet työtuolilleen. Ennen aina tämän 4 vuotta kestäneen suhteen aikana tasaisin väliajoin joko itse otin siitä likaiset vaatteet pois ja vein pyykkiin tai sanoin hänelle asiasta (monta kertaa) kunnes hän lopulta itse vei ne pyynnöstä pesuun. Nyt en ole sanonut sanallakaan asiasta ja tilanne on se, että miehellä taitaa olla enää yksi ainoa puhdas paita kaapissa jäljellä, kaikki muut vaatteet ovat likasena tuolilla. Hän ei tajua tehdä asialle mitään, vaikka välillä nostan lattialle pudonneita vaatteita takaisin siihen tuolille ja mikä uskomattominta: hän ISTUU nykyään sen vaatekasan päällä käyttäen vain tuolin reunaa. Hän ei siis edes enää mahdu kunnolla sille tuolille, mutta SILTI hän ei tajua(???) viedä niitä p*skaisia vaatteita siitä pois. Seuraan suurella mielenkiinnolla, miten tämä tuoliepisodi päättyy...
Eli jos samat asiat suhteessa häiritsee mitkä minua häiritsi, niin suosittelen tälläistä testiä ja asennetta kaikille teille! Tässä oppii lisää todella paljon sekä kumppanistaan, että myös itsestään! :D
Kommentit (993)
Koitapa puhua siitä, että pidät kohtuuttomana miehen asennetta. Kerro että kun mies valittaa jostakin kotityöstä, se tuntuu sinusta siltä kuin hän olisi esimies tai asiakas, ja sinä vähäinen työntekijä tai palvelija. Käy raskaaksi sellaisen elämän eläminen. Sinäkin haluat ja tarvitset kunnioitusta omalta puolisoltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koitapa puhua siitä, että pidät kohtuuttomana miehen asennetta. Kerro että kun mies valittaa jostakin kotityöstä, se tuntuu sinusta siltä kuin hän olisi esimies tai asiakas, ja sinä vähäinen työntekijä tai palvelija. Käy raskaaksi sellaisen elämän eläminen. Sinäkin haluat ja tarvitset kunnioitusta omalta puolisoltasi.
Hyvä pointti. Ja itseasiassa kyllä välillä olen sanonutkin, että kannattaiskiko vaan palkata kokki sekä siivooja.
Mieheni on siis hyvin vaativa siisteyden sekä ruokien suhteen. Kasvanut perheessä jossa on ollut myös taloudenhoitaja ja näin ollen hän on tosiaan varttunut kuin prinssi melkein. Voinut siis aina keskittyä täysin opintoihin ja työhön. Onkin todella kova paiskimaan töitä ja ahkera. Siksi ehkä itsekin olen mahdollistanut tämmöisen asetelman. Ja vielä kun oma isänikin oli hyvin "perinteinen" mies niin kai se omakin tausta vaikuttaa siihen että olen tälläinen "vanhanajan vaimo". Noh, nyt täytyy vähän kuitenkin puuttua meininkiin ja kiitänkin hyvistä vinkeistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä annat olla? Eikä tuommoinen ole mistään kotoisin. On ok antaa aikaa tehdä hommat, mutta kyllähän tuollainen lusmuilu ei ole mistään kotoisin.
Vastaus: Minkäpä tuolle mahtaa? Jos sanon asioista olen nalkuttaja ja sitten raivoaa niin että lapset itkee. Enpä sitten enää sano mitään. Kun ei ymmärrä niin olkoon, voi olla etten kohta ole vaatimassa yhtään mitään, tarpeeksi alkaa rassata niin lähden. Autotallia mies on korjannut kohta 8 vuotta. Terkkuja tutuille ;)
Sano sille tuo, mitä selkeästi olit ajatellut. Eli jos hommaan ei tule muutosta, sinä teet muutoksia teidän kummankin elämään.
Niin kauan kuin riidellään, niin suhteessa on vielä jotain toivoa. Kun tuollainen katkeruus ottaa valtaa, kaikki se hyvä, mitä sinunkin suhteessa varmasti myös on, alkaa hävitä.
Niin, no jos ihminen ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa, miksipä sitä muuttamaan? Enkä ole katkera, olen vain realisti. Mutta se siitä, toiset jatkakoon ☺
Nalkuttajamiehelle sanoisin, että se korjaa epäkohdat kuka ne löytää. Ja sanoisin myös, että minulle et noin puhu, ja tämä homma ei muutenkaan näin jatku.
Ei pidä jäädä tossun alle. Sieltä on vaikea päästä pois, mutta kyllä sieltä pääsee. Tavalla tai toisella. Ja kannattaa päästä, koska ei kukaan jaksa tuollaista loputtomiin. Kuten olet huomannut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on yleinen toimintatapasi kotitöiden suhteen (eikä keino vältellä niitä), teidän täytyy vaimon kanssa sopia erilliset vastuualueet kotitöissä, jotta kotityöt tulisivat oikeudenmukaisesti jaetuksi. Tämän olet vastuullisena miehenä luultavasti oma-aloitteisesti tehnyt?
Tässä kyseisessä tapauksessa yritin taannoin aloittaa keskustelun että löytäisimme yhteisen molemmille sopivan tavan hoitaa asia. Silmille tuli ja lujaa eli riidaksi meni. Hänen mielestään ainoa oikea tapa hoitaa pyykkiä on hänen tapansa. Minä vetäydyin mutta totesin mielessäni että selvä, hoitakoon hän omalla tavalla ja minä hoidan omalla tavallani. En ole sittemmin nostanut asiaa esiin koska tiedän että käy samalla tapaa.
Ikävä, että ensimmäisellä kerralla asiasta ei voitu keskustella. Kuitenkin, niitä riitoja on turha pelätä. Onhan näistä asioista voitava keskusetella. Useammin vaan asia pöydälle, kyllä se siitä tulisempikin tajuaa ensimmäisten kiukkuisten riitojen jälkeen, että siitä pitää oikeasti keskustella jotakuinkin asiallisesti.
Näin ehkä tulee käymään mutta itse en aio olla aloitteellinen. Riiteleminen ei ole koskaan kivaa ja kun homma toimii jollain tasolla niin miksi keikuttaa venettä? Tästä tullaankin siihen että ennen kuin asiallinen keskustelu on käyty niin vaimoni voi minua syyttää täällä tai muualla etten pese pyykkiä tarpeeksi koska se on hänen näkemyksensä ja yleistyksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilen puoliso tuli töistä ja koti oli mielestäni ok, kuitenkin räyhäsi " haluan että täällä siivotaan siistiksi JUST NYT!".
.
Tylysti toteat että "senkun siivoat. mulle kelpaa näin". Lähde lenkille jos et halua kuunnella marinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitapa puhua siitä, että pidät kohtuuttomana miehen asennetta. Kerro että kun mies valittaa jostakin kotityöstä, se tuntuu sinusta siltä kuin hän olisi esimies tai asiakas, ja sinä vähäinen työntekijä tai palvelija. Käy raskaaksi sellaisen elämän eläminen. Sinäkin haluat ja tarvitset kunnioitusta omalta puolisoltasi.
Hyvä pointti. Ja itseasiassa kyllä välillä olen sanonutkin, että kannattaiskiko vaan palkata kokki sekä siivooja.
Mieheni on siis hyvin vaativa siisteyden sekä ruokien suhteen. Kasvanut perheessä jossa on ollut myös taloudenhoitaja ja näin ollen hän on tosiaan varttunut kuin prinssi melkein. Voinut siis aina keskittyä täysin opintoihin ja työhön. Onkin todella kova paiskimaan töitä ja ahkera. Siksi ehkä itsekin olen mahdollistanut tämmöisen asetelman. Ja vielä kun oma isänikin oli hyvin "perinteinen" mies niin kai se omakin tausta vaikuttaa siihen että olen tälläinen "vanhanajan vaimo". Noh, nyt täytyy vähän kuitenkin puuttua meininkiin ja kiitänkin hyvistä vinkeistä!
Joo, nyt otat vähän toisenlaisen asenteen kotona. On ihan ok, että kotonaolija tekee enemmän kotitöitä, mutta tuo, että mies karjuu sinua siivoamaan nyt, tai että ruoan on oltava pöydässä tasan klo sejase, on ihan sairasta! En ole suoraan sanottuna ikinä kuullut tuollaisesta perhe-elämästä nykyaikana. Sanot vaan, että koska sinä olet se, joka siivoaa, niin sinä päätät, miten ja milloin. Jos ei kelpaa, niin on täysin vapaa tarttumaan itse imuriin. Mitä luulet, että tapahtuisi, jos sanoisit noin? Sä et ole palvelija, vaan kumppani, vaimo ja äiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on yleinen toimintatapasi kotitöiden suhteen (eikä keino vältellä niitä), teidän täytyy vaimon kanssa sopia erilliset vastuualueet kotitöissä, jotta kotityöt tulisivat oikeudenmukaisesti jaetuksi. Tämän olet vastuullisena miehenä luultavasti oma-aloitteisesti tehnyt?
Tässä kyseisessä tapauksessa yritin taannoin aloittaa keskustelun että löytäisimme yhteisen molemmille sopivan tavan hoitaa asia. Silmille tuli ja lujaa eli riidaksi meni. Hänen mielestään ainoa oikea tapa hoitaa pyykkiä on hänen tapansa. Minä vetäydyin mutta totesin mielessäni että selvä, hoitakoon hän omalla tavalla ja minä hoidan omalla tavallani. En ole sittemmin nostanut asiaa esiin koska tiedän että käy samalla tapaa.
Ikävä, että ensimmäisellä kerralla asiasta ei voitu keskustella. Kuitenkin, niitä riitoja on turha pelätä. Onhan näistä asioista voitava keskusetella. Useammin vaan asia pöydälle, kyllä se siitä tulisempikin tajuaa ensimmäisten kiukkuisten riitojen jälkeen, että siitä pitää oikeasti keskustella jotakuinkin asiallisesti.
Näin ehkä tulee käymään mutta itse en aio olla aloitteellinen. Riiteleminen ei ole koskaan kivaa ja kun homma toimii jollain tasolla niin miksi keikuttaa venettä? Tästä tullaankin siihen että ennen kuin asiallinen keskustelu on käyty niin vaimoni voi minua syyttää täällä tai muualla etten pese pyykkiä tarpeeksi koska se on hänen näkemyksensä ja yleistyksensä.
Jos et aio olla aloitteellinen, et voi myöskään valittaa vaimon käyttäytymisestä koska tietoisesti kieltäydyt nostamasta kissaa pöydälle. Erimielisyydet kuuluvat parisuhteeseen. Tarvittaessa riitelykin kuuluu parisuhteeseen. En ymmärrä miksi pelkäät vaimoasi niin kovasti, ettei uskalla tuoda omia mielipiteitään ja ajatuksia esiin. Ellet sitten pohjimmiltasi ole tyytyväinen tilanteeseenne. Pääset helpolla kuuntelemalla vaimon nalkuttamista kuin oikeasti tekemällä niitä kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitapa puhua siitä, että pidät kohtuuttomana miehen asennetta. Kerro että kun mies valittaa jostakin kotityöstä, se tuntuu sinusta siltä kuin hän olisi esimies tai asiakas, ja sinä vähäinen työntekijä tai palvelija. Käy raskaaksi sellaisen elämän eläminen. Sinäkin haluat ja tarvitset kunnioitusta omalta puolisoltasi.
Hyvä pointti. Ja itseasiassa kyllä välillä olen sanonutkin, että kannattaiskiko vaan palkata kokki sekä siivooja.
Mieheni on siis hyvin vaativa siisteyden sekä ruokien suhteen. Kasvanut perheessä jossa on ollut myös taloudenhoitaja ja näinJoo, nyt otat vähän toisenlaisen asenteen kotona. On ihan ok, että kotonaolija tekee enemmän kotitöitä, mutta tuo, että mies karjuu sinua siivoamaan nyt, tai että ruoan on oltava pöydässä tasan klo sejase, on ihan sairasta! En ole suoraan sanottuna ikinä kuullut tuollaisesta perhe-elämästä nykyaikana. Sanot vaan, että koska sinä olet se, joka siivoaa, niin sinä päätät, miten ja milloin. Jos ei kelpaa, niin on täysin vapaa tarttumaan itse imuriin. Mitä luulet, että tapahtuisi, jos sanoisit noin? Sä et ole palvelija, vaan kumppani, vaimo ja äiti!
Olen mä joskus sanonutkin että niin kauan kun minä tätä huushollia pyöritän niin ei tarvitse valittaakaan. Auttaa ehkä hetkeksi. Täytyy vaan ilmeisesti vaan ryhtyä hienoiseen kapinaan jotta ainakin napina loppuisi. Ja ehkäpä miehen seuraavana vapaapäivänä ehdotan yhteissiivousta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tietenkin ihan älytöntä, että mies käyttäytyy kuin vaimo/tyttöystävä olisi äitinsä. Eli olettaa kaiken tapahtuvan naisen toimesta.
Mutta miksi te naiset alunperin suostutte tähän? AP:kin listasi pitkän tarinan ja valitusvirren miehestään, mutta haluaisin tietää miksi hän on miehensä kanssa ja miksi on päästänyt tilanteen tuollaiseksi? Jos parisuhden saamattoman miehen kanssa on pelkkää tuskaa, niin olisiko aiheellista erota?
Vierailija kirjoitti:
On tietenkin ihan älytöntä, että mies käyttäytyy kuin vaimo/tyttöystävä olisi äitinsä. Eli olettaa kaiken tapahtuvan naisen toimesta.
Mutta miksi te naiset alunperin suostutte tähän? AP:kin listasi pitkän tarinan ja valitusvirren miehestään, mutta haluaisin tietää miksi hän on miehensä kanssa ja miksi on päästänyt tilanteen tuollaiseksi? Jos parisuhden saamattoman miehen kanssa on pelkkää tuskaa, niin olisiko aiheellista erota?
Nykyajan ratkaisu kaikkeen? Ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tietenkin ihan älytöntä, että mies käyttäytyy kuin vaimo/tyttöystävä olisi äitinsä. Eli olettaa kaiken tapahtuvan naisen toimesta.
Mutta miksi te naiset alunperin suostutte tähän? AP:kin listasi pitkän tarinan ja valitusvirren miehestään, mutta haluaisin tietää miksi hän on miehensä kanssa ja miksi on päästänyt tilanteen tuollaiseksi? Jos parisuhden saamattoman miehen kanssa on pelkkää tuskaa, niin olisiko aiheellista erota?
Nykyajan ratkaisu kaikkeen? Ero.
Jos parisuhde on pelkkää harmaata puurtamista eikä toinen halua muuttaa sitä kummallekin osapuolelle sopivammaksi, niin mitä sitten pitäisi tehdä? Roikkua vaan loppuikänsä siinä onnettomana? Ikävä kyllä jotkut ihmiset niin tekevätkin...
Vierailija kirjoitti:
442 tässä. Niin, pitäis varmaan suorittaa pikku palaveri. Viimeksi semmoinen pidettiin vuosi sitten kun olin töissä ja koin todella epäreiluna sen, että edelleen kaikki kotityöt ja vastuu olivat harteillani. Ja mikä stressi oli ruoanlaiton kanssa kun tokihan miehellä ruoka-aikojen piti päteä. Aluksi vetäisi herneen nenään ja kapinoi. Annoin aikaa sulatella ja kappas vaan, saikin itse lämmitettyä ruoan ja jopa lapsetkin ruokittua. Mutta kun työni loppuivat niin palasimme automaationa entiseen.
Nyt koen, että koska minä olen kotona niin oletetaan minun myös hoitavan kaiken. Eikä siis se ole ongelma, vaan nimenomaan se valitus ja epäkohtien etsiminen huushollista. Meillä siis mies nalkuttaa, ei vaimo.
Mietin että jos keskustelen tilanteensta, niin meneekö siihen että hän vetoaa käyvänsä töissä ja näin ollen ansaitsee täyden palvelun? Mitäs siihen sitten sanomaan... Joo olen vähän tossun alla, mutta auttakaa mua täältä vähän pois ! :D
Ai kamala mikä mies! Mä varmaan alkaisin kokkaamaan esim. kasvisruokia tms. mistä mies ei pitäisi, imuroisin viikonloppuisin kuudelta tai miehen lempiohjelman aikaan, pesisin pyykit kukkaistuoksuilla jne. Mies ei ainakaan voisi sanoa etten tee hommia. Sanoisin vaan että minä teen, minä päätän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tietenkin ihan älytöntä, että mies käyttäytyy kuin vaimo/tyttöystävä olisi äitinsä. Eli olettaa kaiken tapahtuvan naisen toimesta.
Mutta miksi te naiset alunperin suostutte tähän? AP:kin listasi pitkän tarinan ja valitusvirren miehestään, mutta haluaisin tietää miksi hän on miehensä kanssa ja miksi on päästänyt tilanteen tuollaiseksi? Jos parisuhden saamattoman miehen kanssa on pelkkää tuskaa, niin olisiko aiheellista erota?
Nykyajan ratkaisu kaikkeen? Ero.
Ei välttämättä, mutta kun lukee tuota AP:n tilitystä, niin tulee väkistenkin mieleen, että miksi ihmeessä joku jaksaa olla tuollaisessa parisuhteessa. Mies ei tee mitään kotitöitä ja nainen tekee omituisia kokeitaan ja kirjoittaa jumalattoman pitkän itkuvirren netin keskustelupalstalle.
Itse en katsoisi tuollaista miestä kovin pitkään. Mutta kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjua ja alkoi harmittamaan oma tilanne. Omaa syytänihän varmasti pitkälle, mutta en keksi miten voisin muuttaa asioita enää. Vinkkejä?
Eli meillä minä (vaimo) siivoan,pyykkään, kokkaan, hoidan lapset. Kauppakäynnit sujuu molemmilta.
Ongelma on se, että jos menisin "lakkoon" niin saisin kuulla valitusta ja nalkutusta. Joka päivä mieheni löytää kodistamme valitettavaa. Se voi olla liian täysi roskis, huonosti kuivattu kylppärin lattia, muutama pyykki tuolilla. Eli siis iiiihan mitä vain!
Jos siis lopettaisin (tai edes vähentäisin) palvelua niin saisin huudot ja mäkätystä.
Eilen puoliso tuli töistä ja koti oli mielestäni ok, kuitenkin räyhäsi " haluan että täällä siivotaan siistiksi JUST NYT!".
Itse hän ei siis tee kotona oikeastaan mitään. No jooh, näitä kuuluisia miestenhommia mutta ne osaisin itsekin ja harvoimpa niitä on.
Isännälle passataan naaman alle juomat ja rupat tilauksesta. Jos ei passata niin alkaa narina ja sadattelu. En jaksa kuunnella joten helpommalla pääsee passaamalla :(
Miten tilannetta voi enää muuttaa vai voiko edes? En nyt lähtis näistä syistä eroamaankaan kun ei ne kotityöt minua tapa, mutta se valitus ja vaatiminen rasittaa.
Mitäs jos alat vaan kovakorvaiseksi? Anna miehen valittaa ja sanot rauhallisesti että olet siivonnut ja jos ei kelpaa, niin herra on hyvä ja siivoaa itse lisää.
Anna huutaa , anna valittaa, älä hätkähdä, teet vain kylmästi mitä olit tekemässä. Vaikka sydän hakkaisi , niin et piittaa. Tarkoitan silloin kun koet että homma on sinun mielestäsi hoidossa.
Mitä tapahtuisi? Kuinka kauan jatkuisi?
Sanot hänelle jossain kohtaa sitten että olet lopun kyllästynyt tuohon valitukseen ja siihen ettei mies itse tee juuri mitään.
Ja ole lujana, tuntui miltä tuntui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on yleinen toimintatapasi kotitöiden suhteen (eikä keino vältellä niitä), teidän täytyy vaimon kanssa sopia erilliset vastuualueet kotitöissä, jotta kotityöt tulisivat oikeudenmukaisesti jaetuksi. Tämän olet vastuullisena miehenä luultavasti oma-aloitteisesti tehnyt?
Tässä kyseisessä tapauksessa yritin taannoin aloittaa keskustelun että löytäisimme yhteisen molemmille sopivan tavan hoitaa asia. Silmille tuli ja lujaa eli riidaksi meni. Hänen mielestään ainoa oikea tapa hoitaa pyykkiä on hänen tapansa. Minä vetäydyin mutta totesin mielessäni että selvä, hoitakoon hän omalla tavalla ja minä hoidan omalla tavallani. En ole sittemmin nostanut asiaa esiin koska tiedän että käy samalla tapaa.
Ikävä, että ensimmäisellä kerralla asiasta ei voitu keskustella. Kuitenkin, niitä riitoja on turha pelätä. Onhan näistä asioista voitava keskusetella. Useammin vaan asia pöydälle, kyllä se siitä tulisempikin tajuaa ensimmäisten kiukkuisten riitojen jälkeen, että siitä pitää oikeasti keskustella jotakuinkin asiallisesti.
Näin ehkä tulee käymään mutta itse en aio olla aloitteellinen. Riiteleminen ei ole koskaan kivaa ja kun homma toimii jollain tasolla niin miksi keikuttaa venettä? Tästä tullaankin siihen että ennen kuin asiallinen keskustelu on käyty niin vaimoni voi minua syyttää täällä tai muualla etten pese pyykkiä tarpeeksi koska se on hänen näkemyksensä ja yleistyksensä.
Jos et aio olla aloitteellinen, et voi myöskään valittaa vaimon käyttäytymisestä koska tietoisesti kieltäydyt nostamasta kissaa pöydälle. Erimielisyydet kuuluvat parisuhteeseen. Tarvittaessa riitelykin kuuluu parisuhteeseen. En ymmärrä miksi pelkäät vaimoasi niin kovasti, ettei uskalla tuoda omia mielipiteitään ja ajatuksia esiin. Ellet sitten pohjimmiltasi ole tyytyväinen tilanteeseenne. Pääset helpolla kuuntelemalla vaimon nalkuttamista kuin oikeasti tekemällä niitä kotitöitä.
Halusin tuoda esimerkin avulla esille miksi niin monesti käy näin että valitetaan että mies ei pese pyykkiä/tee kotitöitä; mies yrittää tavallaan ja parhaansa mutta kun ei mene niin kuin vaimo sanoo niin joutuu vetäytymään kuoreensa osin tahtomattaankin.
En myöskään sanonut että olen tyytymätön tai tyytyväinen tilanteeseen, loppuviimeksi mulle ihan sama, puhtaita vaatteita on riittänyt kaikille ja riittää jatkossakin.
Huvittavaa on se että kommentin perusteella tuntuu että minä/mies olen taas syyllinen vaikka en valita (kerroin vain esimerkin), en ole kieltäytynyt pyykinpesusta (enkä mistään muustakaan kotityötä) mutta kun en halua nostaa asiaa esille (eli riitelemään) niin minussa vika ja toimin väärin. Sen sijaan että taas neuvoisitte minulle taas mitä (de ja vu) minun pitää tehdä niin koittakaa ymmärtää se pointti tämän takana.
Tää on niitä ketjuja, joita lukiessa tällainen aseksuaali ikisinkku tuntee itsensä erittäin onnekkaaksi ja kiitolliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miten kuvittelet korjaavasi parisuhteenne ongelmat luomalla uusia ongelmia tilalle. Katsoisit peiliin ja aikuistuisit, ompas surullista.
Omko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on yleinen toimintatapasi kotitöiden suhteen (eikä keino vältellä niitä), teidän täytyy vaimon kanssa sopia erilliset vastuualueet kotitöissä, jotta kotityöt tulisivat oikeudenmukaisesti jaetuksi. Tämän olet vastuullisena miehenä luultavasti oma-aloitteisesti tehnyt?
Tässä kyseisessä tapauksessa yritin taannoin aloittaa keskustelun että löytäisimme yhteisen molemmille sopivan tavan hoitaa asia. Silmille tuli ja lujaa eli riidaksi meni. Hänen mielestään ainoa oikea tapa hoitaa pyykkiä on hänen tapansa. Minä vetäydyin mutta totesin mielessäni että selvä, hoitakoon hän omalla tavalla ja minä hoidan omalla tavallani. En ole sittemmin nostanut asiaa esiin koska tiedän että käy samalla tapaa.
Ikävä, että ensimmäisellä kerralla asiasta ei voitu keskustella. Kuitenkin, niitä riitoja on turha pelätä. Onhan näistä asioista voitava keskusetella. Useammin vaan asia pöydälle, kyllä se siitä tulisempikin tajuaa ensimmäisten kiukkuisten riitojen jälkeen, että siitä pitää oikeasti keskustella jotakuinkin asiallisesti.
Näin ehkä tulee käymään mutta itse en aio olla aloitteellinen. Riiteleminen ei ole koskaan kivaa ja kun homma toimii jollain tasolla niin miksi keikuttaa venettä? Tästä tullaankin siihen että ennen kuin asiallinen keskustelu on käyty niin vaimoni voi minua syyttää täällä tai muualla etten pese pyykkiä tarpeeksi koska se on hänen näkemyksensä ja yleistyksensä.
Jos et aio olla aloitteellinen, et voi myöskään valittaa vaimon käyttäytymisestä koska tietoisesti kieltäydyt nostamasta kissaa pöydälle. Erimielisyydet kuuluvat parisuhteeseen. Tarvittaessa riitelykin kuuluu parisuhteeseen. En ymmärrä miksi pelkäät vaimoasi niin kovasti, ettei uskalla tuoda omia mielipiteitään ja ajatuksia esiin. Ellet sitten pohjimmiltasi ole tyytyväinen tilanteeseenne. Pääset helpolla kuuntelemalla vaimon nalkuttamista kuin oikeasti tekemällä niitä kotitöitä.
Halusin tuoda esimerkin avulla esille miksi niin monesti käy näin että valitetaan että mies ei pese pyykkiä/tee kotitöitä; mies yrittää tavallaan ja parhaansa mutta kun ei mene niin kuin vaimo sanoo niin joutuu vetäytymään kuoreensa osin tahtomattaankin.
En myöskään sanonut että olen tyytymätön tai tyytyväinen tilanteeseen, loppuviimeksi mulle ihan sama, puhtaita vaatteita on riittänyt kaikille ja riittää jatkossakin.
Huvittavaa on se että kommentin perusteella tuntuu että minä/mies olen taas syyllinen vaikka en valita (kerroin vain esimerkin), en ole kieltäytynyt pyykinpesusta (enkä mistään muustakaan kotityötä) mutta kun en halua nostaa asiaa esille (eli riitelemään) niin minussa vika ja toimin väärin. Sen sijaan että taas neuvoisitte minulle taas mitä (de ja vu) minun pitää tehdä niin koittakaa ymmärtää se pointti tämän takana.
Ainahan täällä neuvotaan valittajia ja epäkohtien esilletuojia miten he voivat itse muuttaa omaa käytöstään.
Se nyt on ainoa tapa miten neuvoa.
Jos et olisi niin omanapainen niin ehkä huomaisit että tämä av-laki ei koske vain valittavia miehiä vaan myös valittavia naisia.
Vedäpä pää pois perseestä ja katsele maailmaa uusin silmin.
Miten suostut tuohon? Jos mieheni sanoisi minulle noin, heittäisin tiskirätin lattiaan ja ilmoittaisin, että minulle ei puhuta noin ja siirtyisin loppupäiväksi sohvalle katsomaan telkkaria. Nousisin ylös vain jos lapsilla olisi jokin hätänä tai mies älyäisi tulla pyytämään anteeksi.
Ymmärrän tietysti miten pahalta tuntuu jos mies ei vapaaehtoisesti osallistu kotitöihin. Toisaalta en taas ymmärrä, miten olette voineet ottaa mieheksenne sellaisen ihmisen, joka ei korviaan heilauta jos kerrotte olevanne tosi väsyneitä kun joudutte tekemään kaikki kotityöt yksin. Tiedän olevani onnekas koska minulla on kultainen ja älykäs, korkeasti koulutettu mies puolisona. Jos sanoisin hänelle, että "rakas, musta tuntuu että oon tehnyt viime aikona paljon enemmän kotitöitä kuin sinä ja olen siksi väsynyt", hän vastaisi minulle yrittävänsä tsempata asiassa. Vastapainona tosin annan hänen hoitaa asiat omalla tavallaan. Toisinaan olen itsekin saamaton ja laiska, luen vain pari päivää putkeen kirjoja ja kaivan lapsille vain jotain valmisruokaa pakkasesta. Sillon mies saattaa ottaa koko arjen pyörittääkseen, hoitaa lapset, ruuat, pyykit ja tiskit. Silloin hänkin saattaa tulla valittamaan ja toteamaan, ettei tämä ole reilua hänelle. Meillä ei kyllä olekaan supersiistiä koskaan kuten monilla ystävilläni, joilla nainen hoitaa lähes kaiken yksin. Olen myös vakaasti sitä mieltä, että jos haluaisin meillä olevan aina tosi siistiä, mies vetäytyisi enemmän syrjään koska kokisi, ettei pysty täyttämään odotuksiani ja koska tekisin kaiken ennen kuin hän yksinkertaisesti ehtisi.
Pointtina tässä siis se, että ihan samalla tavalla kuin miesten pitäisi ottaa vastuuta siitä, miksi naiset nalkuttavat väsyneinä, ihan samalla tavalla naisten tulisi ottaa vastuuta siitä, miten antaa itseään kohdella. Jos toinen ei muutu eikä ajattele puolison etua ja jättää hänet yksin selviämään arjesta, no, en tiedä voisinko oikeasti olettaa hänen edes rakastavan minua. En haluaisi elää koko elämääni ihmisen kanssa, joka ei kuuntelisi minua tai jonka kanssa en pystyisi sopimaan edes kotitöistä. Kyllä meilläkin niistä riidellään mutta myös puhumme, sovimme ja yritämme parhaamme jakaaksemme arjen taakan.