Näitä palstallakin esiintyviä pettämistarinoita yhdistää

Mua ärsyttää kans nää kirjotukset täälä, koska ei ne perheenrikkoja mimmit oikeesti tunne näitä vaimoja että vois tänne tulla kertomaan kuin kamalia ne on. Se mieshän nimenomaan saa kuulostamaan vaimonsa just niin kamalalta kun haluaa ja että rakastajatar saa itsensä tuntemaan ainutlaatuseks, jolla taataan se varma pimpukan saanti.

Ja nää kakkosnaiset uskoo sokeasti ihan kaiken. Tälläkin palstalla jatkuvasti hehkuttavat sitä omaa seksikkyyttään ja kuinka se vaimo, jota eivät koskaan ole tavanneet, on sellainen tyypillinen (?) av-mamma (Heh, onko tyypillinen av-mamma siis seksikäs misu?) ja kuinka mies on ihan kohta eroamassa...

En ymmärrä mitä liikkuu miehen päässä, että ottaa toisen naisen, rakastajattaren tai peräti perustaa toisen perheen ja sitten ylläpitää kahta perhettä.. Miksi?

Olisi kiva kuulla edes yksi tarina - miltä se kuulostaa petetyn vaimon, rakastajan ja tämän miehen kertomana.



Tiedän yhden tapauksen. Ihan sivusta seuraten, en tunne, mutta ns. tiedän tämän pariskunnan.



Hyvännäköinen pariskunta. Nainen hoikka, pitkä kaunis. Mies tumma, komea, hyväkroppainen. Menestyviä, talous vakaa. Koti ja piha kaunis ja pittoreski.



Lapset kauniita, trendivaatteet.



Oli puutarhajuhlia, hienoa autoa ym.



Mutta mikä vika lie kummassakin. Mies oli puhelias ja sosiaalinen, ystävällinen ja kohtelias. Nainen taas suhtautui kaikkiin - hyvin moneen ihmiseen - ylimielisesti. Ei puhunut, ei tervehtinyt. Kopea.



Mutta lasten ollessa aika pieniä mies löysikin toisen naisen, jonka kanssa teki lapsen. Mies sitten ylläpiti kahta perhettä.

Miten vaimo sai tietää? En tiedä. Miehen lapsi oli noin parivuotias, kun vaimo sai tietää.



Vaimo toivoi että mies palaisi hänen luokseen ja jättäisi sen toisen naisen.

Nainen oli aivna lääpällään ja tolkuttoman rakastunut mieheensä.



Ja mitä teki mies. Kait hän mietti sitä vakavissaan, koska eron aikana oli puutarhajuhlaa ja eli myös tämän vaimonsa + lastensa perheessä, osallistui lasten kouluun ym.



Vaimo oli, jos mahdollista, vieläkin vittumaisempi ja lapset, jos mahdollista, vieläkin ilkeämpiä. Kauniisti puettuja ne muksut oli, vimpan päälle tikettiä ja muuta merkkivaatetta, ja vaimokin ihan edustus- ja kuvauskelpoinen.



Mies valitsi sen toisen naisen. Miksi? Kun niin kaunis ja ihana tämä vaimo oli?

Mutta entäs, jos siinä ihmisessä ei mitään muuta olekaan kuin ulkokuori ? ja sisällä on vain mätää paskaa, itsekkyyttä, ilkeämielisyyttä, vetäytymistä..



Kesäpäivinä nainen makasi ja otti aurinkoa, tenavat sai ihan itse hakea välipalansa jääkaapista. Ei voinut pientä tiukkaa persettään ylös nostaa, että laittaisi lapsilleen sen ruuan..





Ei tarvitse ihmetellä että lapset viihtyi isänsä luona ja halusivat muuttaa isänsä luo, siihen uusperheeseen, missä sitten on lapsia enempi ja vähempi..



Ja vaimoa vitutti, katkeruus nosti päätään: sinä vain rakennet sitä taloasi.. lapset eivät halua enää olla kotona, vaan haluavat sinun luoksesi..



No, ehkä ne lapsetkin tajuaa missä heille on tilaa, kuka heistä välittää oikeasti. Vaikka miten äiti ja tytär 8 v hölkkäävät samanlaisissa vermeissä samaan tahtiin kylän raitilla, ei se paljoa paina siinä vaakakupissa että isän (+ uusi vaimo + pieni sisarus) luona on normaalimpi arkielämä.





Näyttävän hienon ja materian perään olevan naisen autot vaihtuivat vaatimattomimpiin ja vähän alkoi jo löysää tulla vyötärön ympärille.



Ehkä siis ei tärkeintä ole se ulkonmuoto tai -näkö, edes siinä vaimossa. Se että huolehtii itsestään ja on vallan maratoonari ei kerro mitään siitä, millainen ihminen todelisudeessa on, suhteessa puolisoonsa siis. se, mitä se ihminen on ystävilleen on eri asia kuin se, mitä on parisuhteessa.

yhtä aikaa ja pettää vaimoaan vuosia on häiriintynyt sika, riippumatta siitä, minkälainen vaimo on. Ei terve ihminen valehtele toiselle, eikä edes pysty vuosia elämään valheessa.



Ei kukaan ole täydellinen, missään suhteessa. Ei kukaan ex-vaimokaan ole täydellinen. Mutta silti se pettäjä on se, joka on puolisonsa valinnut, ja tähän ollut rakastunut, ja silti valmis rikkomaan lastensa kodin ja lupauksensa omien mielihalujensa vuoksi.

tuntevat tarvetta avautua täällä palstalla. Itsetunto huono, ja kun ei se mies voi olla "normaalisti" pönkittämässä, niin pakko saada kommentteja jostakin. Kyllä näitä tarinoita on paljon laajemmalla skaalalla.



Minullakin on suhde naimisissa olevaan mieheen. Olen itse naimisissa. Kumpikaan ei halua erota, eikä suhteemme mitenkään etene. Arki vaan tuntuu kevyemmältä näin. Ja olen todella ihastunut. Rakkaudesta ei tietenkään voi puhua, minähän näen miehestä vain siloitellut palat, ja ymmärrän kyllä ettei kukaan voi olla koko ajan mukava sitten, kun eletään sitä oikeaa elämää.



Mies ei ole puhunut vaimostaa, ikinä. Toki pieniä juttuja "on XXXXsta kotoisin", "menee töihin" jne, mutta ei koskaan pahaa sanaa. Itse luulen, että vaimo on ihan ok tyyppi, näen joskus, en tunne. On ikäisekseen hyvän näköinen, mikä aluksi harmitti, suoraan sanottuna toivoin olevan lihava tai ruma :( Sen verran kai kuitenkin epävarmuutta omasta viehättävyydestä.



Itse en halua erota, koska ensinnäkään mieheni ei halua, vaikka olen suoraan puhunut ongelmistamme. En rakasta häntä sillä tarpeellisella tavalla, vaan kuten perheenjäsentä. Suurin syy on lapset. Heidän ohitseen ei mene kukaan. Niin kauan kun tämä onnistuu näin, ei ole hätää. Eri asia, mitä tästä seuraa lopuksi. En ole kuitenkaan valmis luopumaan tästä toisesta miehestä. Toivon, että aika tekee tehtävänsä ja heti kun ensimmäinen kunnon kyllästyminen iskee, yritän lopettaa homman, Tosin sitten en tiedä kuinka avioliittoni käy..

yhtä aikaa ja pettää vaimoaan vuosia on häiriintynyt sika, riippumatta siitä, minkälainen vaimo on. Ei terve ihminen valehtele toiselle, eikä edes pysty vuosia elämään valheessa.

Ei kukaan ole täydellinen, missään suhteessa. Ei kukaan ex-vaimokaan ole täydellinen. Mutta silti se pettäjä on se, joka on puolisonsa valinnut, ja tähän ollut rakastunut, ja silti valmis rikkomaan lastensa kodin ja lupauksensa omien mielihalujensa vuoksi.

.. tangoon tarvitaan kaksi.

Ei se ole yksiselitteisesti, että mies on se syyllinen ja paska, häiriintynyt, kun pitää kahta perhettä tai ottaa rinnakkaissuhteen.

Eikä niin, että vika on vaimossa, joka on kylmä kapakala, ja sen takia mies ajautuu suhteeseen.

Sehän on samalla tavalla PÄÄTÖS kuin minkä tahansa asian suhteen, ei edes rakkaus ole sellainen että se tulee ja vie ihmisen tahdottomasti mukanaan. Ei ihminen vihankaan tunteen kanssa käyttydy noin: en voinut mitään.. paitsi häiriintynyt ja tunnevammainen tms. jne.

Rakkaus mielletään positiiviseksi tunteenksi ja sen varjolla ihmiset saa sitten vahingoittaa toisiaan.

Mutta kuten kerroin tuosta kaksoiselämää -tapauksesta, tuskin se edes ainutkertainen tapaus on. Tusinan kolmastoista.

Enkä minä tiedä mikä prosessi on miehen päässä alkanut liikkua, miten nainen on muuttunut siitä kun yhteen ovat menneet. tms. Sivustaseuraajana vain.

yhtä aikaa ja pettää vaimoaan vuosia on häiriintynyt sika, riippumatta siitä, minkälainen vaimo on. Ei terve ihminen valehtele toiselle, eikä edes pysty vuosia elämään valheessa.

Ei kukaan ole täydellinen, missään suhteessa. Ei kukaan ex-vaimokaan ole täydellinen. Mutta silti se pettäjä on se, joka on puolisonsa valinnut, ja tähän ollut rakastunut, ja silti valmis rikkomaan lastensa kodin ja lupauksensa omien mielihalujensa vuoksi.

jos se helpottaa jotenkin. Se vaan ei ole millään tavalla totta eikä realismia ihmisten parisuhteissa.

Ei se niin mene, että kun on kerran jonkun saanut "nalkkiin" ja tälle pyöräyttänyt mukulan/mukuloita, niin sen jälkeen sitä voikin käyttäytyä ihan miten haluaa koko loppuelämänsä, ja se toinen on sika, jos ei sitä kestä.

SIinä olen samaa mieltä, että paljon suoraselkäisempää on erota kaikessa rauhassa kumppanistaan, jos liitto ei tyydytä, ja sitten etsiä uusi kumppani. Kovin harva vaan on niin suoraselkäinen.

,

SIinä olen samaa mieltä, että paljon suoraselkäisempää on erota kaikessa rauhassa kumppanistaan, jos liitto ei tyydytä, ja sitten etsiä uusi kumppani. Kovin harva vaan on niin suoraselkäinen.

että vaikka on liittoonsa tyytymätön, sitä yrittää sinnitellä pitkäänkin yhdessä jo ihan lasten vuoksi. Toivotaan samalla, että suhde paranee ajan kanssa tms. Tavallaan, ettei siis tekis hätiköityjä ratkaisuja?

Sitten vastaan saattaakin tulle se ns pelastusrengas, jonka mukaan vaan on jo sitten niin helppo lähteä?

En tiedä, mutta luulen, että nämä on syitä, miksi sitä suoraselkäisyyttä ei ole niin paljoa. Ei kaikki huonossa liitossa etsi ketään uutta taustalla.

Hetkellinen aika ilman arkea. Ei tarvitse kuunnella lasten kitinää, siivota, käydä kaupassa, viedä harrastuksiin jne. Saa jutella, niin ettei joku heti keskeytä. Unohtaa hetkeksi laskut ja velvollisuudet. Kukaan ei jäkätä tai ole passiivisena sohvalla.

Sivusuhteessa ei ole paineita onnistumisesta. Ei tarvitse alkaa perhettä perustamaan, kun se on jo. Aina voi palata ensinmäiseen suhteeseen. Kunhan toinen ei ole tietoinen suhteesta.

Parasta on kun saa kehuja ja täydellisen huomion toiselta ihmiseltä.



Hoitakaa avioliittojanne, älkää pitäkö mitään itsestää selvyytenä.

Miksi pitäisi erota, kun parisuhteessa on moni asia riittävän hyvin? On yhteinen elämäntapa, lapset, ystävät, lomat, harrastukset. Ei tarvitse olla sika eikä possutar, jos silti ihastuu ulkopuoliseen. Hyvin hoidettuna aikuisten kesken tällainen ei riko avioliittoa. Ihastus kestää aikansa ja sitten sivusuhde päättyy. Ei sen ole tarkoituskaan kestää.



Minulla on mieheni kanssa sopimus, että liittomme kestää mahdollisesta uskottomuudesta huolimatta. Olemme jo käyneet läpi (ainakin) yhden ihastuksen ja tiedämme varmasti, että molemmat haluamme jatkaa siitä huolimatta. Suhteemme ei perustu seksuaaliseen uskollisuuteen vaan muihin asioihin. Ihastus tai sivusuhdekaan ei tarkoita, että saisi loukata toista. Sen on tarkoitus rikastuttaa, ei repiä. Myös mahdollisille kolmansille osapuolille tehdään tämä heti selväksi. Kenellekään ei anneta väärää käsitystä, että olisimme vapaita tai eroamassa. Kun uudella suhteella ei ole mahdollisuutta kehittyä sivusuhdetta pidemmälle, se kuihtuu aikanaan.



Ihastuksia tulee, niitä ei voi täysin estää, mutta niitä voi kyllä hallita eikä niiden tarvitse antaa rikkoa hyvää suhdetta. Tunteiden vietävänä ei tarvitse olla. Silti ei tarvitse kieltää itseltään ja toiselta ihastuksia. Minkäänlaista vahtimista ei myöskään tarvita.

Miksi pitäisi erota, kun parisuhteessa on moni asia riittävän hyvin? On yhteinen elämäntapa, lapset, ystävät, lomat, harrastukset. Ei tarvitse olla sika eikä possutar, jos silti ihastuu ulkopuoliseen. Hyvin hoidettuna aikuisten kesken tällainen ei riko avioliittoa. Ihastus kestää aikansa ja sitten sivusuhde päättyy. Ei sen ole tarkoituskaan kestää.

Minulla on mieheni kanssa sopimus, että liittomme kestää mahdollisesta uskottomuudesta huolimatta. Olemme jo käyneet läpi (ainakin) yhden ihastuksen ja tiedämme varmasti, että molemmat haluamme jatkaa siitä huolimatta. Suhteemme ei perustu seksuaaliseen uskollisuuteen vaan muihin asioihin. Ihastus tai sivusuhdekaan ei tarkoita, että saisi loukata toista. Sen on tarkoitus rikastuttaa, ei repiä. Myös mahdollisille kolmansille osapuolille tehdään tämä heti selväksi. Kenellekään ei anneta väärää käsitystä, että olisimme vapaita tai eroamassa. Kun uudella suhteella ei ole mahdollisuutta kehittyä sivusuhdetta pidemmälle, se kuihtuu aikanaan.

Ihastuksia tulee, niitä ei voi täysin estää, mutta niitä voi kyllä hallita eikä niiden tarvitse antaa rikkoa hyvää suhdetta. Tunteiden vietävänä ei tarvitse olla. Silti ei tarvitse kieltää itseltään ja toiselta ihastuksia. Minkäänlaista vahtimista ei myöskään tarvita.

Meillä on erilainen näkemys. Aikoinaan minäkin miehen kanssa keskustelin tästä aiheesta.

Pettäminen ei ole hyväksyttävää, jos siihen retkahtaa, se on sitten siinä. Takaisin ei tarvitse tulla, ja jos tulee - jää kiinni - se homma siinä sitten, siitä ei neuvotella, siitä ei keskustella, sitä ei hyväksytä.

Me olemme tehneet tällaisen sopimuksen ja kumpikin tiedämme missä mennään.

Ihastuminen - mitä sillä kukakin tarkoittaa. Saahan sitä vaikka kiltisti flirttailla tai puhua pikkutuhmia. Voihan sitä katsoa, että tuossapa on kiva tapaus.

Ja sen pidemmälle ei.

Ei hitaita tansseja, ei halauksia (paitsi ystävänä, se on täysin eri asia), ei suudelmia, ei hyväilyjä.

Raja pettämiseen on hyvin hyvin matalalla. Meidän suhtautuminen on hyvin hyvin tiukkapipoista ja vanhanaikaista.

Olemme jo toistamiseen asumuserossa, edelleen naimisissa, mutta eri osoitteet, ja edelleen yhdessä.

Aikoinaan entinen silloinen ystäväni / tuttavani piti montaa miessuhdetta samaan aikaan. Oli oma ex-mies, lasten isä. Oli irtonumeroita ja vakipano/suhde mikä lie.

Mikäs siinä, kukin tavallaan.

Hän tuumasi kerran näistä miessuhteistaan, että en tiedä miten tiukkapipoinen sinä olet näissä asioissa.. vastasin, että olen erittäin tiukkapipoinen enkä hyväksy pettämistä millään tasolla, en edes suudelmia tai halauksia tms.

Hän laittoi myöhemmin ystävyytemme poikki. Viimeinen niitti oli kyllä ihan muu, mutta luulen että esim. tuo asia oli yhtenä painavana syynä, sillä hän luuli, että minä menisin hänen ex-miehelleen kertomaan hänen miesseikkailunsa. Ilmeisesti hän olisi ihan ensimmäisenä juorunnut minun heilumiseni miehelleni jos olisin jonkun toisen matkaan lähteyt.

Eli ap:lla taisi olla ajatuksena se, miten esim. tällä palstalla päivittäin saa lukea sen nuoremman naisen, siis rakastajattaren, täysin aivopestyjä hokemia siitä kuinka "miehen vaimo on päästänyt itsensä lihomaan, mutta minäpä olenkin niin ihana ja seksikäs, juu juu, mies on sanonut minulle näin, ja vaimo on muutenkin ihan kaamea tyyppi... Mutta kun mies kertoi minulle!"

Uskotaan sinisilmäisesti miehen kertomukset - vaikka mies loppupeleissä valitsisi oman vaimon.



Ja vielä yksi asia, joka näitä yhdistää (ainakin tällä palstalla) on se, että nämä rakastajattaret ovat todella kauniita, timmejä ja seksikkäitä omasta (ja petturimiehen) mielestä ja heillä on suuri tarve sitä mainostaa. Se kertoo jotain melko surkeaa näiden naisten sielunelämästä.

"Minäpä olenkin kauniimpi kuin vaimo! Ja minulla on tiukempi pylly!"

Tuota... Minusta tuollainen on jotenkin noloa ja kypsymätöntä, ja monet monet muut seikat ihmisessä ovat paljon tärkeämpiä ja koskettavampia.

Aivan kuin suurin saavutus elämässä olisi olla miehen silmissä seksikäs ja saada mies iskettyä vaimolta.

Todella surkeaa.

enkä toisaalta pettäisi häntä tai ketään muutakaan koskaan. Ei hän silti siitä maratoonariksi muutu kun sohvan pohjalla viihtyvä lukutoukka on.



Miksi valitsin pieleen? Vaikka itsetuntoni on muuten vahva eli olen itsevarma sekä tietoinen omista hyvistä ja heikommista puolistani eli itsetiedostava, en ehkä parisuhdeasioissa ole ollut nuorempana selvillä mikä olisi itselleni nk. välttämätöntä pidemmän päälle. Persoonallisuus vaikuttaa vahvasti, olen sen verran erilainen kuin ihmiset keskimäärin, että vastaavan puolison löytäminen tuntui aikanaan epätodennäköiseltä. Olisi kannattanut vain etsiä. Liian kiire oli, ja asiaan vaikuttivat aikoinaan vaimon nk. akuutit olosuhteet joiden takia erehdyimme ja ajauduimme hoppuilemaan. Olemme tästä puhuneet vaimon kanssa moneen kertaan, hän siitä enemmänkin.



Mitä tekisin toisin? Jos osaisin olisin vähemmän empaattinen, osaisin keskittyä enemmän itseäni. Tai jos minulla olisi puoliso joka pärjäisi mainiosti itsekin.



Minulle on ominaista nähdä muiden probleemat kohtuullisen selkeinä, löytää niille ratkaisut ja pyrkiä auttamaan koska ne kerran ovat yleensä minulle niin loogisesti ja näppärästi ratkaistavissa olevia, että se tuntuu tärkeämmältä sillä hetkellä kuin omaan itseensä ja tarpeisiinsa keskittyminen. Eräänlaisen "ongelmanratkaisukoneen" paradoksi? Lopulta tuo kostautuu, oman itsensä laiminlyöminen.



Asetan automaattisesti apua tarvitsevat itseni edelle ja tuo on vain on aina ollut yksi osa persoonaani. Kun tuon selkeästi tiedostaa, niin osaisin jatkossa kenties toimia toisin. Eli huolisin enää vain puolison jolla ei ole isompia ja pysyvämpiä ongelmia joita minun tarvitsisi vaistonvaraisesti ratkoa. Koska se ominaisuus menee minulla automaattisesti "pois päältä" jos ympäristö sen sallii. (Tuo on ihan automaatti tämän melko harvinaisen persoonallisuuslajin ihmisillä).



Mutta minäpä en olekaan myöskään naisille todellakaan se täydellinen "ihana mies". Täydellinen mies mm. asettaa tietyntasoisena pyrkyrinä itsensä muiden edelle menestyäkseen, minulle se onnistuu vain jos muiden asiat ympärillä ovat neutraalissa tilassa. Naiset luontaisesti haluavat ensisijaisesti puolisokseen vahvan menestyjän joka menestyy kaikissa olosuhteissa. Minä vain jos olosuhteet sen sallivat koska kyynärpäitäni en käytä.



Silti tuo esittämäsi ja kenties piruiluksi tarkoitettu kysymys "Miksi ihanat miehet menevät valitsemaan noin huonoja vaimoja?" jotenkin osuu tähänkin. Ihmisten valintojen takana on yleensä inhimillisiä heikkouksia ja vahvuuksia jotka pidemmän päälle sitten voivat mennä epätasapainoon ja alkaa muodostua kuormaksi. Edusta tai vahvuudesta tuleekin heikkous.



Oliko tässä mitään tolkkua sinulle?

Eli ap:lla taisi olla ajatuksena se, miten esim. tällä palstalla päivittäin saa lukea sen nuoremman naisen, siis rakastajattaren, täysin aivopestyjä hokemia siitä kuinka "miehen vaimo on päästänyt itsensä lihomaan, mutta minäpä olenkin niin ihana ja seksikäs, juu juu, mies on sanonut minulle näin, ja vaimo on muutenkin ihan kaamea tyyppi... Mutta kun mies kertoi minulle!"

Uskotaan sinisilmäisesti miehen kertomukset - vaikka mies loppupeleissä valitsisi oman vaimon.

Ja vielä yksi asia, joka näitä yhdistää (ainakin tällä palstalla) on se, että nämä rakastajattaret ovat todella kauniita, timmejä ja seksikkäitä omasta (ja petturimiehen) mielestä ja heillä on suuri tarve sitä mainostaa. Se kertoo jotain melko surkeaa näiden naisten sielunelämästä.

"Minäpä olenkin kauniimpi kuin vaimo! Ja minulla on tiukempi pylly!"

Tuota... Minusta tuollainen on jotenkin noloa ja kypsymätöntä, ja monet monet muut seikat ihmisessä ovat paljon tärkeämpiä ja koskettavampia.

Aivan kuin suurin saavutus elämässä olisi olla miehen silmissä seksikäs ja saada mies iskettyä vaimolta.

Todella surkeaa.

eli olin se, joka kertoi, ettei kaikilla ole näin, eikä kaikilla ole tarvetta täällä avautua. Vaan että juuri tälläiset tietyntyyppiset ehkä tarvitsevat paikkaa, jossa saavat päteä. AV toimii heille siinä.

Tuo ulkonäköasia on kyllä miehille paljon tärkeämpi kuin naisille, joiden tunteet liittyvät enemmän muihin asioihin. Totuus on se, että olemme erilaisia, miehet ja naiset. Miehet katsovat paljon enemmän sitä ulkonäköä(en tarkoita että silti kaikki idiootit kelpaisivat). Huolestuttavan moni ilmeisesti ajattelee, että kun on mies saatu niin sitten sitä voikin vapaasti vetelöityä.

Ja vielä yksi asia, joka näitä yhdistää (ainakin tällä palstalla) on se, että nämä rakastajattaret ovat todella kauniita, timmejä ja seksikkäitä omasta (ja petturimiehen) mielestä ja heillä on suuri tarve sitä mainostaa. Se kertoo jotain melko surkeaa näiden naisten sielunelämästä.

"Minäpä olenkin kauniimpi kuin vaimo! Ja minulla on tiukempi pylly!"

Tuota... Minusta tuollainen on jotenkin noloa ja kypsymätöntä, ja monet monet muut seikat ihmisessä ovat paljon tärkeämpiä ja koskettavampia.

Aivan kuin suurin saavutus elämässä olisi olla miehen silmissä seksikäs ja saada mies iskettyä vaimolta.

Todella surkeaa.

Jos on kiinnostunut pitämään kroppansa haluttavana se onnistuu. Jos ei ole lainkaan kiinnostunut siitä, se rupsahtaa. Siksi sellaisen omaavat julistavat ja kehuvat sitä osaa itsessään mihin ovat panostaneet ja mikä heille on tärkeää. Ja jos se on ollut syy vaihtaa puolisoa, se toki tuodaan esille. Sielunelämästä se kertoo toki paljonkin, prioriteeteista vielä enemmän.

Toiset ovat älyllisiä ja toiset enemmän taantuneita ja eläimellisiä. Poikkeuksia aina on, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.

Mutta todellisuudessa voi olla myös niin päin, että se vaimo on oikeasti tiukka ja timmi ja kaunis se toinen nainen onkin kotihissukan näköinen hoitamaton pullukka.

Eli se ulkonäkö ei ole se tärkein, kun otetaan kumppani, puolisoksi tai seksikumppaniksi, vakavasti tai pettämiset mielessä.

Eli ap:lla taisi olla ajatuksena se, miten esim. tällä palstalla päivittäin saa lukea sen nuoremman naisen, siis rakastajattaren, täysin aivopestyjä hokemia siitä kuinka "miehen vaimo on päästänyt itsensä lihomaan, mutta minäpä olenkin niin ihana ja seksikäs, juu juu, mies on sanonut minulle näin, ja vaimo on muutenkin ihan kaamea tyyppi... Mutta kun mies kertoi minulle!"

Uskotaan sinisilmäisesti miehen kertomukset - vaikka mies loppupeleissä valitsisi oman vaimon.

Ja vielä yksi asia, joka näitä yhdistää (ainakin tällä palstalla) on se, että nämä rakastajattaret ovat todella kauniita, timmejä ja seksikkäitä omasta (ja petturimiehen) mielestä ja heillä on suuri tarve sitä mainostaa. Se kertoo jotain melko surkeaa näiden naisten sielunelämästä.

"Minäpä olenkin kauniimpi kuin vaimo! Ja minulla on tiukempi pylly!"

Tuota... Minusta tuollainen on jotenkin noloa ja kypsymätöntä, ja monet monet muut seikat ihmisessä ovat paljon tärkeämpiä ja koskettavampia.

Aivan kuin suurin saavutus elämässä olisi olla miehen silmissä seksikäs ja saada mies iskettyä vaimolta.

Todella surkeaa.

eikä niinkään siitä miksi joku on alunperin "valinnut väärin"? Pettäminen on seurausta joko siitä että on valinnut alunperin väärin tai siitä ettei toinen tai kumpikaan pareista osaa elää siten että parisuhde toimisi ja pysyisi kasassa. Sopivissa olosuhteissa kiinnostus takuulla säilyy yllä eikä pettämiselle ole mitään tarvetta.



Meillä tässä ei ollut kyse pettämisestä vaan problematiikkaa siitä miksi joku joka täyttää ehkä suurenkin määrän nk. ihannemiehen kriteerejä voi valita alunperin niin pieleen että siitä tulee lopulta ongelma.



Tarina ei toki ole valmis, teoriassa on aina mahdollista että tämäkin ratkeaa ja elämme lopulta "onnellisina elämämme loppuun saakka".



(14)

on se, että vaikka mies pettäisi nykyistä vaimoaan ja olisi pettänyt vaikka useammassakin suhteessa elämänsä aikana, niin tällä palstalla kirjoittavat toiset naiset jaksavat hämmästyttävän sinisilmäisesti uskoa miehen puhetta siitä, miten nyt, tämän nuoremman, erittäin seksikkään ja lapsettoman naisen kanssa nämä miehet eivät koskaan tule pettämään ;)



"Siksi kun miehellä ei ole mitään syytä pettää minua, sillä meillä toimii kaikki, myös seksi!"



Niinhän se aina aluksi toimii, ensihuumassa. Aina ja kaikilla :)

Mutta niinhän keskustelu aina täällä AV:lla on..



Minä seurustelen naimisissa olevan miehen kanssa, eikä hän ole liki vuoden kestäneen suhteemme aikana sanonut yhtäkään pahaa sanaa vaimostaan. Olemme myös useasti avoimesti keskustelleet siitä, että jos päädymme joskus oikeasti yhteen, minua pelottaa, että sama kuvio toistuu eli että mies pettää minuakin.



Ei ole kivaa olla toinen nainen enkä siitä tuolla kylillä siksi kuuluttelekaan ja lisäksi tiedostan ja ymmärrän ihan vallan hyvin, että tässä kuviossa on paljon väärää. Kaikki tällaiset viritelmät eivät kuitenkaan perustu pelkälle valehtelulle. Naiivia ajatella, että vain ja nimenomaan pettämisestä alkunsa saaneet suhteet olisivat läpeensä epärehellisiä ja sinisilmäiseen huumaan perustuvia. Ihmiset ovat yksilöitä ja jokainen parisuhde on omanlaisensa.

ero alkaa kolkutella ovea kun pari saa lapsen ja nainen jämähtää kotiin neljän seinän sisälle: ei käy töissä, ei tapaa ystäviä, ei mennä parina viihteelle tai harrastamaan.



Kun elämästä lähtee arjesta kiilto niin kyllä siihen helposti kolmaspyörä mahtuu sekaan.

Ja tämä toimii myös niinpäin että uljas prinssi rohkea räväyttää naisen pakan sekaisin.



Kasvaminen eri suuntaankin selittyy tällä, toinen taantuu arkeen jossa nähdään kotona töitten jälkeen. Hoidetaan lapsia pari tuntia ja mennään nukkumaan. Ja toinen katselee muita sillä silmällä.



Ei me ulkopuoliset voida tietää miten usein parit harrastaa seksiä ja millaista se on. Ja tahtooko toinen parista vaan jotain muuta.

Sekin että harrastaa seksiä ei tarkoita etteikö vaikka mies lähtisi aamupanon jälkeen illalla baariin ja löydä sieltä seksiseuraa.



Kyllä miestäkin kokonaisuus kiinnostaa: millaista oleminen on kun töistä tullaan kotiin, onko kaikki päätökset riitelyn takana, onko yhteisiä haaveita kuin että lohkeaako emännältään.