Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Näitä palstallakin esiintyviä pettämistarinoita yhdistää
19.07.2012 |
Se, että vaimo on kauhea tyyppi tai vähintäänkin ikävä ja valju persoona - ja vaikka vaimo hoitaisi lapset ja kodin sillä välin kun mies on rakastajattarensa luona, ei vaimosta löydy mitään positiivista sanottavaa.
Se, että vaimo ei halua seksiä ja on päästänyt itsensä plösööntymään ja että rakastajatar on täydellisen kaunis, timmi, seksikäs jne.
Se, että mies on todella ihana ja seksi on jumalaista.
Miksi ihanat miehet menevät valitsemaan noin huonoja vaimoja?
(Olen seurannut ystäväpiirissäni kolmea tällaista tarinaa, jossa mies on löytänyt uuden naisen avioliiton aikana. Hyvin raskaita kokemuksia ovat olleet ja perheet ovat lopulta hajonneet. Mutta pakko sanoa, että yksikään näistä petetyistä vaimoista ei ole mitenkään valju tyyppi eikä yhdestäkään voi käyttää määritelmää "ei pidä itsestään huolta", yksi näistä rouvista on mm. maratoonari.
Lopputuloksena ystävieni tarinoissa:
- Mies vaihtoi rakastajattareen, tekivät lapsen, mies löysi uuden naisen. Ex-vaimo on nykyisin naimisissa.
- Mies sai avioliiton aikana lapsen rakastajattaren kanssa ja elää nyt uusperheessä, jossa kahden rakastavaisen sijaan pyörii mukana 1-4 lasta. Elämä ei kuulemma ole ruusuilla tanssimista. Ex-vaimo on nykyisin naimisissa.
- Ensin vaimo ja sitten rakastajatar jättivät miehen. Mies haluaisi perheensä takaisin. Ex-vaimo seurustelee.)
Joten rakkaat kanssasiskot, jos varattu mies alkaa imarrella teitä ja mollata vaimoaan, niin älkää uskoko ihan kaikkea, jookos? Näissä jutuissa valehdellaan niin, että korvat soi :(
Kommentit (24)
Tämä tapahtui noin 10 vuotta sitten. Minä ja ystäväni olimme ns. sinkkuja, lapset kyllä oli mutta muuten vapaita, ei miehiä.
Ystävälläni oli suhteita monenlaisia. Oli yhden yön seikkailuja, kun sopiva ihana mies osui kohdalle, mentiin seikkailemaan ja sekstailemaan.
Mutta muistan, kun hän tapasi sitten jonkun miehen, jonka kanssa oli sillä tavalla tiiviimmin, ettei enää hyppinyt irtonumeroissa. Aika vähän hän miehestä ja heidän suhteestaan minulle kertoi, mutta arvasin. Ja arvasin oikein.
Mies oli naimisissa. Vaimo ja isot lapset asuivat ulkomailla. Mies kävi suomessa aika usein, töiden takia, mutta myös iäkkään äitinsä takia.
Suomen reissuillaan mies sitten seikkaili ystäväni vuoteessa.
Ystäväni puolusteli osaansa näin: jos minä en olisi, siinä olisi joku toinen.
Eli mies, joka haluaa pettää ja ottaa toisen naisen, ottaisi sen yhtäkaikki. Ja naisia, jotka haluaa tähän osaan, on mistä ottaa.
Mies oli jossain vaiheessa todennut, että hänen pitää keskittyä vaimoonsa ja selvittää parisuhteessa olevat erimielisyydet ja näin tuo suhde loppui.
Ystäväni löysi sitten parisuhteen mutta siinä vaiheessa kun se ei ollut enää kivaa, kun arki alkoi parin vuoden päästä ja olisi pitänyt sitä tylsää tavallista arkea jaksaa, hän tapasi toisen miehen, jonka kanssa tekstaili ja soitteli, oli vähän ihastunut... asuvat eri paikkakunnilla. en tiedä oliko suhteessa seksiä, olemassaolevassa parisuhteessa ainakin oli,
Sitten hän lopulta lähti. Siinä vaiheessa kun ystäväni vasta pakkaili tavaroitaan ja haki uutta asuntoa, hänen avomiehensä etsi jo uutta kumppania ja sellainen oli heti oven takana sisään astumassa kun ystäväni oli muuttoautoinen pois ajanut.
Tunnesiteet eivät siis kovin lujia ole olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä ihmeen lapset kärsivät? Älkääpä yleistäkö, nuoret. Lapsiperheaika on lyhyt, ihmisellä on vielä kymmeniä vuosia elämää jäljellä, kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Lapsille ei kuulu vanhempien seksielämä eivätkä äidin ja isän mahdolliset ihastumiset tai sivusuhteet. Pakkoko niistä heille on kertoa?
Toinen huomio: miksi toinen nainen sen miehen kokonaan itselleen haluaisi? En usko, että aina olisi sellaisesta kyse ollenkaan, lyhyt sivusuhde voi hyvin olla naisellekin vain hetken hupi ja piristys väljähtyneeseen kotielämään. Aikuinen nainen ymmärtää, ettei ihastumisen tarvitse johtaa avioliittoon eikä varsinkaan lapsiin, kun se ei enää ole mahdollistakaan. Mistään uusperhehaaveista ei siis ole kysymys.
Ainakin itselleni hedelmällisyysiän ohittaminen merkitsi asenteiden aika totaalista muutosta. Tajusin, että aviollisen uskollisuuden vaade on lasten turvaksi kehittynyt ajatuskuvio, jota ei enää tarvita sen jälkeen, kun lapset ovat aikuisia.
Mitkä ihmeen lapset kärsivät? Älkääpä yleistäkö, nuoret. Lapsiperheaika on lyhyt, ihmisellä on vielä kymmeniä vuosia elämää jäljellä, kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Lapsille ei kuulu vanhempien seksielämä eivätkä äidin ja isän mahdolliset ihastumiset tai sivusuhteet. Pakkoko niistä heille on kertoa?
Toinen huomio: miksi toinen nainen sen miehen kokonaan itselleen haluaisi? En usko, että aina olisi sellaisesta kyse ollenkaan, lyhyt sivusuhde voi hyvin olla naisellekin vain hetken hupi ja piristys väljähtyneeseen kotielämään. Aikuinen nainen ymmärtää, ettei ihastumisen tarvitse johtaa avioliittoon eikä varsinkaan lapsiin, kun se ei enää ole mahdollistakaan. Mistään uusperhehaaveista ei siis ole kysymys.
Ainakin itselleni hedelmällisyysiän ohittaminen merkitsi asenteiden aika totaalista muutosta. Tajusin, että aviollisen uskollisuuden vaade on lasten turvaksi kehittynyt ajatuskuvio, jota ei enää tarvita sen jälkeen, kun lapset ovat aikuisia.
Alue: Aihe vapaa
Avioliitossa voi olla paljonkin pielessä. Voi olla jopa niin, että suurin osa siitä on naisen vikaa (eikä vain miehen tekosyitä).
Silti puolisoa ja lapsia pitäisi kyetä sen verran kunnioittamaan, että kun se ihana ja hemaiseva "suuri rakkaus" kävelee vastaan, asiasta kerrotaan ensi tilassa puolisolle. Ihan rehellisesti.
Se, että joku on laiska, lihava ja ehkä jopa nalkuttavakin, ei oikeuta pettämiseen, eroon kylläkin. Pettäminen on nimittäin niin laaja-alainen teko, että se ei koskaan iske vain puolisoon vaan siitä kärsii koko perhe. Avioerosta tai erokriisistäkin kärsii perhe, mutta sitä ei ole edeltänyt valheiden verkosto, kaksoiselämä ja vedätys. Siitä pääsee helpommin yli. Ja siinä on kohdeltu sitä puolisoa ja yhteisiä lapsia kunnioittavasti, rehellisesti ja arvostavasti.
En käsitä mitään syytä ryhtyä kaksoiselämään tai pitää vuosikausia salasuhdetta. Pari viikkoa toki ymmärrän. Aina ei olla tietoisia, mihin tämä johtaa ja ensi huumassa ei ehkä tehdä niin rationaalisia päätöksiäkään. Monesti suhteet alkavat niin, että ovat ensin ystävyyttä tai sitten ikään kuin kertapano. Se, että siitä tulee suhde, vie aikaa ja voi tapahtua vähän salakavalasti.
Siinä vaiheessa kun tapaamisia suunnitellaan ja soitellaan ja tekstitellään vaimon selän takana, on aika kertoa totuus. Ei sitä tarvitse heti ryhtyä eropuuhiin, mutta vaimolla on oikeus tietää, että mies harkitsee eroa ja tapailee muita tai nimenomaan ehkä sitä suurta rakkautta. Kaksoiselämän viettäminen, valehtelu, salailu yms. ei koskaan johdu vaimon ilkeydestä tai avioliiton tilasta vaan tasan tarkkaan miehestä, hänen luonteestaan ja arvomaailmastaan.
Monet ryhtyvät salailuun, koska eivät aio jättää vaimoaan. Salasuhteen aikana tunteet kuitenkin kasvavat, ja sitten ehkä vuoden, parin päästä siihen ollaankin valmiita. Tässä vaiheessa vaimoa on kuitenkin kusetettu niin pahasti, että erosta ei voi tulla siistiä eikä hän eivätkä lapset voi selvitä noin törkeästä käytöksestä helpolla. Mies on ajatellut kaiken aikaa, mitä hän tarvitsee ja mikä on hänelle helpointa ja sopivinta. Itsekästä siis.
On olemassa siis oikea tapa toimia, kun avioliitto tympii ja sopivampi tapaus kävelee elämään. On turha inistä, että lasten takia tai vaimo on niin pelottava tai jotain muuta yhtä laimeaa. Ne lapset eivät hyödy siitä, että isä panee vierasta naista viikonloppuisin ja on poissa kotoa, kohtelee äitiä kylmäkiskoisesti ja vahtii puhelintaan jopa suihkussa. Kotona on epäluuloinen ilmapiiri, äiti itkee ja äyskii ja isä vain on poissa kuukaudesta toiseen. Enemmänkin tässä tilanteessa isä hylkää lapsensa, laittaa vaimonsa kärsimään ja nauttii itse ihanista hetkistä irrallista elämää vailla kotitöitä, lastenhoitohuolia, yövalvomisia jne. Kenen etu siis?
On aika tylsä sanoa näin, mutta fakta on, että sen toisen naisen ei tarvitse olla timmimpi, kauniimpi tai parempi seksissä. Suurimmalle osalle miehistä riittää, että hänen kanssaan ei joudu siihen harmaaseen arkeen vaan pääsee ikään kuin seikkailuun. Joissakin tapauksissa tunteet tulevat perässä, ja lopulta sitä harmaata arkeakin ollaan valmiita kokeilemaan. Joissain tapauksissa se harmaa arki vaimon kanssa riittää eikä ole tarvetta kokeilla sitä kenenkään toisen kanssa.
Toisen naisen ryhtyminen tähän rumbaan taitaa olla aika ulkokultaista. Puhutaan usein hyvästä seksistä, miehen ulkonäöstä, omasta ulkonäöstä ja taas kerran seksistä. Aika monen toisen naisen kanssa ei taideta kauhean paljon muuta puuhatakaan, ei ainakaan sitä arkea. Aika usein sen vaimon kannattaisi todella heittää se mies elämään arkea panonsa kanssa, koska kinastelu paitojen silityksestä tai tiskikoneen täyttämisestä voi olla aika seikkailutonta elämää. Tämän lisäksi lapset saavat usein huonoa kohtelua tältä toiselta naiselta, joten aikamoinen herätys se tuokin olisi. MOnen puolison vika on se, että halutaan yrittää ja annetaan miehelle aikaa vahvistaa niitä tunteita tähän toiseen naiseen, jolloin arjensietokykykin kasvaa.
MIes vaan pihalle ja lapset joka toiseksi viikoksi asumaan "uusperheeseen". Ei taitaisi olla niin auvoista se vastarakastuneen parin elämä, kun siihen tupsahtaa iso pala arkea mukaan.