Olen hoitamassa ystäväni lapsia, jos leipoisin ilman "lupaa" pullaa,

mutta jos on pyydetty toisen kotiin hoitamaan lapsia, ei ole sopivaa ryhtyä leipomaan tai käydä kaupassa ostamassa ruokatarvikkeita, kun isäntäväki on laittanut ruuat valmiiksi.

Kun meille tulee lastenhoitaja, niin tietenkin laitamme ruoat valmiiksi! Etenkin jos hoitaja on sukulainen eikä saa rahapalkkaa, mielellämme tarjoamme hänelle ruokapalkan vaivannäöstään.

Onhan se outoa ja ajattelematontakin, jos hoitaja sitten päättääkin leipoa ja kokata itse. Me olemme silloin tehneet turhan työn valmistamalla hoitajalle ja lapsille ruoan. Ja johonkin pyykkikoneeseen meillä ei todellakaan tarvitse koskea, ellemme ole nimenomaan pyytäneet! En ylipäätään ymmärrä miksi lastenhoitajan pitäisi leikkiä kodinhengetärtä. Meille saa tulla (ja toivon että tullaan) OLEMAAN, kyläilemään lasten seuraksi, ei pyörittämään huushollia!

Anopin ei ole sopivaa ryhtyä vaihtamaan verhoja kesken lastenhoitokeikan, vaikka miten haluaa ilahduttaa pojan perhettä. Sama pätee pakastimen täyttämiseen: ei sovi ostaa 10 kg mansikoita ja pakastaa niitä olettaen, että isäntäperhe ilahtuu.

Hän kolkutti tässä kerran ovelle ja tuli sisään mukana pussi istukassipuleita. Hän oli kuulemma päättänyt, että ellei meillä ole ketään kotona, hän menee ja laittaa ne kasvimaallemme. :D

Ilmeisesti anoppi oli luullut, ettemme saa itse istutettua mitään ja päätti rientää avuksi. Annoin hänelle sitten luvan laittaa sipulit yhteen nurkkaan, jossa oli vielä tilaa. ;)

En tykkäisi pullan leipomisesta jos lapsia on tultu vahtimaan (meillä kukaan ei syö pullaa). Mieluummin laittaisit ruokaa jos pakko on keittiössä jotain touhuta ;))

onko ystäväsi niin läheinen, että hänelle ok että kaivat kaappejaan. Koska se olisi ainoa asia, mikä mua häiritsisi. Jos olisi anoppi,m niin häiritsisi todella paljon, tiedän mitä hän ajattelisi joidenkin laatikkojen epäjärjestyksestä :( Eli vaivaisi kyllä hieman. Jos kyseessä olisi sisareni, niin ei haittaisi. Ystäviäni ei käy kotonani lapsia hoitamassa.

Kieltämättä vähän harmittaisi jos hoitokeikalla lapsi olisi vetänyt napaansa kasan pullaa tekemieni terveellisen syötävän sijaan ja pullaa jäisi vielä varmaan yli eli sitä kärtettäisiin myös myöhemmin. Yritän pitää herkut minimissä kun lapsi on pullea ihan kotiruuallakin, joten vähän harmittaisi mutten tekisi asiasta numeroa. Kivaahan se lapsille on leipoa ja herkutella, mutta tällainenkin näkökulma että toivon aina että ne kivat erityiset hetket rakennettaisiin jonkin muun kuin herkuttelun varaan.

verhojen vaihtamiseen tai pyykinpesuun. Jälkimmäiset ovat perheelle kuuluvia juttuja. Ei kukaan pidä siitä että toinen tulee sisustamaan luvatta omaa kotia, tai kaivelemaan likaisia kalsareita ja ehkä pahimmillaan pesee jonkun vaatteen väärin jolloin se menee pilalle.



Mutta pullien leipomin (tai vaikka lettujen/pannarin) tekeminen on sellaista normaalia puuhaa. Samaan tapaan jos lapselle tekee voileivän kun häntä vahtii, voi ne letut paistaa tai pullat pyöräyttää.



Ja AP tuskin on niin idiootti, että alkaa pullia leipomaan jos perhe on jättänyt valmiiksi kaikki ateriat (esim. spaghetti valmiina ja jälkkäriksi mustikkapiirakkaa tmv.)

verhojen vaihtamiseen tai pyykinpesuun. Jälkimmäiset ovat perheelle kuuluvia juttuja. Ei kukaan pidä siitä että toinen tulee sisustamaan luvatta omaa kotia, tai kaivelemaan likaisia kalsareita ja ehkä pahimmillaan pesee jonkun vaatteen väärin jolloin se menee pilalle. Mutta pullien leipomin (tai vaikka lettujen/pannarin) tekeminen on sellaista normaalia puuhaa. Samaan tapaan jos lapselle tekee voileivän kun häntä vahtii, voi ne letut paistaa tai pullat pyöräyttää. Ja AP tuskin on niin idiootti, että alkaa pullia leipomaan jos perhe on jättänyt valmiiksi kaikki ateriat (esim. spaghetti valmiina ja jälkkäriksi mustikkapiirakkaa tmv.)

ilman lupaa tonkimaan kaappeja. Pitää löytää leivontakulhot (siis juuri ne oikeat eikä esim. sitä kulhoa, jossa on tapana sulattaa hirvenlihaa), leivinpaperi, leivonta-aineet jne. eli saa luvalla kurkkia kaikki kaapit läpi.

Pulla on syötävää ja jos ei ole erikseen sanottu, että pitää laittaa ruokaa, tässä raaka-aineet, niin sitten ei ryhdytä sooloilemaan vaan syödään ne ruuat, mitkä on valmiina.

Miksi ap ei ryhtynyt pesemään ikkunoita lasten kanssa? Sekin on sellaista normaalia kivaa puuhaa, samoin vaatehuoneen siivoaminen ja tavaroiden lajittelu kirppikselle. Eihän toisen kotia tarvitse kunnioittaa, eihän?

Kenen lapsia sinä käyt hoitamassa, tai kuka hoitaa sinun lapsiasi?



Ne lapset joita olen kotonaan hoitanut, ja ne hoitajat jotka ovat kodissani minun lapsiani hoitaneet ovat hyviä tuttuja!



Lähisukulaisia tai hyviä ystäviä, samoja ihmisiä joiden luona olen/jotka ovat luonani usein kokkailleet yhdessä. Minä tiedän siskoni keittiönkaappien sisällön aika hyvin, samoin miehen veljen perheen keittiönkaapit ja hyvien kavereiden kaappien järjestyksen myös, ja nuo tietävät meidän keittiönkaapit.



Jos on misantrooppi joka ei koskaan vietä aikaa läheistensä kanssa, niin ehkä sitä taikinakulhoa pitää etsiä puoli asuntoa penkoen. Meillä on usein yhteisi illallisia ja kekkereitä kavereiden kanssa, kokkaillaan yhdessä ja vietetään iltaa. Kenenkään vaatekaappeja ei kukaan pengo, mutta yhdessä usein tehdään ruokaa. Yksi tekee jälkiruokaa, toinen paistaa pihvejä, kolmas pilkkoo salaattia ja niin edelleen. ihan normaalia elämää minusta.

eikä maailma pyöri, eikä ole koskaan pyörinyt, pelkästään heidän ympärillään. Ei tarvi vetää hernettä nenään siitä että lapsenvahti leipoo pullaa eikä tee koko aikaa mitään sirkustemppuja. Jos hoitaja on vastuullinen aikuinen ja pitää lapset hengissä, niin olen tyytyväinen. Kaikki muu ohjelma on pelkkää ekstraa.

ja hän teki ruoat, siivosi, leipoi ja hoiti lapset siinä samalla. Voi onni ja autuus, mulla oli ihan kuningatarmainen olo sen kesän ajan! Lapset olivat silloin 3 v ja 6 v. Eli kyllä tykkäisin.

Kenen lapsia sinä käyt hoitamassa, tai kuka hoitaa sinun lapsiasi? Ne lapset joita olen kotonaan hoitanut, ja ne hoitajat jotka ovat kodissani minun lapsiani hoitaneet ovat hyviä tuttuja! Lähisukulaisia tai hyviä ystäviä, samoja ihmisiä joiden luona olen/jotka ovat luonani usein kokkailleet yhdessä. Minä tiedän siskoni keittiönkaappien sisällön aika hyvin, samoin miehen veljen perheen keittiönkaapit ja hyvien kavereiden kaappien järjestyksen myös, ja nuo tietävät meidän keittiönkaapit. Jos on misantrooppi joka ei koskaan vietä aikaa läheistensä kanssa, niin ehkä sitä taikinakulhoa pitää etsiä puoli asuntoa penkoen. Meillä on usein yhteisi illallisia ja kekkereitä kavereiden kanssa, kokkaillaan yhdessä ja vietetään iltaa. Kenenkään vaatekaappeja ei kukaan pengo, mutta yhdessä usein tehdään ruokaa. Yksi tekee jälkiruokaa, toinen paistaa pihvejä, kolmas pilkkoo salaattia ja niin edelleen. ihan normaalia elämää minusta.

tarvitaan 2-3 tuntia kerrallaan. Siinä ajassa on todella turha ryhtyä leipomaan!

Jos lapseni menevät mummolle, kummille tai kaverille näiden kotiin, on minusta suloisen samantekevää, leivotaanko siellä vai ei. Minun kodissani sitä ei hoitajana tehdä, silloin lapsilla on oikeus luksukseen eli aikuisen 100% yhdessäoloon. Minä joudan hyvin siivoamaan, leipomaan ja laittamaan ruokaa lasten kanssa, en tarvitse näihin tehtäviin erikseen lastenhoitajan tukea.

En tiedä yhdenkään sukulaiseni tai ystäväni kaappien sisältöä, en edes sitä, missä äitini säilyttää perunoita. Meillä yhdessäolo ei ole keskittynyt läskinkeruuseen vyötärölle! Osamme olla yhdessä ihan ilman ruuanlaittoa.

Kokeile sinäkin. Menkää vaikka kaverisi kanssa joskus lenkille. Voit huomata, että se on mukavampaa kuin pihvinpaisto.

Itse en tosin välitä pullasta, mutta jos sun tekee mieli ja haluat leipoa, niin kivahan se vaan on. Ja kyllä meidän perheessä muille maistuu :)



Meillä saa kuka vaan leipoa, siivota, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa tms. Mä en ole ollenkaan mustasukkainen reviiristäni ;)

isänsä opetuksen vuoksi leipoa paremmat pullat kuin moni tavallinen mamma.

Olisin kyllä vähän loukkaantunutkin jos ei meidän omat pullat kelpaisi vaan lapsenvahdin pitäisi tuoda omat jauhot ja sokerit ja muut ja alkaa leipoa.

Leipominen on meidän lapsille aika tavallista arkea ja pullaa on meillä pakasteessa aina runsaasti, joten en ehkä osaisi kovin ilahtua kun lapsenvahti olisi sotkenut keittiön.

olla lasten kanssa. Tällaisella kelillä ollaan ulkona, aurinko ei ole paistanut moneen päivään kuten nyt. Olisin aika ihmeissäni, jos kesän harvat aurinkoiset päivät käytetään leipomiseen. Loukkaantunutkin olisin, koska jääkaappi on täynnä ruokaa ja keittiöstä löytyy myös eilen illalla leivottu piirakka. Tulisi sellainen olo, että tarjoiluni eivät kelpaa ja että ystävä varmisti, että uudestaan ei avuksi pyydetä.

Lapsista ja hoitajasta, mutta jos tulisin siistiin kotiin joka tuoksuisi tuoreelta pullalta ja lapsetkin olisivat tulleet siinä samalla hoidettua niin olisin enemmän kuin tyytyväinen! Ottaisin maitolasin ja kövisin pullan kimppuun. Laittaisin ylimääräiset pakkaseen vierasvaroiksi! Ei mua haittaa jos joku ystävä tonkisi kaappeja leipoessaan, eikä edes se, että leivontakulhot olisivat jääneet pesemättä.

Kieltämättä itse tulee harvoin leivottua lasten kanssa, koska se on helpompaa yksin. Meidän lapset ovat suht rauhallisia ja leikkivät useimmiten ihan sulassa sovussa olohuone-keittiössämme siinä samalla kun leivon.

Höyrypesuri on kätevä apuväline, ei tarvita edes erillisiä rättejä ja pesuaineita. Täytyykin muistuttaa, että seuraavalla kerralla lastenhoitaja käy läpi kaakeleiden saumat ja saunan siinä lastenhoidon ohessa, jos kerran ylimääräistä aikaa on paljon.

Kerran yks hoitaja leipoi lapseni kanssa ja lapsella palovammat kädessä.

ja leipoa sen lapsien kanssa. Näyttää sille, että kuinka laiska ja huono äiti se on kun ei itse leivo lasten kanssa.

Varsinkin tuo kun toisi omat jauhot ja sokerit. Lisänä vielä se, että lapset sitten kehuisi, kuinka kiva täti minä olen kun leivoin niin hyvää pullaa ja äiti ei koskaan leivo.



Pitääpä panna korvan taakse tämä vinkki. Julkisesti kaverini ei kehtaisi tästä suuttua. Lapsille voisin vielä jutella koko ajan, että eikö ole kiva kun leivon teidän kanssa ja äitinne ei koskaan. Ja katsokaas nyt kun äidillänne on paskainen uuni, mutta kyllä minä siinä saan pullat leivottua.



Hih, kiitos ap ideasta.

Vai että läskin keruuta kaverien kanssa kokkailu...



Yleensä ihmiset viettävät esim. juhannusta tai vappua tai uuttavuotta tai muuten vaan (mökki)viikonloppua yhdessä. Pitäisikö silloin talon emännän yksin kokkailla koko viikonloppu keittiössä? Vai ehkä vaan juosta lenkkipolulla pari vuorokautta putkeen...?



Normaalit ihmiset tekevät asioita ystävien ja sukulaisten kanssa. Olkoon kyse matkasta huvipuistoon, uimahalliin, hiihtolomareissusta, teatteriesityksestä, -tai sitten illanvietosta jonkun kotona. Mitä enemmän on yhteyksissä, sitä enemmän sitä tuntee toista ja myös hedän kotiaan.



Kumma ettet tiedä missä äitisi pitää perunoita. Etkö koskaan lapsuuden kodissasi päässyt keittiöön? Suurin osa tottunee siihen, että saa kotona olla mukana ruuanlaitossa. Ja yleensä menee niin, että jos lapsuudenkodissa oli perunat paikassa X ja haarukat paikassa Y, niin usein ne ovat sitä äidin uudessakin asunnossa jos hän muuttaa. Minä ainakin olen aina löytänyt etsimäni sekä isän että äidin uusista asunnoista, kun aikanaan erosivat. Molemmilla oli suunnilleen sama järjestys uusissa keittiöissään mitä oli ollut lapsuudenkodissanikin.

Vai että läskin keruuta kaverien kanssa kokkailu... Yleensä ihmiset viettävät esim. juhannusta tai vappua tai uuttavuotta tai muuten vaan (mökki)viikonloppua yhdessä. Pitäisikö silloin talon emännän yksin kokkailla koko viikonloppu keittiössä? Vai ehkä vaan juosta lenkkipolulla pari vuorokautta putkeen...? Normaalit ihmiset tekevät asioita ystävien ja sukulaisten kanssa. Olkoon kyse matkasta huvipuistoon, uimahalliin, hiihtolomareissusta, teatteriesityksestä, -tai sitten illanvietosta jonkun kotona. Mitä enemmän on yhteyksissä, sitä enemmän sitä tuntee toista ja myös hedän kotiaan. Kumma ettet tiedä missä äitisi pitää perunoita. Etkö koskaan lapsuuden kodissasi päässyt keittiöön? Suurin osa tottunee siihen, että saa kotona olla mukana ruuanlaitossa. Ja yleensä menee niin, että jos lapsuudenkodissa oli perunat paikassa X ja haarukat paikassa Y, niin usein ne ovat sitä äidin uudessakin asunnossa jos hän muuttaa. Minä ainakin olen aina löytänyt etsimäni sekä isän että äidin uusista asunnoista, kun aikanaan erosivat. Molemmilla oli suunnilleen sama järjestys uusissa keittiöissään mitä oli ollut lapsuudenkodissanikin.

tutuillaan on säilytyksessä makuupussi, uimahousut, retkireppu tai taikinakulho. On varsin tavallista, että tarjottavat valmistetaan etukäteen tai isommissa tilaisuuksissa tilataan pitopalvelusta. Keittiössä ei silloin tarvitse kökkiä emännän tai vieraiden.

Lapsuudenkodissani oli perunoita varten kerrostalon kellarissa kylmähuone. Pitäisiköhän minun mennä tutkimaan, onko äitini rivitaloasunnossa samanlainen, jos kerran perunat todennäköisesti ovat samassa paikassa kuin lapsuudenkodissani?

Toki se olisi mukava yllätys (olettaen, että jäljet suurin piirtein siivottu :))!

Jos joku ihan oikeasti suuttuisi mulle siitä, että olen hänen kodissaan leiponut hänen lastensa kanssa ja näiden iloksi pullaa, niin todellakin olisi entinen kaveri. Tai miniä. Tai mikä vaan.