En halua, että veljeni tuleva vaimo ottaa perheeni sukunimen.
Sillä se on sama kuin omani, enkä pidä veljeni morsiosta, suorastaan inhoan. :(
Meidän sukunimellä on vain 7 ihmistä ja se on minulle tärkeä osa identiteettiä, kaikki sukunimeni kantajat ovat minulle rakkaita ja läheisiä.
Lapsellista, mutta en halua että hän on osa tuota sukunimijoukkoa, sillä hän on inhottava. En tahdo että hän kantaa rakasta nimeäni. :(
Olen miettinyt tätä jo pidempään, ponnahti nyt taas mieleen tuosta toisesta sukunimiketjusta, en siis vielä tiedä, että mitä tämä naikkonen aikoo. Kuinkahan saisin hänet pitämään omansa?? :D
Kommentit (75)
edellisestä liitosta olevan mukulan nimen tälle meidän sukunimelle. Ei se muuten mua häiritsis, mutta nää kakarat on pikkukriminaaleja, joten kiva kun ne on samaa "sukua". Häiriköivä koulussa ja tekevät pikkurötöksiä, ovat matkalla isompiin. Jee!
oman mieheni vaimo järjesti pikapikaa omat häänsä samalle päivälle kuin meillä oli, koska ei halunnut olla päivääkään samalla sukunimellä minun kanssani. Joten vierailla oli vähän hämmennystä, kumman sisaruksen häihin pitäisi sitten mennä. Anoppi ja muutama muu ei tulleet kumpaankaan, halusivat pitää puoluettomuuden. Tilanne oli todella nolo, en olisi ikinä uskonut että joku kehtaa! ja tänäkään päivänä emme tiedä miksi hän vihaa minua niin paljon.
Mutta todella on ihmisiä, jotka tekevät itsestään aasin noinkin pikkumaisella syyllä.
tän viestin sukulaisuussuhteet, kuka oli kenenkin vaimo jne.
Ehkä ajatukseni ei tosiaan oikein aukea "tavis-sukunimisille"?
ap
Ei oikein aukea meillekään, joilla on vielä harvinaisempi sukunimi.
Kannan sukunimeä, jonka omistajia on jäljellä enää alle viisi. Tarkkaa lukua en halua paljastaa, sillä siitä jo saattaisi joku tuttu tunnistaa. Ymmärrän kyllä kuvaamasi tunteen, että näin harvinainen sukunimi on ihan erityisellä tavalla osa omaa identiteettiä. Sukunimi on kuitenkin nimenomaan SUKUnimi. Et voi itse valita sen muita kantajia!
Oletko miettinyt sitä, että veljesi todennäköisesti HALUAA tulevan vaimonsa ottavan teidän sukunne harvinaisen nimen? Omalle miehelleni oli tosi tärkeää, että suostuin naimisiin mennessämme ottamaan tämän harvinaistakin harvinaisemman nimen. Se vahvisti suuresti myös yhteenkuuluvaisuuden tunnettamme.
oman mieheni vaimo järjesti pikapikaa omat häänsä samalle päivälle kuin meillä oli, koska ei halunnut olla päivääkään samalla sukunimellä minun kanssani. Joten vierailla oli vähän hämmennystä, kumman sisaruksen häihin pitäisi sitten mennä. Anoppi ja muutama muu ei tulleet kumpaankaan, halusivat pitää puoluettomuuden. Tilanne oli todella nolo, en olisi ikinä uskonut että joku kehtaa! ja tänäkään päivänä emme tiedä miksi hän vihaa minua niin paljon.
Mutta todella on ihmisiä, jotka tekevät itsestään aasin noinkin pikkumaisella syyllä.tän viestin sukulaisuussuhteet, kuka oli kenenkin vaimo jne.
Mutta koska kertaus on opintojen äiti, tässä asia vielä korjattuna: miehen SISKO oli kataluuden takana. loppu tekstistä oli mielestäni aika selvää.
Taas keittiöpsykologit ovat päässet laitumille :D
Olemme kyllä veljeni kanssa läheisiä, vaikkemme näe hirveän usein. En ymmärrä miksi hän on tuon naisen kanssa. En vain oikeasti ymmärrä, en näe naisessa muita hyviä puolia kuin ulkonäön. Veljelläni on ollut yhteensä neljä vakavaksi luettavaa tyttöystävää, kahdesta noista pidin valtavasti, yksi oli ihan kiva neiti ja tämä taas........ En vain pidä hänestä.
Myös hänen menneisyydessään on asioita joita suorastaan halveksin (ja ei, en tarkoita mitään nuoruuden biletystä ja seksisuhteita, vaan silmissäni paljon pahempia asioita)
En todellakaan halua omistaa veljeäni, emme enää edes näe kovin usein. Silti hän on minulle todella tärkeä ja haluan, että hän saisi rinnalleen jonkun ihanan ihmisen. En aio sylkeä morsion päälle, enkä haukkua häntä veljelleni, mutta olen silti surullinen.
Ja kyllä, tuntuu pahalta, että tuo typerä ja inhottava muija saa nimeni. Nimen joka on ollut minulle symboli rakkaista ja arvostamistani ihmisistä. Ymmärrän, että kaikille sukunimi ei ole kovin suuri symboli, mutta minulle se on. Sukunimemme takaa löytyy kaunis tarina ja sen tämän hetkiset kantajat ovat minulle kaikki kaikessa. Toivon siis että pitää edes oman nimensä.
ap
että morsian ottaa hänen nimensä? Eikö sillä ole sulle mitään merkitystä, vaan olet ihan tällä minäminäjaminunsukunimi-linjalla.
Itse otin mieheni harvinaisen nimen (meitä on 15 kpl) ja mieheni oli tästä hirvittävän iloinen ja ylpeä. Varmaan hänenkin siskot on sitten aikoinaan ajatelleet samoin kuin ap...
että morsian ottaa hänen nimensä? Eikö sillä ole sulle mitään merkitystä, vaan olet ihan tällä minäminäjaminunsukunimi-linjalla.
Itse otin mieheni harvinaisen nimen (meitä on 15 kpl) ja mieheni oli tästä hirvittävän iloinen ja ylpeä. Varmaan hänenkin siskot on sitten aikoinaan ajatelleet samoin kuin ap...
En ole puhunut tästä hänen kanssaan. Tosin en usko, että on, sillä hän on aika moderni. Enkä tosiaan tiedä edes että meinaako tämä muija ottaa sukunimemme. Toivon että ei.
ap
Ymmärräthän, ap, eli olet sisäistänyt sen että asia on täysin veljesi ja hänen morsiamensa välinen.
ELI se ei kuulu sinulle pätkääkään.
ET mahda sille mitään.
Nimestä riippumatta tästä naisesta tulee perheesi jäsen. Sinun kannattaisi ehkä yrittää kehittää myönteinen asenne häntä kohtaan ihan oman etusi vuoksi, riippumatta siitä onko hänessä ensimmäistäkään hyvää puolta. Eroon et tule hänestä pääsemään. Veljesi nimittäin on naimisissa tämän naisen kanssa seuraavat 50 vuotta ja he hankkivat koko liudan lapsia teidän sukuun. Jokainen lapsista perii ulkonäkönsä äidiltään. Ala sopeutua tähän. Jos veljesi vastoin kaikkea todennäköisyyttä päätyy eroon, nainen säilyttää yhä lämpimät välit entiseen sukuuns ja lapset viettävät paljon aikaa mummolassa. Lisäksi hänen tuleva kakkosaviomiehensä päättää ottaa vaimon nimen, kun se on niin harvinainen. :D
Taas keittiöpsykologit ovat päässet laitumille :D
Olemme kyllä veljeni kanssa läheisiä, vaikkemme näe hirveän usein. En ymmärrä miksi hän on tuon naisen kanssa. En vain oikeasti ymmärrä, en näe naisessa muita hyviä puolia kuin ulkonäön. Veljelläni on ollut yhteensä neljä vakavaksi luettavaa tyttöystävää, kahdesta noista pidin valtavasti, yksi oli ihan kiva neiti ja tämä taas........ En vain pidä hänestä.
Myös hänen menneisyydessään on asioita joita suorastaan halveksin (ja ei, en tarkoita mitään nuoruuden biletystä ja seksisuhteita, vaan silmissäni paljon pahempia asioita)
En todellakaan halua omistaa veljeäni, emme enää edes näe kovin usein. Silti hän on minulle todella tärkeä ja haluan, että hän saisi rinnalleen jonkun ihanan ihmisen. En aio sylkeä morsion päälle, enkä haukkua häntä veljelleni, mutta olen silti surullinen.
Ja kyllä, tuntuu pahalta, että tuo typerä ja inhottava muija saa nimeni. Nimen joka on ollut minulle symboli rakkaista ja arvostamistani ihmisistä. Ymmärrän, että kaikille sukunimi ei ole kovin suuri symboli, mutta minulle se on. Sukunimemme takaa löytyy kaunis tarina ja sen tämän hetkiset kantajat ovat minulle kaikki kaikessa. Toivon siis että pitää edes oman nimensä.
ap
ratkaisu tähän asiaan löytyy ihan peilistä..? Ap olet jämähtänyt menneisyyteen, ja naurettaviin "symboleihin". Uskon kyllä, että tämä nainen voi olla typerä, mutta sinä olet vielä typerämpi kun tällaisiin asioihin takerrut. Tekstistäsi välittyy vahvasti, että ajattelet olevasi jotain priima-luokkaa- mutta miksi ihmeessä niin paljon muita paremman suvun jäsenet haksahtavat sitten niin ala-arvoisiin ihmisiin? Ehkä kaikki ei ole ollenkaan niin kuin haluat kuvitella, ja ehkäpä roikut tuollaisessa omistushalussa, koska sulla itselläsi on luurankoja kaapissa? Sen sijaan että märehdit toisten asioita, mieti vähän, mistä nämä omat ajatuksesi kumpuavat ja mitä sinun niille pitäisi tehdä... Turha myös väittää ettetkö olisi omistushaluinen veljestäsi. Et pysty aikuisena ihmisenä kunnioittamaan hänen valintojaan, vaan sun mielestäsi hänen pitäisi toimia kuten sinä haluat. Ehkäpä hieno sukunne sairastaa laajemminkin läheisriippuvuutta?
vain suoraan aloitukseen.
Minulla oli harvinainen sukunimi, mutta vaihdoin sen kuitenkin mieheni sukunimeen naimisiin mennessäni. Olin ensimmäinen sisaruksistani, joka meni naimisiin. Minulla on neljä veljeä. Kun ensimmäinen veli meni naimisiin ja käly otti entisen sukunimeni, se tuntui rienaukselta. Miten se nainen voi käyttää MINUN sukunimeäni, jota minä en enää voi käyttää? Ihan hirveä ajatus. Minäkään en siis pidä kälystäni, en yhtään.
Olen monta kertaa miettinyt vaihtavani sukunimeni tyttönimekseni ihan juuri tuon identiteettikysymyksen takia. Mutta enää en voi, en halua olla samanniminen kuin kälyni.
Veljeni ei ole vielä naimisissa, mutta inhoan ajatusta että veljeni inha tyttöystävä on kohta melkein samanniminen kuin itse olin ennen (hänen etunimensä on lähellä omaani).
Veljeni tyttöystävä on sivistymätön, lapsellinen, manipuloiva elättiprinsessa, joka ei tee veljeäni onnelliseksi. He ovat yhdessä siksi, että tämä nainen takertuu veljeeni ja on saanut veljeni tossun alle. Veljeni on välillä todella surkeana, kun tyttöystävä kiukuttelee jälleen. Valitettavasti hänessä ei ole kuitenkaan miestä eroamaan tästä laiskurista.
Ja ei, en ole mustasukkainen. Veljeni aiemmasta seurustelukumppanista tykkäsin, hän oli reipas ja reilu tyyppi. Tämä nykyinen on itseään täynnä oleva lapamato, joka haluaa veljeni vain elättäjäksi.
Haluatko, että veljesi lapset eivät jatka sukunimeä?
Vain omasi?
Vai mikä sukunimi lapsille mielestäsi valitaan? Teillä äidin ja veljelläsi isän?
Koska olet niin RAKASTUNUT sukunimeesi?
"Meitä" (oman syntymäsukunimemme kantaneita) on ollut koskaan noin 10 ja jäljellä noin 5. Kuitenkin olemme perinteisiä ja nainen ottaa miehen nimensä ja ei enää ole sukunimen kantaja ja toisaalta uusi nainen voi naidessaan saada sukunimen.
Elämä on, ja pienestä on identiteetti kiinni, jos se on se SUKUNIMI (niin kauniin tarinan kanssa, vai miten ap sen esitti). Meillä identitetti rakentuu rakentuu sukuun muutenkin kuin nimen kautta ja etunimillämmekin on "identitettii ja tarina".
6
Nimen joka on ollut minulle symboli rakkaista ja arvostamistani ihmisistä. Ymmärrän, että kaikille sukunimi ei ole kovin suuri symboli, mutta minulle se on. Sukunimemme takaa löytyy kaunis tarina ja sen tämän hetkiset kantajat ovat minulle kaikki kaikessa. Toivon siis että pitää edes oman nimensä.
ap
Millainen tarina?
Nimen joka on ollut minulle symboli rakkaista ja arvostamistani ihmisistä. Ymmärrän, että kaikille sukunimi ei ole kovin suuri symboli, mutta minulle se on. Sukunimemme takaa löytyy kaunis tarina ja sen tämän hetkiset kantajat ovat minulle kaikki kaikessa. Toivon siis että pitää edes oman nimensä. ap
Millainen tarina?
"rakkausnimeä" ja aloittaa perheesi kanssa uuden tarinan ;)
Minua kiinnostaa myös onko miehelläsi sinun nimesi vai molemmilla omansa?
Juurikin näin.