Arvostavatko lapset enemmän isoa taloa vai matkoja, leluja, uusia vaatteita jne???

tottuvat siihen todellisuuteen, missä elävät. Toisaalta voisi ajatella, että matkoista ja vaikka harrastuksista saa enemmän henkistä pääomaa ja muistoja kuin isosta talosta. Minä panostaisin siis mukavuuksiin - mutta niihinkin valikoiden.

Meillä on iso talo. Tosin tuntuu siltä, että tila ei riitä.

Matkustamme paljon. Uusia vaatteita ostan säännöllisesti. Jos tarvetta jollekkin vaatteelle tai satttuu silmään joku kiva.

Lelujen aika on tavallaan ohi.



Sinun tilanteessa yrittäisin jollain tapaa löytää kompromissin. Mikäli nuo kaikki mainitut ovat tärkeitä.

Vaatteissa hyödyntäisin kirpparit ja alet. Matkustamisessa seurailisin hintoja ja tarjouksia.

(sitä teen itse koko ajan ja isken kiinni sopivan tullessa kohdalle, en maksa turhasta turhaan).

tottunut. Ei vaihtoehdot ole vaan karsea vuokralähiö tai 300 neliön linnake, kompromisseja kaikkiin asioihin.

Meillä on iso talo. Tosin tuntuu siltä, että tila ei riitä. Matkustamme paljon. Uusia vaatteita ostan säännöllisesti. Jos tarvetta jollekkin vaatteelle tai satttuu silmään joku kiva. Lelujen aika on tavallaan ohi. Sinun tilanteessa yrittäisin jollain tapaa löytää kompromissin. Mikäli nuo kaikki mainitut ovat tärkeitä. Vaatteissa hyödyntäisin kirpparit ja alet. Matkustamisessa seurailisin hintoja ja tarjouksia. (sitä teen itse koko ajan ja isken kiinni sopivan tullessa kohdalle, en maksa turhasta turhaan).

tarkoitatko äkkilähtöjä?

haluavat myös lemmikkieläimiä. Toisaalta koko perhe haluaa matkustaa ainakin kerran vuodessa ulkomaille.

Meillä on iso talo. Tosin tuntuu siltä, että tila ei riitä. Matkustamme paljon. Uusia vaatteita ostan säännöllisesti. Jos tarvetta jollekkin vaatteelle tai satttuu silmään joku kiva. Lelujen aika on tavallaan ohi. Sinun tilanteessa yrittäisin jollain tapaa löytää kompromissin. Mikäli nuo kaikki mainitut ovat tärkeitä. Vaatteissa hyödyntäisin kirpparit ja alet. Matkustamisessa seurailisin hintoja ja tarjouksia. (sitä teen itse koko ajan ja isken kiinni sopivan tullessa kohdalle, en maksa turhasta turhaan).

tarkoitatko äkkilähtöjä?

Matkamessut ja niiden aikana on netissä tarjouksia myös matkatoimistoilla, Happy Hour, Lomavalvojaiset ja muut tarjoukset.

Me emme käytä äkkilähtöjä.

yhdessä nauramista, pelaamista yms sekä yhdessä tehtäviä seikkailuja. Joskus ne on lähimetsässä, joskus ulkomailla. Lapset arvostavat myös omaa, rauhallista aikaa omassa kodissaan. Kodin puitteista lapsi ei varmasti kovin paljoa välitä, vaan siitä, millainen ilmapiiri kodissa on. Olen kyllä huomannut, että jo tosi pienet lapset voi opettaa ulkonäkö-ja tavarakeskeisiksi, ja ajattelemaan että kelpaa vain jos on jotain ihmeellistä mainostettavaa muille. osa lapsista ei edes tiedä että on jotain muutakin kuin turhake-elämä.

kodin asuinneliöihin. Itse olen asunut lapsena ahtaasti. Pienessä kaksiossa useampi lapsi ja vanhemmat. Olisin niin halunnut oman huoneen tai edes sen yhteisen.



Lapsi ja myös vanhempi saa iloa lähipuistoon tehdystä eväsretkestä ilman kiirettä. Kesällä on lapsille suunnattuja ilmaistapahtumia. Lelujakaan ei tarvita jatkuvasti. Mutta jos koti on niin ahdas, että siellä ei viihdy itse eikä lapsen kaverit niin siihen kyllä panostaisin...

yläkoulu-ja lukioikäiset eivät kyllä arvosta ainoastaan retkiä lähimetsään tai leikkipuistoon vanhempiensa kanssa...

valitsisin nuo neliöt. Jossakin vaiheessa lapsi kaipaa omaa tilaa esim. huonetta. Kaikki tavara ei ole niin tarpeellista. Oltiin hiihtolomalla hiihtokeskuksessa ja nuoremmasta kaikkein kivointa oli kun sai kylpeä kylpyammeessa ja pomppia sängyllä. Isompi tietysti jo tykkäsi laskettelusta.



Olisiko komppromissi mahdollinen? Ei ihan niin paljon neliöitä ja joskus uusia vaatteita ja joskus joku lomamatka (ei välttämättä joka vuosi)

aikuiset arvostavat enemmän taloa ja matkoja, lapset taas leluja ja uusia vaatteita.



Muistelen että sama oli omassa lapsuudessani, en yhtään tajunnut miksi vanhempani "tuhlasivat" kaikki rahat matkustamiseen, kun minä olisin ostanut sillä rahalla mieluummin tavaroita.

isoa pihaa, harrastuksia sekä matkoja. Kaikkea näitä oli, vaikka vanhemmat olivatkin köyhiä.

Syynä se, että itse olen asunut nuoruuteni valtavassa talossa, joka vei kaikki vanhempieni rahat. Ei ollut rahaa mieluisiin harrastuksiin, ei kampaajalla käymiseen, ei uusiin, kivoihin vaatteisiin jne. Lapsen ja nuoren maailma on kuitenkin suurimman osan päivästä muualla kuin kotosalla, ja minulle ainakin ois ollut tärkeää olla samanlainen kuin muut nuoret, ei aina se köyhin jolla oli surkeimmat vaatteet eikä ikinä rahaa käydä missään tai tehdä mitään. Se aika, kun lapset asuu kotona mut tarvitsevat omaa rauhaa, on ihan muutamia vuosia. Sitten se iso talo on taas tyhjillään.

olen siis samaa mieltä

Meillä isompi talo tuo näitä asioita. Meillä vanhemmilla pinna kiristyisi, jos pitäisi asua liian ahtaasti.



Leluja emme itse juuri edes osta, koska isovanhemmat kantavat niitä lapsille selkä vääränä. Ihan liikaa. Reissaaminen on tähän mennessä rajoittunut pohjoismaihin jo senkin takia, että meille pitkät lennot pienten lasten kanssa eivät ole sama kuin rentouttava loma :)

Sun ei kannata miettiä sitä, mitä lapset arvostavat. Lapset tykkää hampurilaisista, pleikkaripeleistä ja karkista, mutta ei niiden tolkuton antaminen tee lapselle hyvää.



Eläkää sellaista elämää, joka on teille hyvästä ja antakaa lapsille aikaa ja hyviä arkikokemuksia. Jos viihdytte kotona, niin panostakaan neliöihin, jos taas reissaaminen on teille mieluita, niin reissatkaa myös lasten kanssa.

Liian pienessä asunnossa ahtaasti asuminen on myös stressaavaa.

joskus matkat voivat olla myös sitä, että käydään kaukomailla, hienoissa paikoissa ja/tai "landioissa" ja kun syksyllä kysellään mikä oli kivointa kesässä, vastaus voi olla (ja hyvin usein onkin) "se kun päästiin junan kyytiin" tai vaikkapa linja-autolla matkustaminen!

Eli päiväkoti-ikäisille voi elämykset olla todellakin yksinkertaisia, vaikkapa retki linja-autolla piknikille perheen kesken/uimaan tms. Itse satsaan niihin, isompien "asioiden" aika tulee myöhemmin. Sopivan kokoinen talo, sopivasti mukavuutta. Ei övereitä kumpaankaan suuntaan.

sadan neliön rivariasunnossa ja hyvin mahduimme, kaikki tuntuivat hengaavan olohuoneessa joka tapauksessa.



Meillä on nyt yksi lapsi ja toiveissa toinen, ajattelimme mahtua 90 neliön kerrostaloasuntoon. Rahasta ei ole kiinni, tuon asunnon hinnalla saisi valtavan omakotitalon jostain syrjemmästä, mutta haluamme asua lähellä keskustaa järven rannalla. Tuosta jää sitte rahaa vielä matkusteluunkin.



Eli ehdotan myös kompromissia: sen verran neliöitä, että jokaiselle lapselle riittää oma huone sitten kun sen aika on (ellei lapsia ole valtavan montaa), mutta että rahaa jää muuhunkin. Kyllä sille lapselle varmaan päällimmäisenä jää mieleen, jos lapsuudessa on pitänyt joka euro laskea, ja kaikkeen on aina sanottu "ei meillä ole varaa tuollaiseen".



Niin, ja muistan muuten lapsuudessani, kun monella kaverillani oli iso hieno omakotitalo, mutta rahasta niin tiukkaa, että laskettiin, kuinka monta mandariinia on varaa kenenkin syödä. Heitä pidettiin köyhinä eikä rikkaina, vaikka se iso talo olikin.

Hän vastasi, että matkaa. Miksi? no siksi, että koko perhe on yhdessä, eikä kellään ole kiire minnekkään. Toisena tuli vaatteet.