Arvostavatko lapset enemmän isoa taloa vai matkoja, leluja, uusia vaatteita jne???
Olisi tietysti kiva jos olisi varaa ihan kaikkeen mutta se ei ole mahdollista - kaikkea ei voi saada, ainakaan meidän tuloilla. Kumpaan sinä panostaisit, asuinneliöihin vai mukavuuksiin, jos olisi pakko valita?
Kommentit (79)
tottunut. Ei vaihtoehdot ole vaan karsea vuokralähiö tai 300 neliön linnake, kompromisseja kaikkiin asioihin.
Meidän perheessä vanhemmat ovat kotona viihtyvää sorttia. Tykkäämme puuhastella niin pihalla kuin keittiössä jne. Kyllä sopivan kokoinen, toimiva ja viihtyisä koti varmaan heijastuu positiivisesti lastemmekin elämään. Ja siinä sivussa lapset saavat laatuaikaa meiltä vanhemmilta ja oppivat itsekin kaikkea käytännöllistä. Sen verran pieniä ovat vielä, etteivät ainakaan vaatteet hirveästi kiinnosta. Leluja toki jokainen lapsi varmaan haluaisi ihan määrättömät määrät, mutta eipä se liiallinen materia varmaan lapsillekaan hyväksi ole. Kyllä me välillä matkustammekin, mutta lähinnä kotimaassa. Ulkomaanreissuja voidaan harkita sitten, kun kotimaan kivat paikat on koluttu.
matkusteluun, leluihin, vaatteisiin, harrastuksiin ym. Asuntona taas on pieni (60m2) kolmio, jossa siis lapsella ja äidillä omat huoneet olohuoneen ja keittiön lisäksi.
En koe mitään tarvettatta asua isommassa talossa / asunnossa vaikka varaa olisikin.
Helsingistä. Rakennettiin okt 9 v sitten 170 m²
Puolitoistakerroksinen.
Toki rakennusaikana ei kauheasti päästy reissuihin.
Itse sanoisin että lapset nauttii enemmän arkielämästä joten haluttiin tarjota niille kohtuullisenkokoinen talo ja piha jossa voivat vapaasti touhuta. On tasanen piha jossa voi pojat pelata jalkapalloa, laatoille pelaavat sählyä. On trampoliini, leikkimökki ja keinut ja hiekkalaatikko. Lapset saavat harrastaa myös yhdessä ohjatussa harrastuksessa.
Meillä eivät ole lapset käyneet lentokoneella etelässä.
Toki muita reissuja omaan tehty Suomessa ja Ruotsissa.
Ruotsissa ollaan kierrelty as.auton kanssa. Lapset tykkäsi tosi
Paljon.
Kyllä lapset kerkiää sinne etelään myöhemminkin.
Meitä on 7 henkeä. 2aikuista ja 5 lasta. Vanhin 12v.
ja jossa jokaisella on mahdollisuus omaa rauhaan, omaan tilaan, ja jonne mahtuu kaveritkin kyläilemään.
Sillä pääsee jo aika pitkälle.
Asumme 110m2 rivarissa 2 lapsen kanssa. Perheenä reissaamme monta kertaa vuodessa ulkomaille ja käymme kotimaassakin huvipuistoissa kylpylöissä yms. Lapset on 9 ja 7v. Samalla alueella on kavereita sopivasti. Omakotitalo maksaisi 100000-150000e enemmän emmekä halua sitä. Se tarkoittaisi myös muuttamista kauemmaksi harrastuksista. Iso talo tarkoittaisi siis enemmän lainaa ja lisää kotitöitä, joita emme halua. Haluamme asua helposti ja puuhata yhdessä vapaa-ajalla koko perheen voimin.
Hän vastasi, että matkaa. Miksi? no siksi, että koko perhe on yhdessä, eikä kellään ole kiire minnekkään. Toisena tuli vaatteet.
ihana! eiköhän lapset arvosta perustarpeita eniten, just sitä että vanhemmilla on aikaa ja ne välittää lapsesta. esim. ei kannata olla ylitöissä siksi että saisi ostettua valtavan omakotitalon tai lähdettyä kauas matkalle, ole mielummin se aika lapsesi kanssa.
Viimeksi eilen se tuli todistettua, kun tehtiin pihatöitä porukalla. Lasten silmistä oikein pulppusi ilo, kun jokaisella oli oma vastuualueensa ja sitten ihailtiin valmista lopputulosta.
Hän vastasi, että matkaa. Miksi? no siksi, että koko perhe on yhdessä, eikä kellään ole kiire minnekkään. Toisena tuli vaatteet.
on yksi lapsi ja tavallisia duunareita ollaan. Meidän lapsi voisi saada rahallisesti aina melkein mitä se haluaa, mutta ei saa. Eli ei niitä leluja osteta joka vinkumisesta.
Ehkä olen tiukka mutsi, mutta ehkä se kantaa myähemmin hedelmää.
MINÄ haluan lomamatkoille mieluummin kuin uutuuttaan kiiltävän luksuskämpän.
Lapset ei pysy pieninä, vaan kasvavat.
Koululaiset arvostaa aivan eri asioita.
Meillä on 8v. ja 10v. pojat.
Nuorempi haluaisi ulkomaille, mutta vanhempi ei.
Huomenna juhlapäivä, kun saavat hampurilaista, leluja ja karkkia.
Asunto on meillä pieni, mutta kaikilla on oma huone.
Suureen omakotitaloon ei riitä rahat, mutta kyllä se pojille kelpaisi.
On pakko tehdä valintoja.
isoa pihaa, harrastuksia sekä matkoja. Kaikkea näitä oli, vaikka vanhemmat olivatkin köyhiä.
Meillä ei koskaan edes tiedetty paljonko ulkona on lämpöasteita(ellei mennyt ulos), kun ei ollut rahaa ostaa lämpömittaria.
Vain av-mamman lapset ei kasva koskaan. Valinnat ei tarkoita sitä ettei perhe vietä aikaa lastensa kanssa.
Mitä teille sanoo normaalin kokoinen asunto, jossa on kaikille omat huoneet.
Meillä myös huoneet jaettu niin, että sosiaalisella kuopuksella on isoin makkari ja meillä vanhemmilla pienin makkari.
Kysykää niiltä teineiltä mitä ne arvostaa eniten?
Olisi kiva kuulla vastauksia.
tottunut. Ei vaihtoehdot ole vaan karsea vuokralähiö tai 300 neliön linnake, kompromisseja kaikkiin asioihin.
Minusta usein jopa hyvätuloiselle vaihtoehdot ovat
- hieman ahdas aso
- epävarma ja kallis vuokra-asunto
- oma, pieni krstaloasunto keskustassa
- oma suurempi krstaloasunto lähiössä
- perusrivari lähiössä
- hieman vanhempi pakettiokt lähiössä tai kauempana, neliöitä alle 200, tontti max 1500m2
lapset ovat erittäin staustietoisia. On tärkeää näyttää varakkaalta, jotta ei joutuisi kiusatuksi.
Iso talo on merkki varallisuudesta tai ainakin normaaliudesta. Sitä paitsi siinä mahtuu leikkimään hyvin.
kun lapset arvostavat paljon enemmän kaikkea muuta kuin noita mainittuja asioita. Juuri vanhempien läsnäoloa, hyväksyntää, yhdessätekemistä jne.
Mutta jos puhutaan puhtaasti rahankäytöstä ja maallisesta mammonasta niin itse ajattelen ja elän juuri niin kuin joku jo kirjoitti: kohtuullisen kokoinen asunto/talo, ja rahaa muuhun elämään niin, että esim. harrastaminen on mahdollista ja arjen pienet irtiotot mahdollisia. Matkat ulkomaille eivät todella ole välttämättömiä!! Reissaaminen sinänsä kodin ulkopuolella, vaikka vaan kotimaassa, virkistävää ja piristävää silloin tällöin.
Meillä tämä tarkoittaa sitä, että nelihenkinen perheemme asuu 110 neliön uudessa paritalossa, jossa on molemmille lapsille oma huone. Neliöt käytetty tässä talossa loistavasti, ahtauden tuntua ei ole. Matkaillaan yleensä kotimaassa, ulkomaille lähdössä nyt ekaa kertaa (vanhempi lapsi on 7-vuotias). Eikä aijota tavaksi ottaa tuota ulkomaanmatkailua :D Onnellisia ollaan, ja lapset tyytyväisiä.
lapset ovat erittäin staustietoisia. On tärkeää näyttää varakkaalta, jotta ei joutuisi kiusatuksi.
Iso talo on merkki varallisuudesta tai ainakin normaaliudesta. Sitä paitsi siinä mahtuu leikkimään hyvin.
Hyvä välittyy lapselle sen kautta, että vanhemmat viihtyvät paremmin riittävän isossa talossa. Meillä ainakin oli miehen kanssa enemmän riitoja kun asuttiin ahtaasti. Isompi talo tuo mielenrauhaa ja hyvää ilmapiiriä. Näin meillä, vaikka ei missään ökytalossa asutakaan. Ei ole statuskysymys, vaan että kotona on hyvä henki ja siten lapsillakin hyvä olla :)
lapset ovat erittäin staustietoisia. On tärkeää näyttää varakkaalta, jotta ei joutuisi kiusatuksi.
Iso talo on merkki varallisuudesta tai ainakin normaaliudesta. Sitä paitsi siinä mahtuu leikkimään hyvin.
Hyvä välittyy lapselle sen kautta, että vanhemmat viihtyvät paremmin riittävän isossa talossa. Meillä ainakin oli miehen kanssa enemmän riitoja kun asuttiin ahtaasti. Isompi talo tuo mielenrauhaa ja hyvää ilmapiiriä. Näin meillä, vaikka ei missään ökytalossa asutakaan. Ei ole statuskysymys, vaan että kotona on hyvä henki ja siten lapsillakin hyvä olla :)
Minä puhuin siitä, miten lapsillakin on mielipiteitä ja siitä miten ne todistettavasti ovat erittäin statustietoisia. Prykimys olla normaali on lapsilla voimakasta, ja ymmärrettävääkin.
SInä olet aikuinen, joka tyypilliseen aikuisen omahyväiseen tapaan luulet, että kun lapsista puhutaan, niin itse asiassa heistä ei puhuta vaan voit tunkea oman näkemyksesi esille, ovathan lapset vain sinun jatkeitasi - vaikka ei puhuttaisi edes sinun lapsistasi :D.
neliöitä 320 m2. Matkustamme ulkomailla vähintään 3Xvuodessa koko perheen kera. Lapsillamme on leluja riittävästi (vähän liikaakin) sekä vaatteita.
Eli lapsiltamme ei puutu mitään mutta silti en voisi ajatella että arvostaisivat näistä joko tai ajattelutavalla. Tuo on jotenkin hassu aloitus siinä mielessä.
Kaikista eniten arvostavat aikaa jota heidän kanssaan yhdessä vietetään. Ei siis aineellista.
että viihtyisä ja turvallinen asuinympäristö on se kaiken perusta ja tärkeämpää kuin käyminen jossain tai turha materia. Oikeasti: isot leluröykkiöt - voiko joku ajatella, että ne tekevät lapsen onnelliseksi?! Matkailun merkityksen ymmärrän, mutta loppujen lopuksi lasten elämä on tässä ja nyt, ja jos vaikka ahdas koti ja huonot ulkoilumahdollisuudet tuottavat jatkuvasti tuskaa, ei siinä paljoa ulkomaanmatka auta.
Meillä on eletty monenlaisissa kodeissa, ja isossa, monimuotoisessa pihassa ja riittävän isossa kodissa temmeltäminen parantavat lasten elämänlaatua erittäin paljon. Lasten hyvinvoinnin kannalta myös luonnon läsnäolo elinympäristössä on hyvin tärkeää, voin väittää.