Ystävä kustui mut hänen luokseen illaksi ja perui 10 min myöhemmin seuraavilla sanoilla:

että sinä olet ap vähän vaikeaa seuraa juuri nyt tai olet ollut jo pidempäänkin. Tulkitset toisten sanomisia ja viestejä viimeiseen asti - kuten nytkin olet täällä tekemässä - ja etsit niistä merkityksiä, joita niissä ei välttämättä ole. Sitten suutut tai suret tai riitelet ihan. Ystäväsi kuunteli, että jaa, taas ollaan tällä tuulella ja päätti, ettei hänen nyt taas tarvitse tätä jaksaa.

Peiliin katsomisen paikka.

omahyväinen mulkku.

Miten mä en ymmärrä tuota viestiä... Suututtaa minuunkin. Mitä tarkoittaa..

ja kaiken lisäksi tulkitset exän ja sen miehen kirjoituksia kuin piru Raamattua. Hän kuunteli sinua aikansa ja alkoi hiiltyä sanoistasi, joten katsoi parhaaksi perua vierailun, jotta koko ystävyys ei loppuisi. Olisit kuitenkin väännellyt sanomisiaan ja haastanut riitaa mitättömistä syistä.

jos tosiaan ovat sitä mieltä että tuollainen käytös ok. Pelottaa ajatella millainen tulevaisuus on jos ihmiset alkavat käyttäytyä tuolla tavalla...



ASIOITA VOI SANOA NÄTISTIKIN JA TOISAALTA PITÄISI JAKSAA KUUNNELLA SITÄ YSTÄVÄÄ SILLOIN KUN TARVETTA ON.YSTÄVYYS ON SEKÄ ANTAMISTA ETTÄ SAAMISTA EIKÄ VAIN SITÄ SAAMISTA.

pistää tuollaisen viestin, että "jää vaan kotia tai mäkin suutun ;)" ja olisin tosiaan heittänyt vain mustaa huumoria. Eikö silmänisku tarkoita, että ota tämä huumorilla?!

jos tosiaan ovat sitä mieltä että tuollainen käytös ok. Pelottaa ajatella millainen tulevaisuus on jos ihmiset alkavat käyttäytyä tuolla tavalla... ASIOITA VOI SANOA NÄTISTIKIN JA TOISAALTA PITÄISI JAKSAA KUUNNELLA SITÄ YSTÄVÄÄ SILLOIN KUN TARVETTA ON.YSTÄVYYS ON SEKÄ ANTAMISTA ETTÄ SAAMISTA EIKÄ VAIN SITÄ SAAMISTA.

kuuntelee ystävän murheita? Melkoisen erikoinen käsitys teillä ystävyydestä ja toiseksi on parempiakin tapoja perua kutsu kuin lähetellä tekstarilla tuollaisia möläyksiä...mutta tapansa kullakin.

jaksan kuunnella hänen valitustaan ja hän jaksaa kuunnella minun. Ja jos joskus en kertkaikkiaan jaksaisi niin keksisin myös kymmenen sivistyneempääkin tapaa perua se kutsuni...

parempia ystäviä. Sellaisia joille opetettu paremmat käytöstavat ja vähän enemmän empatiaa...



t.ohis vaan

Joku todella juntti kai...

ja kun huomaakin ettei toinen ole ratkirailakkaalla tuulella peruu kutsun ja vielä noin tökerösti? Eikö VAHVA ihminen silloin toteasi vain itsekseen että äh, ei taidakaan tulla niin iloista iltaa kuin ajattelin mutta kannan kutsuni seurauksen, pidän vaikka vähän taukoa yhteydenpidossa tämän jälkeen jos en jaksa kuunnella?



Ja juu, on hyvä pitää puoliaan, mutta sen voi tehdä myös sivistyneemmin, ja jos jonkun valitus tjsp. häiritsee niin ei edes kutsu kyseistä ihmistä kylään alunperinkään.

joskus ihmiset voisi miettiä miten asiat tuo esille. Toisaalta olette ystäviä ja kummankin pitäisi saada olla oma itsensä ja kummankin olisi jo pitänyt oppia toisensa ja oppia mistä tarvitsee loukkaantua ja toisaalta mistä toinen voi loukkaantua. Hankalia nämä ihmissuhde kuviot. Itse olen joskus liian hanakasti liian suorapuheinen, se tulee täysin ajattelematta ja ei minulla ole koskaan tarkoitus ketään loukata. No kovasti olen opetellut miettimään, ennen kuin suuni aukaisen. Parhaimpien ystävien kesken se vaan helposti unohtuu, koska heidän seurassaan on muutenkin niin välitön ja rento olo. Ja he myös ymmärtävät minunkin puolen ja monesti sanovatkin että hei, ois ton voinut nätimminkin sanoa ja naurahtavat...toivottavasti ne ei jää niitä kaivertelemaan ja olen kyllä aina sitten pahoitellutkin, jos olen hoksannut että nyt meni hiukan yli taas mun puheet..

mulle on jostain ihmeen syystä viime aikoina useat ihmiset ruvenneet avautumaan ongelmistaan, ja nyt jo tuntuu (muutaman viikon jälkeen) etten jaksa. Ja aiemmin suorastaan toivoin, että mullekin avauduttaisi, mutta ei se niin hauskaa olekaan.



Ymmärrän ap:ta oikein hyvin, mutta toisaalta voi olla, että monetkin ihmiset puhuvat tuolle ystävälle omista ongelmistaan ja hän ei vain toisinaan jaksa kuunnella? Vaikka siinä toisessa ihmisessä ei sinänsä mitään vikaa olisikaan?



Onko sulla ap ketään muuta kelle puhua, tai oletko miettinyt käymistä psykologilla tms? Itse nimittäin käyn, ja se vähentää rutkasti tarvetta puhua ongelmistaan ystäville ja muille, voi sen sijaan keskittyä kivempiin asioihin. Tietenkin välillä täytyy ongelmistakin puhua, mutta niitä ei kuitenkaan tarvitse vatvoa tuntikausia, kuten aiemmin.

en vaan keksi tilannetta missä itset tekisin noin ja kyllä tilannetaju olisi paikallaan sen verran että viitsisi edes miettiä millä tavalla se kutsu perutaan loukkaamatta toista.Toisaalta herää kysymys että millainen ystävä sitten ei jaksa kuunnella toista jos toisella vaikeaa!



Eipä oo häävi kaveri sulla ap.Aika paljon tuntuu olevan kaltaisiaaan pölvästejä palstallakin...

elävänsä muutenkin raskasta vaihetta elämässään, joten ymmärrän kyllä toisaalta ystävääkin. Ei aina jaksa kuunnelle toisen murheita. Mä en aina jaksais kuunnella kaverini jauhamista jonkin sanomisista / tekemisistä. Jotkut ihmiset jauhavat aisoita aivan liikaa ja takertuvat pikkuasioihin. Saavat väännetteyä minkä tahans asian itseään vastaan. Sellaiset kaverit ovat välillä raskasta seuraa.



Eli mielestäni ap voisi katsoa peiliin ja ystävä voisi esittää mielipiteensä vähän hienotunteisemmin. Vikaa siis molemmisssa :)

ystävänsä valitusta jos tätä ketuttaa...mitä ystävyyttä se muka on että aina pitäis olla juhlatuuella ja yhtä auringonpaistetta?



Todella pinnallista meininkiä eikä kyllä sivistyneestä käytöksestä tietoakaan.

Vai tekeekö palstalaiset taas omia johtopäätöksiään? Entä eikö äiti teille ole opettanut mitä tarkoittaa kohteliaisuus, sivistynyt ja sosiaalinen käytös? Asioita todella voi esittää kohteliaastikin toista loukkaamatta!

jos ystävällä menossa raskas vaihe niin eikö juuri silloin sitä kunnon ystävää kaipaa joka jaksaa kuunnella?



Heivaa ap pois elämästäs tollaset pinnalliset ja moukkamaiset luuserit!

huoh...

Minulla on pari läheistä ystävää, joilla viimeiset vuodet ovat olleet vaikeita. He ovat myös luonteeltaan herkkiä, eli loukkaantuvat herkästi ja jäävät hautomaan asioita mieleensä pitkäksi aikaa. Haluavat analysoida jokaista sanaa, jokaista katsetta tuntitolkulla. Minä en yksinkertaisesti tänä kesänä ole enää jaksanut olla yhteyksissä näihin naisiin, joista on vuosien varrella kehittynyt aikamoisia valittajia. Negatiivinen valitusvirsi on se ainoa sävel, mitä heiltä kuulee. Ja on minulla ihan omakin elämä, joka ei sen helpompi ole ollut kuin noilla ystävillänkikään. Silti en käytä ystäviäni oksennusämpäreinä, joihin kaadan omat huoleni ja ongelmani monologissa, jonka tarkoitus on ilmeisesti toimia jonain terapian korvikkeena. En enää jaksa enkä halua. On minulla onneksi myös ystäviä, joiden pää ei ole niin syvällä omassa perseessä, että kiinnostaa muutkin asiat kuin ne arkiset omat ongelmat.



Joskus teidän kitisijöiden kannattaa oikeasti katsoa peiliin ja miettiä, jaksaisitteko kuunnella edes itseänne. Ymmärrän ap:n kaveria oikein hyvin. Aina ei irtoa empatiaa kiukuttelijoille!