Ystävä kustui mut hänen luokseen illaksi ja perui 10 min myöhemmin seuraavilla sanoilla:
"pysy vaan kotonas ettet suututa minuukin ;)"
Tuota edelsi se, että kerroin miten olin loukkaantunut exän kirjotuksista ja yhden miespuolisen kaverin tekstarista ja mieli oli kovin maassa.
Eihän se mun paha mieli varmaan pikaviestittelyssä oikein välittynyt, mutta toi kommentti oli kuin potku mahaan. Elän muutenkin hirveän raskasta vaihetta elämässä ja ystävä tietää että välillä tulee tommoisia päiviä.
Tuli vähän semmoinen fiilis, että mä kelpaan vain silloin kun olen hauskaa ja piristävää seuraa :(
Miten te olisitte tommosen kommentin ottaneet?
Kommentit (50)
kuitenkaan. Tosin ystävän kutsu tapahtui jo sen jälkeen kun olin pahaa oloani jo vuodattanut, eli tuo kaikki oli jo tiedossa. Tarkoitus oli lähteä hänen luotaan töihin. Mutta parempi näin...
ap
ja sille ekalle kommentoijalle: yleensä tällainen "vahva nainen jolla on rojhkeutta sanoa mitä ajattelee" on vain huonosti kasvatettu, joka ei osaa asettaa sanojeen niin ettei loukkaisi ympäristöään. Muistan miten nuorempana oli jotenkin hienoa ihannoida ko toimintaa... nyt iän myötä olen tullut siihen tulokseen että kuvatunlainen käytös kertoo vain huonosta käytöksestä.
en nyt ihan ymmärtänyt tota kuvioo. Sanoko siis tosissaan että älä tuukaan? omituista käytöstä, ehkä hälläkin oli vaan huono päivä eikä halunnut enempää harmia itelleen... kuuntelitko oliko kaverilla mitään huolia?
ihminen. Ei ollut ensimmäinen kerta kun loukkaannuin hänen suorapuheisuudestaan, itse yritän aina valita sanani niin etten loukkaisi, ehkä juuri siksi kun loukkaannun itse kohtalaisen helposti tietyssä mielentilassa.
Lisäksi vielä käyttää noita hymiöitä kai pehmentääkseen kovaa tekstiä, ei se kyllä auta, ainakaan mun kohdalla.
No, kohta tää on unohtunut taas...
ap
oli kovin tyytyväinen päiväänsä. Ehkä halusi vain kellua siinä hyvässä olossaan, mutta olis sitten jättänyt kutsun heittämättä.
ap
tarkoitin vahvalla naisella sellaista joka pitää puolensa. Itse en kyllä sellaiseen pysty, mua vetää kuus-nolla niin kaverit, äiti, anoppi ja naapuritkin. Vahva voi todennäköisesti loukata toista tekemällä omat rajansa selväksi ja sanomalla ei. Mutta siitä huolimatta toivoisin olevani vahvempi, enkä joutuvani siihen likasankon tai pompoteltavan rooliin. Silloin se pahaolo jää vain itselle.
Ehkä kaveri huomasi kymmenessä minuutissa ettet sinä ole nyt parasta seuraa ja hänellä ei vain ollut halua tai voimia kantaa sinunkin murheitasi tälläkertaa. Olisiko oikeasti ollut parempi jos hän olisi purrut hammasta ja teillä olisi molemmilla ollut surkea ilta?
kuitenkaan. Tosin ystävän kutsu tapahtui jo sen jälkeen kun olin pahaa oloani jo vuodattanut, eli tuo kaikki oli jo tiedossa. Tarkoitus oli lähteä hänen luotaan töihin. Mutta parempi näin...
ap
Käymään tosiaan voi tulla, ei asumaan (ainakaan viikolla).
Kaiken lisäksi vielä moukkamaiset tavat.Et todellakaan loukkaantunut turhasta!
t.Maiju
Oltais otettu muutama siideri ja parannettu maailmaa. Mutta hyvä näin.
ap
sakkia mitä tiedän...ensinnäkin kunnon ystävä jaksaa kuunnella ja toiseksi jos ei jaksa niin asian voi esittää aika hemmetin paljon paremmallakin tavalla...se joka tällaista puolustaa on itse samanlainen junttieinari!
Minullakin on tuttavia, joilla on koko ajan jotakin valitettavaa. Aina pitää loukkaantua jokaisesta väärässä kulmassa olevasta tikusta ja puolikkaasta sanasta ja masentua niistä kuolemankieliin saakka. Ei koskaan mitään positiivista tai rentoa asennetta.
Anteeksi vain, mutta todella rasittavaa seuraa... En minäkään olisi jaksanut yötä kuunnella tuota vinkumista.
joka varsinkin nuorena piti itseään jumalan valittuna totuudentorvena, jolla on oikeus sanoa suoraan kaikesta mitä ajattelee. aikani nielin kaiken, mutta sitten tuli stoppi vastaan ja pamautin aivan samalla lailla takaisin. No riitahan siitä tuli ja mykkäkoulu hänen puoleltaan.
Sovittiin kuitenkin asia ja on nyt rajoittanut sanomisiaan. Ei tavata kuitenkaan kovin usein.
Mutta ap:lle siis, olet aiheesta loukkaantunut, nämä "suorapuheiset" ihmiset ovat usein itsekeskeisiä juntteja käytökseltään. hienotunteisuus puuttuu kokonaan.
sakkia mitä tiedän...ensinnäkin kunnon ystävä jaksaa kuunnella ja toiseksi jos ei jaksa niin asian voi esittää aika hemmetin paljon paremmallakin tavalla...se joka tällaista puolustaa on itse samanlainen junttieinari!
Tunnistan ongelman. minäkin kelpaan seuraksi eräälle kaverilleni aina kun hänellä on mieshuolia. Ja niitähän riittää. Vatvotaan ja vatvotaan, enkä ole lammasmaisuuttani kehdannut koskaan sanoa että en jaksaisi millään käudä tätä ympyrää aina vain uudelleen.
että sinä olet ap vähän vaikeaa seuraa juuri nyt tai olet ollut jo pidempäänkin. Tulkitset toisten sanomisia ja viestejä viimeiseen asti - kuten nytkin olet täällä tekemässä - ja etsit niistä merkityksiä, joita niissä ei välttämättä ole. Sitten suutut tai suret tai riitelet ihan. Ystäväsi kuunteli, että jaa, taas ollaan tällä tuulella ja päätti, ettei hänen nyt taas tarvitse tätä jaksaa.
Peiliin katsomisen paikka.
että kaverisi heitti tuon vitsillä. Hymiö perässä kielii tästä. Taidat olla melkoinen tosikko.
Väännän rautalangasta: hän ei ole perunut kutsua.
ja sille ekalle kommentoijalle: yleensä tällainen "vahva nainen jolla on rojhkeutta sanoa mitä ajattelee" on vain huonosti kasvatettu, joka ei osaa asettaa sanojeen niin ettei loukkaisi ympäristöään. Muistan miten nuorempana oli jotenkin hienoa ihannoida ko toimintaa... nyt iän myötä olen tullut siihen tulokseen että kuvatunlainen käytös kertoo vain huonosta käytöksestä.
Jos olisin saanut tuollaisen viestin, olisin vastannut jotain, että "valitus jatkuu teillä hetken kuluttua" ja mennyt paikalle sovitusti. Ehkä olisin jopa tullut vitsailusta paremmalle tuulelle...
Mutta asiathan voi ymmärtää monella tavalla.
että kaverisi heitti tuon vitsillä. Hymiö perässä kielii tästä. Taidat olla melkoinen tosikko.
Väännän rautalangasta: hän ei ole perunut kutsua.
Ai että mä haluaisin olla kärpäsenä katossa katsomassa, kun se kaveri avaisi oven. Että ei oo totta! Ensin se valittaa hänelle taas puhelimessa vaikka kuinka kauan ja sit kun hän sanoo, että ei jaksa enää, älä tuu kylään, niin eikös toi maanvaiva vaan pokkana tunge ovelle!
että kaverisi heitti tuon vitsillä. Hymiö perässä kielii tästä. Taidat olla melkoinen tosikko.
Väännän rautalangasta: hän ei ole perunut kutsua.
Pois kiltin tytön roolista.
Loukkaantuja ottaa itse vastuun tunteestaan. Ap tuntuu olevan ihminen, joka on useasti loukkaantunut.
Jos aina vain myötäilet, palat loppuun. Itsetuntoa naiset. On opittava laittamaan rajat. Jos joku siitä loukkaantuu, hän kantaa itse tosiaan vastuun omista tunteistaan.
Minullakin on tuttavia, joilla on koko ajan jotakin valitettavaa. Aina pitää loukkaantua jokaisesta väärässä kulmassa olevasta tikusta ja puolikkaasta sanasta ja masentua niistä kuolemankieliin saakka. Ei koskaan mitään positiivista tai rentoa asennetta.
Anteeksi vain, mutta todella rasittavaa seuraa... En minäkään olisi jaksanut yötä kuunnella tuota vinkumista.
Mä olisin hissukkana toiminut perinteisenä 'likasankona' toisen pahalleololle, ja harmitellut kun en saa sanottua että huomenna on aikainen herätys ja nukkumaankin pitäisi päästä jatketaanko toisena päivänä.