Totesin miehelle "ainaista ruonlaittoa tämä elämä, etkö sä voisi jotain ruokia opetella tekemään"?

Mun mies ei ollut ikinä elämässään mm. keittänyt kananmunaa eikä tehnyt kaurapuuroa (mikrossa!) vaan äiti oli aina tehnyt _kaiken_. Alussa oli vähän kestämistä, mutta kyl se on hitaasti oppinut ja alkanut tehdä. Helpoin tapa on antaa sille ohje käteen ja sanoa että aineet on kaapissa.



Tässä tavassa on myös hupiarvoa. Kauralastut olivat kiinnostavia ja samalla selvisi, että kkp on "kahvikuppi", ei "koko paketti". Piparkakuista tulee pahoja jos niihin ei laita sokeria. Onneksi sokerikakkupohjaan jauhot voi lisätä paistamisen puolivälissä. Mokkapaloihin rasvaa ei.

Mies kuorii perunat ja sinä pilkot. Sama muilla kasviksilla. Katatte pöydän yhdessä ja syötte yhdessä. Kokeile näin alkuun sen suurempaa numeroa tekemättä. Sitten kun mies tietää koska liha on kypsä,voitte jakaa ruoanlaittovuorot. Yhdessä kokkaaminenkin on hyvää yhdesaäoli aikaa. Voi jutella samalla.

Ja tapahtuuko näin meillä? Only in my dreams.

Tuollaisessa tilanteessa sanoisin, ettei se nyt valitettavasti riitä, koska en aio tehdä kahta lämmintä ruokaa jokaisena päivänä tästä iäisyyteen.



Ainakin aamiaiset, välipalat ja iltapalat voisi siirtää miehen vastuulle heti. Niillä kai useimmiten voisi syödä sellaisia ruokia, joita ei tarvitse erityisesti valmistaa, mutta tarjolle laittaminen ja jälkien siivoaminen vie kuitenkin aikaa.



Meillä mies laittaa varsinaiset ruuat viikonloppuisin, mutta nuo kolme ovat minun vastuullani. Arkisin huolehdin päivällisestä, mies aamiaisesta ja iltapalasta. Muut ateriat syödään hoidossa ja töissä.



Meillä minä olen se kokkaushaluton ja -taidoton. Kun olin kotona lasten kanssa, mies usein laittoi seuraavan päivän ruuat valmiiksi, ettei minun tarvinnut kuin lämmittää ne. Olen kyllä oppinut hiljalleen tekemään lapsille kelpaavaa ruokaa, vaikka edelleen ne syövät kernaammin isän laittamaa.



Teillä on mielestäni perhepalaverin paikka.

se ei tosiaankaan riitä vallankaan jos teillä on lapsia. Jos joutuisit vaikka sairaalaan on miehellä aika kovat paikat jollei oikeesti osaa. Jos on vaan laiska niin ei sitten mitään.



Mä ihan pidänkin ruuanlaitosta mutta silti on siihen kummankin osallistuttava.

mies tykkää siitä. Mä tosin joudun arkisin huolehtimaan pääsääntöisesti päivällisestä, kun mies on töissä vielä, tosin joskus mies tekee valmiiksi ruoat. Viikonloppuisin mies hoitaa varsinaiset ruoat suurimmaksi osaksi. Mä kyllä auttelen, katan pöytää, laitan aamupalat yms. ja tarpeen tullen hoidan myös varsinaisen kokkauksen, mutta aikamoista pakkopullaa se mulle on.



Mies oli tavatessamme aika onneton keittiössä, mutta hyvin on oppinut 15 vuodessa, nyt laittaa jo monet ruoat paremmin kuin mä :)))

söisivät kuulema eineksiä ja ravintolaruokia.

ap

se ei tosiaankaan riitä vallankaan jos teillä on lapsia. Jos joutuisit vaikka sairaalaan on miehellä aika kovat paikat jollei oikeesti osaa. Jos on vaan laiska niin ei sitten mitään.

Mä ihan pidänkin ruuanlaitosta mutta silti on siihen kummankin osallistuttava.

ja silti tää on jatkuvaa ruuanlaittoa, musta tuntuu.



Ihana ruokaharrastus on alkanut maistua puulta.

Kun on tottunut laittamaan ruokaa niin ei sita tule aina ajatelleeksikaan etta mita pulmia voi tulla sellaiselle jolla ei ole hajuakaan. Mut tosiaan kylla joka miehen pitaa osata perusruokaa laittaa sen verran etta sitten jos tosipaikka tulee niin pystyy opettelemaan koko perheen ruokahuollon.

hitossa te naiset jaksatte aina rutista siit ruuanlaitosta ja siivoomisesta? Tee perkule iso kattila keittoa niin ei tarvi joka helkutin päivä olla jotain vääntämässä ja jos joskus laiskottaa niin ette te kuole jos joskus oikeasti syötte niitä eineksiä tai vaikkapa oikein ravintolassa käytte. Älä nyt tommosesta stressaa.. Meillä 2 lasta 4v ja 2v) ja mies ei käytännössä koskaan tee ruokaa ja eipä se mua haittaa. Perusruokien teko ei kauaa kestä ja joskus voi syödä puolivalmiita, ei maailma siihen kaadu.. eikä edes meidän terveys!

Ruoanlaittohan on kivaa, jos siihen on aikaa kunnolla ja sitä ei tartte tehdä joka jumalan pivä monta kertaa päivässä huvitti tai ei.



Laiska paska on jos ei laita ruokaa. Jokaiinen joka syö, laittaa ruokaa tai ostaa ruokansa eineksenä tai käy ravintolassa.

Ei minunkaan mieheni laita ruokaa kuin joskus harvoin. Osaa auttavasti tehdä joitain perusruokia, mutta ei pidä kokkaamisesta.

Minä kokkaan, mies tekee sitten jotain muuta.

Jaetaanko teillä kaikki muutkin kotityöt tasan?

no kai sun mies sitten hoitaa jonkun toisen päivittäin tehtävän "osa-alueen", että jako menee tasan?



Mua harmittaa myös, kun mies ei oikeen laita ruokaa.. ja tiedän kyllä että osaa jotenkuten, vähintään joku spagettikastike onnistuu jos ei muuta. Mut jos mies on kokkailuvastuussa niin eineksillä mennään yleensä.



Tykkään kyllä tehdä ruokaa, mutta olis kiva jos sitä ei tarttisi tehdä joka päivä tai sen vastuun saisi jaettua.. innostuisko sun mies tekemään sitä safkaa yhdessä?

Miksi tuostakin pitää tehdä ongelma?

Ei minunkaan mieheni laita ruokaa kuin joskus harvoin. Osaa auttavasti tehdä joitain perusruokia, mutta ei pidä kokkaamisesta.

Minä kokkaan, mies tekee sitten jotain muuta.

Jaetaanko teillä kaikki muutkin kotityöt tasan?

Jos mies ei pidä kokkaamisesta on ok että sillä syyllä tekeekin ruokaa vain "joskus harvoin". Mutta jos ap ei pidä kokkaamisesta niin ei ymmärretä miksi siitä "pitää tehdä ongelma".

Jos kumpikaan ei halua tehdä ruokaa niin sitten järjestely pitää miettiä uusiksi!

Isoja satseja kerrallaan, eineksiä, puolivalmisteita, noutoruokaa jne? Tai ostakaa vaikka ammattikoululta isot satsit opiskelijoiden tekemiä ruokia ja pakastatte annoksina.

Miksi elämästä pitää tehdä vaikeaa ja sitten valittaa? Ihan turhaa narinaa ja kitkaa parisuhteeseen.

ps. Olen se jonka mies ei tykkää tehdä ruokaa. Mies tekeekin sitten paljon muita juttuja mm. hoitaa tiskikoneen täytöt ja tyhjennykset yms.

Miksi tuostakin pitää tehdä ongelma? Ei minunkaan mieheni laita ruokaa kuin joskus harvoin. Osaa auttavasti tehdä joitain perusruokia, mutta ei pidä kokkaamisesta. Minä kokkaan, mies tekee sitten jotain muuta. Jaetaanko teillä kaikki muutkin kotityöt tasan?

Jos mies ei pidä kokkaamisesta on ok että sillä syyllä tekeekin ruokaa vain "joskus harvoin". Mutta jos ap ei pidä kokkaamisesta niin ei ymmärretä miksi siitä "pitää tehdä ongelma".

Meillä onneks molemmt hallitsee sen osa-alueen jotenkuten

mulla menee hermot jos joudun tekemään ruokaa liian monta päivää peräkkäin, onneksi mieskin osaa :)

toimitte silloin, jos sinä makaat kuumeessa, etkä jaksa laittaa ruokaa?

ja eläkää vaikka hedelmillä ja voikkareilla pari päivää. Ei se perhe siihen kuole.

että molemmat osaa. Vaikka mä hoidan meidän raha-asiat, pidän miestäni ajan tasalla, ja välillä hän joutuu hoitamaan niitä itse, että tuntuma säilyy. Eihän sitä koskaan tiedä että tulee tilanne, että toinen on poissa pelistä.

tästedes teen ruokaa vain itselleni ja lapsille.



Kyllä mä ainakin oon helvetin tyytyväinen siihen että mun mies osaa ja haluaa laittaa ruokaa. Exä ei osannut, eikä halunnut opetella. Ei ennen kuin erottiin.



Pistä ulkoruokintaan tollanen sika.