22-vuotiaana äidiksi, olisiko ollut sinulle hyvä ikä vai huono ikä?

tehneet lapsia nuorina, ovat kokeneet lapsenteon vaihtoehtona bilettämiseen kun on jo kaikki nähty ja perhe-elämä tuntuu bilettämiseen nähden hyvältä vaihtoehdolta.

Itse halusin lapsia siksi, että olen aina tykännyt lapsista. En perustanut mieheni kanssa perhettä kolmikymppisinä siksi, että oltais kyllästytty bilettämiseen ja väsytty siihen ja nähty kaikki bilettämisen saralla ja haluttiin siihen vaihtoehtoa kun kaikki oli jo koettu.

Lapsia tehtiin sen takia, että halusimme yhteisiä lapsia ja olemme lapsirakkaita. Ei siksi, että saisimme biletysputken poikki.

biletysputkea tarvinnu poikki saada vaan 22 v hyvä aika lasten tekoon kun on jo matkusteltu, juhlittu, hamkittu hyväkoti, autot yms. kaikki siis valmista lapsille ja silloin on biologisesti paras ikä saada lapsia. yli 25 vuotiaiden hedelmöityskyky laskee, down riski suurenee, jne.

tein ainokaiseni 26,5-vuotiaana ;) ja näin jälkikäteen en ymmärrä mikä kiire mulla oli. Nyt olen 28v.

Sain esikoiseni tosiaan 20 vuotiaana, ja rakastan tätä kotiäitinä oloa ! Itte kerkesin kyllä jo rellestään tarpeeks että ei kyllä harmita mikään yhtään. Rakastan vauvaani ja miestäni

2, http://viagrainfo.se/index.html viagra 100mg,

2-vuotias köllöttelee sylissä ja toinen lapsi mahassa. En pane pahakseni. :)

2, http://discountmontecristocigars.com//#3592 cigar store,

puhuu koko ajan siitä, että ei ole kokenut mitään ja ei tiedä, voisiko joku ihastua häneen ja nuoruuttaan ei saanut elää.

Olen yrittänyt puhua hänelle, että siellä aidan takana ei ole yhtään mitään, mitä kannattaisi kaihoilla. Olen itse matkusellut ja juhlinut nuorena ja vaihtanut miehiäkin ja elänyt villinä ja vapaana. Nautin nyt kun elän perhe-elämää ja ei tarvitse huidella enää.

Ei kliseinen perhe-elämä tee kaikkia onnelliseksi. Minusta on aika törkeää aivopestä jotakuta, joka ei itse tunne vetoa koko ajatukseen. Se on jokaisen oma valinta.

Itse olen ihan varmasti onnellisempi kun sain elää itsenäistä elämää pitkään ennen lapsen hankkimista. Hankin myös kunnollisen työn.

Jollekin saattaa sopia kaiken uhraaminen perheen vuoksi ja vaikka eläminen miehen siivellä, mutta ei kaikille.

T: Kolmevuotiaan lapsen äiti, ikä 36 v.

Nuorena bilettävä lutka, sitten väsähtäneenä ukon ja lasten hankintaan.



Jotkut voivat haluta käyttää nuoruutensa oikeasti tavoiteltaviin asioihin - itsensä kehittämiseen, uusien ihmisten tapaamiseen ja matkusteluun vaikkapa, ihan ilman viinalla läträämistä ja haarojensa levittelemistä joka suuntaan.

niin erilaisissa vaiheissa ja eri tavoin, että optimaalista ikää ei pysty kukaan toinen sanomaan.

Ja kait se riippuu siitäkin, mitä elämältä haluaa? Joku haluaa ensisijaisesti ison perheen, toinen haikailee uraan, joku osaa yhdistää nämä molemmat jne. Omia valintojahan nämä ovat, joten ei ole mielestäni fiksua mennä neuvomaan ketään, mikä on sopiva vaihe ja mikä ei, toiselle joku on, toiselle ei.



Itse olisin tuossa vaiheessa ollut opiskelija ja liian nuori, eikä siinä vaiheessa parisuhteeni olisi kestänyt varmasti. Fyysisesti olin elämäni parhaassa kunnossa muuten :) Hyvässä kunnossa olen vieläkin, mutta en samassa enää. Ikä tekee tehtävänsä.



t. äiti 33v.

ja sainkin raskaustestistä positiivisen tuloksen. ja sitten kävi selväksi, etten ollutkaan raskaana. Wiuh. Olisin abortoinnut.



Kymmenen vuotta myöhemmin tulin raskaaksi, kun olin valmis. ja ihana nyt 12 vuotias siitä syntyikään.

Pysäytti "biletysputken", minusta oli ihan hyvä asia. Tieten tahtoen en toki lasta "hankkinut". En koe, että olisin jäänyt mistään paitsi, päinvastoin, sain enemmän :) Nyt ikää 33 v. ja tuo lapsi edelleen minun ainokainen :)

Okennaista olisinollut se, että olisinko löytänyt oikean miehen, ja olisimmeko tarpeeksi kypsiä tasapainoiseen parisuhteeseen. Mä kaipaan tukea mieheltäni jatkuvasti, yksinhuoltajuus olisi varmaan melkoisen rankkaa!

Uskon että olisin ollut ihan hyvä äiti, kyllä se opettelua on nyt yli kolmekymppisenäkin!

Olennaista.

tehneet lapsia nuorina, ovat kokeneet lapsenteon vaihtoehtona bilettämiseen kun on jo kaikki nähty ja perhe-elämä tuntuu bilettämiseen nähden hyvältä vaihtoehdolta.

luulla. Me tehtiin esikoinen siksi, koska sattui ihan rehellinen vahinko, joita sattuu myös täälläkin lukemieni perusteella, ihan jo niille aikuisillekin. (Tosin 23-vuotiashan on aikuinen ihminen)

Ja sitä vahinkoa en ole katunut koskaan, kaksi suunniteltua saatiin vähän myöhemmin ja kaikkia rakastetaan yhtä paljon. Ja haaveissa nyt neljäs ja elämä on ihanaa :)

En tarvinnut katkoa millekään biletysputkelle, ei ollut tultua kauheasti maisteltua ja aina mä olen saanut mennä ulos jos olen halunnut ja menenkin silloin kun huvittaa. Myös nyt 27-vuotiaana, menen ulos jos siltä tuntuu, mitä se ulkona oleminen sitten kenellekkin tarkoittaa.

Muutenkin tuntuu, että tällä palstalla tuntuvat miltei kaikki olevan nuorempia äitejä. Ihan totta, mitä se teiltä on pois, jos joku haluaa hankkia lapset hieman vanhempana? Uskokaa ihan oikeasti, että kaikki eivät halua vakiintua vielä kaksikymppisinä, vaan elää ensin kaikessa rauhassa vapaata aikaa ja mahdollisesti suorittaa opintonsa loppuun.

eikä niin ole varmasti tarkoitus väittääkään, vaan saahan sitä olla iloinen ja onnellinen omasta elämästään ja kertoa siitä kun kerran kysytään.

Muista, ettei sekään ole keltään pois jos lapsen saa hieman nuorempana.