22-vuotiaana äidiksi, olisiko ollut sinulle hyvä ikä vai huono ikä?

ja oli mulle ihan täydellinen ikä lapsensaantiin.

Teiniys oli aika villi joten hyvä näin, en todellakaan koe jääneeni paitsi mistään, päinvastoin. Töissä kun kuuntelen 10v vanhempien kollegojen ainaisista baarireissuista yms. olen iloinen että itselläni on elämässä sisältöä. :)

21-vuotiaana, kahden lapsen äitinä (tyttö 4 ja poika 1,5) voin rehellisesti sanoa - ei kaduta yhtään ja lapsiluku on jo täytetty :)

Ja kun nuorena tekee ne lapset niin niitten kanssa jaksaa valvoa ja leikkiä paljon paremmin! :)

olisi ollut liian nuori ikä...Paras n. 26-28 v.

jota seurasi toinen pitka-aikainen suhde. jonka jalkeen paljon hupia. lapsen tekoon sitten 35v.

mutta elämäntilanne ei. Ei ollut parisuhdetta, eikä siis ketään, jonka kanssa olisin sellaiseen halunnut alkaa. Täytinkin sitten jo 25v juuri ennen lapseni syntymää. Pelottaa kyllä, että toivottavan seuraavan kohdalla olen jo seuraavalla kymmenellä, sillä tapahtuipa sitten elämässäni samaan aikaan asioita ja opinnot jäivät kesken lapsen syntynnyttyä ja minähän en alle 3-vuotiasta päiväkotiin halua laittaa. Mutta kyllä ne opinnotkin kerkee, se vaan, että on rankkaa yhdistää se perhe-elämään (aiempi opiskelu+työnteko olivat niin leppoisaa tähän verrattuna :D). Eli seuraava tavoite on saada opinnot valmiiksi, palaaminen oli sen verran rankkaa, että jos saan päättää, niin sen hoidan loppuun ennen toista lasta.

...oon nyt 19v ja ensimmäinen lapsi on maailmassa, joten veikkaan ettei tuo 22 vuoden ikäkään mikään paha olisi ollut (: Ei vaan tullut odotettua siihen asti.

en ollut liian nuori, mutta elämäntilanne oli aivan kauhea. Opinnot kesken, mies omilla teillään, kaikki oli kauheaa.

No nyt oon 35 ja 3 lasta, ei ole herkkua nytkään. Miesasiat olleet mun ristini :(

Oli vakityö, useamman vuoden parisuhde ja oltiin naimisissa. Mies 4v vanhempi ja juuri valmistunut, vakityössä myös. Ostettiin ensimmäinen oma asunto kun olin 24v.

Hyvin on mennyt parisuhde-, perhe-, työ-, asuntokuviot viimeiset 16v.

"Ja kun nuorena tekee ne lapset niin niitten kanssa jaksaa valvoa ja leikkiä paljon paremmin! :)"

Varmasti olen jaksanut kahden kanssa aivan yhtä hyvin kuin sinäkin. Sain lapseni muuten nelikymppisenä.

Itse olen saanut lapset 20 v, 22 v ja 30 v ikäisenä...olen ollut todella tyytyväinen :) ja lapsetkin ovat iloisia kun on nuoret vanhemmmat :)...mutta tää nyt ei päde kaikille, kyllä sen itse tietää milloin on valmis vanhemmaksi.

no tollon mä odotin jo toista lastani.

ihan olin hyvä äisti jo silloin.

koska olin jo tuohon mennessä saanut 2 lasta ja juuri palaamassa työelämään. :)

Minusta ei tuossa iässä ollut mikään kamalampaa kuin ne tytöt, jotka halusi vain seurustella ja löytää miehen ja perustaa perheen.

En mielestäni ollut sitoutumiskammoinen, mutta minusta elämän sisältö ei ollut "löytää poikaystävä ja päästä seurustelemaan"



Tein töitä ja matkustelin ja elin aika lailla itselleni. Vasta n. 30 vuotiaana törmäsin sellaiseen mieheen, kenen kanssa yhteiselo tuntui mahdolliselta. Lapset teinkin sitten hänen kanssaan päälle 30 iässä.



Ja hyvin olen silti jaksanut heidän kanssaan valvoa ja leikkiä. Vanhin muuttaa kohta omilleen.



Eli minulle olisi ollut ihan kammotus saada lapsi tuossa iässä.

En osannut ottaa vastuuta vielä pariin vuoteen lapsestani, koulut, matkustelut ja alkoholit kesken. Onneksi lapsi ja aika muutti minut.

Mulle toi oli hyvä ikä - ei ollut varaa matkustella tai opiskella tms joten tehtiin lapset pois alta ja sitten kun taloudellinen tilanne parani matkusteltiin heidän kanssaan. Samoin opiskelin vasta 3. lapsen vauva-aikana kun olin 31v.



Viimeisen lapseni sain 42v ja se oli ihan yhtä hyvä ikä tulla äidiksi kuin nuo muutkin - tosin taloudellisesti kuopus syntyi ihan eri maailmaan kuin nuo 2 ensimmäistä.

Siskoni tuli äidiksi 22v muutti äidin helmoista suoraan miehen luo,seukkaus alko 16v. Minä huitelin maailmalla ton ikäsenä ja se sopi mulle ja tulin äidiksi 33-vuotiaaana ja olin dokannu,vaihtanut miehiä,reilannut,painanu duunia saksassa ja briteissä. Olin paljon tasaisempi ja rauhallisempi 33-vuotiaana kin 23-vuotiaana. Ei ollut enää kiire elää. Systerille tuli menovaihe 35-vuotiiana ja tässä on nyt sit kuunneltu 2 vuotta kuinka hän ei ole koskaan päässyt minnekään ja tekee kaikkia tosi tyhmää. Lapsiraukat! J amikään järkevä keksutelu ei auta kun ihminen kokee että hän on jäänyt jostain paitsi.

sain keskimmäiseni noilla paikkeilla.

puhuu koko ajan siitä, että ei ole kokenut mitään ja ei tiedä, voisiko joku ihastua häneen ja nuoruuttaan ei saanut elää.

Olen yrittänyt puhua hänelle, että siellä aidan takana ei ole yhtään mitään, mitä kannattaisi kaihoilla. Olen itse matkusellut ja juhlinut nuorena ja vaihtanut miehiäkin ja elänyt villinä ja vapaana. Nautin nyt kun elän perhe-elämää ja ei tarvitse huidella enää.

Mutta en meinaa saada ystävääni tätä ymmärtämään. Hän tekee mieheltään salaa sellaisia tempauksia, että hirvittää jos hän jää kiinni niistä. Hän on aivan kuin vihainen ja katkera miehelle, vaikka itse nuorena ehdoin tahdoin halusi naimisiin parikymppisenä ja pitikin isot häät ja teki 3 lasta. Ei mies häntä pakottanut naimisiin ja lapsentekoon.

Siskoni tuli äidiksi 22v muutti äidin helmoista suoraan miehen luo,seukkaus alko 16v. Minä huitelin maailmalla ton ikäsenä ja se sopi mulle ja tulin äidiksi 33-vuotiaaana ja olin dokannu,vaihtanut miehiä,reilannut,painanu duunia saksassa ja briteissä. Olin paljon tasaisempi ja rauhallisempi 33-vuotiaana kin 23-vuotiaana. Ei ollut enää kiire elää. Systerille tuli menovaihe 35-vuotiiana ja tässä on nyt sit kuunneltu 2 vuotta kuinka hän ei ole koskaan päässyt minnekään ja tekee kaikkia tosi tyhmää. Lapsiraukat! J amikään järkevä keksutelu ei auta kun ihminen kokee että hän on jäänyt jostain paitsi.

Siskoni tuli äidiksi 22v muutti äidin helmoista suoraan miehen luo,seukkaus alko 16v. Minä huitelin maailmalla ton ikäsenä ja se sopi mulle ja tulin äidiksi 33-vuotiaaana ja olin dokannu,vaihtanut miehiä,reilannut,painanu duunia saksassa ja briteissä. Olin paljon tasaisempi ja rauhallisempi 33-vuotiaana kin 23-vuotiaana. Ei ollut enää kiire elää. Systerille tuli menovaihe 35-vuotiiana ja tässä on nyt sit kuunneltu 2 vuotta kuinka hän ei ole koskaan päässyt minnekään ja tekee kaikkia tosi tyhmää. Lapsiraukat! J amikään järkevä keksutelu ei auta kun ihminen kokee että hän on jäänyt jostain paitsi.

pitää sisällään toisten mielestä. Viinalla läträämistä ja mahdollisimman monelle revää jakamista. Mutta onneksi ei toikaan sovi kaikille.