22-vuotiaana äidiksi, olisiko ollut sinulle hyvä ikä vai huono ikä?

oli hyvä ikä, nuoruus oli juhlittu, yli 10 vuotta bileitä ja juhlimista takana ja olin jo siihen loppu. Mies oli jo, sama joka nyt 20 v myöhemmin. Mies ei ollut ihan valmis silloin mutta hyvin kaikki silti meni. Yhä tehdään lapsia, ne on mielestäni lämän tarkoitus ja iloni.

todella huono ikä.

Hain vielä itseäni ja rellestin ympäri maata ja vaihdoin miestä lennosta. Onneksi en tullut tuolloin raskaaksi, olisin varmasti ollut huipputyhmä äiti!

puhuu koko ajan siitä, että ei ole kokenut mitään ja ei tiedä, voisiko joku ihastua häneen ja nuoruuttaan ei saanut elää.

Olen yrittänyt puhua hänelle, että siellä aidan takana ei ole yhtään mitään, mitä kannattaisi kaihoilla. Olen itse matkusellut ja juhlinut nuorena ja vaihtanut miehiäkin ja elänyt villinä ja vapaana. Nautin nyt kun elän perhe-elämää ja ei tarvitse huidella enää.

Mutta en meinaa saada ystävääni tätä ymmärtämään. Hän tekee mieheltään salaa sellaisia tempauksia, että hirvittää jos hän jää kiinni niistä. Hän on aivan kuin vihainen ja katkera miehelle, vaikka itse nuorena ehdoin tahdoin halusi naimisiin parikymppisenä ja pitikin isot häät ja teki 3 lasta. Ei mies häntä pakottanut naimisiin ja lapsentekoon.

Siskoni tuli äidiksi 22v muutti äidin helmoista suoraan miehen luo,seukkaus alko 16v. Minä huitelin maailmalla ton ikäsenä ja se sopi mulle ja tulin äidiksi 33-vuotiaaana ja olin dokannu,vaihtanut miehiä,reilannut,painanu duunia saksassa ja briteissä. Olin paljon tasaisempi ja rauhallisempi 33-vuotiaana kin 23-vuotiaana. Ei ollut enää kiire elää. Systerille tuli menovaihe 35-vuotiiana ja tässä on nyt sit kuunneltu 2 vuotta kuinka hän ei ole koskaan päässyt minnekään ja tekee kaikkia tosi tyhmää. Lapsiraukat! J amikään järkevä keksutelu ei auta kun ihminen kokee että hän on jäänyt jostain paitsi.

Juuri näin,niin minunkin systeri käy itsenäistymisprosessia aviomiehestään,ihan samalla tavalla kuin itsenäistyttiin teininä omista vanhemmista. Olen sanonut systerille ihan suoraan,että ite halusi mahtihäät 21v,oman kämpän yms. ne olivat omia valintoja,mutta ei millään suostu seisomaan omien valintojen takana. Kyllä meidän vanhemmat olisivat avustaneet häntä opiskeluaikana yms.mutta piti päästä leikkimään kotia,kuin sen sijaan olisi lähteny kauas kotoa pois,opetellut seisomaan ensin omin jaloin,elänyt sitä opiskelijaelämää ja käynyt esim.vaihdossa yms.Nyt harrastaa ihan urpoja suhteita ja kaikki on "tosi jännää". Lapset hoitaa,mutta se meneminen ja vouhkaaminen on paljon tärkeämpää... systeri maksaa tästä kaikesta melkoisen kovat oppirahat. Eikä suostu ymmärtämään,ettei ole sama-asia olla sinkkuna 35-v kuin 21-v. On snaomattakin selvää että pidän tällä hetkellä systeriin aikamoista etäisyyttä,lapsia otan mielelläni viikonlopuiksi,äitimme on ihan loppu ja tosi väsynyt.

Minulle olisi ollut katastrofi tulla äidiksi 22-vuotiaana. Pitkät opinnot alussa, poikaystävä opiskeli toisella paikkakunnalla, oltiin viikonloput ja lomat yhdessä. Asuin opiskelijakämpässä, joka ahdisti kämppisten takia. Kaikki liikenevä raha meni näkemiseen, kokemiseen, elämiseen eli matkustamiseen ympäri maailmaa. Lapsi ei olisi sopinut niihin kuvioihin mitenkään. Tulin äidiksi kolmevitosena, mies oli vaihtunut, elämä vakaalla pohjalla ja rauhoittunut. Sain kaiken siinä järjestyksessä kuin halusinkin.

yli 10 vuotta bilettänyt.

Sun on täytynyt olla surullinen lapsi jos olet 11 vuotiaana alkanut jo bilettämään.

Oma tyttöni on vielä tuossa iässä ihan lapsi.

oli hyvä ikä, nuoruus oli juhlittu, yli 10 vuotta bileitä ja juhlimista takana ja olin jo siihen loppu. Mies oli jo, sama joka nyt 20 v myöhemmin. Mies ei ollut ihan valmis silloin mutta hyvin kaikki silti meni. Yhä tehdään lapsia, ne on mielestäni lämän tarkoitus ja iloni.

vuotiaana asuin mieheni kanssa rivarikolmiossa, vakityö, 4 v naimisissa, 8 v seurustelua. Lapsi syntyi silloin ja li hyvä ikä, nuoruus oli juhlittu 12 vuotiaasta lähtien joten tuossa iässä sellaiseen ei enää ollut tarvetta. Naiselle paras ikä saada lapset on 25 v ja alle joten tuo 22 v jo aika vanha saamaan ensimmäisen lapsen. Haluttiin kuotenkin odottaa tuohon asti, juhlia ja matkustella joten 22 v oli ihan paras ikä aloittaa perhe-elämä.

olisi ollut tosi huono ikä. Olin tuolloin vielä epävarma, lapsellinen ja koulut käymättä. Olisin antanut jokaisen neuvovan tahon joko kävellä ylitseni, tai vastaavasti uhmannut typerästi ihan uhmaamisen ilosta. Mulle teki hyvää odottaa kahdenkympin loppupuolelle.

Tässähän keskustellaan, kuka on ollut kypsä, kuka ei. Osa ihmisistä nyt ei vain koe olevansa kypsiä äidiksi tuossa iässä ja haluaa seikkailla ja harrastaa jopa seksiä muidenkin kuin yhden miehen kanssa.

Joku on kypsä ja elää onnellisena liitossa yhden miehen kanssa loppuelämän.

Joku alkaa harrastaa seksiä raivoisasti ja ryyppäämään kolmikymppisenä kun kokee, että elämä jäi elämättä.

Jos nyt ei alettaisi riitelemään ja haukkumaan ketään. Näitä on mielenkiintoista lukea syyllistämättä esim. vanhempia äitejä siitä, että vain nuoret äidit jaksaa valvoa ja leikkiä.

Siskoni tuli äidiksi 22v muutti äidin helmoista suoraan miehen luo,seukkaus alko 16v. Minä huitelin maailmalla ton ikäsenä ja se sopi mulle ja tulin äidiksi 33-vuotiaaana ja olin dokannu,vaihtanut miehiä,reilannut,painanu duunia saksassa ja briteissä. Olin paljon tasaisempi ja rauhallisempi 33-vuotiaana kin 23-vuotiaana. Ei ollut enää kiire elää. Systerille tuli menovaihe 35-vuotiiana ja tässä on nyt sit kuunneltu 2 vuotta kuinka hän ei ole koskaan päässyt minnekään ja tekee kaikkia tosi tyhmää. Lapsiraukat! J amikään järkevä keksutelu ei auta kun ihminen kokee että hän on jäänyt jostain paitsi.

pitää sisällään toisten mielestä. Viinalla läträämistä ja mahdollisimman monelle revää jakamista. Mutta onneksi ei toikaan sovi kaikille.

itse asiassa kolmannella aloitettiin pitämään kotibileitä, tanssittiin hitaita poikien kanssa yms. En todellakaan leikkinyt enää siinä iässä vaan biletys yms. oli just kivaa, alkoholi tuli mukaan vasta seiskalla ja enemmän vasta ysillä. Kyl oisin kuollu tylsyyteen nukkeleikkien parissa. Näin jälkikäteenkään en näe asiassa mitään huonoa.

Aivan kamalaa siis. En ollut kypsä äidiksi tuossa iässä.

itse asiassa kolmannella aloitettiin pitämään kotibileitä, tanssittiin hitaita poikien kanssa yms. En todellakaan leikkinyt enää siinä iässä vaan biletys yms. oli just kivaa, alkoholi tuli mukaan vasta seiskalla ja enemmän vasta ysillä. Kyl oisin kuollu tylsyyteen nukkeleikkien parissa. Näin jälkikäteenkään en näe asiassa mitään huonoa.

Tsiisus - juuri tuota pelkään. Minulla tuli alkoholi mukaan noin 18-19-vuotiaana.

itse asiassa kolmannella aloitettiin pitämään kotibileitä, tanssittiin hitaita poikien kanssa yms. En todellakaan leikkinyt enää siinä iässä vaan biletys yms. oli just kivaa, alkoholi tuli mukaan vasta seiskalla ja enemmän vasta ysillä. Kyl oisin kuollu tylsyyteen nukkeleikkien parissa. Näin jälkikäteenkään en näe asiassa mitään huonoa.

Tsiisus - juuri tuota pelkään. Minulla tuli alkoholi mukaan noin 18-19-vuotiaana.

iässä jo saanut lapsen, mennyt naimisiin, käynyt koulut, mut kukin tavallaan.

Elämäntilanne ei ollut, mutta eipä sitä tässä kysyttykään. Fyysisesti toipui paljon nopeammin kuin kymmenen vuotta myöhemmin ja jaksoi ihan eri tavalla.



Muutamalle vastaajalle kommenttina, että ei nuoruus, meneminen, juhliminen, bilettäminen jne kaikille tarkoita päätöntä ryyppäämistä. Aika erikoisia assosiaatioita teillä :/

että aloitin juhlimisen vasta 17v.

Kävin ensin lukion rauhassa läpi ja vasta sitten aloitin ns. opiskelijaelämän. En sitäkään mitenkään rankkana, mutta käytiin tyttöjen kanssa ulkona tanssimassa ja muuta, mitä nuoret tekee.

12 vuotiaana vietin vielä kilttiä kotitytön elämää ja harrastin urheilua ja pianonsoittoa.

En olisi ollut valmis äidiksi 22 vuotiaana. Minulle sopi pitkä lapsuus, nuoruus ja meneminen vasta myöhemmin ja äidiksikin sitten myöhemmin.

vuotiaana asuin mieheni kanssa rivarikolmiossa, vakityö, 4 v naimisissa, 8 v seurustelua. Lapsi syntyi silloin ja li hyvä ikä, nuoruus oli juhlittu 12 vuotiaasta lähtien joten tuossa iässä sellaiseen ei enää ollut tarvetta. Naiselle paras ikä saada lapset on 25 v ja alle joten tuo 22 v jo aika vanha saamaan ensimmäisen lapsen. Haluttiin kuotenkin odottaa tuohon asti, juhlia ja matkustella joten 22 v oli ihan paras ikä aloittaa perhe-elämä.

on alkaneet ryyppäämään ja revää jakamaan jo 11 vuotiana ja ovat siksi kypsiä siihen parikymppisinä ja alkavat tekemään lapsia saadakseen elämän rauhoittumaan.

Heidän omat tyttönsä varmaan ovat jo kutosella seksin ja viinan asiantuntijoita ja tyrkyttävät tupakasta pillua kun äidin mielestä se on ihan normaalia.

Olen vain joskus ihmetellyt, että mistä nämä tytöt tulee, jotka myy itseään 12 vuotiana tupakasta ja kaljasta. Mutta syy alkaa selvitä kun lukee tätä ketjua.

itse asiassa kolmannella aloitettiin pitämään kotibileitä, tanssittiin hitaita poikien kanssa yms. En todellakaan leikkinyt enää siinä iässä vaan biletys yms. oli just kivaa, alkoholi tuli mukaan vasta seiskalla ja enemmän vasta ysillä. Kyl oisin kuollu tylsyyteen nukkeleikkien parissa. Näin jälkikäteenkään en näe asiassa mitään huonoa.

Tsiisus - juuri tuota pelkään. Minulla tuli alkoholi mukaan noin 18-19-vuotiaana.

Just. Työskentelen 13-15-vuotiaiden parissa, ja kuule, ne on vielä lapsia. Ne, jotka aloittavat sen ryyppäämisen ja seukkaamisen ja seksin, sähläävät, säheltävät, itsetunto aivan maassa, oma identiteetti hukassa ja kotoota todella köyhät eväät maailmalle. Tuon ikäisten pitäisi aloitella kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen ilman tietoakaan seksistä, kaiken pitäisi olla uutta, jännää, kosketus mieltöntä jne. Varsinaine pääpaino pitäisi olla mielekkäissä harrastuksissa, ystävyyssuhteissa ja koulun suorittamisessa. Sitten hiljalleen peruskoulun jälkeen mukaan voi tulla muutakin.



Turvaton lapsuus on lyhyt lapsuus. 15-vuotiaan kuuluu olla vielä suojeltu.



Minä en ole koskaan ollut mikään viinanjuoja ja reisiä levittelevä, joten ehkä on vaikea tajuta. Mutta ekat viinakokeilut tein tosiaan 17-vuotiaana ja baareissa juoksin tietysti tuossa 18-24-vuotiaana, kun opiskelin. En silloinkaan kyllä ollut mikään bilettäjä, mutta kivaa oli kyllä viettää opiskeluelämää.



22-vuotiaana opinnot olivat kesken, olin vielä aika nuori ja kokematon, vain satunnaisia lyhyitä suhteita takana. Tapasin nykyisen mieheni 23-vuotiaana, ja lapsentekoon ryhdyttiin, kun opinnot olivat ohi ja saatiin vaktuiset työpaikat eli olin silloin 26-vuotias. Kolme seurusteluvuotta tietysti tutustuttiin ja muutetitin yhteen, matkusteltiin ja vietettiin aika huoletonta elämää. En mistään hinnasta jättäisi sitä aikaa elämättä. Eka lapsi syntyi 28v, toinen 31v ja kolmas 35v. Hiukan ennen toisen syntymää muutettiin tähän nykyiseen omakotitaloon. Nyt olen 38-vuotias ja todella tyytyväinen valintoihini. Ei ole aina ollut helppoa, mutta jälkikäteen en olisi mistään hinnasta halunnut saada lasta satunnaisessa suhteessa kesken opintojen.



Myös omilta lapsiltani toivon malttia sen verran, että jaksavat löytää sen opiskelupaikan ja viettää hetken ihan mukavaa ja melko huoletonta opiskeluelämääkin.



Nämä 30+ äidit eivät jaksa leikkiä tai valvoa ovat ihan naurettavia väitteitä. Joku jaksaa, toinen ei. Sen verran toki myönnän iän puolesta, että yleensä 30+äidit tavoittelevat enemmän täydellisyyttä kuin 20+äidit, siitä varmaan se käsitys, että eivät jaksa samalla tavalla. Mutta ihmiskohtaista tämäkin toki.



Ymmärrän tietysti, että jos 12-vuotiaana aloittaa seurustelun, 13-vuotiaana ryyppäämisen ja varmaan sitten 15-vuotiaana baareissa juoksemisen, niin eihän 18-vuotiaana ole enää mitään, mitä tuolla alalla saavuttaa. Toisaalta ei varmaan opiskelupaikkaakaan tuollaisella elämällä kovin helpolla saa, joten sitten ne lapset pitää tehdä bilettämisen perään. Fakta on, että murrosikäiseltä tuhoutuu aivosoluja ryyppäämisen seurauksena, joten ehkä tuollaisen lapsuuden vietettyään ei ole edes mahdollisuuksia opiskeluun. Kukin tavallaan, mutta tuollaisella elämällä en kehuskelisi.

Esikoinen siis syntyi kun olin 22v, seuraava kun olin 25v, ja kuopuksen sain 27v. Mentiin naimisiin tuossa keskimmäisen ja kuopuksen välissä, ei saatu aiemmin aikaiseksi :D



Ennenkuin aloin odottaa esikoista, oltiin miehen kanssa "vain" reilu vuosi yhdessä, mutta olin jo niin kyllästynyt "bilettämiseen", että perhe-elämä tuntui paljon paremmalle idealle, ja sitä se kyllä on ollut. Juhlin ja elin niinkuin lystäsi siinä 15-21 välillä sen verran paljon, että ei kiinnostanut enää..

itse nyt 20v ja 2 lapsen äiti, poika 1v8kk ja toinen 2vko...

tehneet lapsia nuorina, ovat kokeneet lapsenteon vaihtoehtona bilettämiseen kun on jo kaikki nähty ja perhe-elämä tuntuu bilettämiseen nähden hyvältä vaihtoehdolta.



Itse halusin lapsia siksi, että olen aina tykännyt lapsista. En perustanut mieheni kanssa perhettä kolmikymppisinä siksi, että oltais kyllästytty bilettämiseen ja väsytty siihen ja nähty kaikki bilettämisen saralla ja haluttiin siihen vaihtoehtoa kun kaikki oli jo koettu.



Lapsia tehtiin sen takia, että halusimme yhteisiä lapsia ja olemme lapsirakkaita. Ei siksi, että saisimme biletysputken poikki.

seiskalla jo kaikki biletti paits nörtit. ja en ole satunnaiseen suhteeseen lapsia tenyt vaan 15 vuotiaasta asti sama mies, nyt 42 v.