Lue keskustelun säännöt.
Miksi pelkkien poikien äidit on niin katkeria
17.06.2012 |
tyttöjen äideille ja erityisesti yhden (tyttö)lapsen äideille? Huvittavaa. Eikö vaan kannattaisi olla kiitollinen niistä lapsistaan?
Kommentit (134)
Tähän ketjuun taas kiteytyy tämän av-palstan meininki. Ap:n avausviesti kertoo eniten ap:sta itsestään. Hanki elämä, opettele olemaan onnellinen ja arvostamaan itseäsi ja muita. Vilpittömästi. Sitten ei tarvitse täällä miettiä poikalasten äitien "surkeaa kohtaloa". Kotiäitiys ei ihan riitä elämässä, sen tästä ainakin huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 20:31"]
Katkeruudesta en tiedä, mutta ainakin meidän kerhossa on eräs kahden pojan äiti, josta paistaa surullisuus siitä, ettei toinen lapsi (vielä vauva) ollutkaan tyttö, mitä kovasti toivoi. Ei peittele tätä asiaa mitenkään. Olen surullinen hänen puolestaan, vaikka en hänenkään usko olevan katkera, tai en ainakaan toivo sitä.
Kyllä on paljon sellaisia useamman pojan äitejä jotka toivoivat ainakin yhdestä tyttöä. Eivät varmaankaan tunne katkeruutta, mutta tytön olisivat myös halunneet. Erällä toisella (rekkautumispakkoisella) palstalla oli heille oma ketjukin, eikä osallistujia ollut mitenkään vähän.
[/quote]
Tämmöinen sivusto löytyy myös kansainvälisenä. Missä on niitä äitejä (ja muutama isikin) jotka ovat toivoneet lapsestaan kovasti poikaa tai tyttöä. Ja yllätys yllätys, siellä vaikka palstailee pääsääntöisesti vain naisia, niin silti siellä on niitäkin äitejä joilla on tyttäriä ja jotka toivovat yli kaiken saavansa pojan. Eli myös toisinpäin ja jos ei nyt ihan 50/50, niin ainakin 40/60 jakaumalla. Eli hieman enemmän niitä jotka toivoo tyttöä. MUTTA keskustelijat ovat todella naisia, eli mikähän olisi jakauma jos siellä olisi naiset sekä miehet...?
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 22:05"]
Tähän ketjuun taas kiteytyy tämän av-palstan meininki. Ap:n avausviesti kertoo eniten ap:sta itsestään. Hanki elämä, opettele olemaan onnellinen ja arvostamaan itseäsi ja muita. Vilpittömästi. Sitten ei tarvitse täällä miettiä poikalasten äitien "surkeaa kohtaloa". Kotiäitiys ei ihan riitä elämässä, sen tästä ainakin huomaa.
[/quote]
puhuu kotiäideille katkera ja kateellinen pieru.
Mä oon syyllistynyt tohon tyttöjen haukkumiseen ja siihen sanontaan, että "odotas kun tyttösi tulee murrosikään". Mulla on siis itselläni kolme poikaa. En ole kateellinen enkä kaipaa tyttöä ihan aidosti voin sanoa näin. Mutta huomaan syyllistyväni tuohon tyttöjen haukkumiseen siksi, koska olen saanut itse osakseni niin paljon "haukkuja" siitä, että meillä ei ole tyttöä että olen tullut pelokkaaksi ja allergiseksi sille ja siksi kai puolustaudun vaikkei kai oikeasti syytä olekaan. Itse olen onnellinen jokaisesta lapsestani, rakastan heitä yli kaiken enkä aidosti osaa kaivata yhtään tyttölasta. En usko, että sillä on mitään väliä onko tyttöjä vai poikia sen suhteen kuinka paljon äiti on lapsistaan onnellinen. Mutta samaa voisi sanoa tyttöjen äideistä, jotka haukkuvat poikien äitejä, että joko he ovat kateellisia tai sitten pelkäävätkö sitä samaa kuin poikien äidit. Eli onko heillekin sanottu, että miksei poikaa talossa ja että kai te nyt vielä pojan teette ja että eikös miehesi kaipaa poikaa?
Tai sit se kaveri katkaisi välit koska sä olet täysi idiootti, tommosen mielipiteen kanssa.
t: kolmen tytön äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on ihme sakkia, viesti vuodelta 2012 ja vielä jaksetaan vinkua! Taisi osua ja upota...
Miksei kukaan myönnä, että pojat, vasinkin 7-9 vuotiaat on ärsyttäviä? Ihania, mutta rasittavia, aina tappelemassa, painimassa, tönimässä, joku fyysinen leikki menossa ja ääntä riittää. En jaksa poikia!
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 22:03"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2012 klo 22:58"]
en ole katkera siitä, että lapseni on poika. Ymmärtänette eron.
[/quote]
Tässä se kulminoituu. Ympäristö suhtautuu meihin poikalasten äiteihin niin, että meidän pitäisi olla vähintäänkin katkeria ja ehkä se muiden suhtautuminen sitten tekee vähän katkeraksi. Minulla on neljä poikaa ja en voi missään kulkea julkisesti poikieni kanssa ilman jatkuvia kommentteja. Naisilta yleinsä jotain loukkaavaa ja miehiltä yleinsä jotain ihailevaa. Joskus myös joku nainen saattaa yllättää ja oikeasti olla ihan tohkeissaan kuinka upea katras minulla on. Jokatapauksessa ilman ihmetystä ja kommentteja en ole vielä yhtäkään kauppareissua tehnyt sen jälkeen kun kolmannen pojan sain. Nyt niitä on tosiaan se neljä ja kommentit vaan lisääntyy. Jos ihmiset eivät suhtautuisi meihin niin kummallisesti, niin en varmaan itse edes tajuaisi, että meillä nyt on jotain erilaista tässä kuin esim perheessä joissa kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Lapset ovat kuitenkin yksilöitä ja meillä kaikki neljä poikaa ovat hyvin erilaisia keskenään. Mutta tosiaan ehkä minä olen hitusen katkera, en siitä, että minulla ei ole tytärtä vaan siitä miten meihin suhtaudutaan joka paikassa.
[/quote]
Hyvin sanottu. Minulla on puolestani kolme poikaa, mutta ymmärrän mitä ajat takaa. Olen jo kolmen pojan kanssa yleisönähtävyys kaupungilla, voin vain kuvitella sinua neljän pojan kanssa :) Olisi mielenkiintoista kuulla tuijotetaanko ja kommentoidaanko vanhemmille joilla on lauma tyttöjä? Vai onko tämä rooli poikalasten vanhempien yksinoikeus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta samalla tavallahan tytöt on ärsyttäviä kuin pojat 7-9 vuotiaina. Pojat ja tytöt vaan ovat vähän erilaisia. Kyllä munkin pojat riehuu ja painii, mutta silti ne ovat mulle kaikkein rakkaimmat lapset. Olen onnellinen kun ovat terveitä ja iloisia.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 22:27"]
Kyllä on ihme sakkia, viesti vuodelta 2012 ja vielä jaksetaan vinkua! Taisi osua ja upota...
Miksei kukaan myönnä, että pojat, vasinkin 7-9 vuotiaat on ärsyttäviä? Ihania, mutta rasittavia, aina tappelemassa, painimassa, tönimässä, joku fyysinen leikki menossa ja ääntä riittää. En jaksa poikia!
[/quote]
Ei minusta. Minulla on poika joka on nyt 9 vuotias ja minä tykkään tuosta iästä. Rasittavampi hän oli 5 vuotiaana. Mutta minä tykkäänkin menevistä lapsista joiden kanssa voi hypätä uimahallissa pommin altaaseen ja rakentaa metsään majaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolme poikaa ja kyllä muakin joskus on tuijotettu katraani takia. Mutta mä olen kyllä itse ylpeä ja näytänkin varmaan onnelliselta äidiltä. Olen myös saanut kyllä mielestäni enemmän ihailevia ja positiivisia katseita. En koskaan negatiivisia. Mä oon tosi ylpeä, että mulla on kolme tervettä ja ihanaa poikalasta. Mulla on päällimmäisenä onnellisuus siitä, että mä olen saanut jotain niin ihanaa synnytettyä tähän maailmaan. En tajua noita katkeria puheita, kuka niistä jaksaa edes välittää, hui hai :)
Katkeria? Minulla on kolme fantastista poikaa joiden kanssa on ihana elaa. Lahipiirissani on kolmen ja neljan pojan aidit. He ovat yksia onnellisimmista, valittomimmista ja aidoimmista ihmisista jotka tunnen. Niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin.
Taitaa aloittajalla olla aika suppea otos poikien aideista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkihan nyt pelkkien tyttöjen vanhempia säälii.
Itselläkin on sunnuntaisin tapana hymähdellä niille kastettujen ilmoituksille, jos ressukat ovat "onnistuneet" saamaan vaan pelkkiä valuvikaisia...
Muahahahahahmuaahaaahaaa!
poikalasten äiti olen ja ystäväpiirissä paljon poikalasten äitejä.
Poikalasten äitinä on ihana olla.
Tuo murrosikään liittyvä mainintasi on osittain totta: yleensä murrosiässä tytöillä kuohuu enemmän, erityisesti samaa sukupuolta olevan vanhemman kanssa. Ihan faktahan tuo on, tottakai on myös paljon poikkeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta nuo yleistykset naukuvista, ulkonäkökeskeisistä tytöistä tai ylivilkkaista pojista ovat yhtä naurettavia.
En näe yhtään syytä, miksi kenenkään pitäisi olla katkera siitä johtuen, että lapset ovat samaa/eri sukupuolta.
t. kahden tytön äiti, joka pitää myös pojista
Ehkä juuri sinun tuntemasi poikalasten äidit ovat olleet jotenkin outoja, sairaita tms.
Minulla on kaksi poikaa enkä kadehdi tyttöjen äitejä yhtään.
Sen sijaan olen joutunut joskus puolustamaan lapsiani ja aika usein vakuuttamaan juuri tyttöjen äideille, että elämäni ei ole rankkaa tai säälittävää ja että todella mielelläni olen poikien äiti. Sitä kun ei jostain syystä uskota.
Jotkut tuntemani tyttöjen äidit nojaavat stereotypioihin esim. poikien villeydestä ja rajuudesta, ja kun yritän selittää, että samanlaista on meno kuin heidän tytöilläänkin, niin sitä ei uskota ja minua katsotaan säälivästi ja tänne tullaan varmaan tekemään aloituksia siitä, miten kadehdin heitä kovasti. :D
Minä olen tyytyväinen poikiini ja kolmaskin otettaisiin, jos saataisiin.
Olen nimenomaan poikien äiti, mutta en toki kammoksu ajatusta tytöstäkään. Se tietysti vain vaatisi hiukan erilaisen kasvuprosessin äitinä. Uskoisin, että normaalille ihmisille se sukupuoli ei ole noin tärkeä, mutta tokihan sitä aina omiaan haluaa puolustaa.
ole mitenkään outoja tai sairaita, eivät vaan jaksaisi kovin montaa poikaa. Sitten se tytön yritys jää, kun ei tosiaan haluta ottaa riskiä, että tulisi vielä poika. Minusta se taas on ihan kasvatuskysymys, minkälainen siitä pojasta tulee. Kyllä pojalta voi vaatia samanlaista käytöstä kuin tytöltä, ja taas tytönkin saa antaa olla raisu. Tilanteen mukaan!
Lapsihan on syntyessään tyhjä taulu, elinympäristö ja ihmiset tekevät hänestä sellaisen kuin hän on. Poikia ehkä kasvatetaan "vapaammalla kädellä", ja ovat sitten raisumpia.
Joskus kyllä kieltämättä tunnen itseni onnekkaaksi, kun shoppailen rauhallisen tyttäreni kanssa, ja vieressä on uupuneen näköinen äiti hiki valuen, kolmen poikansa kanssa. ;)
Nettipalstojen perusteellako olet näin päätellyt? Vinkki: ei kannata aina ottaa ihan tosissaan kaikkea mitä täällä lukee...
Enpä ole tuollaiseen törmännyt tai edes siihen, että joku niin kuvittelisi. Tunnen useampia joilla on pelkkiä tyttöjä, kai hekin sitten ovat katkeria esim. minulle tai yhden poikalapsen äideille? Miksi, ap osaa varmaan kertoa?
Itsellä on kaksi poikaa ja kolmas tulossa ja olen lapsistani oikein onnellinen, en kyllä edes käsitä miten kukaan voisi olla katkera jonkun toisen lapsista (paitsi ehkä lapsettomat). Ensimmäisen lapsen kohdalla olisin toivonut tyttöä kun luulin etten osaa poikien kanssa olla, sen jälkeen olen ollut vain tyytyväinen että olen saanut poikia.
ja meidän pojat ovat kyllä keskimäärin aika villejä ja vauhdikkaita ja villimpiä kuin tuntemani samanikäiset tytöt, mutta ei se mielestäni ole mikään ongelma. Itseä ei hulina häiritse, tytöissä taas rasittaa arkuus, marina, kitinä ja kanteleminen. Reippaan ja rohkean tytön kanssa varmaan olisi yhtä helppoa elää kuin poikienkin, mutta omat hermot eivät vain kestä sellaisia perustyttöjä. Ei minua haittaa katsella hulinaa ja hälinää kun on tilaa missä riehua, mutta en jaksa yhtään sitä vinkumista ja kitinää. Jollain muulla on sitten toisinpäin, hyvä niin.
Mielestäni poikien kanssa on paljon helpompaa, omat ainakin syövät hyvin, nukkuvat hyvin, ei nirsoilla tai nukuteta tuntikausia, pikku kolhuja ei vinguta päivätolkulla ja jokainen uusi asia ei vie yöunia. Jos tulee riittaa keskenään tai kavereiden kanssa niin voi tulla pikku käsirysy mutta sen jälkeen leikki jatkuu, kavereiden tytöt taas kiukuttelevat toisilleen ja kadehtivat kaikkea jo 6-7 -vuotiaina niin, ettei leikkimisestä tule yhtään mitään. Rasittavaa. Murros- saati teini-ikäisistä pikkupissiksistä puhumattakaan.
en ole katkera siitä, että lapseni on poika. Ymmärtänette eron.
Joskus kyllä kieltämättä tunnen itseni onnekkaaksi, kun shoppailen rauhallisen tyttäreni kanssa, ja vieressä on uupuneen näköinen äiti hiki valuen, kolmen poikansa kanssa. ;)
ja arvaapa vaan kuka on se vilkkain.
Mut sut huomattiin jo katkeraksi ;)
[quote author="Vierailija" time="17.06.2012 klo 22:58"]
en ole katkera siitä, että lapseni on poika. Ymmärtänette eron.
[/quote]
Tässä se kulminoituu. Ympäristö suhtautuu meihin poikalasten äiteihin niin, että meidän pitäisi olla vähintäänkin katkeria ja ehkä se muiden suhtautuminen sitten tekee vähän katkeraksi. Minulla on neljä poikaa ja en voi missään kulkea julkisesti poikieni kanssa ilman jatkuvia kommentteja. Naisilta yleinsä jotain loukkaavaa ja miehiltä yleinsä jotain ihailevaa. Joskus myös joku nainen saattaa yllättää ja oikeasti olla ihan tohkeissaan kuinka upea katras minulla on. Jokatapauksessa ilman ihmetystä ja kommentteja en ole vielä yhtäkään kauppareissua tehnyt sen jälkeen kun kolmannen pojan sain. Nyt niitä on tosiaan se neljä ja kommentit vaan lisääntyy. Jos ihmiset eivät suhtautuisi meihin niin kummallisesti, niin en varmaan itse edes tajuaisi, että meillä nyt on jotain erilaista tässä kuin esim perheessä joissa kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Lapset ovat kuitenkin yksilöitä ja meillä kaikki neljä poikaa ovat hyvin erilaisia keskenään. Mutta tosiaan ehkä minä olen hitusen katkera, en siitä, että minulla ei ole tytärtä vaan siitä miten meihin suhtaudutaan joka paikassa.