Miksi pelkkien poikien äidit on niin katkeria

että "kauniit" naiset saavat tyttölapsia ja "vähemmän kauniit" poikalapsia.

Kylläkään en tiedä miten tässä tutkimuksessa oli absoluuttisella tieteellisellä tarkkuudella määritelty kauneus, myöskään en mitään viitteitä nyt tuohon tutkimukseen jaksa alkaa kaivella. Nauratti vaan kun oltiin siskon kanssa yhtä aikaa paksuna ja molemmille putkahti poika.

Niin että ihan on kuulkaas biologinen ja alitajuinen juttu että nainen käsittää pelkkiä poikia synnytettyään olevansa rumilus ja siksi hänestä tulee katkera ja hänen elämänsä on pilalla.

Ja tämähän siis oli nyt sitten vähän niin kuin vitsintynkää, ettei nyt tarvitse kenenkään raivostua. Muistan tällaisesta tutkimuksesta ihan aikuisten oikeasti kuulleeni, ja voin allekirjoittaa väittämän etten minä nyt suoranaisesti mitään missimateriaalia ole, mutta eri onnellinen olen tuosta meidän pojasta. Nyt kun odotan toista lastani, niin olisihan se ihan hauskaa kun tulisi vaihteeksi tyttö, mutta ei sillä ihan oikeasti ole mitään sen isompaa merkitystä minulle.

eli ehkä koko katkeruudella ja vittumaisuudella eii olekaan mitään tekemistä lasten kanssa, vaan naiset ovat katkeria ja pirullisia ja vittumaisia ihmisiä, jos ne ovat rumia.

mun kokemus elämässä on tämä. olen elänyt keski-ikään saakka.

Vanha aihe mutta olen samaa mieltä ap:n kanssa. Mulla kaksi tyttöä, ja kavereilla paljon poikia, ja huomasin kun synnytin toisen tyttöni ihan selkeää katkeruutta jopa parilta kaveriltani! Toinen jopa viilensi välit hetkeksi mikä musta tuntui sairaalta. Ehkä mä vaan tunnen kateellisia ihmisiä?

Ehkä nyt kuvittelet tuon omassa päässäsi tai yleistät yhden tuttavasi käytöksen perusteella?? Minulle ainakin lapset ovat lapsia, tietyllä tavalla sukupuolineutraaleja, ihan ihania sellaisenaan. Terveisin yhden poitsun äiti

Vähän voi joskus olla kateellinen jostain tyttöjen jutusta, mutta katkera on liian voimakas sana. Terveisin kahden tytön äiti.

Aina arvostelevat ja haukkuvat tyttöjä. Ja sitten on se pahaenteinen ennustus: "odota vaan, kun tyttösi tulee teini-ikään..." Hohhoijaa. Onneksi itsellä on tyttö sekä poika, niin ei tarvitse olla niin katkera ja kateellinen.

Meillä kaksi poikaa ja muuten en haluaisikaan! Totta kai se tyttökin voisi olla ihan kiva, mutta pojat ovat ihana. En ymmärrä miten niin kaikki muka ovat katkeria.

siitä kuinka hartaasti täällä haukutaan ainoita lapsia,



vertaillaan kumman haluaisit tytön vai pojan,



mitä olen kuullut omilta kavereiltani,



ja eräs kaverini, kolmen pojan äiti, katkaisi välit kokonaan kun synnytin tytön.



Kukaan ei voi päättää kumpi sieltä tulee, tuleeko yksi vai kaksi vai tuleeko ollenkaan. Pidetään siis suut supussa, ja kiitetään siitä mitä meillä on.

Minulla on ystävä, joka avoimesti on toivonut vain tyttöjä, ja saanutkin.



Minulla on poika ja ehkä siksi joskus yritän kertoa, että pojat on vähintään yhtä ihania.



En siis ole katkera, mutta en halua, että yhteisissä perhejutuissa tulee selväksi hänen puoleltaan kuinka tytöt ovat joka asiassa kauniimpia, kiltimpiä, ihanampia.



Olisiko teillä ehkä jotain vastaavaa ja luulet sen olevan katkeruutta?



t. Onnellinen söpön pojan äiti

Kun tokan raskausaikana ultrassa kuulin, että toinen poika tulossa, yllätyin itsekin sitä että päällimmäinen tunne oli onnellisuus.

(Kaikki aina toitottavat että naiset haluavat tytön, ja kun musta ei siltä tuntunut -tai siis tuntui että ihan sama tuleeko toinen poika vai tyttö- että onko mun toive jossain alitajunnassa, joka sitten pulpahtaa esiin kun ultrassa kuulen kumpi tulee, no ei pulpahtanut)



Mä olen varma, että olisin rakastanut mahdollisia tyttöjäni samalla tavalla kuin näitä poikianikin, jos meille tyttöjä ois tullut. Mutta pojat tuli ja hyvä niin, olen onnellinen ja kiitollinen näistä lapsistani (ja nämä riittää, lapsiluku täynnä), toivottavasti kaikki muutkin omistaan, oli sitten kumpaa sukupuolta tahansa, tai molempia :)

Minä ainakin olen aina toivonut pelkkiä poikia koska pidän niistä. En edes tietäisi kuinka tyttölasten kanssa toimitaan.

Ihania viikareita, reippaita ja toimeliaita.



Naapurissa on viisi tyttöä 2-14 vuotiaita, enkä kyllä haluaisi yhtäkään niistä.

Ehkä poikalasten äidit ovat vain helpottuneita ettei tarvitse olla sellaiseten naukulaisten vanhempi.



Olen tavannut muutaman tosi hauskankin tyttölapsen, mutta silti pidän ukkeleistani enemmän enkä ole katkera kenellekään heidän lapsistaa koska omat on aina omia ja rakkaimpia.



Tyhmä yleistys sinulta.

Minulla on ystävä, joka avoimesti on toivonut vain tyttöjä, ja saanutkin.

Minulla on poika ja ehkä siksi joskus yritän kertoa, että pojat on vähintään yhtä ihania.

En siis ole katkera, mutta en halua, että yhteisissä perhejutuissa tulee selväksi hänen puoleltaan kuinka tytöt ovat joka asiassa kauniimpia, kiltimpiä, ihanampia.

Olisiko teillä ehkä jotain vastaavaa ja luulet sen olevan katkeruutta?

t. Onnellinen söpön pojan äiti

ja olin varma että odotan poikaa ainaa ultraan asti, enkä uskonut varmaksi ennen kuin synnytin. Lääkärikin sanoi että 100 % varma ei voi olla.

Toivoin hiljaa mielessäni poikaa, koska poikien maailma ei ehkä ole aivan niin julma ja ulkonäkökeskeinen kuin tyttöjen, olisi ehkä helpompaa elää poikana/miehenä.

Toki rakastin lastani ennen kuin oli edes syntynyt, ja olen rakastanut ensi hetkestä alkaen tytärtäni enemmän kuin voi sanoin kuvailla. Ehkä suojeluhalu tyttöä kohtaan on voimakkaampaa, eli sanoisin että poikien äidit pääsevät henkisesti helpommalla.

Täällä poikien äidit kertovat olevansa iloisia pojistaan, ja että olisivat varmaan yhtälailla iloisia tytöstäkin. Tyttöjen äidit taas yleensä korostavat olevansa iloisia siitä, että heillä ei ole poikaa. Se jos mikä on katkeraa!

Tiedätkö, mikä on olkiukko?

Ehkä juuri sinun tuntemasi poikalasten äidit ovat olleet jotenkin outoja, sairaita tms.



Minulla on kaksi poikaa enkä kadehdi tyttöjen äitejä yhtään.



Sen sijaan olen joutunut joskus puolustamaan lapsiani ja aika usein vakuuttamaan juuri tyttöjen äideille, että elämäni ei ole rankkaa tai säälittävää ja että todella mielelläni olen poikien äiti. Sitä kun ei jostain syystä uskota.



Jotkut tuntemani tyttöjen äidit nojaavat stereotypioihin esim. poikien villeydestä ja rajuudesta, ja kun yritän selittää, että samanlaista on meno kuin heidän tytöilläänkin, niin sitä ei uskota ja minua katsotaan säälivästi ja tänne tullaan varmaan tekemään aloituksia siitä, miten kadehdin heitä kovasti. :D



Minä olen tyytyväinen poikiini ja kolmaskin otettaisiin, jos saataisiin.



Olen nimenomaan poikien äiti, mutta en toki kammoksu ajatusta tytöstäkään. Se tietysti vain vaatisi hiukan erilaisen kasvuprosessin äitinä. Uskoisin, että normaalille ihmisille se sukupuoli ei ole noin tärkeä, mutta tokihan sitä aina omiaan haluaa puolustaa.