Lue keskustelun säännöt.
Oisko aivan tavatonta antaa kaksosista toinen adoptioon heti
17.06.2012 |
syntymän jälkeen? Mua pelottaa tuleva aivan kauheasti, sama miten päin mietin.. Ennestään lapset 5v ja 2v (jolla alkanu nyt oireilla uhma rajuna), tämä raskaus toivottu ja suunniteltu yhdessä mutta kuinka ollakaan mies häipyi rv 14, oli löytänyt uuden jo ennnen kuin tulin raskaaksi!!Ja lopulta kuulemma tuli siihen tulokseen että tämä toinen nainen on se hänen elämänsä rakkaus ja mun kans on vaan vaikeaa (totta että raskausaikana olen ollut väsynyt ja ärtyisä, kiukkuinenkin kun hormonit heittää)
Mutta niin,asiaan. Shokki oli suuri kun selvisi että odotan kaksosia! Mies tapaa vanhempia lapsiamme niin että ovat eksällä + uudella naisellaan sen joka toinen vloppu, syntyvistä vauvoista ei kuulemma halua kuulla mitään,eikä tutustua heihin. Mä en ole ollut mikään hyvä vauvojen kans aiemminkaan (oon esim tosi huono kestämään univajetta)ja tukiverkot heikot (esim omat vanhemmat asuu kaukana,sisaruksia ei ole), mua suoraan sanottuna pelottaa aivan sairaasti. Eronkin käsittely vielä kesken. Neuvolassa kun itkin, terkka väläytti mahdollisuutta antaa adoptioon toisen vauvoista. Kuulosti alkuun ihan mahdottomalta ajatukselta,mut nyt oon alkanu jo puolitosissasi miettiä sitä. Kommentteja?
Kommentit (122)
Mikä on mielestäsi lastensuojelu tapaus?
Lastensuojelusta auttavat ihan arjen jaksamisesssa. Ei tarvitse olla laiminlyönnyt lapsia. Riittää että tuntuu, ettei oikein jaksa.
Kuka tahansa yksinhuoltaja voi hakea tukiperhettä lastensuojelun kautta. Voit saada perhetyöntekijän lastensuojelun kautta, joka auttaa siinä missä itse haluat sitä apua. Esim. voisi viedä vanhempia lapsia ulos leikkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivoin itsekin viime raskauden aikana keskenmenoa aivan viimeisille viikoille asti... Nyt tunnen pistoja sydämessäni, kun katson pientä 2-vuotiastani jonka toivoin kuolevan :(
Minä toivon kovasti, että saat järjestettyä itsellesi apua. Vaikka sitten sieltä lastensuojelun kautta. Mutta kyse on oikeasti vain muutamasta vuodesta! Ensimmäinen vuosi on varmasti hankalin.
Vanhin lapsesi on jo 5-vuotias, hänestä alkaa olla varmasti jo apua. Ainakin oma 5-vuotiaani oli mielellään vauvan kanssa ja osasi jo toimittaa pieniä asioita.
Ex-miehesi ei voi noin vain sanoutua irti lapsista, jotka on siittänyt. Ihan sama vaikkei koskaan haluaisi kaksosia nähdä, niin niiden isä hän on kuitenkin. Osta elatusavulla lastenhoitoapua.
Minä luulen, että katuisit myöhemmin, jos nyt antaisit toisen pois. Luulen, että myös jäljelle jäänyt kaksosista kyseenalaistaisi päätöksesi kun saisi kuulla, että hänellä on jossain kaksoisveli tai -sisar.
Koita ap selvitä. Lapset on kuitenkin iso ilo ja onni.
hope-yhdistys kysele voisiko sieltä löytyä apua vapaehtoisilta arkeesi. Kyselisin itse myös seurakunnalta olisiko halukkaita "varamummoja" teidän perheelle.
lapset päiväkotiin ja tukiverkkoa rakentamaan.
Ota suoraan yhteyttä myös tähän miehen uuteen ja selvitä hänen mielipiteensä asiasta. Mahtaako edes tietää, että olet raskaana? Onko mies väittänyt, että ei ole isä? Painotat, että myös heillä tulee olemaan hoitovastuuta yhtä lailla kuin isommista lapsista. Edes sen pari tuntia päivisin saavat kärrytellä, jotta saat nukuttua yms.
Miehen sukulaiset eivät välttämättä ole kovin mielissään hänen ratkaisuistaan, joten jos olette hyvissä väleissä, niin tee selväksi sinnekin, että odotat miehellesi kaksosia ja tulet tarvitsemaan paljon apua.
Omat vanhempasi, jos ovat jo eläkkeellä niin kysyt suoraan voisivatko tulla edes kerran kuukaudessa pidemmäksi aikaa kylään auttamaan kaksosten tai isompien kanssa.
...niin voisitko valita pariskunnan/perheen, joka antaisi lasten pitää yhteyttä toisiinsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isompi 5v taitaa lasten syntyessä olla jo 6v ja saattaa myös venyä ison lapsen saappaisiin ja olla yllättäväkin apulainen sinulle. Lapsen niskaan ei toki voi liikaa sälyttää, mutta saattaa hyvinkin pystyä esim. syöttämään pullolla toista kaksosta ja tuomaan sinulle vaippoja ynnä muuta tarviketta pyydettäessä.
Mielestäni kaksosten erottaminen toisistaan on se viimeinen vaihtoehto! Elämä pienten kaksosten kanssa yksin on varmasti raskasta ainakin ensimmäisen vuoden ajan, mutta toisaalta, elämä on sitä että välillä on raskasta. Selviät siitä ja joskus saa "vain selvitä" myöhemmin nautit "helpommista" ajoista kun tiedät että selvisit tästä todella vaativasta tilanteesta kun olet eron jälkeen vauva-arjessa yksin. Koita hommata tukiverkkoja. varmasti on paljon hyväsydämisiä ihmisiä jotka haluaa auttaa jos tietävät tilanteesi. monikko-onnea ja fbn monikkopalstat ovat ainakin paikkoja jossa on vertaistukea, mikä minua auttoi todella paljon kun omat kaksoseni olivat pieniä ja apuna vain pieni isosisko.
neuvona olisi vain se, että hommaa isommille lapsille päivähoitopaikat jos niitä ei vielä ole. jos tulot ovat pienet ja perhe kuitenkin iso, maksuja ei mene vaikka hoidossa olisivatkin, koita saada tuplat samaan päivärytmiin niin saat joskus hetken levätä. tutustu muiden äitien kanssa, käy perhekerhoissa, varamummo olisi tosi hyvä idea! todennäköisesti isäkin haluaa tutustua lapsiinsa kunhan ovat syntyneet ja ehkä vähän kasvaneet.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hieman ja ota se järki nyt käyttöön! Ensinnäkin kaksoset isälleen kuten laki määrää. Ei mitään muttia.
Kysy sitten siltä terkalta mitä muuta yhteiskunta voi tarjota sinulle tässä tilanteessa kuin adoptiota. Kuuntele ja neuvottele!
Lukemattomat naiset joutuvat kovan arjen eteen eikä ole mahdollisuutta käsitellä tunteitaan enkä usko ollenkaan, että niissä rypeminen auttaa ketään! Jos haluat selviytyä ota asialinja äläkä sekaannu ääliöön, joka pikkulasten isänä löytää uuden!
Itse antaisin sitten molemmat lapset. Lapsia ei voi erottaa toisistaan ja adoptiajonossa on perheitä, jotka voivat antaa molemmille lapsillesi rakastavan kodin.
MUTTA ota yhteys neuvolaan uudelleen ja pyydä apua, jos pidät lapset. Apua varmaan löytyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Muuta vanhempiesi luokse / lähelle
2. Pidä molemmat vauvat !
3. Elämä kantaa
terv. Kaksostyttöjen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että tulet saamaan voimaa jaksaa arjen keskellä, päivä kerrallaan. Näiden vauvojen kanssa sinulla on jo enemmän kokemusta ja osaat olla rennompi. Ei kukaan äiti ole täydellinen. Olet lapsillesi oma äiti ja heille se tärkein, väsyneenäkin. Ota ihmeessä selvää mahdollisuuksista saada apua neuvolan ym. tahojen kautta. Voit myös itse löytää tukiverkostoa. Entä jos samalta paikkakunnalta löytyisi varamummmo ja ja varapappa tai muita avuliaita aikuisia? Oletko kertonut exän vanhemmille ja muille sukulaisille tulevista kaksosista? Entä omille vanhemmillesi? Jossain vaiheessa koet lapset ihanaksi lahjaksi. Sisarukset ovat toisilleen iso rikkaus. Jossain vaiheessa elämää saatat myös löytää kunnon miehen, joka haluaa juuri sinut ja lapsesi. Jaksamista sinulle päivä kerrallaan. Saatat katsella elämää jo valoisammin kun pienimmätkin ovat sylisssäsi, raskausmyllerrys ohi ja erostasikin jo vähän aikaa.
isommat lapset päivähoitoon klo 7-17 jokaisena arkipäivänä, jotta saat levättyä. Voisit myös tiedustella tukiperhettä isommille lapsille.
Ensin isä hylkää ja sitten äiti, joka ottaa vielä kaksi uutta vauvaa tilalle. Voit olla varma että isommat lapset tulevat oireilemaan, eikä ole mitenkään sanottua että heillä tulee olemaan hyvä suhde uusiin pikkusisaruksiin (varsinkaan jos joutuvat hoitoavuksi). Päinvastoin on hyvinkin mahdollista että lapsen logiikalla suru, kiukku ja pettymys kanavoituu pikkusisaruksiin: "on noiden syy että isä muutti pois ja äiti on aina väsynyt ja vihainen eikä välitä meistä enää".
Eiköhän tässä tilanteessa ole tärkeämpää keskittyä niiden jo olemassa olevien lasten hyvinvointiin. Siinä nyt ei ole mitään järkeä että äiti näännyttää itsensä ei-toivottujen kaksostensa kanssa vain siksi että 1) kaksosia ei saa erottaa, 2) adoptioon antaminen saattaa myöhemmin kaduttaa ja 3) ehkä joskus viiden vuoden päästä alkaa helpottaa. Elämä on tässä ja nyt. Kaksoset eivät siitä kärsi jos annat heidät adoptioon, vaikka sinusta itsestäsi varmasti tuntuukin pahalta luopua heistä. Jos taas pidät heidät, on olemassa suuri riski että silloin kärsii koko perhe (sekä sinä, kaksoset että isommat lapset) eikä niitä vaurioita tuosta vaan korjata. Helppohan täällä on muiden sanoa että kyllä elämä kantaa, mutta kun se ei läheskään aina kanna, eikä kukaan näistä neuvojista ole silloin siinä ottamassa taakkaa omille harteilleen. Ja niin surullista kuin se onkin, lasten isällä ei ole mitään lain sanelemaa velvollisuutta tavata lapsiaan jos hän ei halua (moraalinen velvollisuus on eri asia, mutta niitähän eivät kaikki halua noudattaa).
Voimia päätöksentekoon. Sellaista se vanhemmuus on että joskus joutuu lastensa hyvinvoinnin takia tekemään ratkaisuja muultakin pohjalta kuin "mutku mä haluun/en haluu/ei tunnu kivalta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isommat lapset päivähoitoon klo 7-17 jokaisena arkipäivänä, jotta saat levättyä. Voisit myös tiedustella tukiperhettä isommille lapsille.
Ensin isä hylkää ja sitten äiti, joka ottaa vielä kaksi uutta vauvaa tilalle. Voit olla varma että isommat lapset tulevat oireilemaan, eikä ole mitenkään sanottua että heillä tulee olemaan hyvä suhde uusiin pikkusisaruksiin (varsinkaan jos joutuvat hoitoavuksi). Päinvastoin on hyvinkin mahdollista että lapsen logiikalla suru, kiukku ja pettymys kanavoituu pikkusisaruksiin: "on noiden syy että isä muutti pois ja äiti on aina väsynyt ja vihainen eikä välitä meistä enää".Eiköhän tässä tilanteessa ole tärkeämpää keskittyä niiden jo olemassa olevien lasten hyvinvointiin. Siinä nyt ei ole mitään järkeä että äiti näännyttää itsensä ei-toivottujen kaksostensa kanssa vain siksi että 1) kaksosia ei saa erottaa, 2) adoptioon antaminen saattaa myöhemmin kaduttaa ja 3) ehkä joskus viiden vuoden päästä alkaa helpottaa. Elämä on tässä ja nyt. Kaksoset eivät siitä kärsi jos annat heidät adoptioon, vaikka sinusta itsestäsi varmasti tuntuukin pahalta luopua heistä. Jos taas pidät heidät, on olemassa suuri riski että silloin kärsii koko perhe (sekä sinä, kaksoset että isommat lapset) eikä niitä vaurioita tuosta vaan korjata. Helppohan täällä on muiden sanoa että kyllä elämä kantaa, mutta kun se ei läheskään aina kanna, eikä kukaan näistä neuvojista ole silloin siinä ottamassa taakkaa omille harteilleen. Ja niin surullista kuin se onkin, lasten isällä ei ole mitään lain sanelemaa velvollisuutta tavata lapsiaan jos hän ei halua (moraalinen velvollisuus on eri asia, mutta niitähän eivät kaikki halua noudattaa).
Voimia päätöksentekoon. Sellaista se vanhemmuus on että joskus joutuu lastensa hyvinvoinnin takia tekemään ratkaisuja muultakin pohjalta kuin "mutku mä haluun/en haluu/ei tunnu kivalta".
Ei päivähoito ole mikään hirvittävä lastenkidutuslaitos. Eikä niiden päivien 10-tuntisia täydy olla, osapäiväinen tai esim. 4 päivää viikossa voisi olla ihan järkevä ratkaisu kaikille. Eiköhän tässä ketjussa olla yritetty etsiä ap:lle vaihtoehtoja arjessa selviämiseen, kun muu turvaverkko pettää. Omat lapseni ovat ainakin ihan tykänneet olla hoidossa, eikä ne mitään vaurioita ole siitä saaneet.
Eikä elämä eikä vanhemmuus ole sellaista, että hammastapurren kärsitään eikä koskaan kysytä mistään apua mihinkään. Siksi meillä on tällainen yhteiskunta, jossa on mm. subjektiivinen päivähoito-oikeus, että ihmisillä olisi mahdollisuus selvitä hankalien aikojen ohi.
päiväkotiin, ei nyt kymmeneksi tunniksi, mutta vaikka 9-16. Tai omasta tarpeesta riippuen. Vaadit sitä perhistä, tukiperheen saa sillä perusteella että ei ole tukiverkkoja:) Jos tuntuu ettet jaksa kuitenkaan, anna molemmat pois. Mieti sitä lastasi jonka annoit, miten hän ottaisi tiedon että "minä olin se joka ei kelvannut ja oli liikaa äidille"? Oikeasti, molemmat ovat sinun, et voi valita kumpi on liikaa!!!! Et lapsesi, mutta et itsesikään takia. Jos minä saisin tietää äitini antaneen (oletetun) kaksoissisareni pois... En minäkään antaisi anteeksi että erottanut meidät. Mulla ei siis tosin sellaista tiettävästi ole. Ja miettisit tosiaan aina sitä pois antamaasi kun katsoisit toista:(
olisi!
Olen itse kaksonen, ja tuntuisi aika kamalalta että se toinen puolisko olisi annettu pois syntyessään. Samaten äitini on kasvanut ilman sisaruksiaan ja se on kyllä jättänyt hänelle elinikäisen trauman ja hylätyksitulemisen tunteen.Olkoonkin että nykypäivänä asiat hoidettaisiin eri lailla kuin silloin 50-lla, mutta silti.
Elämä on nyt mennyt nin ja rankkaa tulee olemaan, mutta jotenkinhan ihmiset rankoista tilanteista selviää. Sen kun nyt heti kärkeen myönnät että apuja tarttet ja paljon. Täällä on moni väläytellyt paljon eri vaihtoehtoja, ja vaikka itse sanoit että et kunnalta apuja saa, niin loppupelissä kun tilanne tulee eteen, niin varmasti saat. Mulla on paljon monikkoperhetuttuja eri paikkakunnilla ja kaikki ovat saaneet apuja ilman erityisiä vaikeuksiakaan. Taatusti sinua ei jätetä yksin, jos puhut asiasta. lastensuojelukysymykset on asia erikseen. Jos sun lapsilla on kaikki ok, niin miksi te sitä apua tarvitsisitte. Ei, vaan apua arjessa jaksamiseen ja pärjäämiseen. Muutto lähemmäs sukulaisia on varmasti myös hyvä ratkaisu. Voisko se mieluummin olla isä, joka joustaa ja tulee katsomaan lapsia toiselle paikkakunnalle, kuin sin ä joka sitä koko rumbaa pyörittää? Ja ehkä hänkin vauvojen synnyttyä omiaan haluaa hoitaa kuitenkin vaikka nyt toista sanoo?
Todella vaikea tilanne sinulla, mutta kovasti kannustaisin kestämään sen rankkuuden kaikin mahdollisin apuvoimin, sen sijaan ettäluovut lapsestasi ja aiheutat tälle ja toisille lapsille elinikäiset arvet.
Toivon kaikkea hyvää!
Kaksoseni eivät ole identtisiä. Tuosta "perusteesta", millä päättäisin, kumman antaisin pois.. Tähän saakka ainoa peruste (on varmaan kauhean huono tai ei peruste ollenkaan, mutta mitään muutakaan en ole keksinyt) olisi se, että pitäisin tytön,koska aiemmat lapset tyttöjä -> tytölle ois valmiina kaikki vaatteet ja tavarat, tyttöjen äitinä olosta mulla on kokemusta ja käsittääkseni "isättömyys" ois pojalle vielä pahempaa kuin tytölle. Psykologin juttusillakin kävin jo aiheesta. Kauheeta kun tuntuu että maha kasvaa ihan päivä päivältä, oon nyt jo aika valas, ja tukalaa olo etenkin helteillä. ap
Perhetyöstä voin kertoa sen verran kun itse työkseni sitä teen, että lastensuojeluasiakkuuden myötä, me tulemme mukaan perheen arkeen, ja meillä ainakin työnkuvaan kuuluu lastenhoito sekä arkisissa askareissa avustaminen. Lisäksi mahdollista saada tukea ja apua viikonloppuisin, ennalta sovittaessa. Meidän toimenkuvaan ei kuulu kodinhoito tai ruuanlaitto, vaan tarkoituksenamme on se että äiti hoitaisi itse kodin sillä välin kun me olemme lasten kanssa. Niinkuin eräs asiakas sanoikin tuossa aamulla; "eli tehän vaan käytte täällä sen aikaa kunnes meijän arki alkaa sujuun ja mä pärjään yksin lapsen kans?" Juurikin niin, perhetyön tarkoitus on auttaa äitiä pärjäämään yksin lasten kanssa, ja "poistaa" lastensuojelun tarve/huostaanoton uhka.
Tilanteesi on minulle ihan tuttu, monesti olen samanlaisessa tilanteessa olevia äiti-isä perheitä ja yh-äitejä nähnyt.
Jos olet varma entisen miehesi isyydestä, synnytyksen jälkeen saat kutsun isyyden selvitykseen, jossa sinun täytyy rehellisesti kertoa tilanne, ja myöskin kannattanee kertoa siitä ettei lasten isä halua tietää/tutustua uusiin tulokkaisiin. Lasten isä saa kyllä sen mitä tilaakin, mutta joutuu silti kantamaan vastuunsa. Mielestäni on hyvin vastuutonta ja epäkypsää käytöstä jo kahden lapsen isältä, hylätä tulevat lapset. Niinkuin itse ajattelen asian näin: Jos mies on valmis yhdyntään ehkäisyttä, hän tiedostaa mahdolliset seuraukset. Jonka vuoksi myös on valmis kantamaan "kortensa kekoon". Toki näitä löytyy, ettei kiinnosta seuraukset, mutta ihmettelen suuresti, kun kaksi aikaisempaa kiinnostaa, tulevat ei? Jokin mättää tässä asiassa. Millä raskausviikolla olet?
Itseäni myös kiinnostaa, että missä neuvolassa olet oikein käynyt kun ehdottavat toisen antamista adoptioon?
En koskaan ole kuullutkaan aiemmin että ihminen joka työkseensä on raskausajan tukijana sekä raskauden jälkeenkin vielä, ehdottaisi kaksosten erottamista. Itselläni kaksostytöt, eikä kukaan ehdottanut minulle että erottaisin heidät, eikä käynyt mielessänikään.
Näin ulkopuolisen virkaihmisen mielestä sinun kannattaisi ottaa yhteyttä lastensuojeluun sosiaalityöntekijään, kertoa hänelle tilanne, ja miettiä hänen kanssaan että miten etenette.
Jos adoptioon aiot ryhtyä, niin anna molempien mennä, ja samaan perheeseen.
Jaksamisiin!
menet heti tukiperhettä odottavien listalle soskuun tms.
miehesi on täysi sika! hänen on nähtävä myös näitä kaksosia.
En sinuna surisi kyllä yhtään sitä, jos nämä vanhemmat lapset eivät näkisi isäänsä niin usein, jos muuttaisitte lähemmäs vanhempiasi. Millainen sekopää oikein suostuu tapaamaan vain osaa lapsistaan? Miten sen selittäisi näille kaksosille isompana, kun heidän isänsä ottaa vain vanhemmat sisarukset kyläilemään, eivätkä he saa koskaan edes nähdä tätä? Muuta ihmeessä lähemmäs vanhempiasi. Olen varma, että elämä alkaa Sinullekin hymyilemään taas, kun on vaan perusasiat kunnossa ja tukiverkko ympärillä.
Tuo exäsi on todella huono roolimalli ja äärimmäisen tasapainoton ihminen. Olen varma, että läheinen suhde isovanhempiin ja uusiin pikkusisaruksiin olisi näille vanhemmille lapsille paljon arvokkaampi asia kuin suhde tuollaiseen mielipuoleen. En epäröisi yhtään muuttaa isovanhempien lähelle. Nyt se käy melko kivuttomasti lastenkin puolesta, kun eivät ole vielä kouluikäisiä.
Ja isällä ei tässä asiassa ole mitään oikeuksia, jos ei ole valmis mitään vastuutakaan ottamaan jälkikasvustaan. Ei terve ihminen valikoi mielivaltaisesti, keiden isä suostuu olla ja keiden ei. Ei vanhempia lapsiakaan uskalla päästää tuollaisen lähelle! Ei ainakaan, ennen kuin sillä on oikea lääkitys.
Vanhemmat lapsesikin ovat vielä sen verran nuoria, että sopeutuvat kyllä elämään ilman isää. Tietysti se voi ottaa koville, mutta jos isäsuhteen tilalle saa kaksi rakasta pikkusisarusta ja rauhallisemman kasvuympäristön ja paremman tukiverkon, on se paljon parempi vaihtoehto. Ja olen varma, että kun näille lapsille hieman isompana kertoisit, miksi muutitte isän luota niin kauas, niin he kyllä ymmärtäisivät täysin ratkaisusi. Exäsi käytös on hyvin kaukana inhimillisestä.
Elämästänne tulee paljon parempaa ilman sitä paskiaista. Tämä on sinulle tilaisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Toivottavasti valitset nämä pienokaiset ja lastesi pikkusisarukset tämän tunnevammaisen ihmisen sijaan, joka ei halua tuntea omia lapsiansa.
Kaikkea hyvää Sinulle!