Lue keskustelun säännöt.
Oisko aivan tavatonta antaa kaksosista toinen adoptioon heti
17.06.2012 |
syntymän jälkeen? Mua pelottaa tuleva aivan kauheasti, sama miten päin mietin.. Ennestään lapset 5v ja 2v (jolla alkanu nyt oireilla uhma rajuna), tämä raskaus toivottu ja suunniteltu yhdessä mutta kuinka ollakaan mies häipyi rv 14, oli löytänyt uuden jo ennnen kuin tulin raskaaksi!!Ja lopulta kuulemma tuli siihen tulokseen että tämä toinen nainen on se hänen elämänsä rakkaus ja mun kans on vaan vaikeaa (totta että raskausaikana olen ollut väsynyt ja ärtyisä, kiukkuinenkin kun hormonit heittää)
Mutta niin,asiaan. Shokki oli suuri kun selvisi että odotan kaksosia! Mies tapaa vanhempia lapsiamme niin että ovat eksällä + uudella naisellaan sen joka toinen vloppu, syntyvistä vauvoista ei kuulemma halua kuulla mitään,eikä tutustua heihin. Mä en ole ollut mikään hyvä vauvojen kans aiemminkaan (oon esim tosi huono kestämään univajetta)ja tukiverkot heikot (esim omat vanhemmat asuu kaukana,sisaruksia ei ole), mua suoraan sanottuna pelottaa aivan sairaasti. Eronkin käsittely vielä kesken. Neuvolassa kun itkin, terkka väläytti mahdollisuutta antaa adoptioon toisen vauvoista. Kuulosti alkuun ihan mahdottomalta ajatukselta,mut nyt oon alkanu jo puolitosissasi miettiä sitä. Kommentteja?
Kommentit (122)
Kaksoseni eivät ole identtisiä. Tuosta "perusteesta", millä päättäisin, kumman antaisin pois.. Tähän saakka ainoa peruste (on varmaan kauhean huono tai ei peruste ollenkaan, mutta mitään muutakaan en ole keksinyt) olisi se, että pitäisin tytön,koska aiemmat lapset tyttöjä -> tytölle ois valmiina kaikki vaatteet ja tavarat, tyttöjen äitinä olosta mulla on kokemusta ja käsittääkseni "isättömyys" ois pojalle vielä pahempaa kuin tytölle. Psykologin juttusillakin kävin jo aiheesta. Kauheeta kun tuntuu että maha kasvaa ihan päivä päivältä, oon nyt jo aika valas, ja tukalaa olo etenkin helteillä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaisin jutella kanssasi adoptiosta, sähköpostiosoitteeni on mama71@luukku.com
Toivottavasti luet tämän,
ystävällisin terveisin
"mama"
haluaisin jutella siis kummankin kaksosen adoptoinnista.
haluaisin jutella kanssasi adoptiosta, sähköpostiosoitteeni on mama71@luukku.com
Toivottavasti luet tämän,
ystävällisin terveisin
"mama"
nimenomaan siks et tuollaisiak***päämiehiä on. Mut valitettavasti varmaan piisaa. Ap;n tilanne on kohtuuton, miten kukaan koskaan ikinä itseään ihmiseksi nimittävä voi tehdä toiselle kuten ap:n mies hänelle.
Toivottavasti ap asiat järjestyvät, saat tarpeeksi apua ja voit pitää molemmat vauvasi. Moralisoijille tiedoksi että läpi ihmisen olemassaolon historian lapsia on annettu imettäjille, sijaishoitajille, parempaan taloon yms, mm lapsen parhaaksi. jos se on ap;n ratkaisu niin on. Nääntynyt äiti ei ole kenenekään parhaaksi. Tn päivän mammeliinit vaan kasvaa sellaisissa pullamössöympyröissä et elämän realiteetit usein hämärtyy.
ei missään nimessä saa erottaa. Aivan järkyttävä neuvo neuvolasta? Ei voi olla totta.
Kaikki apukanavat vaan käyttöön. Perhetyöntekijät ja ensi-/turvakotiin nukkumaan univelkoja. Adoptio on hyvä vaihtoehto myös, mutta niin että molemmat lapset päätyvät samaan paikkaan.
Itse olen saanut vuosia sitten kaksoset yksinhuoltajana. Rankkaa se on, mutta mahdollista siitä on selvitä.
saisi tehdä ollenkaan jos ei ole todistetusti tasapainoinen, vanhemmuuteen kykenevä, myötätuntoinen yms. Mutta tänkin palstabn perusteella täydellinen äitiys ja lapsuus on ihmiskunnassa silkka myytti, markkinamiesten rahastuskeino ja katerien kääkkien vallankäyttö-ja syyllistämismetodi. Että riittävän hyvä lapsuus saattaa riittää, myös ap;n kaksosille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptoidut lapset voivat ja elävät oikein onnellista elämää adoptiovanhempien luona, ja lapsia toivovia lapsettomia pareja on paljon.
Uutena on kait tulossa myös mahdolisuus avoimeen adoptioon, jossa lapsi on tietoinen omasta taustastaan, biologisista vanhemmistaan ja tarinastaan. http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/koti/1114/kotimaista_adoptiotyota_l…
Moni adoptoitu myös aikuisena toivoo tapaavansa biologiset vanhempansa, ja suhteen rakentaminen on mahdollista myös silloin.
Lasten antaminen rakastavien ihmisten kasvatettavaksi on loistavasti parempi ratkaisu, kuin koko perheen uupuminen ääripisteisiin (en väitä, että näin sinun kohdallasi olisi, mutta liian moni perhe on ajatunut myös äärimmäisiin tekoihin, joissa kenelläkään ei ole ollut enää elämää). Jos nyt pitäisitkin kaksoset, muista hakea ajoissa apua, jos arki käy liian raskaaksi.
Voisiko ne vähän paikkailla poikansa tekoja ja auttaa?
Voimia sulle ap, tee päätöksiä ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun kannaltasi siis. En usko että pystyisit loppu elämäsi katsomaan sitä toista kaksosta ja miettimään että sinulla olisi toinenkin jonka annoitkin pois. Nyt se oppisi kävelemään puhumaan. Täyttäisi vuosia. Mikset mielummin vaikka muuta lähelle sukua missä olisi turvaverkosto?
hyvin tod.näk.katkeaa myös isompien lasteni suhde isäänsä kokonaan,ja sitä en lasten takia halua. Tottakai osa minusta haluaa pitää nämä molemmat ja uskoa vaan että kaikki kääntyy parhain päin..Mutta olen liian realisti ja muistan liian hyvin kuopuksen vauvavuoden,mikä zombie olin..se oli ihan kamalaa, vaikka mies jonkin verran osallistuikin vauvan hoitoon.Nyt oisin kahden kans ihan yksin!Hoitajan voisi toki palkata jos ois varaa,raha-asiatkin heitti häränpyllyä kun yksin jäin muksujen kans.Kaikki on nyt yhtä kaaosta :(( Meidän kunta ei luvannu mulle kotiapua suoraan kun kysyin,neuvolan kautta voisin kuulemma saada jokun perhetyöntekijän jokakäy kanssani juttelemassa,mutta en mä sitä kaipaa vaan sitä hoitoapua ja mahdollisuuksia nukkua :/ Tiukkaa tekee jaksamisen kans jo nyt,vaik tuplat vielä mahassa!ap
et ajattele selkeästi. Mitä ne vanhemmat lapset tekee huoripukki-faijalla, jonka mielestä hän voi tavata niitä vanhempia lapsia, mutta nämä uudet ei kiinnosta? Harvinaisen tunnekylmä ihminen. Älä anna äijän ratkaisujen nyt sekoittaa loppuelämääsi.
Rakasta lapsiasi ja itseäsi, ja muuta lähemmäs vanhempiasi ja tukiverkkojasi. Sun vanhemmat lapset sopeutuu tilanteeseen kyllä, ja jos se äijä aikoo todella todella tavata lapsia, niin kyllä se ne välimatkat hoitaa, jos sillä on oikea isän sielu ja ikävä. Jos ei aio, niin adoptio on ihan turha ratkaisu. Laita vanhemmat lapset tarhaan, ja olet nuorempien kanssa kotona. Kuule äijiä tulee ja menee, lapset, ne on lahja. Ne on tärkeintä mitä sulla on. Ja puhun jonkinlaisella kokemuksen äänellä, koska tätini on antanut puolivuotiaansa adoptioon, ja mitään hän ei ole itkenyt niin katkerasti kuin sitä järjetöntä päätöstään.
Nyt vähän aivojen käyttöä ja maalaisjärkeä ap! Lapset ei ole leluja, ja sullakin on ollut vastuu ehkäisyn käytöstä. Mun isomummollani oli 17 lasta, joista 4 kuoli pienenä ja se KÄVELI Karjalasta Pohjanmaalle lehmiensä kanssa vauva selässään. Toinen jäi kuuden pienen lapsen kanssa leskeksi 36-veenä. Ei ollut kotihoidontukia eikä edes leskeneläkettä! Mikä helvetin hätä sulla nyt on?! Aikuistu nainen äidiksi ja vastuunkantajaksi äläkä tee hätiköityjä päätöksiä! Mikä ei tapa, se vahvistaa. Katuisit vaan jälkikäteen.
Ala järjestellä elämääsi ilman miestä.
Jos hän haluaa pitää lapsiinsa yhteyttä, hän tekee sen välimatkasta huolimatta...Ei kai tässä miehen etuja aleta paapomaan...
Minä muuttaisin lähelle omia vanhempiani, he eivät ainakaan hylkäisi...Ja isommille lapsillekin löytyisi ilmeisesti aikaa muulloikin kuin isin aikataulun mukaan...
*Kaksosista...älä missään nimessä erota. Joko annat molemmat adoptioon tai pidät molemmat itse.
Juuri kävin hoitamassa lähisuvun 1.5 kk ikäisiä kaksosia. Ei heitä voisi erottaa. Jo nyt tajuaa heidän erityisen suhteensa...
Jos pidät lapset, rankkaa tulee olemaan. Mutta sos.työntekijöihin kannattaa olla heti yhteyksissä, heidän tehtävänään on tukea!!!Ota vastaan kaikki apu!
Löytyisikö lähistöltä opiskelijaa/mummoa tms. joka haluaisi vapaaehtoisesti tulla välillä hoitamaan? Isommat lapset saat luultavasti maksutta hoitoon...
*Hali*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaushormonit sekoittavat pään ja saavat pelkäämään. Onko isommilla lapsilla päivähoitopaikat? Jos ei ole, isommat lapset päivähoitoon klo 7-17 jokaisena arkipäivänä, jotta saat levättyä. Voisit myös tiedustella tukiperhettä isommille lapsille.
Pidä lapset, panosta jaksamiseen:
-muuta, jos mahd. lähelle vanhempiasi ja unohda lasten isän tapaamiset, ovat hänen ongelmansa
-älä pelkää laittaa isompia päivähoitoon ja pienempiäkin kun ovat vähän kasvaneet
-ota selvää erilaisista tukimuodoista
Millaiset vanhemmat sinulla on? Auttaisivatko he?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Malli, jossa adoptioon antava ja adoptoiva äiti pitävät yhteyttä, ja tilanne on lapsellekin alusta asti rehellisesti kerrottu. Lapsi saa myös tavata bioperhettään ja tutustua biosisaruksiinsakin.
Juuri ap:n kaltaisessa tilanteessa oivallinen ratkaisu. Voimia ei kasvattaa lasta, mutta silti lasta ei täysin menetä, eikä lapsi menetä täysin juuriaan.
Ja nyt ei kannata taas miettiä kaikkia av:n sekopäämammojen tarinoita siitä kuinka lapsia ryöstetään vanhemmiltaan syyttä suotta....
Mun mielestäni ap olet suoranainen ihmisperse, jos pidät vain toisen vauvan, kun vaihtoehtoja on vaikka kuinka, ja aivan varmasti lastesi kannalta parempia. ELi joko:
anna molemmat adoptioon,
pidä molemmat ja hanki runsaasti apua itsellesi
anna molemmat avoimeen adoptiooon
tai hanki molemmat väliaikaisesti sijaisperheeseen niin, että pystyt pitämään heihin yhteyttä, ja tilanteen helpottaessa lapset pääsevät muuttamaan omaan kotiinsa teidän luoksenne.
Mä en ymmärrä sitä, että jos sulla on jo liian vaikeaa, miksi sun pitäisi väen väkisin pitää edes se yksi vauva? Kun se olisi ihan törkeää sitä toista kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksosia, niillä on kohdussa jo toisiinsa yhteys mikä vain voimistuu syntymän jälkeen. Ja aivan varmasti saat apua kunnalta ja muodosta itse se tukiverkosto ja muuttamalla omien vanhempiesi lähelle se olisi hyvä alku uuteen ja parempaan. Ei se kaksosarki ole niin rankaa jos itse suhtautuu myönteisesti tulevaan.
Myös kaksosten äiti
Moi,
Monia hyviä neuvoja täällä sun jaksamisen parantamiseksi. Toivon että päädyt pitämään lapset jollakin konstilla, vaikka sitten sijaishuollon tai avoimen adoptionkin avulla. Itse olisin katunut katkerasti lapseni pois antamista, vaikka raskausaikana olin paikoin epätoivoinen. Meille perheneuvolasta oli apua.
Voin auttaa selvittelemään mitä tukimahdollisuuksia sinulle olisi ja muuten tappelemaan byrokratian kanssa. Laita viestiä! P. 040-5349808 T. 1- ja 3-vuotiaiden äiti
miten haluaa, vaan se tarkoittaa että lapseen saa olla yhteydessä muutamia kertoja ennen kuin tästä tulee täysikäinen. Siis hyvin, hyvin harvoin käytännössä, ehkä pari kertaa.
Joko kummatkin adoptioon tai sitten pidät kummatkin tukitoimien kera.
Kun vain AP kertoisit missä päin Suomea asut, niin löydät varmasti jo tätäkin kautta luotettavia ihmisiä auttamaan lasten hoidossa! Itse olen Oulun seudulta ja 1-vuotiaan lapsen äiti...Todellakin olisin valmis tueksesi alkamaan mikäli asut lähistöllä. Ja jos asut jossain muualla, niin eiköhän täällä ole muita avun tarjoajia, jotka asuvat siellä missä sinäkin. Tässä maailmassa on olemassa ihmisiä jotka todella haluavat hyvää muille ilman vastapalveluksia....
"Monisikiöisissä" vauva-ajoissa äidin kuuluu saadaa apua myös vaikka olisi mieskin!
Sinun kannattaa myös muuttaa paikkakunnalle jossa on tukea sinulle. SInun jaksamisesi lasten kanssa on tärkeämpää kuin miehesi oikeus tavata lapsiaan, niin se vain on! Olisi ajatellut, ennen kuin läksi!
Ex-miehesi ei muuten voi valita, ketä lapsia tapaa! Hänellä on velvollisuus tavata myös kaksosia!
Terkasta joka ensinnä antaa tuollaisen neuvon tulisi tehdä valitus, btw. :/
Muuta lähemmäksi tukiverkkoja ja laita isommat lapset hoitoon. Sun ei tarvitsee jaksaa 9 kk ja Sen jälkeen voit saada oman hoitajan kotiin, koska sulla on 4 lasta. 9 kk jälkeen pääset töihin hengähtään. Kaikkea Hyvää sinulle!
Kaksoseni eivät ole identtisiä. Tuosta "perusteesta", millä päättäisin, kumman antaisin pois.. Tähän saakka ainoa peruste (on varmaan kauhean huono tai ei peruste ollenkaan, mutta mitään muutakaan en ole keksinyt) olisi se, että pitäisin tytön,koska aiemmat lapset tyttöjä -> tytölle ois valmiina kaikki vaatteet ja tavarat, tyttöjen äitinä olosta mulla on kokemusta ja käsittääkseni "isättömyys" ois pojalle vielä pahempaa kuin tytölle. Psykologin juttusillakin kävin jo aiheesta.
Kauheeta kun tuntuu että maha kasvaa ihan päivä päivältä, oon nyt jo aika valas, ja tukalaa olo etenkin helteillä.
ap