Minkälaisia tuntemasi opettajat ovat siviilissä?
Tunnen muutaman opettajan itse. He ovat sosiaalisia ja muuten ihan mukavia, mutta haluavat aina olla muita parempia. Tekevät parempia valintoja kuin muut, tietävät paremmin jne. Hetken jaksaa kuunnella, mutta kokonainen viikonloppu alkaa olla sietämätöntä.
Kommentit (74)
No nythän saitte lisää vettä myllyynne: eihän ne osaa edes kirjoittaa oikein! 19 pyytää nöyrästi anteeksi lyöntivirheitä ym. Osasyyllinen on tämä vanha läppäri, jossa ei todellakaan ole hipaisunäppäimiä!
Sanoisin, että opettajista on ihmisillä kuitenkin aika hyvä kuva, koska itse saan ainakin aivan erilaista kohtelua, kun kerron olevani ope.
Olen myös huomannut, että äidit yrittää olla parempia äitejä lapsilleen, kun selviää, että olen opettaja. Uusissa sosiaalisissa piireissä olen huomannut tämän, sillä en todellakaan kerro ensimmäisenä, että hei, olen Maija, opettaja. Lasten harrastuksen parissa opettajuuteni tuli ilmi reilun puolen vuoden päästä, kun lapsi aloitti lajin.
Luulen myös, että en vaikuta etukäteen opettajalta, en ole äänessä koko ajan (saan sitä olla töissä aivan tarpeeksi), enkä esiinny niin, että tiedän kaiken paremmin kuin muut, mieluummin kyselen kaikkea (teen tätä kyllä töissäkin eli siis kyselen).
Mukava, hienotunteinen, vähän päälle päsmäri...ja muistaa lähes aina lähisuvun kuullen mainita, kuinka on ainoa korkeakoulutettu (vielä hetken)..
Olen opettaja ja työkavereinani on monenlaisia ja monenluontoisia ihmisiä. Tilanne olisi varmaan ihan sama, jos ammattini olisi mikä tahansa muu.
Hyvin monenlaisia. Pari alaluokkien opettajaa (nuorta sellaista) on kuitenkin jäänyt mieleen harrastusporukasta. Puhuivat minulle (ja joillekin muillekin jotka kai kokivat "lapsiksi") kuin holhottaville pikkulapsille ja vahtivat jokaista liikettä jatkuvasti neuvoen ja huomautellen tätimäisen "lempeästi" ja holhoavasti. Ja olin kuitenkin heitä vähän vanhempi ja vähintään yhtä kokenut siinä harrastuksessa kuin hekin, ei mitään ongelmaa suoriutumisessa. Nämä tyypit saivat kyllä kohtalaisen tatin kasvamaan otsaani. Yrittivät olla jotakn harrastusporukan kaitsijoita, aivan kuin me muut olisimme ekaluokkaisia ensimmäistä päivää koulussa. Argh.
Aineenopettajat ja luokanopettajat ovat kaksi aivan eri lajia. Aineenopettajat ovat sellaisia oman alansa spesialisteja, ja luokanopettajat enemmän näitä huolehtijatyyppejä. Naiset varsinkin sellaisia äidillisiä ja hiukan pomottavia. Tunnen aineenopettajan, joka on huippuälykäs introvertti, ja sitten luokanopettajia, jotka ovat todella sosiaalisia ja aina äänessä. Mutta kyllähän siihen ammattikuntaan kaikenlaisia mahtuu. Halusin vain sanoa, että näillä kahdella opettajatyypillä on suuri ero.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:19"]
Hyvin monenlaisia. Pari alaluokkien opettajaa (nuorta sellaista) on kuitenkin jäänyt mieleen harrastusporukasta. Puhuivat minulle (ja joillekin muillekin jotka kai kokivat "lapsiksi") kuin holhottaville pikkulapsille ja vahtivat jokaista liikettä jatkuvasti neuvoen ja huomautellen tätimäisen "lempeästi" ja holhoavasti. Ja olin kuitenkin heitä vähän vanhempi ja vähintään yhtä kokenut siinä harrastuksessa kuin hekin, ei mitään ongelmaa suoriutumisessa. Nämä tyypit saivat kyllä kohtalaisen tatin kasvamaan otsaani. Yrittivät olla jotakn harrastusporukan kaitsijoita, aivan kuin me muut olisimme ekaluokkaisia ensimmäistä päivää koulussa. Argh.
[/quote]
Olivat varmaan luokanopettajia sitten. He ovat vähän tämmöisiä kanaemoja. Aineenopettajat ei oman tuttavapiirin perusteella lainkaan.
Olen itse opettaja. Olen hyvin vaativa itseäni kohtaan. Pidän lupaukseni, vaikka pää kainalossa. En ikinä peru mitään vain väsymyksen vuoksi tai valehtele asiasta. Tämä tekee minusta vähän vaativan myös muita kohtaan ja yliteagoin, jolleivät ihmiset pidä lupauksiaan. Olen myös vähän kontrollofriikki: tämän vuoksi en halua olla vapaa-aikanani muiden opettajien kanssa tekemisissä, niuhotusta muiden tekemisistä ja sanomisista on aika paljon. Vähiten tietenkin haluan, että teen vahingossa itse jonkun pikkuvirheen ja saan kuulla siitä. Haluan opetella anteeksiantavaksi itseäni ja muita kohtaan. P.s. Kaikki opettajat eivät ole samanlaisia, mutta tiettyä vaativuutta ammatti vaatii, muuten opiskelijat höpöttävät ja pelaavat
Mun tuntemani opettajat ovat aina aivan ihan hirveän rikki ennen lomia ja purskahtelevat itkuun väsymyksestä; mutta sitten kun loma alkaa, ovat sähköjäniksinä suorittamassa sitä lomaa. Myös arkisin viettävät illat vapaaehtoistyössä esim. valmentaen. Ihailen, mutten täysin ymmärrä.
Suurin osa suunnilleen samanlaisia kuin töissäkin, mutta jotkut ovat täysin erilaisia kuin työminä.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:19"]
Hyvin monenlaisia. Pari alaluokkien opettajaa (nuorta sellaista) on kuitenkin jäänyt mieleen harrastusporukasta. Puhuivat minulle (ja joillekin muillekin jotka kai kokivat "lapsiksi") kuin holhottaville pikkulapsille ja vahtivat jokaista liikettä jatkuvasti neuvoen ja huomautellen tätimäisen "lempeästi" ja holhoavasti. Ja olin kuitenkin heitä vähän vanhempi ja vähintään yhtä kokenut siinä harrastuksessa kuin hekin, ei mitään ongelmaa suoriutumisessa. Nämä tyypit saivat kyllä kohtalaisen tatin kasvamaan otsaani. Yrittivät olla jotakn harrastusporukan kaitsijoita, aivan kuin me muut olisimme ekaluokkaisia ensimmäistä päivää koulussa. Argh.
[/quote]
Olivat varmaan luokanopettajia sitten. He ovat vähän tämmöisiä kanaemoja. Aineenopettajat ei oman tuttavapiirin perusteella lainkaan.
Mä tunnen erään kehitysvammaisten opettajan. Olimme takavuosina taloyhtiön vastuuhenkilöitä. Voi argh sitä hitautta yhtiökokouksissa!
Olin joskus treffeillä lukion opettajan kanssa. Keskustelu oli todella vaivaannuttavaa kun hän selvästi halusi lähinnä luennoida minullekin, miten asiat on. Jos yritin sanoa jotain väliin, ei antanut suunvuoroa vaan jatkoi vaan pajatustaan vielä kovempaa. Treffien jälkeen tajusin, että hän ei ollut missään vaiheessa kysynyt minulta oikeastaan mitään. Ihmetyttää, miksi tuollainen ihminen edes käy treffeillä, etsiikö vain yleisöä sille oikeassa olemiselleen. N38
Tylsää seuraa. Tietävät vain sen mitä kirjoissa lukee ja omat luovat mielipiteet puuttuu.
Ihan vilpittömästi voi sanoa, että yhdet mukavimpia ihmisiä mitä ikinä olen tavannut. Naapureina sekä (hoitolasten vanhempina päiväkodissa missä työskentelin). Tosi mukavia ja helppo tulla toimeen.
Perhekeskeisiä, tekevät kaikkea lastensa kanssa, energisiä, iloisia. Ystävällisiä ja myönteisiä.
Aineenopettajat ihan ok, luokanopettajat on aika yksinkertaisia usein. ja aina valitus siitä miten raskasta työ on, vaikka ei mitään käsitystä muiden työelämästä
Suomenkielen opettajat ovat mielestäni aina kiinnostavia ja hyvät jutut, mutta yleensä viihtyvät hyvin pienessä tarkkaan rajatussa ystäväpiirissä.
Amk-opettajat matkustelevat ja ovat kaikesta kiinnostuneita. Uskonnon opettajalla on menestyneimmät ja mukavimmat lapset.
Opettajat ovat ok.
Historian opettaja, terävänäköinen ja korrekti, kiinnostava näkökulma ja mielipide aina asioihin.
Muutama sananen amiksen opettajista.
Yleensäkin miespuoliset ovat reilumpia, fiksuimmat matikan, talhan opettajat.
Mutta, mennäänpä hius-kauneuden puolelle. Niin, joku neste on näiden diivojen aivoihin mennyt, ollaan niin olevinaan ja alemmilleen erittäin hankalia ja alentavia. Yritetään juoksuttaa opetuksen avustajia, keitättää kahvia jne.
Miespuoliset tällakin puolella ihan ok, mutta nämä naispuoliset - taivas. Kahvitunnin jutut kynsilakan värissä.
Kokemusta takana 35 vuotta, joten tiedän, mistä puhun.
...mutta tarvitseeko sitä työmäärää koko ajan korostaa esim. illan vietoissa? Kyllä minäkin ja moni muu tekee töitä iltaisin, viikonloppuisin ja jopa lomilla, mutta en koskaan mainosta tulevia lomiani ja työn määrää ystävilleni. Tai päivitä facebookkiin heti kesäloman jälkeen, että 'vielä 6 viikkoa syyslomaan', mutta eipä tuota syyslomaa edes olekaan ;)
Olen elänyt yhden open kanssa ja ei hänen työkuormansa kamalan raskas ollut. Lähti usein mökille keskellä viikkoakin, kun ei ollut opetusta. Kokeiden korjaamisen aikaan joutui tekemään töitä iltaisinkin, mutta mitään tuntien valmistelu ei kyllä koskaan tehnyt, kun oli alalla ollut jo vuosikausia. Eikä järjestellyt mitään ohjelmanumeroita tai reissuja (kyseessä aineen opettaja). Sen teki, mikä oli pakko tehdä. Yhdellä tutullani on vielä paremmin asiat, kun on keskiasteella teknisten töiden opettaja: ei tarvitse edes korjata kokeita kotona ;)
Mutta tunne myös yhden luokanopettajan, joka on hyvä ystäväni ja aivan ihana persoona. Eikä hän koskaan mainosta lomiaan tai työmääräänsä, puhutaan ihan muista asioista. Mutta hänellä onkin tosi aktiivinen elämä ja harrastuksen työn ulkopuolella. Töitä hänellä varmasti on enemmän kuin aineenopettajilla.