Kaikki on kiinni asenteesta-kommentti ärsyttää!
Meillä 2v4kk keskosina syntyneet tuplat ja aika hulinaa ollut tämä koko aika. Tälläkin palstalla törmää usein kommenttiin kaikki on asenteesta kiinni, niin välillä kyllä pistää vihaksi. Hyvä, jos jollain on mennyt kaikki putkeen, lapset syntyneet täysiaikaisina, ei sairauksia normaaleja flunssia lukuunottamatta, nukkuvat hyvin ja samaan aikaan yms. mut meitäkin on niin paljon, jolla kaikki ei ole mennyt putkeen ja elämä kaksosten odotuksessa, syntymän yhteydessä yms. eli ole mennyt oppikirjan mukaan, niin vaikka olisi kuinka positiivinen asenne, niin ei auta aina jaksamisessa. Sit tulee joku, joka antaa jotain neuvoja joita olisit miljoona kertaa koittanut, mutta kun ne eivät pelaa joka lapsella ja lapset ovat niin erilaisia.
Meillä pojat syntyivät tosiaan pieninä, toisen ennuste oli monivammaisuus ja/tai kohtukuolema, painoa alle kilo. Toisella kilo enemmän. 3 kk makasin ja yritin positiivisesti ajatella tulevaa ja silti keskosina syntyivät. Elämä kiikun kaakun sairaalassa. 2 kg kotiutus, samantien leikkauksia, koliikkia, toinen nukkuin päivällä, toinen yöllä ja unet aina katkonaisia. Päikkäritkin vartin kerrallaan. Itse elin irtokarkeilla. Juoksimme kontrollista toiseen. Toinen edelleen pahasti suolisto-ongelmainen. Koskaan ei nukahda ilman pitkää nukutusta. Kovia kaasukalleja molemmat, tulisia pikku taapertajia. Voi kuinka onnellinen olen heistä, mutta samalla surullinen mitä kaikkea ovat käyneet elämässään läpi. Välillä mietin, miten itse on selvinnyt suht täyspäiväisenä. Ei meillä ainakaan ole hoitajia ovella ollut apuaan tyrkyttämässä, ainoastaan äitini. Anoppi käy mieluummin hoitamassa miehen siskon vauvaa, joka syntynyt täysiaikaisena ja nukkuu hyvin ja on rauhallinen. Totta kai pitää olla tietynlainen asenne, että jaksaa, mutta jos joku jolla kaikki on mennyt putkeen, tulee sanomaan minulle, että kaikki on kiinni asenteesta niin....
Sitäkään en ymmärrä, että aina valitetaan, että monikko-odottajia pelotellaan liikaa. Minua ei ainakaan peloteltu liikaa, itse asiassa riskeistä, joita sitten kohtasimmekin kerrottiin aivan liian vähän. Itse kaikki tiedot kalastelin kirjoista ja netistä. Ja onhan se tosiasia, että monikkoraskaus on riski. Eräskin äiti kerran totesi minulle, että oli niin hirveää, kun oli peloteltu ennenaikaisuudesta ja hän oli varautunut ennen aikaisuuteen niin silti meni täysiaikaiseksi. Eikös se ole hieno asia???? Mieluummin olisin vain pelännyt ja päässyt täysille viikoille. Kamalampaa se siellä kaappien välissä oli pelätä, vammautuvatko vai selviävätkö hengissä.
Anteeksi nyt moinen papatus, mutta olisi kiva, jos kommenttien antajatkin joskus miettisivät, että hyvä jos itsellä on mennyt helposti ja hyvin kuin julistaa tuota kaikki on kiinni asenteesta. Tuntuu, että sitten kun sellaista ihmistä kohtaa pieni vastoinkäyminen niin siitäkin tulee sitten suuri.
Kommentit (86)
Minusta kyllä tuntuu, että toisilla on " liiankin helppoa" kaksosten kanssa ja sekös itseä välillä ottaa päähän, kun herään jälleen kerran väsyneenä uuteen päivään ;) Minusta vaan on kummallista, etten saisi sanoa sitä ääneen tällä keskusteluissa. Aina kun uskaltaudun suuni avaamaan siitä, että ärsyttää lukea moisia helpon elämän kuvauksia, joku ottaa nokkiinsa HENKILÖKOHTAISESTI. Kun minä en sitä kuitenkaan tarkoita, etteikö niin saisi kirjoittaa, mutta MINUA nyt vaan SILLÄ HETKELLÄ sattuu se nyppimään. Eikös sekin ole oikeutettu mielipide?
Minä olin se, joka ihmetteli juuri " helppojen vauvojen" äitien provosoitumista. Syykin on selvä: kun itsellä menee hyvin, sitä yleensä ohittaa toisten, väsyneiden äitien, kommentit olkiaan kohauttaen. Oikeastaan sitä on enemmän vain tyytyväinen ja noloissaan (kuten Ridexikin kirjoitti) siitä, kun itsellä on paljon helpompaa. Silloin en edes kehtaa kehua omaa helppoa arkeani enkä ainakaan ota nokkiini toisten kitkeristäkään kommenteista (tiedän kyllä mitä on helpon vauvan hoito, sillä esikoiseni ei valvottanut minua juuri ollenkaan). Siksi ihmettelen välillä sitä, kun täällä kivahdetaan heti pienestäkin " valituksesta" . En pahalla, kunhan vaan ihmettelen :)
Jostain juuri luin siitä, kuinka hankalan tempperamentin lasten äidit kokevat niin paljon vähemmän tyydytystä " työstään" äitinä kuin mitä taas helpon tempperamentin lasten äidit. Sen kuvauksen mukaan meidän tyttö eli toinen kaksosista on juuri vaikeampaa sorttia eikä se tule minulle yllätyksenä. Kun muutenkin kaksosten kanssa helposti tuntee itsensä riittämättömäksi (huom sanoin " helposti" , en " aina" ) niin saati sitten kun toinen tai molemmat ovat vaikeampia...
Minunkin puolestani kaikki tuplaäidit mahtuvat samalle palstalle, mutta suvaitsevaisuutta peräänkuulutan etenkin teiltä, joilla on helpompaa. Teille se on kuitenkin helpompaa kuin syvässä suossa rämpiville - eikös vaan?
Hilla ja mussukat 1½v
hilla-marja:
Minusta kyllä tuntuu, että toisilla on " liiankin helppoa" kaksosten kanssa ja sekös itseä välillä ottaa päähän, kun herään jälleen kerran väsyneenä uuteen päivään ;)
..ja toisaalta keskoslapsien vanhempia käy kateeksi..? (sori, mut nyt oli pakko..)
Eikö tästä kateudesta voisi yrittää päästä yli, sillä ei se oma elämä välttämättä kaikkine ongelmineen ole välttämättä niin huono. Jokaisessa elämässä on hyvät ja huonot puolet ja mua ainakin kiinnostaa muidenkin kuin samanlaisessa elämäntilanteessa olevien jorinat. Aina löytyy joku, jolla menee paremmin/huonommin, mutta ei kai omaa elämäänsä voi perustaa tuolle.
Hauskaa joulunosotusta kaikille palstailijoille, myös niille, jotka hyppivät nykyään mun juttujen yli..-)
Dummy + kaksikko (7kk)
Mun tekstit on täys kirjotusvirheitä, kun on aina huitova apulainen sylissä.
Eli joulunodotusta kaikille!:)
En ymmärtänyt pointtiasi kommentissasi...
Ikävää, jos huumorintaju puuttuu, silloin jokaisesta lauseesta löytää sen asian, johon on " ihan pakko" kommentoida...
Mutta kaikesta huolimatta " onnea valitsemallesi tielle" vai miten se meni ;)
Hilla taas
Voisin veikata, että itseänikin saattaisi nyppiä lukea helposta kaksosarjesta, jos väsyttäisi ja olisi vaan pakko jaksaa.. Mutta omalta osaltani vielä korjaisin, ettei ainakaan ole ollut tarkoitus kehuskella helpolla arjella.. kysyttiin kokemuksia ja minä kerroi omani.. enkä edelleenkään edes ymmärrä mitä kehuskelemista minulla tai muillakaan helppojen kaksosten äideillä tässä olisi, se helppous kun ei tosiaan johdu äidistä vaan lapsista.. Eli kun nyppii, niin antaa ihmeessä nyppiä, sille multa löytyy kyllä ymmärrystä, mutta vois sen kai kirjoittaa niinkin, että " hitsi kun mua nyppii, kun teillä on niin helppoa" , eikä niin, että " hitsi kun mua nyppii, kun kirjoitatte tänne noita kaunisteltuja juttuja... Näin kärjistetysti..
Minä peräänkuulutan vaan " olemisen oikeutta" myös helppojen lasten äideille. Ettei tarvitse pyytää anteeksi sitä, että on helppoa ja ettei tarvitse tuntea, että kaikki ajattelevat, että nyt se valehtelee.
En missään nimessä kyseenalaistaisi niiden tekstejä, joilla on vaikeaa ja jotka ovat väsyneitä, mutta ei meidän helpolla pääsevienkään tekstejä saa leimata valehteluksi.
Todella helpolla tiedän ja tunnen päässeeni ja hartaasti toivon, että lapseni saavat olla terveitä edelleen. Monikkoyhdistyksen toiminnassa aion olla mukana ja toivon, että jonain päivänä, sitten kun muksut on vähän isompia niin että ylimääräisiä käsiä riittää paremmin, voin sanoa jollekin tosi väsyneelle äidille, että tuo lapset meille yöksi ja nuku itse kunnolla...
Yleistäminen on typerää. Sokeus muiden kokemuksille on typerää. Katkeruus ja kitkerät kommentit on typeriä.
En halua niellä turhia kettuiluja ihan vain siksi, että lapseni ovat olleet terveempiä kuin jonkun muun. Kaikki sympatiani ovat sairaiden lapsien läheisten puolella, mutta en sen takia jätä kommentoimatta aiheeseen. Tämä on meidän elämää ja piste.
En ymmärrä jakoa parempiin ja huonompiin äiteihin. Jokainen taplaa tyylillään ja toimii arkielämässä, niin kuin heille parhaiten sopii.
Ja juu, huumorintajuni on todellakin rajallinen ja esimerkiksi keskos-kommentti meni siitä yli. Tämä oli nyt taas minun mielipide, johon kai minulla on myös oikeus. Monen muun mielestä oli varmaan hirmu hyvä juttu.
Fine. Näillä perusteilla olen paha ihminen. Ihan miten vain, kuhan tämä asia on nyt vain loppuunkäsitelty.
Dummy - olet kyllä onnelliseksi ihmiseksi aika kärkäs kiivastumaan... vahvistat vain sillä näkemystäni, mihin tietty minulla on oikeus - emmehän tunne toisiamme muuten kuin näiden lyhyiden viestien perusteella ;) Toivottavasti olet kuitenkin ainoa, jonka silmissä olen nyt leimattu kateelliseksi ja katkeraksi, sillä sitä en todellakaan ole. Taisin kirjoittaa sen " kohutun" keskoskommenttinikin tyyliin " joinain yön väsyneinä tunteina" tms vastaavaa. Mutta olkoon.
Ridexille sen verran, että en todellakaan leimaa teitä " helppojen kaksosten äitejä" valehtelijoiksi, siinä on aika vahvaa liiottelua. Vai tarkoititko kommentillasi yleensäkään minua? Kunhan vain ilmoitin mielipiteeni siitä, että kyseessä on usein kaunisteltua totuutta, sen hetken totuutta. Useinhan ihmiselle tulee nimenomaan sillä hetkellä, kun menee hyvin, tarve ilmoittaa itsestään muulle maailmalle ja ottaa yhteyttä esim. vanhoihin tuttuihin. Samaa keittiölogiikkaa käyttäen sain pohjan tuolle ajatukselleni - ja pohjaan mielipiteeni myös laajaan privaattiviesteilyyn, joissa tulevat paremmin ilmi ne todelliset tunteet ja ajatukset. Samat ihmiset purkavat tuntojaan suoraan toiselle ihmiselle kun taas kertovat yleisellä tasolla vain niistä hyvistä asioista.
Ja hei - mikäli en osunut oikeaan juuri sinun kohdallasi, haittaako se? Ole onnellinen, jos juuri sinulla meneekin tasan yhtä hyvin kuin haluat täällä palstalla kertoa. Mutta muista samalla, että jollain toisella ei ehkä menekään ja hän saattaa ottaa paineita ja huonommuuden tunteita asiasta... paljastamatta mitään tällä palstalla. Onhan edes täällä helppo esittää jotain muuta kuin todellisuus onkaan. Ilman jakoa hyviin ja huonoihin äiteihin. Minä en käytä tuota jaottelua (enkä ole havainnut muidenkaan väsyneiden äitien käyttäneen) enkä käsitä mistä sinä tai lähinnä Dummy olette noin nokkiinne ottaneet. Eihän äitiys ole mikään arvostelulaji!
Hilla
Hei, Hilla-marja. Minä en tietääkseni ole ottanut nokkiini mistään, olen mielestäni kirjoittanut ihan asiallista tekstiä, tarkoituksena olla loukkaamatta ketään turhaan. Samoin äitiydestä, en ole jakanut ketään hyviin ja huonoihin äiteihin, vaan päinvastoin ihmetellyt " kilpailuasennetta" joka jotenkin tuntuu leijuvan keskustelun yllä.
Mutta tarkentaisitko vielä, mitä tarkoitit kohdalla: " Mutta muista samalla, että jollain toisella ei ehkä menekään ja hän saattaa ottaa paineita ja huonommuuden tunteita asiasta.."
Mietin vaan, että tarkoittaako tuo juuri sitä, mitä pelkäsinkin, eli että helppojen kaksosten äitien kokemukset eivät mahtuisi tälle palstalle. Että jos menee mukavasti, sitä ei saa kertoa, ettei kellekään aiheudu siitä mielipahaa. Silloin kai olisimme aika eriarvoisissa asemissa.
Ja sitten vielä siitä totuudesta esim. privaattiviesteissä. Joo, tuskin kukaan äiti, kaksosten tai ylipäätään edes yhden lapsen äiti (eikä muutkaan kuin äidit, mutta se nyt ei kuulu tähän) voi väittää että elämä on aina vaan ihanaa ja koskaan ei väsytä tai kyllästytä tai tee mieli mennä yksin johonkin nurkkaan mököttämään. Kyllä minunkin lapset heräävät esim. flunssaa sairastaessaan öisinkin ja kyllä silloin aamulla väsyttää. Mutta jos kysymys on siitä, millaisena on kokenut kaksosarjen, niin minusta tuntuisi kyllä todella tökeröltä omasta puolestani sanoa, että kylläpä on rankkaa kun kerran parissa kuussa täytyy nousta yöllä vauvaa hoitamaan jne. Kun on niitäkin, joilla oikeasti on tosi rankkaa. Joten sanon sitten vaan, että meillä nukutaan tosi hyvin, ja se pitää paikkansa.
Niin, ja en tarkoittanut sinua kun kirjoitin, että tulee tunne kuin muut ajattelisivat minun valehtelevan. Vaikka kai se totuuden kaunisteleminen, josta sinä kirjoitit, on valehtelua tavallaan..
ridexi
Niin ja Dummy vielä, kiva kun jollain muullakin on joitain samoja ajatuksia helppojen vauvojen äitinä olemisesta.
Nyt näköjään olen lukenut jotain ihan muuta tekstiä sinun nimimerkkisi piikkiin kun silmät harittaa. Tosiaan, sinähän olet nimenomaan ihmetellyt tuota hyvät/huonot äidit vertailua aivan kuten minäkin. Pahoittelut siitä, kömmähdys tosiaan!
Mutta sitten se toinen asia, eli mahtuuko helppojen kaksosten äidit palstalle: tottakai. Toisilla vain on se tyyli kirjoittaa, että rivien välistä saa lukea kuinka äiti hakee oikeastaan vain jotain glooriaa pärjäämiselleen. Esim. muistetaan mainita kuinka pärjätään vaikka lapsikomppanian kanssa ja tietty aivan yksin kun mies tekee pitkää päivää tai on reissutöissä. Näitäkin kun on nähty.
Toinen mikä helppojen kaksosten äideissä ärsyttää, on se, kuinka he helposti vähättelevät työtä, mikä kaksosista on vain sillä perusteella, että heidän kaksosensa ovat samanrytmisiä ja tyytyväisiä. Tai kertovat kuinka heillä on aina nukuttu hyvin korostaen esim. että " meillä on aina tehty selväksi että yöllä nukutaan" ikäänkuin meillä kukkujien perheissä tehtäisiin sitten päinvastoin. Se on toisten aliarvioimista. Poikkeukseksi huolitaan vain keskosena syntyneet ja sairaat vauvat, terveet täysiaikaiset niputetaan, vaikka kyseessä on aina kaksi erillistä yksilöä ja joskus hyvinkin erilaiset paketit.
No, oli miten oli, yritetään mahtua tälle hyvin heterogeeniselle palstalle ja erittäin heterogeeniseen porukkaan. Eihän meitä yhdistä kuin se, että olemme saaneet kaksi (tai kolme) lapsistamme samaan aikaan...
Mukavaa joulunodotusta!
Hilla
Dummy:
En tiedä, ymmärtääkö kukaan mun jorinoita, mutta yritän sanoa, että ihmiset nyt vain näkevät ja kokevat asioita eri tavoilla. Tottakai neljässä muksussa on enemmän tekemistä kuin yhdessä, muttei se silti suoraan kerro sitä, kuinka raskaana tuota aikaa pitää. Tiedän yhden lapsen äitejä, jotka ovat pitäneet vauva- ja pikkulapsiaikaa rankkana ja ovat olleet niin fyysisesti kuin henkisestikin poikki, eikä mulla tulisi mieleenkään vähätellä tuota väsymystä, koska onhan mekin pärjätty näin hyvin kahden kanssa. Erilaiset tilanteet nyt vain on erilaisia, eikä niitä voi pistää samalle viivalle ja vertailla.
Tuo päättäminen siitä, että yöllä nukutaan on loistava!! Pitäis varmaan kokeilla toimisiko tuon meidän herra termiitin kohdalla, kun mikään muu ei tunnu toimivan..:D
Yritetään ihmeessä mahtua samalle palstalle, sillä kinasteluineenkin tämä palsta on värikkyydessään aivan loistava ja tarinoita laidasta laitaan on hyvä kuulla.
Mustakin tuntuu siltä, että jos on ns. helppojen lasten äiti, jotkut ihmiset suhtautuu siihen ikäänkuin se ei olisi äitiyttä ollenkaan: kun et kärsi päivittäin ja kulje sumussa, et voi millään tietää mitä tämä kaikki on! Siis jos ihmisellä on kolme lasta tai vaikka " vaan" kaksoset, niin kaipa kaikki tietää vanhemmuuden ikävätkin puolet, vaikka helppoa olisikin eikä oltaisi kaikkia kärsimyksiä kärsittykään! Sillä vaikka onkin " helpot" lapset, niin eivät ne AINA nuku samaan aikaan tai syö hyvin, onhan niitä huonojakin päiviä! Ja taatusti näitäkin äitejä välillä väsyttää.
Meilläkin on kaikki kolme lasta nukkuneet aina aika hyvin, mutta verrattuna esikoiseen, joka nukkui jo alle 3kk:n ikäisenä hyvin yönsä, niin nämä kaksoset eivät tee sitä vieläkään. Joten joo, univelkaa tulee, vaikkakaan ei samalla mitalla kuin jollain muulla varmasti tulee.
Ja se on totta, että automaattisesti ajatellaan, että kaksoset ovat varmasti vaikeita. Kaikki kysyy aina, että " mites teillä nyt pärjätään?" eikä välillä oikeasti edes uskota, kun sanon, että hyvin. Eräs toinenkin kaksosten äiti oli jo ihan kypsä, kun kaksoset olivat puolivuotiaita tähän samaan asiaan, kun kukaan ei siis kertakaikkiaan voi uskoa, että hyvin menee. Toisaalta se, minkä itse kokee helpoksi, voi jollekin toiselle olla vaikeaa. Sekin pitää muistaa.
Ja Hilla, minä olen sitä mieltä, että väsyneet äidit ne lähinnä ovat niitä, jotka hakevat glooriaa, ehkä ihan oikeutetustikin, tiedä sitä, mutta hehän ne niitä ovat, jotka kertovat, että on ollut niiiin vaikeaa ja jaksettava vaan on. Ja niinhän se on. Me " helppojen" vauvojen äidit vaan todetaan, että voi se näinkin olla, että LAPSET ovat helppoja. Miten siinä äidit glooriaa edes voisivat hakea, kun eihän äideillä ole osaa eikä arpaa siihen, jos lapset nukkuvat ja syövät hyvin?
Ja tämä oli taas niitä mielipiteitä, josta ei kannata hermostua, se oli vaan minun näkemykseni tästä keskustelusta...
T: Piia, Elias 3v sekä Sanni ja Oskari 5kk
Vai väsyneet äidit haluavat oikein glooriaa, olipas uusi juttu minulle!
Se, mitä väsyneet äidit hakevat täältä keskusteluista, on VERTAISTUKI. Sellainen asia, jota te " helppojen vauvojen" äidit ette tarvitse ettekä kaipaa. Glooria on aika kaukainen asia väsyneen äidin mielessä, kun jokainen (tai ainakin joka toinen) ajatus koskee sitä, milloin pääsee taas nukkumaan ja koska siitäkin unesta taas joku herättää. Kaikkea sitä saakin lukea, huomaa ettei toisilla ole mitään käsitystä siitä, millaista ON olla väsynyt... siis todella väsynyt, eikä vain kolme yötä kuukaudessa lasten nuhan takia valvonut.
Mutta mitä hakee tuo helppojen kaksosten äiti?
Ja Hilla, minä olen sitä mieltä, että väsyneet äidit ne lähinnä ovat niitä, jotka hakevat glooriaa, ehkä ihan oikeutetustikin, tiedä sitä, mutta hehän ne niitä ovat, jotka kertovat, että on ollut niiiin vaikeaa ja jaksettava vaan on. Ja niinhän se on. Me " helppojen" vauvojen äidit vaan todetaan, että voi se näinkin olla, että LAPSET ovat helppoja. Miten siinä äidit glooriaa edes voisivat hakea, kun eihän äideillä ole osaa eikä arpaa siihen, jos lapset nukkuvat ja syövät hyvin?
Luepas kuule Elias2003 tuo Hillan viimeisin viesti, jossa hän kertoo selvästi, millä tavoin sitä glooriaa oikein haetaan. Ettei jopa oikein kerjätä. Äidin ansiotahan se on, jos lapset nukkuvat ja syövät hyvin. Eikö?
Onko täällä nyt oikein " helppojen kaksosten" äitien mafia, jonka tarkoitus on savustaa " väsyneet" äidit vai mitä on tapahtumassa? Konsensus on ainakin ilmeinen.
Huolestunut TT
halua puuttua mutta tässä nyt kuitenkin ajatuksia tuosta asenne-ajatuksesta. Nämä siis vain henk.koht mietteitä...
Esim. silloin, kun jouduin sairaalaan makaamaan uhkaavan synnytyksen vuoksi ja päivät matoivat, otin asenteen, että tämä on loppujen lopuksi hyvin lyhyt hetki koko elämääni ajatellen ja jokainen päivä, jonka vauvat ovat mahassa, on heidän parhaakseen. Se auttoi toisinaan jaksamaan paremmin...
Ja kun he kuitenkin syntyivät keskosina, yritin ottaa asenteen, että onhan kuitenkin ne pahimmat viikot jo ohitettu ja nyt he saavat parasta mahdollista hoitoa...
Kaksosten kotiutuessa, he kun ovat esikoiset, olin aivan sydän sykkyrällään, että miten tässä pärjätään. Vauvat olivat kuitenkin tosi pieniä ja ei ollut enää sairaalan osastoa, johon jättää yöksi. Otin asenteen, että onhan kaikki muutkin pärjänneet, vaikka kaksoset olisivat esikoiset ja keskosena syntyneet...
Mitkään näistä minun " asenteista" eivät poistaneet ongelmia kokonaan enkä niiden perusteella myöskään lähtisi kellekään muulle sanomaan, että oikeanlaisella asenteella kaikesta selviää. Nuo olivat kuitenkin minulle ehkä jonkinlaisia selviytymiskeinoja...
Kaikkea hyvää kaikille ja mukavaa joulunodotusta
t. Enna ja pikkaset 7kk
Moi kaikille,
Mä en halua kommentoida nyt kenenkään sanomisia henk.koht,mutta uskoisin että väsyneenä kiivastuu/pahióittaa mielensä tosi helposti.Samaten on tietysti ihmisiä jotka ei todellakaan tarkoita pahoittaa toisen mieltä,mutta sanoo asiat tiukasti /kärkevästi .
Mun mielestä olis ihanteellisinta jos kaikki kaksosten vanhemmat sais purkaa ajatuksiaan täällä,on sitten elämä helppoa tai hankalaa.Luulisi täältä vertaistukea löytyvän.
Meille synty v2002 keskoskaksoset.Syntymän jälkeen meinasimme menettää toisen heistä hoitovirheen takia.Sairaalaaika oli tosi rankkaa henkisesti,pelkäsi takapakkeja ja tunsi,että ainoastaan silloin oli turvallisin mielin,kun itse oli vauvojen luona.Muutoin oli ajatukset koko ajan sairaalassa ja pelkäsi jokaista puhelinsoittoa.Kun päästiin kotiin alkoi 3kk tuplakoliikki,huutoa klo 20.30-05 joka yö.Väsymys oli valtava,kulki aika sumussa.Välillä itki väsymystä,mutta päälimmäisenä oli kiitollisuus siitä että molemmat selvisivät hengissä.Esikoinen oli sillon 6-vuotias ja hän ei onneks heränny huutoon.Me vanhemmat kanniskeltii kaksosia vuoronperää ja toinen nukku joko tulpat,tai mies joskus kuulusuojaimet päässä ku oli mun vuoro kantaa.KUn sitten koliikki oli ohi alkoi sairastelukierre,se loppui n1,5 vuoden ikäisenä.(Paitsi korvakierteet,on ollu jo neljät putket.)Väsyneimpinä aikoina tuli tehtyä kaikenlaista tyhmää,kuten laitettua kännykkä lataukseen jääkaappiin,keiteltyä kahvia ilman pannua jne.Siinä välissä hyvä ystäväni sai kaksoset.Kummilapsemme elivät vuorokauden.Tuskaa ei voi sanoinkuvata,mikä se oli.Myöhemmin meinasimme menettäätoisen kaksosistamme onnettomuudessa,hetken ehdin pitää häntä sylissä luullen että hän oli kuollut.Ei sitäkään voi sanoinkuvailla.Nyt meillä on sitten ns.helppo vauva,vaikka riskiraskaus olikin ja sekä mun että vauvan henki välil veitsenterällä.Vauva on 3kk,syö,nukkuu,jokeltaa,hymyilee.Vaikka parka saanut kaksosilta pöpöjä,nyt ollu jo kolme korvatulehdudsta,ootetaa putkitusta sekä kaksosillle että vauvalle.Sairaala on edelleen tuttu paikka,oli kuopuski teholla ja sitte noi infektio osastot.Välillä oon nytki ollu tosi kiukkunen ja huolissani,itkuherkkä,mutta silti oikeasti onnellinen.Meillä on ihanat 4 lasta.Sori jos teksti sekavaa mut väsy painaa,kotiuduttiin juuri sairaalasta.
Annetaan jooko tilaa kaikkien tunteille,joku voi olla niin loppu ettei jaksa mitään. Ja muut vois sitte vaik yrittää kannustaa,vaikka itsellä olis kuinka ollu aina muka helppoa,siihen en kyllä oikeen usko.Jokaisen elämään kuuluu vaiheita jolloin elämä on ruusuilla tanssimista ja toisinaan huoli,suru,väsy painaa niin että sielu on polvillaan apua anoen.Mun edesmenny mammani oli mulle esimerkki jota yritän noudattaa,vaikka en todellakaan siinä aina onnistu.häellä oli todella rankkoja aikoja,koskaan ei valittanu ja katsoi luottaen eteenpäin.
Mä voisin tiivistää niin että päivääkään en vaihtaisi pois muutaman yön ehkä. :)Toivotan kaikille hyvää joulunodotusta ja avarakatseisuutta ja voimia niille joilla nyt hankalaa ja niille joilla eläämä helpossa vaiheessa,ihana juttu koettakaa ottaa ilo irti!
nina.n
En mä usko, että kukaan täältä mitään glooriaa hakee, saatikka että täällä ois jotain mafioita toisia ulos savustamassa.
Kerrankin olen TT:n kanssa samaa mieltä, sillä vertaistuki on varmasti se avainsana kaikille. Tosin itse väitän sen olevan tarpeellinen juttu myös niille, joilla ehkä menee keskivertoa helpommin.
Eikös kaikkien kokemukset vois mahtua tänne ilman toisten kokemusten vähättelyä? Hilla kuulutteli suvaitsevaisuutta helppojen kaksosten äideiltä (nämä pirun luokittelut.. Blaah!!), mutta eiköhän sitä löydy kaikilta?
Ihan oikeesti, mä en käsitä miten te ihmiset jaksatte jauhaa ja vatvoa näitä asioita täällä päivästä toiseen, ja kiistellä siitä mitä toinen sanoo...kukin hoitaa lapsensa omalla tavalla ja jaksaa omalla tavallaan, faktahan on että jokaisella meillä on rankkaa, joko nyt kun lapset ovat pieniä, tai myöhemmin kun kasvavat.
keskittäsitte tarmonne niihin ihaniin lapsiinne, ettekä istuisi koneella ja haukkuisi muita! ja tää viesti ei ole henkilökohtasesti kenellekään, nousi vaan karvat pystyyn tän keskustelun takia!
Syy, miksi täällä jaksetaan jauhaa, on keskustelu ja se vertaistuki. Pienten lasten kanssa ei voi oikein keskustella ja muiden aikuisten kanssa onkin sitten jo ihan toiset jutunaiheet. Kaksosten äidit keskustelevat (=jauhavat?) täällä palstalla kaksoselämään tavalla tai toisella liittyviä asioita, välillä kiivaastikin, välillä taas leppoisasti. On avartavaa huomata kuinka eri lailla toiset asioista ajattelevat - vaikka joskus emme oikein ymmärräkään toisiamme... lieneekö välineellä osuutensa asiaan, tässä kun vuorovaikutus on hiukan muuta kuin reaaliaikaista ;)
Mutta minunkin puolestani mukavaa joulunodotusta ihan kaikille! (Lohduksi sinulle minä1979 voin kertoa, että ei tämä koneella istuttu aika ole pois lapsiltani, tämä on sitä äidin omaa aikaa :D)
TT
PS. väsyneen/masentuneen ihmisen suvaitsevaisuus on välillä kortilla, suotakoon se heille - eikös vaan.
Eiköhän anneta tämän ketjun painua unholaan ja mennä menojaan. Mitä pidemmälle mennään tässä keskustelussa, sen pidemmälle harhaudutaan siitä vertaistuesta. Eli keskittäkäämme nyt siis energiamme ennemmin siihen kuin tämän ketjun aiheuttamiin kinoihin.
Kiitos ja kumarrus,
Miisa
(Lohduksi sinulle minä1979 voin kertoa, että ei tämä koneella istuttu aika ole pois lapsiltani, tämä on sitä äidin omaa aikaa :D)
JUURI TÄTÄ TARKOITAN, TÄSSÄKIN PUUTUIT SIIHEN KUN SANOIN KONEELLA ISTUMISESTA...VOI .....ETTÄ RAIVOSTUTTAVAA JA LAPSELLISTA KÄYTÖSTÄ.....NYT RIITTÄÄ KOKO VAUVA LEHDEN KESKUSTELUPALSTA!!!!!!!!!!!
ridexi:
Nii-in.. Täällä ollaan taas äänessä, vaikka on jo oma aihekin perusteltu mun höpinöitä kritisoimaan.
Mulle on tullut sama tunne kuin ridexille, ettei saisi sanoa, että kaksosten kanssa on sujunut hyvin, mutta toisaalta " vaikeiden vauvojen" (en nyt keksinyt parempaa sanaa..) äidit valittavat etteivät saisi sanoa, että on ollut rankkaa. Eikä varmaan syyttä. Ite en tollasta ole huomannut varmaankaan ihan siksi, etteivät ne asiat ole meille henkilökohtaisia ja kun asioista hermostuu vasta silloin, kun ne jollain tapaa koskettavat. Jos ite oon jotain tuollaista päästänyt suustani, niin pahoittelut. Loukkaaminen ei ole ollut tarkoituksena!
Joku kyseli, miksi " helppojen vauvojen" äidit provosoituvat niin helposti, mutta varmaan ainakin osaksi siksi että meitä on helppo piikitellä ajattelematta suuremmin. Keskosvauvojen ollessa kyseessä ihmiset yleensä ajattelevat tarkemmin, mitä ovat sanomassa. Samoin toimitaan, jos vauva/vauvat ovat muuten olleet erityisen vaativia ja vauva-aika on vienyt äidin voimat. Niitä, joilla on mennyt hyvin saa taas aivan rauhassa piikitellä henkilökohtaisestikin. Aivan kuin haluttaisiin varmistaa, että sekin saisi oman osansa..?
Eikö elämässä yleensäkin mene niin, että välillä on helpompaa ja välillä vaikeampaa?? Teillä joilla nyt on rankempaa, on ehkä ollut montaa muuta onnellisempi lapsuus tai tulevaisuudessa on paaljon onnellisia päiviä ja meillä, joilla tämä vaihe on helpompi, on varmasti edessä monta päänseinään hakkaamista ja varmasti myös hankalia kausia. Kuten jo aiemmin sanoin, jokainen ehtii varmasti saada oman osansa paskaa niskaan.
Helppoja tai vaikeita lapsia, niin eiköhän kaikkien kokemukset tänne mahdu. Ei kokemuksia voi vertailla keskenään. Jokainen näkee ja tuntee asiat eritavalla ja täysin samanlainen tilanne voi olla toisen mielestä rankka ja toiselle taas jotain aivan muuta.
Kuten Ridexi yllä sanoikin, kritisoin minäkin tuota asennetta vastaan, että kaksoset tekisivät elämästä automaattisesti rankkaa. Tai että kaksosraskaus päättyisi aina huonosti. Kokemuksia on erilaisia, mutta pelottelu ja negatiivisyys ei varmasti muuta kenenkään elämää parempaan.
Dummy + " helppo" , mutta työntäyteinen kaksikko (7kk)