En "uskalla" päästää lasta mökille isovanhempien kanssa, olenko ihan nynny?

Tuo yhden kommentoijan lasten kuolemilla hysterisointi ei kuulosta ihan terveeltä. Minulle ei äitiys anna mitään maagista voimaa, jolla voin taata, ettei lapsilleni satu mitään. Meillä on huolelliset ja varovaiset isovanhemmat, joiden hoitoon luotan lapseni (samoin kuin päiväkotiin ja kouluunkin heidät jätän).

Jos itsellä ei omien lasten isovanhemmat pidä hyvää huolta lapsista, ei kannata yleistää, että kaikilla olisi niin. Itse esim en ole ikinä nähnyt ketään lasteni isovanhemmista humalassa, he ovat nuorekkaita ja hyväkuntoisia ja lastenlasten kanssa ollessaan lapset saavat jakamattomsn huomion. Meillä lapset saavat siis halutessaan mielellään lähteä isonvanhempien kanssa mökille.

Olen lisäksi huomannut, että omat vanhempani ovat lasteni kanssa mökillä paljon varovaisempia kuin minun ja veljeni suhteen aikoinaan. Ovat sanoneetkin, että kun kyse ei ole omasta lapsesta, toimivat korostetun varovaisesti. Hyvä niin.

Tuo yhden kommentoijan lasten kuolemilla hysterisointi ei kuulosta ihan terveeltä. Minulle ei äitiys anna mitään maagista voimaa, jolla voin taata, ettei lapsilleni satu mitään. Meillä on huolelliset ja varovaiset isovanhemmat, joiden hoitoon luotan lapseni (samoin kuin päiväkotiin ja kouluunkin heidät jätän). Jos itsellä ei omien lasten isovanhemmat pidä hyvää huolta lapsista, ei kannata yleistää, että kaikilla olisi niin. Itse esim en ole ikinä nähnyt ketään lasteni isovanhemmista humalassa, he ovat nuorekkaita ja hyväkuntoisia ja lastenlasten kanssa ollessaan lapset saavat jakamattomsn huomion. Meillä lapset saavat siis halutessaan mielellään lähteä isonvanhempien kanssa mökille. Olen lisäksi huomannut, että omat vanhempani ovat lasteni kanssa mökillä paljon varovaisempia kuin minun ja veljeni suhteen aikoinaan. Ovat sanoneetkin, että kun kyse ei ole omasta lapsesta, toimivat korostetun varovaisesti. Hyvä niin.

Yleistettävää vastausta tähän ei varmaan olekaan. Monet ovat vain tuoneet esiin lasten pienen iän, uimataidottomuuden ja sen, ettei isovanhemmat niin katso lasten perään tai ovat esim kännissä. Turhaa sinunkin on haukkua muita hysterisoijiksi, jos voit omiin vanhempiisi luottaa tässä täysin. Kaikki eivät voi, vaan haluavat, että lapsia valvotaan veden äärellä kunnolla. Ja kyse on siis _pienistä_ lapsista, ei mistään uimataitoisista koululaisista.

Minustakin ylihysterisointi ja -varovaisuus on kamalaa ja jopa haitallista lapsille. Terve varovaisuus taas ei. Riippuu niin tilanteesta.

Mäkin olen huolissani kun esikoiseni muuttaa pois kotoa. Olen ollut huolissani kun se on ollut jos millä leirillä, festareilla, automatkoilla, nyt sai itse ajokortin (voi luoja), en kuitenkaan estä sitä ajamasta, sen pitää harjoitella sitä.

Mä olen ollut huolissani kun keskimmäinen on lähtenyt kaverin mummolaan, ajaa pyörällä kouluun ja ne automatkat.

Nuorimman suhteen olen huolissani että se ei tipu ja satuta itseään tai kaadu pahasti. Silti mä en voi estää sitä aina kiipeämästä, sen pitää oppia, sen pitää oppia tulemaan sieltä sohvalta alas jalat edellä. En voi estää sitä kävelemästä sen takia että se kaatuu, sen pitää oppia.

Vois listata vaikka mitä huolia. Mutta niiden kanssa pitää oppia elämään ja antaa lasten elää ja kokea.

Mä päästäisin ja olen päästänytkin lapset isovanhempien matkaan. Ne on turvallisia ja järkeviä ja mä nyt oletan että myös ap:een lasten isovanhemmat on sitä, joten anna lapsen mennä jos se itse haluaa.

Upeasti kirjoitettu. Juuri tätähän se vanhemmuus on.

Jos oman huoleni mukaan ratkaisisin kaikki lapsiani koskevat asiat, minä ainakin pitäisin lapseni kotona turvassa, enkä päästäisi heitä minnekään. Vaara vaanii kaikkialla. Mutta lapseni ovat päässeet mummolaan, uimaan kaveriporukassa, soutelemaan kaverin kanssa järvelle, kiipeilemään, hyppimään, olemaan traktorin kyydissä, kiipeämään heinäsuovaan, vähän myöhemmin he ovat päässeet festareille, ulkomaille yksin seikkailemaan, heillä on ajokortit, ajelevat ristiin rastiin maita ja mantuja.

Päästän, vaikka pelkään ja tiedän, että tulen pelkäämään jossain määrin aina. Se on äitiyttä.

Itse pidän hätävarjelun liioitteluna, että lapsi ei pääsisi mökille isovanhempiensa kanssa (jos nämä ovat ns. normaaleja). Minun lapseni ovat olleet jo n. yksivuotiaasta asti mummoloiden mökeillä ja ei meillä ainakaan isovanhemmat päästä silmäteriään kauaksi. Sitä paitsi kaupungissa sitä vasta onnettomuuksia sattuu. En halua elää sellaista elämää, että en anna lasteni tehdä yhtään mitään kivaa. Itsekin nautin mummoloissa olosta ja mökkeilystä heidän kanssaan pienestä pitäen.



Oikeasti - mitä voi sattua? Voithan soittaa sinne. joka päivä.

Mäkin olen huolissani kun esikoiseni muuttaa pois kotoa. Olen ollut huolissani kun se on ollut jos millä leirillä, festareilla, automatkoilla, nyt sai itse ajokortin (voi luoja), en kuitenkaan estä sitä ajamasta, sen pitää harjoitella sitä. Mä olen ollut huolissani kun keskimmäinen on lähtenyt kaverin mummolaan, ajaa pyörällä kouluun ja ne automatkat. Nuorimman suhteen olen huolissani että se ei tipu ja satuta itseään tai kaadu pahasti. Silti mä en voi estää sitä aina kiipeämästä, sen pitää oppia, sen pitää oppia tulemaan sieltä sohvalta alas jalat edellä. En voi estää sitä kävelemästä sen takia että se kaatuu, sen pitää oppia. Vois listata vaikka mitä huolia. Mutta niiden kanssa pitää oppia elämään ja antaa lasten elää ja kokea. Mä päästäisin ja olen päästänytkin lapset isovanhempien matkaan. Ne on turvallisia ja järkeviä ja mä nyt oletan että myös ap:een lasten isovanhemmat on sitä, joten anna lapsen mennä jos se itse haluaa.

Upeasti kirjoitettu. Juuri tätähän se vanhemmuus on. Jos oman huoleni mukaan ratkaisisin kaikki lapsiani koskevat asiat, minä ainakin pitäisin lapseni kotona turvassa, enkä päästäisi heitä minnekään. Vaara vaanii kaikkialla. Mutta lapseni ovat päässeet mummolaan, uimaan kaveriporukassa, soutelemaan kaverin kanssa järvelle, kiipeilemään, hyppimään, olemaan traktorin kyydissä, kiipeämään heinäsuovaan, vähän myöhemmin he ovat päässeet festareille, ulkomaille yksin seikkailemaan, heillä on ajokortit, ajelevat ristiin rastiin maita ja mantuja. Päästän, vaikka pelkään ja tiedän, että tulen pelkäämään jossain määrin aina. Se on äitiyttä.

Ovatko lapsesi uimataitoisia? Oletteko siis päästäneet alle kouluikäisen, uimataidottoman lapsen itsekseen meren rannalle? (kuten joidenkin isovanhemmat päästäisi)

Ovatko siis lapsenne myös olleet alle kouluikäisinä humalaisten isovanhempien hoidossa veden äärellä? (kuten joidenkin isovanhemmat tekevät)

huh huh

en ole päästänyt yksin uimaan, ennen kuin ovat käyneet uimakoulua ja uimataito on ollut hyvä

en ole päästänyt saareen mummolaan viikoksi,missä isovanhemmat maistelevat alkoholia sivistyneesti aikuisten tavoin aamuun asti

en ole päästänyt vilkkaalle autotielle

festareillekaan en ole päästänyt, ennen kuin ikää on ollut sen verran paljon, että ei ole tarvinnut huolta kantaa.

Eli olen päästänyt tekemään asioita vasta sitten kun olen varmistanut, että osaavat hoitaa hommansa ja olosuhteet on sen verran kunnossa, ettei ole tarvinnut huolehtia.

Hyvin pärjääviä aikuisia heistä on kasvanut, vaikka eivät ole saaneetkaan kokea elämässään vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja hengenvaarallista extreme-lapsuutta.

Mäkin olen huolissani kun esikoiseni muuttaa pois kotoa. Olen ollut huolissani kun se on ollut jos millä leirillä, festareilla, automatkoilla, nyt sai itse ajokortin (voi luoja), en kuitenkaan estä sitä ajamasta, sen pitää harjoitella sitä. Mä olen ollut huolissani kun keskimmäinen on lähtenyt kaverin mummolaan, ajaa pyörällä kouluun ja ne automatkat. Nuorimman suhteen olen huolissani että se ei tipu ja satuta itseään tai kaadu pahasti. Silti mä en voi estää sitä aina kiipeämästä, sen pitää oppia, sen pitää oppia tulemaan sieltä sohvalta alas jalat edellä. En voi estää sitä kävelemästä sen takia että se kaatuu, sen pitää oppia. Vois listata vaikka mitä huolia. Mutta niiden kanssa pitää oppia elämään ja antaa lasten elää ja kokea. Mä päästäisin ja olen päästänytkin lapset isovanhempien matkaan. Ne on turvallisia ja järkeviä ja mä nyt oletan että myös ap:een lasten isovanhemmat on sitä, joten anna lapsen mennä jos se itse haluaa.

Upeasti kirjoitettu. Juuri tätähän se vanhemmuus on. Jos oman huoleni mukaan ratkaisisin kaikki lapsiani koskevat asiat, minä ainakin pitäisin lapseni kotona turvassa, enkä päästäisi heitä minnekään. Vaara vaanii kaikkialla. Mutta lapseni ovat päässeet mummolaan, uimaan kaveriporukassa, soutelemaan kaverin kanssa järvelle, kiipeilemään, hyppimään, olemaan traktorin kyydissä, kiipeämään heinäsuovaan, vähän myöhemmin he ovat päässeet festareille, ulkomaille yksin seikkailemaan, heillä on ajokortit, ajelevat ristiin rastiin maita ja mantuja. Päästän, vaikka pelkään ja tiedän, että tulen pelkäämään jossain määrin aina. Se on äitiyttä.

Ovatko lapsesi uimataitoisia? Oletteko siis päästäneet alle kouluikäisen, uimataidottoman lapsen itsekseen meren rannalle? (kuten joidenkin isovanhemmat päästäisi)

Ovatko siis lapsenne myös olleet alle kouluikäisinä humalaisten isovanhempien hoidossa veden äärellä? (kuten joidenkin isovanhemmat tekevät)

huh huh

Mekin otamme alkoholia kun lapset ovat kotona. Miksi mummo ja pappa ei voisi ottaa lasillista, paria ja vähän saunajuomaa. Kyllä 5 vuotias osaa jo sen verran varoa, ettei mene mereen yksin uimaan. Ja jos nyt sattuisi joku ihmeellinen sairauskohtaus tulemaan lapselle niin onhan mediheli.

Minun lapset on olleet mökillä jo parivuotiaasta asti vanhempieni kanssa. En voi koko aikaa olla suojelemassa heitä. Pitää heille antaa hiukan vapauttakin.



Laita lapselle kännykkä niin se voi soittaa sinulle jos tulee hätä.

mutta ymmärrän ap:n tunteita.



Itse olen 80-luvun kasvatti ja silloin kyllä minut (ja serkut) jätettiin aika lailla surutta saareen mummon kanssa (joka ei edes osannut venettä ohjata!) Siellä mummo tissutteli päivät ja vahti (?) meitä. En osannut tuntea itseäni turvattomaksi, vaikka kenties olisi ollut syytä. Se oli turvallisinta mitä tiesin, uiskentelua meressä ilman kellukkeita pienestä pitäen, kyitä sihisevässä metsässä juoksentelua ilman saappaita, pienellä moottoriveneellä ajelua lapset ominpäin jne. Hengissä selvittiin, mutta omia lapsiani en päästäisi vastaavalle "kesäleirille", liian suuri riskikerroin minun makuuni

Tuo yhden kommentoijan lasten kuolemilla hysterisointi ei kuulosta ihan terveeltä. Minulle ei äitiys anna mitään maagista voimaa, jolla voin taata, ettei lapsilleni satu mitään. Meillä on huolelliset ja varovaiset isovanhemmat, joiden hoitoon luotan lapseni (samoin kuin päiväkotiin ja kouluunkin heidät jätän). Jos itsellä ei omien lasten isovanhemmat pidä hyvää huolta lapsista, ei kannata yleistää, että kaikilla olisi niin. Itse esim en ole ikinä nähnyt ketään lasteni isovanhemmista humalassa, he ovat nuorekkaita ja hyväkuntoisia ja lastenlasten kanssa ollessaan lapset saavat jakamattomsn huomion. Meillä lapset saavat siis halutessaan mielellään lähteä isonvanhempien kanssa mökille. Olen lisäksi huomannut, että omat vanhempani ovat lasteni kanssa mökillä paljon varovaisempia kuin minun ja veljeni suhteen aikoinaan. Ovat sanoneetkin, että kun kyse ei ole omasta lapsesta, toimivat korostetun varovaisesti. Hyvä niin.

Yleistettävää vastausta tähän ei varmaan olekaan. Monet ovat vain tuoneet esiin lasten pienen iän, uimataidottomuuden ja sen, ettei isovanhemmat niin katso lasten perään tai ovat esim kännissä. Turhaa sinunkin on haukkua muita hysterisoijiksi, jos voit omiin vanhempiisi luottaa tässä täysin. Kaikki eivät voi, vaan haluavat, että lapsia valvotaan veden äärellä kunnolla. Ja kyse on siis _pienistä_ lapsista, ei mistään uimataitoisista koululaisista.

Minustakin ylihysterisointi ja -varovaisuus on kamalaa ja jopa haitallista lapsille. Terve varovaisuus taas ei. Riippuu niin tilanteesta.

Alkaa linkittää tänne uutisia hukkuneista lapsista ja kirjoitella, kuinka lapsia kuolee joukoittain isovanhempien seurassa. Aika moneen kertaan tässä ketjussa on todettu, että jos isovanhemmat ovat normaaleja ja huolehtivia ( usko tai älä, aika monella meistä on), uimataidottomankin lapsen voi lapsen itse halutessa päästää isovanhempien matkaan. Jos taas näin ei ole, on alkoholiongelmia tms ei kai normaali vanhempi jätä lastaan tuollaiselle edes lyhyeksi ajaksi hoitoon, saati mökkilomalle?

Ei nämä hysterisoijat ole omissa viesteissään osoittaneet tällaista pohdintaa, vaan on vauhkottu siitä, kuinka lapsia kuolee isovanhempien hoidossa, uimataidoton päästetään yksin rantaan, isovanhemmat ovat kännissä tms. Samoin kun joku kertoo normaaleista isovanhempikokemuksistaan, kommentoidaan jollain huh huh - viesteillä omiin ongelmaisovanhempikokemuksiin liittyen.

Se ei siis ole hysteriaa, että pitää omien lasten isovanhempia syystä tai toisesta epäluotettettavina. Sen sijaan hysterisointia on se, että väittää näin olevan kaikkien isovanhempien kohdalla.

Minäkään en mene sairaalaan, kun siellä kuolee joka päivä ihmisiä!!! PArasta pysyä kaukana.

Anna sen lapsesi nyt mennä sinne mökille. Mummu ja pappa on saaneet omatkain lapsensa aikuisiski, miksi ei ap:n lasta.



Aivan järjetöntä tämä nykyajan hysterisoiva kasvatus. Lasten tulee saada olla lapsia, kokea, näkeä ja vaikka välillä joutua vaaran paikkoihinkin. Siinä sitä elämää oppii. Ja ei, ap:n lapsi ei ole liian pieni menemään mökille. Pikeminkin liian suuri, olisi pitänyt mennä jo aikaisemminkin.



- kolmen tervepäisen aikuisen lapsen äiti joka on luottanut siihen, että elämä kantaa

Luulin, että aloituksesi on provo, mutta vastauksien perusteella kysymyksesi otetaaan vakavasti.

Jos lapsi itse haluaa ei juuri parempaa seuraa hänelle saa kesäksi kuin omat isovanhemmat, jotka saavat sydämen kyllyydestä hoivata, leikkiä, uida, hemmotella, kertoilla tarinoita, lämmitellä saunaa, kerätä marjoja, tehdä ukin avuksi pieniä remonttihommia jne....

Tällaisia kesäviikoja meillä on lastenlasten kanssa kun vanhemmat ovat vielä töissä ja meillä on runsaasti aikaa kahdelle rakastetulle lapsenlapsellemme.

me asutaan aivan pysyvästi järven rannalla ja tykkään juoda välillä lasin pari viiniä ;) Ap itse osaa arvioida parhaiten isovanhempien kyvyn huolehtia lapsista. Uhkatekijöitä löytää kyllä aina niin paljon kuin jaksaa kaivaa.

antaa lasta isovanhemien mukaan, siis miehen vanhempien omien ei. En oikein tiedä mistä tämä on johtunut, ehkä siitä etten appivanhempiin luota niin paljon. Mutta nyt vuosien saatossa olen huomannut, että appivanhemmat on huolehtii kyllä lasten turvallisuudesta vähän turhankin tarkasti, joten hyvin uskaltaa antaa lapset heille hoitoon :)



Kyllähän lähemmäs 6v jo ymmärtää ettei yksin saa mennä veteen ja tuskin tuon ikäinen ihan pelkkää uteliaisuuttaan kylmään veteen menee pulikoimaan. Eriasia on jos putoaa vaikka laiturilta. Ja kyllähän 5 vuotiasta on paljon helpompi vahtia kun taaperoa joka ei vielä usko eikä ymmärrä varoituksia.

Pane lapselle kumihanskat käteen, niin ei tule ihottumaa!

Ap:n lapsen isovanhemmat tuntuvat olevan ihan tolkullista sakkia. Onhan hän päästänyt lapsen heidän mukaansa muillekin reissuille. Jos toinen isovanhemmista vähän alkoa maistaa kohtuudella, niin ei sekään ole peruste jättää lapsen mökkireissua väliin. Kyse on kuitenkin jo 5-vuotiaasta lapsesta, ei taaperosta. Sellaiselle oikeasti menee perille, että rantaan ei mennä yksin jne.



Sitten tietenkin jos lapsi ei itse halua mennä, niin reissu on sitten varmaan hyvä jättää väliin. Mutta jos lapsi haluaa ja isovanhemmat on luotettavia, niin on se kyllä hätävarjelun liiottelua olla lasta päästämättä reissuun.



Tähänkin ketjuun taas vastaillaan ihan asian vierestä. Kun tässä ei kuitenkaan ole mistään juopoista puolihalvaantuneista isovanhemmista kyse, niin silloin on turha tulla pelottelemaan omilla sekopääisovanhemmilla.

Mäkin olen huolissani kun esikoiseni muuttaa pois kotoa. Olen ollut huolissani kun se on ollut jos millä leirillä, festareilla, automatkoilla, nyt sai itse ajokortin (voi luoja), en kuitenkaan estä sitä ajamasta, sen pitää harjoitella sitä.

Mä olen ollut huolissani kun keskimmäinen on lähtenyt kaverin mummolaan, ajaa pyörällä kouluun ja ne automatkat.

Nuorimman suhteen olen huolissani että se ei tipu ja satuta itseään tai kaadu pahasti. Silti mä en voi estää sitä aina kiipeämästä, sen pitää oppia, sen pitää oppia tulemaan sieltä sohvalta alas jalat edellä. En voi estää sitä kävelemästä sen takia että se kaatuu, sen pitää oppia.

Vois listata vaikka mitä huolia. Mutta niiden kanssa pitää oppia elämään ja antaa lasten elää ja kokea.

Mä päästäisin ja olen päästänytkin lapset isovanhempien matkaan. Ne on turvallisia ja järkeviä ja mä nyt oletan että myös ap:een lasten isovanhemmat on sitä, joten anna lapsen mennä jos se itse haluaa.

Anna sen lapsesi nyt mennä sinne mökille. Mummu ja pappa on saaneet omatkain lapsensa aikuisiski, miksi ei ap:n lasta.

Aivan järjetöntä tämä nykyajan hysterisoiva kasvatus. Lasten tulee saada olla lapsia, kokea, näkeä ja vaikka välillä joutua vaaran paikkoihinkin. Siinä sitä elämää oppii. Ja ei, ap:n lapsi ei ole liian pieni menemään mökille. Pikeminkin liian suuri, olisi pitänyt mennä jo aikaisemminkin.

- kolmen tervepäisen aikuisen lapsen äiti joka on luottanut siihen, että elämä kantaa

saanut meitäkään kasvatettua edes melkein kunnollisiksi aikuisiksi. Saatikka ettei haitannut yhtään vaikka karkailimme pienenä ja toikkaroimme mm. keskellä kaupunkia ja lammen lähellä keskenämme (minä olin ehkä 3, isosisareni 1,5v vanhempi).

Äitiäni on kiinnostanut omat lapsensa hyvin vähän, en voisi antaa omaa lastani hänelle hoitoon. Tuskin vahtisi lainkaan, tissuttelisi illalla lapsesta huolimatta, antaisi juosta ulkona valvomatta työkoneiden keskellä ja jyrkänteen reunalla jnejne..

Ei kaikki ole äidin hysterisointia, osa on myös vanhempiensa (valitettavaa) tuntemista.

Hirveää puolustautumista, että on hysteerinen lähesriippuvainen jos ei anna lapsiaan mummolaan kännäävien isovanhempien luo saarelle.



Jos ap.ta pelottaa jo valmiiksi niin et tietenkään anna. Ei lapsesi kuole siihen, jos ei vielä tänä kesänä pääse nauttimaan siitä herkusta.



Mitä sillä 5v tytöllä olisi edes tekemistä mökkisaarella yksin ilman leikkiseuraa isovanhemmat vain seurana. Ja varsinkin jos isoisä siellä päivät tissuttelisi ..oi anteeksi eurooppalaiseen sivistyneeseen tyyliin maistelisi sihijuomia sydämen terveydeksi.



Hassua edes tulla kysymään tänne tällaisia. Pitäisi kai sinun itse tietää, päästätkö vai et.

tietenkin ITSE, haluaako lähteä yökylään merenrannalle :))

Vaikka epäilen tätä provoksi, niin aika hyvä kuvaamaan sitä, kuinka hukassa vanhemmuus voi joskus olla...

en jaksanut lukea koko ketjua, mutta oliko täällä YHTÄKÄÄN, jossa olisi päätöksen perusteluja haettu siitä, kumpaa lapsi ITSE haluaa