Lue keskustelun säännöt.
En "uskalla" päästää lasta mökille isovanhempien kanssa, olenko ihan nynny?
06.06.2012 |
Meillä on siis yksi lapsi, 5,5 v tyttö. On ihan "tavallinen" siis ei mitenkään erityisen villi tai hankala, joskaan ei mikään superrauhallinenkaan... Isovanhemmat pyysivät viikoksi (toki varmaan lyhyempikin aika onnistuisi) mökille kanssaan. Mökki on n 200 km päässä kotoamme, saaressa, mantereelle venematkaa 4 km.
Epäröin, uskallanko päästää... jos jotain sattuu (onnettomuus tms) saaressa, lääkäriin pääsy kestää jne. Isovanhemmat on kyllä ihan "tolkkuja", mutta kai se on vaan äidin huoli lapsesta niin iso. Huoh. Päästäisitkö itse? Olenko ihan outo? Lapsi on toki yökylässä ollut aiemminkin (mm isonvahemmilla), eikä se sinänsä ole mikään ongelma.
Kommentit (99)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko ihan hulluja? Parhaimmat kesämuistot tulevat juuri noista mummolakeikoista.
Yksi mun kaveri olisi saanut työharjoittelupaikan Ranskasta 25-vuotiaana. Sen sijaan, että se olisi lähtenyt, se jutteli asiasta vanhempiensa kanssa, jotka yhteen ääneen kuuluttivat, että ei kannata lähteä, voi sattua vaikka mitä! Ei se kaveri sitten lähtenyt. Sekään ei varmaan päässyt isovanhempiensa kanssa mökille pienenä. :D
Just näin. Mistä ihmeestä ihmiset hankkii näitä pelkotiloja?? Ne heijastuvat myös lapseen. Ja mitään ei sitten voi tehdä, kun ehkä jotain joskus varmaan saatta tapahtua. Tietenkin annat mennä. Eri asia, jos olisi jotku alkoholisti isovanhemmat.
Toisten isovanhempien kanssa päästäisin, koska ovat vielä tarkempia lasten kanssa kuin me. Tiedän, että vahtisivat ihan haukkana koko ajan kun kerran veden ääressä ollaan.
Toisten isovanhempien luo en päästäisi, ennen kuin lapset osaavat uida, koska ovat aina enemmän tai vähemmän hiprakassa siellä eivätkä todellakaan pidä lapsia silmällä _koko ajan_. Minusta myös jonkun pitäisi olla aina ajokunnossa sen varalta, jos jotain sattuu, koska ollaan kaukana kaikesta avusta. Näin ei ole näiden isovanhempien kohdalla.
Mä olen sen verran tarkka, että minusta lapsia pitää vahtia hyvin koko ajan, jos veden äärellä ollaan. Vanhempien sukupolvien edustajat eivät kaikki tee näin, vaan kuten heidän nuoruudessaan on tehty - eli että lapset menevät siinä sivussa ja kulkevat omilla teillään. Siinä on hyvätkin puolensa huonojen lisäksi, mutta itse en uskalla riskeerata yhtään kun meri on vieressä.
arka aina veden suhteen, joten tuo pitkä venematka olisi varmaan este lähtemiselle. Sinänsä en pelkää rannalla, mutta nimenomaan tuo hankala matka, jos jotakin sattuu.
Tavalliselle rantamökille kyllä päästäisin turvallisten isovanhempien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en jaksanut lukea koko ketjua, mutta oliko täällä YHTÄKÄÄN, jossa olisi päätöksen perusteluja haettu siitä, kumpaa lapsi ITSE haluaa
Varjelen heitä kaikilta todennäköisiltä vaaroilta, olen opettanut lapsia liikkumaan liikenteessä, kieltänyt menemästä yksin rantaan,lapset eivät saa kadulla/puistossa/kaupungilla liikkua niin kauas, että vanhemmat eivät näe heitä jne.
Mutta terveiden, normaalien ja huolehtivien isovanhempien seurassa lomailu ei ole todennäköinen turvallisuusriski lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tiedän, että hän ei koskaan tee mitään typerää. Sen sijaan kuopukseni on taas juuri semmoinen, että silmä kun välttää, niin hän juoksisi salamana salaa veteen!
Kun aikuiset haluaa omaa lomaa niin ei lapsen mielipide paljoa paina.
Ja sitäkään ei haluta miettiä, jaksaako isovanhemmat oikeasti vahtia niitä vekaroita ja kykenevätkö siihen. Vaikka olisivat kymmenen lasta hoitaneet itse, on ikää tullut ja näppituntuma mennyt.
Jokainen isovanhempi, joiden hoidossa on lapsi kuollut, on luullut pystyvänsä vahtimaan.
Ja kyllä. Lasten kuolemille pystyy jotain. On välinpitämättömyyttä väittää, että olisi ne hukkuneet kuitenkin, vaikka olisit itse ollut paikalla pitämässä kädestä kiinni. Lapset kun runsain mitoin repivät itsensä äidin kädestä kiinni ja juoksevat kuin sopulilauma veteen hukkumaan.
Eli voi laittaa jos lapsesta tuntuu siltä ja itsestä. Mutta jos itseä epäröityttää, se on alitajunta, joka siellä varoittelee, että ehkä ei kannatakaan laittaa. Ehkä olet ap huomannut alitajunatisesti, että vanhempasi eivät ehkä kykenekään vahtimaan viikkoa lastasi ja lapsesi on sinulle niin ainutlaatuinen, että et halua ottaa riskiä, että se hukkuu.
Olen seurannut naapurissa tällaista tilannetta, missä olisi ollut hyvä jos olisi mietitty, kykeneekö mummo hoitamaan lapsia. Useamman kuin yhden kerran kävin naapurin lapsenlapsen pelastamasta vaarallisista tilanteista kun mummo ei huomannut ja enää tajunnut vahtia koko aikaa. Sen jälkeen loppui vierailut kun lapsi oli tullut ostoskärrystä kaupan lattialle pää edellä kun mummo oli jäänyt juoruamaan jonkun tuttunsa kanssa.
Ja kyllä, tämä mummo oli hoitanut itse 3 lasta, mutta enää ei huomiokyky riittänyt.
en jaksanut lukea koko ketjua, mutta oliko täällä YHTÄKÄÄN, jossa olisi päätöksen perusteluja haettu siitä, kumpaa lapsi ITSE haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huh huh..... Me asutaan järven rannalla ja mökkeillään saaristossa; en ymmärrä miksei lapsia voisi ko. paikoissa olla myös isovanhempien kanssa.
Olen työskennellyt kätilönä Afrikassa ja Intiassa. Ja olen nähnyt lapsia todella vaikeissa oloissa. Sieltäkin on ponnistettu aikuisuuteen. Nämä suomalaisten äitien hysteeriset ongelmat suorastaan ällöttää. Hankkikaa elämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin 10 prosentilla tutkimukseen osallistuneista nuorista oli helikopterivanhemmat ja oli todennäköisempää tytöillä (13 %) kuin pojilla (5 %). Pääasiassa äidit helikopteroivat lapsiaan.
Ylisuojelevien vanhempien lapset olivat tyypillisesti vähemmän avoimia uusille asioille ja tekemisille. He olivat myös herkempiä, ahdistuneempia ja vaivaantuneempia verrattaessa opiskelijoihin, joilla oli enemmän etäisyyttä vanhempiinsa.
kukaan perään sure, eikä iltasanomissa huudeta. Vauvoja pannaan niin, että suolet repeää ja niitä kuolee ja se ei ole kenellekään ongelma.
Suomalaiste helikopterivanhemmat hössää niiden muutaman kullannupun kanssa, jota suostuvat tekemään, ettei vartalo mene pilalle. Niitä sitten paapotaan ja pidetään pumpulissa. Jos tekisitte useamman lapsen, ei se niin yhden päälle olisi. Uskaltaisitte päästää niitä enemmän vanhemmista irti. Yksi jos kuolisi niin jäisi sitä sinne kotiin ihan tarpeeksi elätettäviä kuitenkin.
Syy tähän paapomiseen on se, että naiset tekevät liian vähän lapsia ja ylisuojelevat niitä kun yrittävät pitää niitä vähiä lapsia hengissä aikuiseksi. Tekisivät niitä enemmän, kuten esim. juuri tuolla Afrikassa, ei se yhden loukkaantuminen tai sairastuminen tai kuoleminen tuntuisi miltään kun kotona olisi ruokittavia suota lisää.
Olen työskennellyt kätilönä Afrikassa ja Intiassa. Ja olen nähnyt lapsia todella vaikeissa oloissa. Sieltäkin on ponnistettu aikuisuuteen. Nämä suomalaisten äitien hysteeriset ongelmat suorastaan ällöttää. Hankkikaa elämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koko ketjua, mutta olen samaa mieltä, että isovanhempien toimintakyvystä on eniten kiinni. Se melkein huvittaa, miten hysteerisesti veteen suhtaudutaan. Ei sillä, etteikö hukkumisia tapahtuisi, mutta ei ne lapset nyt sentään väistämättä juokse veteen mitään ajattelematta, etenkin, kun on jo vähän isommasta lapsesta kyse. Tietysti täytyy erikseen teroittaa mieleen, että rantaan ei mennä yksin ja sitten valvoa, jos on tottumattomasta lapsesta kyse. Noin ajatellen riski on kuitenkin todella pieni ja vaakakupissa on arvokas aika isovanhempien kanssa. Me asumme itse järven rannalla, eikä käytännössä voi kuvitellakaan, että lapsia talutettaisiin käsipuolesta pihalla kouluikäisiksi. Mutta ihmeesti lapset ovat oppineet, että rantaan ei todellakaan mennä yksin jne. Samaten kun meillä sisällä on lämmitettäviä uuneja, niin ei omat lapset ikinä tyrkkää käsiään kuumaa uunia vasten, vieraat yrittävät sitkeästi (eli vaativat valvontaa). Vastaavasti meidän lapsille joku heille tuntematon vaara aiheuttaisi varmaan riskinottoa, eli tottumiskysymys.
Minusta helikopterivanhemmuutta ei ole se, jos ei anna UIMATAIDOTTOMIA pieniä lapsia isovanhemmilleen, jotka eivät ole sellaisia, että valvoisivat lapsia koko ajan VEDEN ÄÄRELLÄ ja mökillä.
Minusta helikopterivanhemmuutta ei myöskään ole se, ettei luota lapsiaan isovanhemmille, jos ALKOHOLI on aina kuvioissa mökillä.
Joku muu (esim. isommat lapset, uimataitoisia, isovanhemmat riittävän tarkkoja jne.) voikin olla helikopterivanhemmuutta eikä liika holhoaminen tai huoli ole tervettä. Kuitenkin, joka kesä hukkuu liian monta lasta ja minusta yksikin on liikaa. Veden äärellä ei voi olla liian varovainen kun on uimataidottomista pienistä lapsista kyse.
isovanhempien kanssa ja ei se aika nyt niin arvokasta ollut. Koti-ikävä oli ja pelottikin olla mummolassa. Ap kertoi, että pappa ruukaa tissutella. Samoin minun pappani. Ei kännännyt, mutta tissutteli.
Eli jos jotain sattuisi, olisi mummo ainoa selvinpäin, joka soutaisi tai ajaisi moottoriveneellä rannalle hakemaan apua.
Mutta minä varmaan olin aaveen mukaan sellainen rasittava nössölapsi. En silti koskaan äidille sanonut, etten olisi halunnut lähteä,koska näin, kuinka paljon äiti halusi minut pois jaloistaan ja halusivat isän kanssa olla kahdestaan. Kiltisti menin, vaikka itkua väänsin iltaisin kun oli koti-ikävä.
Ei ne mummolahoidot aina niin arvokasta aikaa ole, mitä luulette.
Joten kysy lapselta, haluaako mennä. Sille ei voi mitään jos hukkuu siellä. Se oli sitten määrätty etukäteen se homma.
en jaksanut lukea koko ketjua, mutta oliko täällä YHTÄKÄÄN, jossa olisi päätöksen perusteluja haettu siitä, kumpaa lapsi ITSE haluaa
Ei olisi tarvinnut edes lukea koko ketjua, niin olisi löytynyt sellaisia vastauksia.
19
Tuo yhden kommentoijan lasten kuolemilla hysterisointi ei kuulosta ihan terveeltä. Minulle ei äitiys anna mitään maagista voimaa, jolla voin taata, ettei lapsilleni satu mitään. Meillä on huolelliset ja varovaiset isovanhemmat, joiden hoitoon luotan lapseni (samoin kuin päiväkotiin ja kouluunkin heidät jätän).
Jos itsellä ei omien lasten isovanhemmat pidä hyvää huolta lapsista, ei kannata yleistää, että kaikilla olisi niin. Itse esim en ole ikinä nähnyt ketään lasteni isovanhemmista humalassa, he ovat nuorekkaita ja hyväkuntoisia ja lastenlasten kanssa ollessaan lapset saavat jakamattomsn huomion. Meillä lapset saavat siis halutessaan mielellään lähteä isonvanhempien kanssa mökille.
Olen lisäksi huomannut, että omat vanhempani ovat lasteni kanssa mökillä paljon varovaisempia kuin minun ja veljeni suhteen aikoinaan. Ovat sanoneetkin, että kun kyse ei ole omasta lapsesta, toimivat korostetun varovaisesti. Hyvä niin.
mutta jos anoppi, en antaisi lasta. Kuka nyt hulluille anopeille lapsia antaa hoitoon.
Omat vanhemmat on ainoita oikeita isovanhempia.
-palstamamma
sellaiset vanhemmat, että en epäilisi hetkeäkään. Lapsikin olisi mökkeilystä innoissaan. Mutta tämähän riippuu hyvin paljon yksilöistä. Jos epäilys on liian kova, en ehkä lähtisi juttuun mukaan.