Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te äidit nipistätte aikaa omaan "hyvään"?
03.06.2012 |
Etenkin - miten tulla toimeen sen jatkuvan huonon omatunnon kanssa - jos käyttää omaa aikaa johonkin sellaiseen, joka ei välittömästi vaikuta esim. perheen toimeentuloon tai johonkin muuhun, perheen hyvinvoinnin kannalta ratkaisevaan asiaan.
Itselleni ongelmia ei tuota selittää esim. opiskelua (jos siihen ei saa liikaa aikaa menemään) tai kampaajalla käyntiä (käyn harvoin), mutta säännöllinen omaan liikuntaan kulutettu aika on ihan melkein mahdoton minulle yhdistää elämään ilman massiivista huonoa omatuntoa.
Meidän lapset on pieniä, heidän kanssaan ei vielä voi käydä kävelyllä eivätkä he pyöräile. Jonkin verran fillaroimme niin, että miehellä on toinen lapsi pyörän kyydissä ja minulla toinen. En usko, että jaksaisin tai pystyisin molempia kuljettamaan (välttämättä edes niissä peräkärryissä), muutenkin meillä on vähän pyöräteitä ja lapset puree toisiaan niin paljon, että se istuminen voisi olla aika "kivaa".
Mulla on unelmana, että voisin käydä ratsastamassa, punttiksella tai uimassa (tai jotain muuta). Mutta kertakaikkiaan mun omatunto ei salli tuollaista irtiottoa. Taaperoiden perässä juokseminen ei kohota kuntoani, päinvastoin.
Olen kuitenkin ihan rapakunnossa ja niska-hartiasärky jokapäiväinen riesa. Syksyllä menen osa-aikatöihin. Sitten olen lasten kanssa vielä vähemmän... Olen viimeksi tehnyt jotain todellista kunnon ja hyvinvoinnin eteen (lue: hikiliikuntaa ja normaalipaino) joskus 2005, sen jälkeen ollut pikkasen hiljaista. Olen nelikymppinen, eli se kunnon kohotus olisi tosi tärkeää.
Mutta se ikuinen ikuinen morkkis. Vaikka olen kotona nyt, mulla on silti morkkis, että lapsille pitäisi jotain enemmän antaa - ei materiaa, mutta henkistä pääomaa jne.
Kommentit (70)
ihan henk.koht ongelma. Mistähän tommonen ylikorostunut morkkisfiilis normaali elämästä johtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ammattitaitoisen psykoterapeutin luota. Ei ole ihan normaalia, että kokee syyllisyyttä koko ajan.
tavalla sä et kyllä ole aito lapsillesi. Kyllä sinunkin tarvitsee tehdä asioita mistä nautit. Se ei vähennä sinun rakkauttasi lapsiin. Olet vain parempi äiti, kun hoidat myös omaa mielenterveyttäsi. Se on joidenkni niin vaikea tajuta..
sai minut tajuamaan että oikeesti, jos käyn siellä työpaikan kustantamana uimahallissa kerran viikossa olen paljon jaksavampi myös kotona. Itselläni istukka oli kiinnittynyt täysin kohdunsuun eteen joten mitään en saanut tehdä raskausaikana ja kunto pääsi rapistumaan todella pahasti. Nyt kun olen vähemmän lapsen kanssa, yhteinen aikamme on paljon laadukkaampaa, touhuamme yhdessä, olen oikeasti läsnä ja kuuntelen enkä vaa karju lasta pois tieltä kun yritän päänsäryn kanssa siivota ja mies ei tietenkään auta asiaa karjumalla minulle että minun pitäisi rauhottua kun keräilen miehen alushousuja ja sukkia pitkin asuntoa... Hups, alkoi mennä miehen haukkumiseksi taas =p
Ja vielä kun käy jonkun kivan (työ)kaverin kanssa virkistäytymässä niin muistaa mennäkin sinne. Työn alkamista odotellessasi toivo lämmintä kesää että voitte mennä rannalle ja heittäydy oikeasti lasten mukaan leikkimään, pallon heittely/potkimenen 2-3 vuotiaan kanssa on todellista hikiliikuntaa ainakin meillä kun pallo sinkoilee mihin sattuu ja se on sitä laatuaikaa lapsen silmin =)
Mutta ei se mun kuntoa kohota... Miten tähänkin nyt osui oletus, että en tee lasten kanssa yhtään mitään? Kyllä me jopa pallotellaan ja niin edespäin, mutta meidän 2,5v ei vielä ole niin kamalan hyvä lajissa.
Joka ikinen kerta kun jonkun äidin kanssa keskustelen, sieltä tulee, että "en mä vaan kuule ole omaa aikaa saanut x vuoteen ja tätä se on". Tai että "joo siks mulla ei olekaan harrastuksia, kun en halua olla lasten luota pois". Että lapset on vaan hetken pieniä ja kyllä säkin sit saat, kun...
Psykoterapiassa olin 7v ja nyt ei ole rahaa siihen, diagnoosia en ala sitä varten hakea (ja millä ajalla kävisin? - lapsilta sekin olisi pois). Mies tekee töitä 8,5h/pvä, tulee kotiin 17.30-18 ja sen jälkeen ollaan lasten kanssa pari tuntia ja syödään, sitten mies tekee duunia loppuillan. Hän ei myöskään harrasta, koska ei ole aikaa siihen. Itse en jaksaisi lähteä (varsinkaan talvella ja pimeällä) enää klo 20 jälkeen ulos. Kesällä vielä voikin käydä vaikka lenkillä, kun on ihanan valoisaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen aikaa. Viikonloppuisin on hyvin aikaa vaikka molempien vuorotellen käydä vaikka salilla. Minä menen salille viikolla klo 19-21 välillä, ihan hyvin jaksaa kun siihen kroppa tottuu.
Itsekin huomaat, että syyllistät itseäsi massiivisesti. Se ei ole normaalia. Luuletko, että esim. 30 minuutin lenkki illalla on pois lastesi hyvinvoinnista? Höpöhöpö. Olet tehnyt itsestäsi ylitärkeän. Ylös, ulos ja lenkille. Joskus viikonloppuna kaupungille yksin nautiskelemaan, lounaalle tms. Jokainen vastaa itse omasta hyvinvoinnistaan. Tuo syyllisyys ei palvele ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen aikaa. Viikonloppuisin on hyvin aikaa vaikka molempien vuorotellen käydä vaikka salilla. Minä menen salille viikolla klo 19-21 välillä, ihan hyvin jaksaa kun siihen kroppa tottuu.
Lapset on nukkumassa illalla klo 20 jälkeen. Sitä ennen en halua ehdoin tahdoin jättää miestä sen kaaoksen selättämiseen. Hommaa on vaikka muille jakaa (meillä käy myös miehen edellisestä liitosta 3 lasta).
sen aikaa. Viikonloppuisin on hyvin aikaa vaikka molempien vuorotellen käydä vaikka salilla. Minä menen salille viikolla klo 19-21 välillä, ihan hyvin jaksaa kun siihen kroppa tottuu.
Lapset on nukkumassa illalla klo 20 jälkeen. Sitä ennen en halua ehdoin tahdoin jättää miestä sen kaaoksen selättämiseen. Hommaa on vaikka muille jakaa (meillä käy myös miehen edellisestä liitosta 3 lasta).
itse, ilman kaaosta. Meillä on myös miehen ex-liitosta 1 lapsi. Ihan normaalia arkea me eletään vaikka toinen ei ole paikalla koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin huomaat, että syyllistät itseäsi massiivisesti. Se ei ole normaalia. Luuletko, että esim. 30 minuutin lenkki illalla on pois lastesi hyvinvoinnista? Höpöhöpö. Olet tehnyt itsestäsi ylitärkeän. Ylös, ulos ja lenkille. Joskus viikonloppuna kaupungille yksin nautiskelemaan, lounaalle tms. Jokainen vastaa itse omasta hyvinvoinnistaan. Tuo syyllisyys ei palvele ketään.
Mutta haluaisin käydä ratsastamassa, punttiksella tai uimassa - en masentavan maantien laitaa yksin jolkottamassa. Kaupungilla on kiva joskus käydä, mutta ensin meiltä kaupunkiin (45min), sitten yksin hortoilu - no ei se NIIN kivaa ollutkaan ja karmea morkkis siitä, että mies joutuu yksin olemaan lasten kanssa (joita voi olla se 5 sillä hetkellä).
No, vastasit itse omaan kysymykseesi. Et HALUA lähteä. Vai et halua että pärjäävät ilman sua hetken? ;) onhan se mahtavaa olla korvaamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoksua ja riehumista riittää, uhmis pitää siitä huolen.
Itsekin huomaat, että syyllistät itseäsi massiivisesti. Se ei ole normaalia. Luuletko, että esim. 30 minuutin lenkki illalla on pois lastesi hyvinvoinnista? Höpöhöpö. Olet tehnyt itsestäsi ylitärkeän. Ylös, ulos ja lenkille. Joskus viikonloppuna kaupungille yksin nautiskelemaan, lounaalle tms. Jokainen vastaa itse omasta hyvinvoinnistaan. Tuo syyllisyys ei palvele ketään.
Mutta haluaisin käydä ratsastamassa, punttiksella tai uimassa - en masentavan maantien laitaa yksin jolkottamassa. Kaupungilla on kiva joskus käydä, mutta ensin meiltä kaupunkiin (45min), sitten yksin hortoilu - no ei se NIIN kivaa ollutkaan ja karmea morkkis siitä, että mies joutuu yksin olemaan lasten kanssa (joita voi olla se 5 sillä hetkellä).
Harjoituksen puutetta. Omasta ajasta voi oppia nauttimaan ilman syyllisyyttä. Aloita vaikka tuosta puolen tunnin lenkistä, ja etene sitten punttisalille. Kuule, se sun mies pärjää kun laitat pärjäämään. Meilläkin monta pientä lasta ja mies käy kuntosalilla 3x/vko, itse lenkkeilen vähintään joka toinen ilta. Ei mikään ongelma. Ajoitetaan menot fiksusti, esim mies käy työstä tullessa. Itse käyn lasten iltaulkoilun tai pikkukakkosen aikaan, ja liityn sitten lenkin jälkeen perheen seuraan. Sä opetat perheesi siihen, että olet aina ja ikuisesti mukana kaikessa. Niistä tulee uusavuttomia. Kuulostaa, että sulla on se suurin ongelma olla erossa kun heti vedät morkkikset. Usko pois, ei kaikilla ole tuollaista. Itse asiassa en tunne ketään, joka syyllistäis itsensä pienestä kaupunkireissusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, vastasit itse omaan kysymykseesi. Et HALUA lähteä. Vai et halua että pärjäävät ilman sua hetken? ;) onhan se mahtavaa olla korvaamaton.
Mutta en vaan saa tätä ongelmaa ratkaistuksi. Ne ketkä menee miehen kanssa vuorotellen, ei yleensä enää miehestään juuri välitä, joten heille se on oikeastaan helpotuskin, ettei tarvi olla yhdessä laittamassa lapsia nukkumaan ja niin edelleen.
Opintojeni takia olen joka tapauksessa pois kotoa silloin tällöin kokonaisia päiviä.
No, vastasit itse omaan kysymykseesi. Et HALUA lähteä. Vai et halua että pärjäävät ilman sua hetken? ;) onhan se mahtavaa olla korvaamaton.
Mutta en vaan saa tätä ongelmaa ratkaistuksi. Ne ketkä menee miehen kanssa vuorotellen, ei yleensä enää miehestään juuri välitä, joten heille se on oikeastaan helpotuskin, ettei tarvi olla yhdessä laittamassa lapsia nukkumaan ja niin edelleen.
Opintojeni takia olen joka tapauksessa pois kotoa silloin tällöin kokonaisia päiviä.
tekemään mitään yksin? Herranjesta, mä olen aikuinen ihminen ja pystyn tekemään asioita ilman miestäni! Mitä elämästä tulisi jos koko ajan pitäisi tehdä kaikki yhdessä, aivan hemmetin hankalaa, juuri kuvailemasi kaltaista, että mitään ei pystyisi koskaan tekemään, kun kummankin pitää olla yhtä aikaa laittamassa lapsia nukkumaan.
:D repesin. Ainakin meillä se menee niin, että KOSKA välitän miehestäni niin haluan suoda hänelle omat vapaat hetkensä (salitreenit, illanvietot). Ja sama pätee sitten muhunkin päin. Kun tarvin omaa aikaa, mies sallii sen minulle. Ja jaksaa kyllä aikuisena miehenä laittaa pari muksua nukkumaan. Lapsillahan on ihan pätevä isäkin.
Poikkeukseksi (ja itsekkääksi), kun kuitenkin opiskelen (muut ei, kun se on lapsilta pois), aion mennä töihin takaisin (muut jää kotiin vaikka ilman kotihoidontukea, ei raaski laittaa hoitoon), haluaisin kovasti harrastaa (muut ei edes halua), ostan joskus vaatteita itsellenikin (muut ei, koska se on lapsilta pois) - ja niin edelleen.
Totta kai hyvä äiti huoletii itsestään, terveydestään, jaksamisestaan. Sinne salille, uimaan tai ratsastamaan lähdetään. Käy vaikka sunnuntaisin päiväuniaikaan ja yhtenä iltana viikossa. Mies myös pari kertaa viikossa. Pian huomaatte, että oma aika tekee teille tosi hyvää!
Poikkeukseksi (ja itsekkääksi), kun kuitenkin opiskelen (muut ei, kun se on lapsilta pois), aion mennä töihin takaisin (muut jää kotiin vaikka ilman kotihoidontukea, ei raaski laittaa hoitoon), haluaisin kovasti harrastaa (muut ei edes halua), ostan joskus vaatteita itsellenikin (muut ei, koska se on lapsilta pois) - ja niin edelleen.
käyvät töissä ja pari viikkoa sitten äitiporukka otti ja lähti kolmeksi vuorokaudeksi Barcelonaan ja miehet hoiti lapste ja kodin sillä välin.
Alue: Aihe vapaa
Ei mulla ole tarvetta uhrata omaa hyvinvointia ja terveyttä lasteni vuoksi päin vastoin, lapsillekin on parempi että äiti on hyväntuulinen ja hyvässä kunnossa.