Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te äidit nipistätte aikaa omaan "hyvään"?
03.06.2012 |
Etenkin - miten tulla toimeen sen jatkuvan huonon omatunnon kanssa - jos käyttää omaa aikaa johonkin sellaiseen, joka ei välittömästi vaikuta esim. perheen toimeentuloon tai johonkin muuhun, perheen hyvinvoinnin kannalta ratkaisevaan asiaan.
Itselleni ongelmia ei tuota selittää esim. opiskelua (jos siihen ei saa liikaa aikaa menemään) tai kampaajalla käyntiä (käyn harvoin), mutta säännöllinen omaan liikuntaan kulutettu aika on ihan melkein mahdoton minulle yhdistää elämään ilman massiivista huonoa omatuntoa.
Meidän lapset on pieniä, heidän kanssaan ei vielä voi käydä kävelyllä eivätkä he pyöräile. Jonkin verran fillaroimme niin, että miehellä on toinen lapsi pyörän kyydissä ja minulla toinen. En usko, että jaksaisin tai pystyisin molempia kuljettamaan (välttämättä edes niissä peräkärryissä), muutenkin meillä on vähän pyöräteitä ja lapset puree toisiaan niin paljon, että se istuminen voisi olla aika "kivaa".
Mulla on unelmana, että voisin käydä ratsastamassa, punttiksella tai uimassa (tai jotain muuta). Mutta kertakaikkiaan mun omatunto ei salli tuollaista irtiottoa. Taaperoiden perässä juokseminen ei kohota kuntoani, päinvastoin.
Olen kuitenkin ihan rapakunnossa ja niska-hartiasärky jokapäiväinen riesa. Syksyllä menen osa-aikatöihin. Sitten olen lasten kanssa vielä vähemmän... Olen viimeksi tehnyt jotain todellista kunnon ja hyvinvoinnin eteen (lue: hikiliikuntaa ja normaalipaino) joskus 2005, sen jälkeen ollut pikkasen hiljaista. Olen nelikymppinen, eli se kunnon kohotus olisi tosi tärkeää.
Mutta se ikuinen ikuinen morkkis. Vaikka olen kotona nyt, mulla on silti morkkis, että lapsille pitäisi jotain enemmän antaa - ei materiaa, mutta henkistä pääomaa jne.
Kommentit (70)
Poikkeukseksi (ja itsekkääksi), kun kuitenkin opiskelen (muut ei, kun se on lapsilta pois), aion mennä töihin takaisin (muut jää kotiin vaikka ilman kotihoidontukea, ei raaski laittaa hoitoon), haluaisin kovasti harrastaa (muut ei edes halua), ostan joskus vaatteita itsellenikin (muut ei, koska se on lapsilta pois) - ja niin edelleen.
Ja sitten vielä ihmetellään, miten lapsiperheet eroaa ja äidit masentuu. Luepa omat viestisi uudelleen. Miten neuvoisit toista äitiä samassa tilanteessa, jos hän kysyisi sulta neuvoa? Kai sä nyt edes viikonloppuina pääset keskellä päivää pariksi tunniksi jonnekin omaan menoon? Illalla kuitenkin olisit "kaaoksessa" mukana. Onko tää oikeasti logistinen vai psyykkinen ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai hyvä äiti huoletii itsestään, terveydestään, jaksamisestaan. Sinne salille, uimaan tai ratsastamaan lähdetään. Käy vaikka sunnuntaisin päiväuniaikaan ja yhtenä iltana viikossa. Mies myös pari kertaa viikossa. Pian huomaatte, että oma aika tekee teille tosi hyvää!
Poikkeukseksi (ja itsekkääksi), kun kuitenkin opiskelen (muut ei, kun se on lapsilta pois), aion mennä töihin takaisin (muut jää kotiin vaikka ilman kotihoidontukea, ei raaski laittaa hoitoon), haluaisin kovasti harrastaa (muut ei edes halua), ostan joskus vaatteita itsellenikin (muut ei, koska se on lapsilta pois) - ja niin edelleen.
Ja minkälaisia ihmisiä tunnet? En ole ikinä kuullut vastaavasta.
jostain syystä ihan hirvee morkkis,jos otan omaa aikaa.mä en yksinkertaisesti voi,kun yhteistä aikaa iltaisin n.4h(menen itsekin klo 21 nukkuu lasten kaa).jos mä oon siitä 1h pois 3-4krt viikossa niin ei tuu mitään..ehkä jos mies olis kannustava mut eipä oo,se ei pärjää lasten kaa(sil ei hermot pidä)ja mulle kaatuu hirvee taakka kotihommista ja lastenhoidosta ansioduunin takii(ja ei..me ei asuta miehen kaa yhdessä tai siis lasten isän vaik tääl onkin joka ilta,en vois koskaan just tän takii ettei auta tarpeex,no eipä saa kyl seksiäkään kun mä oon ni poikki et meen klo 21 nukkuu ja siitäkös riita aina tulee mut ei se ymmärrä vaik rautalangasta vääntäis)
kovasti mietin harrastusta jota vois 2v ja 6v kanssa alkaa yhdessä tekee,joka kohottais kuntoa.ehdotuksii??
Nyt kun on valoisaa, lähden juoksulenkille klo 20.00 kun lapset menevät nukkumaan 2-3 kertaa viikossa. Salilla kerran arkena työpäivän päälle, ja kerran viikonlopussa. Sinä käytät em. ajan siivoamiseen, minä kuntoiluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikonloppuisin päivällä onnistuisi kyllä.
Jos toista äitiä neuvoisin, en missään nimessä syyllistäisi oman ajan ottamisesta tai menemisistä.
Yksi ongelma on just se, että en tunne ketään äitiä, joka menisi ja tekisi, kaikki muut vaan haluaa olla kotona lasten kanssa, koko ajan. Oli niitä 1 tai 8.
Poikkeukseksi (ja itsekkääksi), kun kuitenkin opiskelen (muut ei, kun se on lapsilta pois), aion mennä töihin takaisin (muut jää kotiin vaikka ilman kotihoidontukea, ei raaski laittaa hoitoon), haluaisin kovasti harrastaa (muut ei edes halua), ostan joskus vaatteita itsellenikin (muut ei, koska se on lapsilta pois) - ja niin edelleen.
Ja minkälaisia ihmisiä tunnet? En ole ikinä kuullut vastaavasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No isommat lapset voi tietty ottaa semmoiselle punttikselle, missä on jotain lapsillekin suunnattua. Jos menee sit vaikka samaan aikaan skidien kanssa.
Viikonloppuisin päivällä onnistuisi kyllä.
Jos toista äitiä neuvoisin, en missään nimessä syyllistäisi oman ajan ottamisesta tai menemisistä.
Yksi ongelma on just se, että en tunne ketään äitiä, joka menisi ja tekisi, kaikki muut vaan haluaa olla kotona lasten kanssa, koko ajan. Oli niitä 1 tai 8.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun pitää miettiä, että jaksatko näin vai tarvitko omaa aikaa, omaa elämää. Mä ainakin olen äidin lisäksi nainen, ystävä ja työntekijä. Tarvin ajoittain ihan omaa aikaa. Työssä olo ei siihen yksin riitä, sielläkin joku vaatii multa jotain koko ajan.
Olin vastaavanlainen marttyyri, kun lapset oli pienempiä. Huomasin että se kuormitti parisuhdetta. Hyvät ystävättäret puhui mulle järkeä, ja tajusin itse että oman vapaa-ajan jälkeen jaksoin olla kotona paremmin läsnä. Tuommoinen symbioosivaihe kuuluu ehkä alle vuoden ikäisen lapsen kanssa kuvioon, mutta kyllä sen ekan vuoden jälkeen pitäis äidinkin saada jotain kivaa omaa.
Käyttekö miehen kanssa kaksin reissuissa?
Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat!
Lapseni on 3kk ja olen jo 1,5 kuukautta käynyt noin kolmena iltana jumpassa (ja muutaman kerran mieheni kanssa kahdestaan ulkona syömässä). Jos lapsella on isä, joka ei ole lapselle vaarallinen, niin on sitä isääkin kohtaan väärin, jos äiti omii lapset vain itselleen. Sen miehen täytyy opetella myös pärjäämään lasten kanssa.
Enemmän teet hallaa lapsillesi, kun marttyroit kotona kuin pitämällä itsestäsi huolen. Todennäköisesti myös työkykysi prakaa jossain vaiheessa, jos et harrasta mitään, ja sitten tulet kyllä ihan helvetin kalliiksi yhteiskunnalle.
En vain ymmärrä kaltaisiasi mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse käyn salilla joka auki 24/7.Aina löytyy vuorokaudessa joku tunti,jolloin voi sinne karata.
niin mietipä sitä kun lapset on tarhassa ja sitä aikaa on todella niukalti iltaisin. Lapset ovat väsyneitä tarhan jälkeen ja ilta pitää mennä jouhevasti ja harvalla on sitä omaa aikaa silloin ellei mies satu olemaan päivätöissä. Minulla mies vuorotöissä ja olen lapsen kanssa iltaisin kahdestaan, mutta minulle on mukavaa työpäivän jälkeen lenkittää koiraa ja se on mun omaa aikaa ennen kuin haen lapsen tarhasta.
Miksi te neiset ette voi hyväksyä tätä ajanjaksoa tilapäisenä?. lapset kasvavat ja kohta ne ei tarvitse teitä ja menevät omia menojaan. Sitten on aikaa itselle ja harrastaa.
Mitä teidän valittajien miehet tekee kotona, kun tulevat töistä tai kun ovat vapaalla?. Olettaisin, että joskus miehillä on vapaata ja silloin naiset voitte harrastaa mitä lystäätte. Älkää passatko niitä miehiä ja antako niiden juosta harrastuksissa. Yhdessä ne asiat pitää hoitaa vaikka välillä tuntuu, että miehet eivät tee mitään kotitöitä ja jos viikolla on vapaata niin silloin lapset tarhaan, jotta miehet saa omaa aikaa.
Onneksi minun mieheni tekee kotitöitä, käy lapsen kanssa kaupassa ja silloin kun on vapaalla viikolla niin saa lapsi olla kotona. Kummallakaan meistä ei ole omaa aikaa ellei joskus lapsi pääse yökylään. Meillä on todella vähän yhteistä aikaa miehen vuorotyön takia ja siksi nautimme niistä hetkistä, kun saamme olla kotona.
Mekin varmaan harrastetaan sitten aikanaan,kun lapsikin on sen ikäinen, että harrastaa jotain, mutta nyt mennään näin ja ollaan onnellisia.
Toki kummallakin on omia rientoja mihin mennään, mutta harvemmin niitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin mietipä sitä kun lapset on tarhassa ja sitä aikaa on todella niukalti iltaisin. Lapset ovat väsyneitä tarhan jälkeen ja ilta pitää mennä jouhevasti ja harvalla on sitä omaa aikaa silloin ellei mies satu olemaan päivätöissä. Minulla mies vuorotöissä ja olen lapsen kanssa iltaisin kahdestaan, mutta minulle on mukavaa työpäivän jälkeen lenkittää koiraa ja se on mun omaa aikaa ennen kuin haen lapsen tarhasta.
Miksi te neiset ette voi hyväksyä tätä ajanjaksoa tilapäisenä?. lapset kasvavat ja kohta ne ei tarvitse teitä ja menevät omia menojaan. Sitten on aikaa itselle ja harrastaa.
Mitä teidän valittajien miehet tekee kotona, kun tulevat töistä tai kun ovat vapaalla?. Olettaisin, että joskus miehillä on vapaata ja silloin naiset voitte harrastaa mitä lystäätte. Älkää passatko niitä miehiä ja antako niiden juosta harrastuksissa. Yhdessä ne asiat pitää hoitaa vaikka välillä tuntuu, että miehet eivät tee mitään kotitöitä ja jos viikolla on vapaata niin silloin lapset tarhaan, jotta miehet saa omaa aikaa.
Onneksi minun mieheni tekee kotitöitä, käy lapsen kanssa kaupassa ja silloin kun on vapaalla viikolla niin saa lapsi olla kotona. Kummallakaan meistä ei ole omaa aikaa ellei joskus lapsi pääse yökylään. Meillä on todella vähän yhteistä aikaa miehen vuorotyön takia ja siksi nautimme niistä hetkistä, kun saamme olla kotona.
Mekin varmaan harrastetaan sitten aikanaan,kun lapsikin on sen ikäinen, että harrastaa jotain, mutta nyt mennään näin ja ollaan onnellisia.Toki kummallakin on omia rientoja mihin mennään, mutta harvemmin niitäkin.
Minusta elämää ei voi laittaa täysin jäihin sen vuoksi, että tehdään lapsia. Juuri tämän sitku-asenteen kanssa monet uupuu. Ja teillä on vasta yksi lapsi, ajattele jos niitä olisi useampi! Pikkulapsiaika kestää kuitenkin vuosia, joten en jäisi odottelemaan sitä omaa aikaa. Ainahan ne lapset meitä tarvii, myös murrosikäisinä. Omaa aikaa voi järjestää ilman, että lapset siitä kärsii. Ei tämä perhe-elo nyt noin mustavalkoista ja kuolemanvakavaa ole! Ja joskus voi tehdä niinkin, että vanhempi ottaa isompia lapsia mukaan menoihinsa, ja toinen jää pienempien kanssa kotiin. Joustoa, joustoa.
Ei meillä ole ketään, kelle lapsia jättää (huom - nuorin on vauva, tosin kohta 1). Miehen vanhemmat asuu liian kaukana ja inhoaa mua (ja lapsenlapsiaan), mun vanhemmat liian vanhoja (melkein 80v).
Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat!
Lapseni on 3kk ja olen jo 1,5 kuukautta käynyt noin kolmena iltana jumpassa (ja muutaman kerran mieheni kanssa kahdestaan ulkona syömässä). Jos lapsella on isä, joka ei ole lapselle vaarallinen, niin on sitä isääkin kohtaan väärin, jos äiti omii lapset vain itselleen. Sen miehen täytyy opetella myös pärjäämään lasten kanssa.
Enemmän teet hallaa lapsillesi, kun marttyroit kotona kuin pitämällä itsestäsi huolen. Todennäköisesti myös työkykysi prakaa jossain vaiheessa, jos et harrasta mitään, ja sitten tulet kyllä ihan helvetin kalliiksi yhteiskunnalle.
En vain ymmärrä kaltaisiasi mitenkään.
Eihän siinä perheen vaiheessa ole just kotitöitäkään, mitä tehdä.
Kävipä yksi kesä esikoisen ollessa pieni niin, että tuli parisuhdekriisi. Kävimme sitten keskustelemassa perheneuvolassa. Oli kiistaa ajankäytöstä, omista ja toisen menoista. Lapsia oli tosiaan kokonaiset YKSI. Tuolloin terapeuttitäti korosti, että kummallekin pitäisi pyrkiä järjestämään työ- ja perheajan lisäksi sitä omaa aikaa ja vielä kahdenkeskistäkin aikaa. Silloin se tuntui mahdottomalle. Nyt kun lapsia on kaksi pientä, naurattaa tuo sen ajan ehdottomuus. Nyt on kummallakin työt, on harrastuksia, on parin kuukauden välein kahdenkeskiset yhden yön reissut. Ja menee paremmin kuin silloin muutaman vuosi takaperin. Ihminen voi oppia. Me opittiin vasta kun syntyi toinen lapsi, että se parisuhde kuolee pystyyn jos ei aleta tosissaan panostamaan näihin asioihin. Ja ennen kuin joku väittää, että meidän lapset on unohdettu niin turha huoli. Ovat osa-aikahoidossa ja haetaan muita aiemmin päiväkodista. Ja yhteistä perheaikaa on joka ikinen pvä.
Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat!
Lapseni on 3kk ja olen jo 1,5 kuukautta käynyt noin kolmena iltana jumpassa (ja muutaman kerran mieheni kanssa kahdestaan ulkona syömässä). Jos lapsella on isä, joka ei ole lapselle vaarallinen, niin on sitä isääkin kohtaan väärin, jos äiti omii lapset vain itselleen. Sen miehen täytyy opetella myös pärjäämään lasten kanssa.
Enemmän teet hallaa lapsillesi, kun marttyroit kotona kuin pitämällä itsestäsi huolen. Todennäköisesti myös työkykysi prakaa jossain vaiheessa, jos et harrasta mitään, ja sitten tulet kyllä ihan helvetin kalliiksi yhteiskunnalle.
En vain ymmärrä kaltaisiasi mitenkään.
Eihän siinä perheen vaiheessa ole just kotitöitäkään, mitä tehdä.
Ja on kavereita, joilla on kaksi lasta, tai useampia. Ihan samalla tavalla ottavat nämäkin useamman lapsen äidit omaa aikaa.
Kai sitä ruokaa pitää laittaa ja pyykkiä pestä, oli lapsia sitten nolla tai kymmenen?
Tämä menee ihan siihen samaan kategoriaan kuin "jokaisesta lapsesta tuli 15 kiloa ylipainoa". Se on niillä lapsilla aina hyvä perustella kaikki, mikä omassa elämässä mättää :)
Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat!
Lapseni on 3kk ja olen jo 1,5 kuukautta käynyt noin kolmena iltana jumpassa (ja muutaman kerran mieheni kanssa kahdestaan ulkona syömässä). Jos lapsella on isä, joka ei ole lapselle vaarallinen, niin on sitä isääkin kohtaan väärin, jos äiti omii lapset vain itselleen. Sen miehen täytyy opetella myös pärjäämään lasten kanssa.
Enemmän teet hallaa lapsillesi, kun marttyroit kotona kuin pitämällä itsestäsi huolen. Todennäköisesti myös työkykysi prakaa jossain vaiheessa, jos et harrasta mitään, ja sitten tulet kyllä ihan helvetin kalliiksi yhteiskunnalle.
En vain ymmärrä kaltaisiasi mitenkään.
Eihän siinä perheen vaiheessa ole just kotitöitäkään, mitä tehdä.
Ja on kavereita, joilla on kaksi lasta, tai useampia. Ihan samalla tavalla ottavat nämäkin useamman lapsen äidit omaa aikaa.
Kai sitä ruokaa pitää laittaa ja pyykkiä pestä, oli lapsia sitten nolla tai kymmenen?
Tämä menee ihan siihen samaan kategoriaan kuin "jokaisesta lapsesta tuli 15 kiloa ylipainoa". Se on niillä lapsilla aina hyvä perustella kaikki, mikä omassa elämässä mättää :)
Mun kokemuksen mukaan ne yhden lapsen vanhemmat on monesti pahempia syyllistyjiä ja kotiin jumittajia kuin ne, joilla on jo useampi lapsi. Ajan kanssa sitä huomaa, ettei se parisuhde ja oma mielenterveys hoidukaan siinä sivussa. Niiden eteen joutuu oikeasti näkemään vaivaa.
Alue: Aihe vapaa
Ja käyn itsekin toisinaan. Hän osaa laittaa lapset yksin nukkumaan ja osaan minäkin - se vaan on ihan veemäistä yksin. Eikä se ole vain lapset, mutta tiskit ja pyykit joka päivä, ruoanlaitot ja muut, minusta se on raskasta jättää vain toiselle. Minusta ne on myös raskaita tehdä yksin.
Mies kyllä pärjää, ei siinä mitään.
Mutta jos duunin jälkeen on aikaa ennen lasten nukkumaanmenoa sellaiset 2-3h ja sitten sen jälkeen ennen omaa nukkumaanmenoa 1-2h, niin on se kiva vaihtaa päivän kuulumiset kaksin, juoda teetä ja vaikka laittaa pyykit kimpassa (meillä pestään 2 koneellista a 7kg melkein joka päivä).