Miten te äidit nipistätte aikaa omaan "hyvään"?

Hienoa, että haluat olla hyvä äiti, mutta vetääkö hyvä äiti itsensä loppuun henkisesti ja fyysisesti?

Mitä jos tekisitte niin, että esim. ke mies harrastaa töiden jälkeen ja to sinä miehen töiden jälkeen. Säännöllisesti. Joka viikko. Se ei nyt tosiaan ole mikään "liikunnallinen elämäntapa" vielä, mutta hurjasti tyhjää parempi.



Meillä on 3,5v ja 5kk lapset. Mieheni harrastaa omia juttujaan pari kertaa viikossa keskimäärin ja käy harrastusreissuilla kerran-pari vuodessa (3-7päivää) ja itse käyn vähintään vähintään kerran viikossa jossain ilman lapsia muutaman tunnin. Olen aivan varma, että meidän perheen kokonaishyvinvointi sillä paranee. Ei pienintäkään huonoa omaatuntoa, lapset viettävät aikaa sukulaisten, kavereiden tai isänsä kanssa. Heillä on tilaisuus tutustua muihin heistä välittäviin ihmisiin.



Onko moni lapsen psyykettä tutkinut koskaan väittänyt, että äidin pitää olla joka hetki paikalla? Olen jonkin verran lukenut kirjoja lapsen kiintymyksestä, kehityksestä yms. ja tähänastinen saldo on, että turvallinen aikuinen pitää aina olla paikalla.



Relaa!!!Haluat varmaan antaa lapsillesi tasapainoisen ja onnellisen elämän mallin? Tee sitten niin!

ei meilläkään lapset kauheasti noteeraa, kun käväisen illalla jumpassa. Mies tulee aika myöhään töistä, ja yleensä lähden siinä samassa, kun mies tulee kotiin. Lapset on iloisia isän näkemisestä. Mies hoitaa sitten iltapalat, ja mä palaankin jo kotiin, kun on iltapesujen aika.



Mua motivoi se hyvä olo, mitä saan liikunnasta. Ja mun lapset ei kyllä siitä kärsi, että käyn 3-4 kertaa viikossa liikkumassa.

Siksi sinusta tuntuu käsittämättömältä jättää lapset, koska kuvittelet, etteivät he pärjää ilman sinua. Totuus on kuitenkin toinen.



Se alussa ehdotettu terapia olisi kyllä paikallaan, sillä kukaan NORMAALI äiti ei koe huonoa omaatuntoa siitä, että on viikossa pari tuntia pois kotoa.

Voi tosiaan tuntua vaikealta lähteä, ja jättää puoliso tekemään itse kotihommat - jos ne tuntuvat itseltä raskailta ja omat voimavarat heikentyneiksi, voi tuntea sympatiaa puolisoa kohtaan eikä halua jättää häntä selviytymään yksin kaikesta.



Voisitko kuitenkin luottaa miehesi selviytymiskykyyn enemmän? Ehkei hän uuvu täysin siitä, että vastaa tunnin tai pari kotitöistä yksin? Ehkä löydätte itsestänne uusia voimia liikunnan myötä?



Tiedän tuon tunteen, että lapsia on vaikea jättää ja lähteä omiin harrastuksiin. Siihen kuitenkin tottuu, kun sitä tekee muutaman kerran! Silloin näkee, että lapset ja mies eivät kärsikään ja elämä jatkuu entisellään, vaikka perheen aikuisilla olisikin omaa, yksityistä aikaa. Ei kaiken tekemisen tarvitse olla koko perheen edun mukaista (vaikka toki liikunta ja omat harrastukset myös hyödyttävät muita).



Et hylkää lapsiasi ja rasita kohtuuttomasti miestäsi, vaikka kävisitkin pari kertaa viikossa omilla teilläsi. Sen lisäksi on vielä 5-päivää, jolloin olet täysillä heidän elämässään koko ajan :)



KUn omat voimat on vähissä ja kodin ja lasten hoito tuntuu rasittavavalta, on tosiaan vaikea saada aikaiseksi lähteä harrastamaan, väsyneenä myös syyllistyy helpommin ja on vaikea suhteuttaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.



Voimia sinulle ja rohkeutta omiin liikuntaharrastuksiin!

mutta AP, sitten jatkat kuten tähänkin asti kun mikään vaihtoehto ei ole mahdollinen. Tsemppiä valitsemallesi tielle.

aikaa vietän saunassa. Mies ja lapset lähtevät ennen mua. Luen kirjaa, kun on vapaa hetki. Katson tallennetuista jonkun tv-sarjan jakson. Tietävät etten silloin ole käytettävissä. Pyörähdän kaupassa ilman lapsia. Mies mahdollistaa nämä reissut.

Siksi sinusta tuntuu käsittämättömältä jättää lapset, koska kuvittelet, etteivät he pärjää ilman sinua. Totuus on kuitenkin toinen. Se alussa ehdotettu terapia olisi kyllä paikallaan, sillä kukaan NORMAALI äiti ei koe huonoa omaatuntoa siitä, että on viikossa pari tuntia pois kotoa.

vaan ap EI HALUA / VIITSI harrastaa liikuntaa ja kääntää asian näin ...

(been there, done that :D)

Kahden vanhemman perheessä ei todellakaan ole mikään ongelma käydä pari kertaa viikossa jumpassa / lenkillä. JOS haluaa mennä. Asia on tietty eri, jos on kahden vanhemman perhe, mutta toinen vanhempi reissutöissä, sanottakoon nyt tämäkin vielä.

Jos ei halua, se on ihan eri asia, mutta sen voi sanoa reilusti, eikä kääntää "lapsien syyksi".

Meillä on aina likaista ja kamala kaaos. Joka päivä pyykkiä, joka päivä vaippoja, joka päivä tiskejä. Niitä saa pyörittää ja pyörittää. Tottakai se on henkinenkin juttu - ja jatkuvasta siivoamisesta huolimatta meillä on hiton likaista.



Meidän iltamme menee näin: Lapset heräävät klo 15. Syödään välipalaa. Mennään ulos klo 16.30 viimeistään. Mies tulee kotiin 17.30-18. Mennään sisälle. Laitan ruokaa, syödään klo 19 viimeistään. Katsotaan töllöä, leikitään, lapset pesulle. Mies ripustaa pyykit ja täyttää tiskikoneen (laittaa käyntiin).



Viedään lapset huoneeseen, pestään hampaat, luetaan satu ja sänkyyn. Klo on 20.30. Parhaassa tapauksessa lapset nukahtaa heti, mutta uhmis saattaa alkaa riehua (viime aikoina usein) ja riehumista kestää klo 22 saakka. Se käy hermoille.



Kun lapset on huoneessaan, viikataan pyykit ja siivotaan keittiötä/olkkaria vielä, lasten leluja joka paikassa. Sitten mies tekee duuniasioita vielä klo 22-23 saakka. Itse luen tenttiin tai teen muita opiskelujuttuja, kirjoitan esseetä tms.



Välillä meillä on arki-iltoina miehen 3 lasta edellisestä liitosta. He tulevat meille syömään. Ja tapaamaan isäänsä. Se tietyllä tavalla vie aikaa, mutta tärkeäähän se on, että käyvät.



Kun lapset menee hoitoon, mies vie heidät sinne klo 8.30 ja minä haen klo 15.30-16. Mahdollisesti joihinkin aamuihin saisin mahtumaan jonkinlaista liikuntaa. Parastahan olisi, jos työmatkaankin sitä voisi sisältyä, mutta valitettavasti mun pitää mennä töihin autolla.



Aikoinaan kävin ratsastamassa joka päivä, silloin olisi ollut vaikea kuvitella joskus olevansa vain kotona, näin vähällä liikunnalla.



Mä en kuvittele olevani varsinaisesti korvaamaton, mutta koen vain velvollisuudekseni paikalla olon mahdollisimman paljon.

mutta pyykkimäärän (2 x 7 kg) se on 10 henkee vai pesetkö kaikki pitämänne vaatteet, pyyhkeet ja lakanat päivittäin?

Miksi sä et tee pyykkihuoltoa päivällä? Järjestä kaaosta? Valmista ruokaa niin, että se olisi aikaisemmin valmis (heti kun mies tulee), saisitte tunnilla aikaistettua iltoja, pyykkihuolto ja siivoaminen jäis pois ja teille aikaa muuhuh?



Mun mielestä teillä on arjen hallinnan ongelma.