Mies lopun uupunut olemaan ainoa, joka tuo rahaa perheeseen..

Töihin vaan! Ymmärrän mainiosti miestäsi. Tämä vaihe kotihoidontuella on sellaista kitkutusta, että oksat pois. Lisäksi on vaarana, että syrjäydyt työelämästä ja homma jatkuu ikuisesti.



Sen verran puolustelen näitä miehiä, jotka "joutui kaksi päivää olemaan lasten kanssa ja oli poikki", että täytyy muistaa, että miehille se tulee ihan puskan takaa. Se kotona oleva on tottunut siihen ja saanut rutiinin. Kylmiltään se tietysti on raskaampaa kuin tottuneelle! Itse olen kahden lapsen kanssa kotona ja ei tää nyt NIIN raskasta ole. Onhan tässä puuduttavat puolensa, mutta on se työkin raskasta ja raskasta on taloudellisesti tää kitkutus. Sekin syö.

On tehty kolme lasta, molemmilla vuorotyö eikä mitään tukiverkkoa, mummoja tms. Ettekö te silloin lapsia tehdessä ajatelleet, miten arki hoidetaan sitten aikanaan kun molemmat töissä?



Vai onko niin, että sinä ajattelit, että miehelle kyllä sopii että sinä olet kotona kun se on kaikkein helpointa niin?



Minä ymmärrän, että tuossa tilanteessa tuntuu helpoimmalta jäädä vain kotiin. Mutta ymmärrän erittäin hyvin myös miestäsi, jos kaikki taloudellinen vastuu on kokonaan hänellä, velkoineen päivineen. Ei näin voi jatkua, johan sen huomaa miehen voinnista.



Nyt alat miettiä vaihtoehtoja työllistymiselle ja rahan hankinnalle. Niitä on muitakin kuin paluu omaan vuorotyöhön.



Millä alalla olet?



Jos esim. lähihoitaja, onko mahdollista hakeutua kouluavustajaksi tai päiväkotiin, jossa olisi päivätyö ja koulussa ainakin lyhyet päivät, yleensä avustajat tekevät n. 30h/vko.



Voitko alkaa tehdä jotain kotimyyntiä? Tupperware tms.? Ei mikään rahasampo, mutta tuloa kuitenkin ja osoittaisi miehelle että yrität jotakin. Minäkin toimin tällaisena myyjänä kun olin kotihoidontuella, sai siitä vähän lisärahaa.



Nyt mietit ihan oikeasti, miten järjestät tulevaisuutenne. Alanvaihto, jos ei molempien vuorotyö ole mahdollista. Toimi, ennen kuin mies uupuu lopullisesti.

On tehty kolme lasta, molemmilla vuorotyö eikä mitään tukiverkkoa, mummoja tms. Ettekö te silloin lapsia tehdessä ajatelleet, miten arki hoidetaan sitten aikanaan kun molemmat töissä? Vai onko niin, että sinä ajattelit, että miehelle kyllä sopii että sinä olet kotona kun se on kaikkein helpointa niin? Minä ymmärrän, että tuossa tilanteessa tuntuu helpoimmalta jäädä vain kotiin. Mutta ymmärrän erittäin hyvin myös miestäsi, jos kaikki taloudellinen vastuu on kokonaan hänellä, velkoineen päivineen. Ei näin voi jatkua, johan sen huomaa miehen voinnista. Nyt alat miettiä vaihtoehtoja työllistymiselle ja rahan hankinnalle. Niitä on muitakin kuin paluu omaan vuorotyöhön. Millä alalla olet? Jos esim. lähihoitaja, onko mahdollista hakeutua kouluavustajaksi tai päiväkotiin, jossa olisi päivätyö ja koulussa ainakin lyhyet päivät, yleensä avustajat tekevät n. 30h/vko. Voitko alkaa tehdä jotain kotimyyntiä? Tupperware tms.? Ei mikään rahasampo, mutta tuloa kuitenkin ja osoittaisi miehelle että yrität jotakin. Minäkin toimin tällaisena myyjänä kun olin kotihoidontuella, sai siitä vähän lisärahaa. Nyt mietit ihan oikeasti, miten järjestät tulevaisuutenne. Alanvaihto, jos ei molempien vuorotyö ole mahdollista. Toimi, ennen kuin mies uupuu lopullisesti.

Tässä puhuttiin asiaa.

Mua on aina kanssa ihmetyttänyt nämä "Ei meillä ole mitään tukiverkkoa, sukulaiset satojen kilometrien päässä eikä ystäviä..."

Ap:lla on ollut tässä monta vuotta aikaa luoda suhteita muihin perheisiin. Sitten voisi aina silloin tällöin vuoroin saada apua ja vuoroin antaa. Vai asutteko tekin jossain jumalan selän takana, jonne ei kulje julkisetkaan jne. niinkuin nämä selittelijät aina kuuluu...

On muuten muitakin vaihtoehtoja kuin pk. On mahdollista palkata hoitaja kotiin.

tuossa ole ongelmana ap:n työhön meno vaan miehen oireilu/alkoholinkäyttö. Kyllä jokainen normaali mies yleensä jaksaa töissä olla varsinkin kun ei tarvitse laittaa tikkua ristiin kodin tai lasten hyväksi. Poikamiehet sentään käyvät työssä ja hoitavat sen lisäksi oman vaatehuoltonsa ja kodin siistinä pitämisen.

No eiköhän siinä pidä lähinnä miettiä MIKSI se Jesse juo eli mistä se oireilu johtuu.

Kyllä mun mielestä taloudellinen ahdinko voi hyvinkin painaa mieltä niin, että masentuu. Liian iso vastuu kaadettu yhdelle ihmiselle.

Siis Jeppe vai mikä se oli :D

on se, että alat perhepäivähoitajaksi. Saat ottaa kaksi hoitolasta, kun kaksi on kotona. Olet samalla kotona ottamassa koululaista vastaan.



Näin muutama kaverini on tehnyt, kun eivät ole halunneet palata vuorotyöhön. Aikovat jatkaa näin, kun kaikki lapset saatu koulutiellä alkuun ja miettivät sitten mitä tekevät isona.



t. 60

Kaunis, hoikka, trendikäs, missityyppinen vaimoni oli kotiäitinä 19 vuotta. Kun minä työssäkäyvänä tein esim kaikki ruoat, talkkarinhommat, ym. ym. tuli mitta täyteen. Tapansa on aina ollut että erilaisia hommia tapetoinnista pihahommiin aloitetaan yhdessä. Sityen rouva jättäytyy pomon osaan ja saan yksin tai lasten kanssa tehdä kaikki hommat.



Varsin ilkeästi sanoin vaimolle että olisi syytä hankkia töitä. On nyt töissä.



Todella nautin tilanteesta ettei kaikki ole minun varassani. Aikoinaan olisi pitänyt hankkia eukoksi joku maatalon tyttö joka olisi tottunut tekemäån kaikkea. Tuo rouva on varakkaan perheen iltatähti, jonka eteen on aina tehty kaikki. Mitään käytännön taitoja ei löydy.

Työkseni ohjaan pitkäaikaistyöttömiä (nyt olen lomalla). Aika tavallinen tarina on se, että nainen on hankkinut lapset nuorena ja jäänyt kotiäidiksi. Vuodet ovat vierineet, ammattitaito (jos koulutus on hankittu) rapistunut, työelämävalmiudet heikot. Kukaan ei ota töihin henkilöä, jonka koulutuksesta vuosia tai koulutusta ei ole ollenkaan.

Olet katsellut niitä pitkäaikaistyöttömiä niin paljon, että kuvittelet jo, että jokaisen tavallisen tallaajan elämä on sellaista. Vaan kun ei ole.

Suurin osa kotiäideistä ei ole mitään tulevia pitkäaikaistyöttömiä. Vaan kun lapset ovat kasvaneet sopivan ikäisiksi ja äiti päättää palata työelämään, niin hän palaa.

Useimmilla naisten aloilla muutaman vuoden (itselläni 8 vuotta) kotona olo ei romuta ammattitaitoa yhtään mihinkään. Aina toki on sellaisiakin aloja, mutta jokainen osaa sen omalla kohdallaan miettiä. En kuitenkaan alkaisi lietsomaan sellaista hysteriaa, että jos olet jonkun vuoden lasten kanssa kotona, niin kukaan ei enää ota takaisin työelämään.

"Miten ne säännölliset tulot helpottavat elämää ja lisäävät hyvinvointia, jos käytettävän rahan määrä ei lisäänny, mutta kiire lisääntyy."

että elämää pystyy suunnittelemaan vähän pidemmälle (lomat, asuntolaina ja muut suuremmat hankinnat) Ilman rahaa on vähän hankala elää...

Toki olisikin hankala elää ilman rahaa. Mutta nythän siitä ei ole kyse.

Siis mitä?!? Miksi äidin pitäisi maksaa hoitomaksut?!?

Riittääkö palkkasi hoitomaksuihin[...]?

Mutta kerropa sinä puolestasi, että mitä järkeä on mennä töihin, jos koko palkka kuluu hoitomaksuihin ja työmatkakuluihin. Tuloksena on, että rahaa ei jää yhtään enempää käyttöön, mutta sen sijaan arjesta tulee tosi paljon kiireisempää.

kuinka lyhytnäköistä ajattelusi on?

Tässä ketjussahan aiheena ei ollut ap:n urasuunnittelu vaan miehen paineet perheen ainoana elättäjänä.

"rahaa ei jää yhtään enempää käyttöön, mutta sen sijaan arjesta tulee tosi paljon kiireisempää. Mitä järkeä on mennä töihin, jos koko palkka kuluu hoitomaksuihin ja työmatkakuluihin?"

Tämähän oli kysymys. Lyhytnäköistä on ajatella tilannetta pelkästään nyt.

1. Töihin ei niin vain mennä, vaan työnhaku voi kestää kauankin.

2. Mitä pitempään on koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolella, sitä vaikeampaa on päästä sinne takaisin.

3. Aloituspalkka nyt voi tuntua pieneltä, mutta ylityöt, lisäkoulutus, ikälisät jne. nostavat palkkaa. Viiden vuoden päästä se on jo suurempi.

4. Säännölliset tulot helpottavat elämää ja lisäävät perheen hyvinvointia.

5. Kovapalkkaiseen työhön ylenee/pääsee/voi hakea, kun on ensin kerännyt sitä työkokemusta muutaman vuoden.

6. Hoitomaksuja maksetaan vain pari vuotta.

7. Työn ja hoitopaikan avulla perhe saa uusia sosiaalisia suhteita vanhojen lisäksi/tilalle.

Tietysti jos työ on kaukana, lasten hoitopäivät olisivat yli 10 tuntia, työmatkoihin menee kohtuuttomasti rahaa, hoitomaksujen ja työmatkakulujen jälkeen rahaa ei jäisi todellakaan yhtään ja työkokemus on väärältä alalta eikä hyödytä urakehitystä, on ehkä syytä harkita asiaa pidempään. En vain oikein usko, että näin todella olisi. Olen itse ollut pienipalkkaisessa työssä ja ajanut 130 km päivittäin ja hoitomaksujen ja kulujen jälkeen rahaa jäi silti enemmän kuin kotona olemisella.

jos jompikumpi jää kotiin pitkäksi aikaa. Varsikin jos on rahasta tiukkaa, silloin pitää olla yhteinen näkemys esim. siitä että lasten on kuitenkin parempi olla kotona vaikka taloudellisesti tekisikin tiukkaa. Niin että puhalletaan kuitenkin samaan hiileen.



Itse en sietäisi tilannetta, että mies joutuisi yksin elättämään perheen, varsinkin jos hän kokisi sen raskaaksi. Erityisen inhottavaa olisi anoa käyttörahaa mieheltä. Haluan ehdottomasti että minulla on omaa, itse tienaamaani rahaa käytössäni.

että sinä voit tehdä omaa kolmivuorotyötäsi. Ilmeisesti sinä pidät työstäsi? koska haet edelleen oman alasi työtä.

Miksi miehesi ei ole etsinyt uutta työpaikkaa? jos käy työssään vain koska pakko. Miehen täytyy etsiä itselleen päivätyö, koska tiesi jo sinun kanssasi lapsia tehdessään, että työsi on vuorotyötä. Miehesi ilmiselvästi kärsii työssään ja on jo alkoholisoitumassa masennuksen lisäksi. Käyttää myös henkistä väkivaltaa sinua kohtaan uhkailemalla avioerolla.

Mieti tarkkaan haluatko olla huonosti käyttäytyvän ja huonosti voivan miehesi kanssa vielä? Minkälaisen elämän haluat lapsillesi? Väkivaltaisen, alkohoisoituneen mielenterveysongelmaisen miehen kanssa.

Tässä ei ole ongelma sinun kotiäitiys tai kolmivuorotyö vaan yksin miehesi.

Mieti, mieti ja mieti

On tehty kolme lasta, molemmilla vuorotyö eikä mitään tukiverkkoa, mummoja tms. Ettekö te silloin lapsia tehdessä ajatelleet, miten arki hoidetaan sitten aikanaan kun molemmat töissä?.

Tässä puhuttiin asiaa.

Mua on aina kanssa ihmetyttänyt nämä "Ei meillä ole mitään tukiverkkoa, sukulaiset satojen kilometrien päässä eikä ystäviä..."

Ap:lla on ollut tässä monta vuotta aikaa luoda suhteita muihin perheisiin. Sitten voisi aina silloin tällöin vuoroin saada apua ja vuoroin antaa. Vai asutteko tekin jossain jumalan selän takana, jonne ei kulje julkisetkaan jne. niinkuin nämä selittelijät aina kuuluu...

On muuten muitakin vaihtoehtoja kuin pk. On mahdollista palkata hoitaja kotiin.

mutta heillä omat elämänsä, pienet lapset, työt..en todellakaan ala ehdottamaan ettö ottakaa lapsemme hoitoon koulun iltapvkerhon jälkeen klo 16-21.30..ja jumalauta se ei ole ruikuttamista, jos tukiverkkoa ei ole, omat vanhemmat mulla kuolleet. että näin..anteeksi kiihtyminen, on tää raskasta koko meidän perheelle, kun yrittää parhaansa keksiä sen toimivan ratkaisun..ja sitten, oli tarkoitus että mies pääsee toisiin töihin, kun lapset kasvaa, mutta näin ei sit käynytkään. eli tässä ollaan tällähetkellä. asiat ei oo niin mustavalkoisia. ap

Mies joutuu nyt sitten tekemään kahta työtä ja silti on rahallisesti tiukkaa. Nyt hän on sitten sitä mieltä, että mun pitäiskin katsella töitä, hän ei jaksa tehdä kahta työtä.

Kyllä yhden ihmisen yhden työn palkallakin pärjää, jos asettaa menot tulojen mukaan. Sillä kyllähän rahaa saa kulumaan, vaikka mies tekisi kahdeksaa työtä, niin ei riitä. Mutta kun päättää pärjätä vähemmällä, niin miehen yksi työkin riittää ja kaikki ovat onnellisempia.

ja soitin kolmeen työpaikkaan! yksi oman alan töitä, ois 2- vuorotyötä. kaksi muuta on ihan muuta hommaa 8 ei oman alan), palkka pienempi, mutta vähemmän työtunteja. ainakin kahteen laitan hakemuksen. ap



ps. jos tuon vuorotyön otan, voisi mies jäädä vaikka heinäkuusta eteenpäin kk lomalle, jos suostuu. sitten lapsetkin voisi olla kotona päivähoidosta heinäkuun. miltä kuuloistaa? tietty miehen kanssa pitää tästä vielä puhua. ja alkoholin tissuttelu pitää loppua, tosin sanoi ettö se loppuu kun tilanteemme kohentuu, ja ei kuulemma juo kun aloitan työt; voiko näin olla? sanoi aikaisemmin et ymmärtää että hänellä sit enmmän vastuuta lapsista kuin ennen. haluun uskoa tähän.

Miksi usein ehdotetaan pph:n hommia?Kyseiseen työhön lasten kanssa pitäisi olla oikeaa kutsumusta eikä vain rahan tarve. Moni ei myöskään halua kotiinsa vierasta lapsilaumaa paikkoja kuluttamaan. Ehkä ap asuu kerrostalossa?

Mutta ap lienee jossain määrin lapsirakas, kun on kolme omaakin. Ja lisäksi hoitoalan ammattilainen. Joten on aivan perusteltua tuo pph-suositus. Etenkin kun se istuu ap:n elämäntilanteeseen ja toiveisiin kuin nenä päähän.

viina vie..

Meillä taas tilanne sellainen, että olin menestyvä yrittäjä, mies töissä ja lapset koulussa / hoidossa. Mies inhoaa kotitöitä yli kaiken, kun tulin illalla kotiin, oli pyykit pesemättä, pöytä siivoamatta, tiskit koneessa...vaikka kuinka puhuin miehelle, että hänen täytyy tehdä nämä työt, koska minä olen iltaan asti töissä. Minä siis menin myöhemmin töihin, nousin kuitenkin aamulla ekana ylös, tein aamupalat, laitoin lapset kouluun, vein hoitoon, siivosin keittiön, laitoin illaksi ruuan valmiiksi, saatoin imuroida, käydä kaupassa yms. Eli kotityöt olisi tehty puoliksi. Työni oli rankempaa kuin miehen, ei lomia juuri ollut, tulot pienemmät kuin miehellä.



Mies alkoi vaatia, että jään kotiin, ettei hänen tarvitse tehdä kotitöitä, lupasi elättää koko sakin. Vuoden pistin hanttiin, mutta lopulta annoin periksi, myin yritykseni ja jäin kotiin. Aluksi meni oikein hyvin, tein ja teen edelleen kaikki kotityöt, myös paljon ns. miesten töitä. Mies joutuu nyt sitten tekemään kahta työtä ja silti on rahallisesti tiukkaa. Nyt hän on sitten sitä mieltä, että mun pitäiskin katsella töitä, hän ei jaksa tehdä kahta työtä. Hän on ihan väsynyt, enkä ihmettele. Tuntuu vaan että mua tässä nyt pompotellaan ja mun täytyy aina olla valmis muutoksiin. Olen ollut nyt muutaman vuoden kotona, ei mua kukaan kovin helposti ota töihin, eikä täällä pikkukaupungissa edes ole juuri mitään työpaikkoja. Yhtään paikkaa ei ole ollut koko keväänä auki, mutta olen kysellyt kaupoista jne. Ei misssään mitään. Yrittäjyyttä taas mietin, mutta mies on sitä mieltä, että se olis meidän perheelle liian rankkaa. Jos jotain pientäkään keksis...jonka vois hoitaa kotitöiden ohella.

että miehen ongelmat katoaisi siihen, jos ap menee töihin. Toki ap voi mennä, jos asia järjestyy. Ja sitten toivoa parasta.



Mutta ei miehen työ muutu sillä mukavaksi, että ap menee töihin. Ja väheneekö ylityöt sillä, että ap menee töihin. Vai onko ne ylityöt työnantajan puskemia, eikä niistä käytännössä oikein voi kieltäytyäkään. Jolloin kaiken tämänhetkisen päälle miehelle tulee vielä ne uudet kodin ja perheen hoitovelvollisuudet, joita tuosta väistämättä seuraa.



Minä arvelen, että parempi hoito miehen vaivaan olisi, että mies itse vaihtaisi työpaikkaa. Moni muukin on sanonut, että siitä saa uutta boostia. Ja minäkin uskon, että työ alkaisi maistumaan paremmalta, kun olisi uudet työkuviot.