Mies lopun uupunut olemaan ainoa, joka tuo rahaa perheeseen..

Kyllä minäkin ymmärrän miestäsi. Olen itse ollut välillä parisuhteessa se ainoa ansiotyössä oleva, ja kyllä ärsytti ihan suunnattomasti miehen "loisiminen". Mars töihin siitä!

niin sitä ei voi kutsua loisimiseksi....Kodinhoito ja lapsille läsnäoleminen...on asioita, joita minä olisin valmis maksamaan miehenä...jos olisi varaa..

Minua itseäni stressaisi kamalasti, että perheemme toimeentulo olisi ainoastaan minun harteillani. Siinä vaiheessa kun lapset ovat jo 'isompia' niin kyllä perheen elannosta huolehtiminen kuuluu molemmille vanhemmille. En toki tiedä teidän lastenne ikiä, tässä vain minun mielipiteeni.



Itse työn ja pienen lapsen hoitamisen yhdistäneenä sanon, että kotona lasten hoitaminen todellakin on 'lorvailua'. Nyt toisen lapsen äitiysloman aikana tunnen todellakin olevani jatkuvalla lomalla :) Ja lapseni ei todellakaan ole mitää helppoja, esikoisella erittäin voimakas uhma menossa ja vauvalla tuo 'mukava' vatsakipu-vaihe. Silti en missään nimessä väheksy niitä perheitä jotka kokevat lastenhoitamisen kotona olevan parhain vaihtoehto, tottakai se on, mutta työtä se ei kyllä ole.

Töihinkin vaati, että lähden pian ja äitinsä hoitaa meidän lastamme. Piti itse isyyslomat, isäkuukauden ja muutaman kuukauden hoitovapaata.



Suostuin, koska hänellä oli niin voimakas mielipide asiasta ja pidin myös hyvänä sitä, että isä on mukana arjessa. Ei nimittäin ollut äitiysloman aikana vaan teki aina töitä ja pakeni hormonihirviövaimoa ja koliikkia itkevää lasta. Kun lapsi oli sitten sen vuoden, niin ihmetteli kovasti, miksi olin ollut niin lujilla, kun lapsi on aurinkoinen ja helppo kuin mikäkin...



Toisen lapsen kanssa annoin heti mahdollisuudet jäädä kotiin puoliksi hoitovapaan, ehtona vain, että lapsen ei tarvitse mennä hoitoon niin aikaisin kuin esikoinen. Ei sitten kuitenkaan jäänyt kuin isäkuukauden, mutta kodinhoito jäi täysin minulle.



Uskon, että on miehiä, jotka kokevat, että nykyisenkaltainen vanhempainvapaa sortaa miehiä. Äiti on nostettu ykkösvanhemmaksi, miehen pitää raataa töissä eikä vaihtoehtoa ole.



Ap, mene sinä töihin ja anna miehesi "levätä" kotona. Reilua, eikö?

mutta tällä palstalla huomaan usein puolustavani miehiä...

Eikä tilanne tietenkään ole "sun vika". Mutta mitä itse ajattelet, joko lapsenne olisivat valmiita hoitoon ja sinä palkkatöihin? Sivumennen sanoen, lapsilisät ja kotihoidon tuki yms. ovat myös rahaa perheeseen.

Siis WTF? Ettäkö ap:n pitää ihan nyt miettiä että olisiko hän valmis palkkatöihin? Jos ap tulee siihen lopputulokseen että ei ole valmis palkkatyöhön niin mies saa sitten vain tyytyä tähän? Kaikki eivät toki saa töitä vaikka hakevat, mutta jos ei edes viitsi yrittää vaan olettaa että mies elättää niin on tuo aika kummaa ja kuulostaa varsin epäreilulta.

Lasten kannalta pitää toki miettiä asiaa jos ovat niin pieniä että hoitoon laittaminen epäilyttää, mutta jos eivät ole niin...

En ole mikään kiihkoilija tässä asiassa, olen itsekin ollut miehen "elättinä" kun opiskelin. Päätimme silloin yhdessä että en mene töihin koska silloin olisin ollut kotona todella vähän ja koira ja kotihommat olisivat jääneet miehen vastuulle. Miehellä vielä aika aikaa vievä työ, matkustamista ym. Valitsimme yhdessä että "vain" opiskelen ettei arki mene todella tiukaksi ja stressaavaksi. Toki siis ten keikkatöitä silloin tällöin mutta en ottanut esim. vakituista iltavuorotyötä kaupan kassalla tm. En kuitenkaan osaa kuvitella että makoilisin kotona viettämässä vapaa-aikaa ja mies elättäisi.

Onko miehesi ajatellut mitä se käytännössä merkitsee miehelle ja muulle perheelle, että menet töihin? Onko mies valmis joustamaan omasta vapaa ajastaan perheen hyväksi?

Montako lasta teillä on? minkä ikäsiä lapsia?

Riittääkö palkkasi hoitomaksuihin ja työmatkakuluihin? eli onko taloudellisesti kannattavaa?

Yleensä kun miehet vaan pakkaavat ottaa rusinat pullasta.

Olettavat, että puoliso tienaa hyvin, mutta eivät ole itse valiita joustamaan lasten tai kodin hoidossa. Kuka on poissa töistä lasten sairastuessa?

Toki jos mahdollista niin voihan mies jäädä vähäksi aikaa hoitamaan lapsia kotiin. Uskallatko jättää? Mikä miehen psyykkinen tila? Voiko olla vaarallinen lapsille?

-tekeekö miehesi siis ylitöitä tai jotenkin enemmän töitä, kuin silloin kun olet ollut itsekin töissä?



-eikö mies pidä työpaikastaan/työstään?



-mitä tapahtuu, kun menet töihin ja lapset sairastaa, haluaako miehesi silloin hoitaa heitä kotona? Ymmärtääkö, että lapset tulevat sairastamaan tulevana talvena aikalailla jos nyt syksyllä menet töihin?



-ymmärtääkö hän, että joskus hänkin joutuu viemään/hakemaan lapsia hoitoon/hoidosta? Myös silloin kun lapset itkevät ja ikävöivät kotiin, eivätkä haluaisi hoitoon jäädä.



-onko teillä tiukkaa rahasta? Pystyiosittekö karsimaan menoja?



Kyllä kotiäitiys vaatii koko perheen sitoutumista siihen, se on totta. Itse olen ollut 13v kotona. Meillä mies kokee ylpeyttä, että pystyy elättämään perheen ja minun ei tarvitse mennä töihin. Lisäksi sanoo aina, ettei olisi pystynyt luomaan uraa, jos olisi ollut kiire hakea lasta hoidosta tai pitänyt olla kotona sairaan lapsen kanssa ym. Nyt mieheni voi lähteä työmatkoille ja olla öitä pois koska vaan. Jos olisin töissä tekisin vuorotyötä ja se sitoisi miestä tosi paljon.



Meilläkin rahasta kyllä tiukkaa mutta eteenpäin mennään. Rahasta ei riidellä vaan pyritään elämään sillä mitä on.



Minusta sinun kannattaisi keksustella miehesi kanssa näistä yllämainituista asioista ja miettiä yhdessä sopiva ratkaisu. Sopisiko teillä osa-aikatyö jos lapset vielä pieniä? Haluaisiko miehesi jäädä lasten kanssa kotiin jos sinä saisit töitä?

myös lasten etua pitäisi miettiä. Jos lapset alle 3v niin mielestäni kannattaisi tehdä ratkaisuja, joiss alapset olisivat mahdollisimman vähän hoidossa. jos tekisit osa-aika työtä voisiko esim isovanhemmat hoitaa esim yhden päivän viikossa? onko perhepäivähoitoon mahdollisuutta?

urakehitystä?

eläkettä?

talouttasi?

itsenäisyyttäsi?



Mies on varmasti paljon mieluummin valinnut elättäjän roolin kuin koti-isän roolin ;)

että onko kyse siitä. Jos miestä vaivaakin jonkin muu juttu, niin sun työssäkäyminen saattaa vain mutkistaa teidän perheen arkea, mutta ei tuo miehelle parempaa mieltä.



Mutta tietenkin ap:n arvelut voi hyvinkin osua nappiin. Miehet ottaa joskus todella vakavasti sen perheen elättäjän roolin. Ja jos on yhtään stressiherkkä ihminen, niin stressihän siitä tulee, että pystyykö elättämään perheen. Ja se voi tulla ihan vain siitä ajatuksesta, että on yksin vastuussa, vaikka todellisuudessa rahatilanne olisi ihan moitteeton.



Puhukaa. Se helpottaa ahdistusta.

siis sellaisisakin on jotka ovat olleet aina kotiäitejä.



mehän ei voida tietää kuinka vanha ap esim on?

ja minkäikäisiä ne lapset on?



ap vastaa.

Riittääkö palkkasi hoitomaksuihin[...]?

Vaikka siksi, että näkee onko taloudellisesti kannattavaa mennä töihin. Sitten kun molemmat vanhemmat ovat töissä hoitomaksut tietenkin maksetaan tasan

Että miehelle sopii paremmin, että vaimo on kotiäitinä, koska silloin ei tarvi ottaa niin suurta roolia kodin- ja lastenhoidossa. Elämä on miehellekin kevyempää, kun riittää, että käy töissä ja illalla vähän leikkii lasten kanssa. Jos vaimo menee töihin, niin on hoidettava puolet kotitöistä, lasten hoitokuljetuksista, jne. Ei houkuttele ainakaan mun ukkoa.

Päätimme silloin yhdessä että en mene töihin koska silloin olisin ollut kotona todella vähän ja koira ja kotihommat olisivat jääneet miehen vastuulle.

En kuitenkaan osaa kuvitella että makoilisin kotona viettämässä vapaa-aikaa ja mies elättäisi.

Mutta tämä on sitten ihan toinen asia. Mutta siitä ei tässä ketjussa lienee kyse. Eiköhän ap ole ihan kädet täynnä töitä lasten ja kotihommien kanssa.

Munkin mies pitää kotiäitiyttä helppona. Liian helppona. Olin keväällä pitkän vkonlopun poissa, mies otti 2 vapaapäivää töistä ja kun tulin kotiin, oli myrsky iskenyt, jääkaappi tyhjä, astiapöytä täynnä. Mä teen kotona kaikki 99 pinnasesti, meillä on helppo koti, vähän roinaa, eli homma sujuu, mutta mies ei ole tajunnut kuinka paljon työtä pitää oikeesti tehdä jotta koti näyttää miltä näyttää.

Meillä mies on onneksi hoksannut melko varhaisessa vaiheessa ettei hän jaksaisi olla lasten kanssa kotona, ja osaa siksi arvostaa sitä että minä olin lasten kanssa pitkään (5 vuotta) kotona.

Nykyään olen taas työelämässä ja pienimpiä lapsia kuskataan päiväkotiin. Sen olen huomannut että ne päivät jolloin lapset jäävät kotiin (mummon tai muun tilapäishoitajan kanssa), ovat päivät kovin helppoja. Ei tarvitse väsyneitä lapsia lähteä viemään mihinkään eikä huolehtia koululaisten aamuista. Sen kun vaan lähtee töihin. Ja töiden jälkeen on helppo ja nopea käydä kaupassa yksin.

Ihan samat huomiot on mieskin tehnyt, ja myöntä että urakehityksensä olisi jäänyt selvästi heikommaksi ellen olisi niin pitkään ollut kotona lasten kanssa.

Kyllähän tässä on kyse monesta muustakin asiasta kuin rahasta.

Siis mitä?!? Miksi äidin pitäisi maksaa hoitomaksut?!?

Riittääkö palkkasi hoitomaksuihin[...]?

onko äidin töihin menemisestä taloudellista hyötyä, vai vetääkö perheen tuloja miinukselle.

Sehän se mahtavaa olisikin jos tulot tippuisivat töihin menemisen takia, ja vielä arki muuttuisi raskaammaksi.

Siis mitä?!? Miksi äidin pitäisi maksaa hoitomaksut?!?

Riittääkö palkkasi hoitomaksuihin[...]?

Mutta kerropa sinä puolestasi, että mitä järkeä on mennä töihin, jos koko palkka kuluu hoitomaksuihin ja työmatkakuluihin. Tuloksena on, että rahaa ei jää yhtään enempää käyttöön, mutta sen sijaan arjesta tulee tosi paljon kiireisempää.

Olen ollut 11 vuoden ajan ainoa joka tuo rahaa kotiin. Jo n 6 vuotta sitten patistin vaimoa töihin, mutta hän ei lähtenyt. kyllä me rahallisesti jotenkin pärjäämme, mutta tulevaisuus huolestuttaa koska mä olen 14 vuoden päässä eläkeiässä ja jos tuloni tippuu n puoleen, ja vaimolla vastaavasti ei ole yhtään tuloja niin me ajaudumme konkurssiin, ei ole varaa maksaa edes normaaliin elämään kuuluvia menoja. Lapsemme on siinä vaiheessa kakskymppinen ja jos hän vielä silloin opiskelee niin on yksi rahareikä lisä. Tiedän ettei vaimoni saisi enää mistään kunnollista koulutustaan vastaavaa työtä, olen patistanut häntä menemään edes osa-aikaiseksi johonkin kauppaan esim mutta hän ei suostu.



Isä

Siis mitä?!? Miksi äidin pitäisi maksaa hoitomaksut?!?

Riittääkö palkkasi hoitomaksuihin[...]?

Mutta kerropa sinä puolestasi, että mitä järkeä on mennä töihin, jos koko palkka kuluu hoitomaksuihin ja työmatkakuluihin. Tuloksena on, että rahaa ei jää yhtään enempää käyttöön, mutta sen sijaan arjesta tulee tosi paljon kiireisempää.

kuinka lyhytnäköistä ajattelusi on?

vaikka lapsenne aikuistuu (muuttaa kotoa)? Asutteko vuokralla vai onko teillä oma asunto (lainaa)? Normaalisti siinä vaiheessa kun jäädään eläkkeelle, on viimeistään maksettu asuntolaina pois. Tai jos asutte vuokralla, vaihdatte pienempään asuntoon kun lapsi muuttaa pois. 20-vuotiasta ei sitä paitsi enää tarvitse "elättää", avustaa toki voi, mutta kyllä tuonikäinen voi jo työssä käydä opiskelujen ohella!

Vaimosi kannattaisi varmaan miettiä uudelleenkouluttautumista jollekin mieleiselle alalle. TE-keskuksissa on ammatinvalintapsykologeja, jotka avustavat tässä ihan veloituksetta.

Olen ollut 11 vuoden ajan ainoa joka tuo rahaa kotiin. Jo n 6 vuotta sitten patistin vaimoa töihin, mutta hän ei lähtenyt. kyllä me rahallisesti jotenkin pärjäämme, mutta tulevaisuus huolestuttaa koska mä olen 14 vuoden päässä eläkeiässä ja jos tuloni tippuu n puoleen, ja vaimolla vastaavasti ei ole yhtään tuloja niin me ajaudumme konkurssiin, ei ole varaa maksaa edes normaaliin elämään kuuluvia menoja. Lapsemme on siinä vaiheessa kakskymppinen ja jos hän vielä silloin opiskelee niin on yksi rahareikä lisä. Tiedän ettei vaimoni saisi enää mistään kunnollista koulutustaan vastaavaa työtä, olen patistanut häntä menemään edes osa-aikaiseksi johonkin kauppaan esim mutta hän ei suostu.

Isä

vaikka lapsenne aikuistuu (muuttaa kotoa)? Asutteko vuokralla vai onko teillä oma asunto (lainaa)? Normaalisti siinä vaiheessa kun jäädään eläkkeelle, on viimeistään maksettu asuntolaina pois. Tai jos asutte vuokralla, vaihdatte pienempään asuntoon kun lapsi muuttaa pois. 20-vuotiasta ei sitä paitsi enää tarvitse "elättää", avustaa toki voi, mutta kyllä tuonikäinen voi jo työssä käydä opiskelujen ohella! Vaimosi kannattaisi varmaan miettiä uudelleenkouluttautumista jollekin mieleiselle alalle. TE-keskuksissa on ammatinvalintapsykologeja, jotka avustavat tässä ihan veloituksetta.

Meidän erimielisyydet johtuvat siitä että minä ja vaimoni olemme eri planeetalta. Vaimoni on kotoisin maalta jossa hänen äitinsä ei käynyt ollenkaan töissä. Lisäksi hän on taiteilija-/intellektuellityyppiä, mutta ei mikään uranainen. Hänen ammattinsa vaatisi kovempia otteita, siksi hänelä ei ollut vakituista työpaikkaa koskaan, eikä siis työpaikkaa minne palata sen jälkeen kun lapsemme oli syntynyt. Hän uudelleenkouluttaa parhaillaan itsensä yhteen taiteelliseen ammattiin, mutta tiedän että se ei tule tuottamaan juuri yhtään rahaa, ehkä pari tonttua vuodessa, koska taidealalla kilpailu on kovaa ja vaikka tekisi työnsä kuinka hyvin niin jos ei osaa myydä niin ei kukaan osta. Mitään tavallista hanttihommaa hän ei suostu tekemään.

Me asumme pk-seudulla vanhassa rivitaloasunnossa joka on täyteenpynkätty vaimon kirpputoreista raahaamaa tavaraa jota hän pitää "retrona". Suurin osa on silkkaa romua joka kerää pölyä, ja huvittaisi kärrätä kaikki kaatikselle, mutta koska ne ovat hänen niin ei saa koskea. Vaimo haluaisi muuttaa maalle mutta minä en. En halua ajaa autolla tuntikaupalla töihin ja kotiin, ja maalla asuminen rajoittaa elämää mielestäni liikaa, ja minusta siellä olisi yksinäistä. Pelkään että kun eläkeikäni alkaa hän tulee vaatimaan asuntomme myymistä ja mökkihöperöksi ryhtymistä maalla.

Siis mitä?!? Miksi äidin pitäisi maksaa hoitomaksut?!?

Riittääkö palkkasi hoitomaksuihin[...]?

Mutta kerropa sinä puolestasi, että mitä järkeä on mennä töihin, jos koko palkka kuluu hoitomaksuihin ja työmatkakuluihin. Tuloksena on, että rahaa ei jää yhtään enempää käyttöön, mutta sen sijaan arjesta tulee tosi paljon kiireisempää.

kuinka lyhytnäköistä ajattelusi on?

Tässä ketjussahan aiheena ei ollut ap:n urasuunnittelu vaan miehen paineet perheen ainoana elättäjänä.