Mies lopun uupunut olemaan ainoa, joka tuo rahaa perheeseen..

töihin ihan omasta vapaasta harkinnasta, kun lapsi oli 2v.



Mies ilahtui suuresti siitä, että rahantuonti ei enää ollut vain hänen asiansa. Sen sijaan mies ei ilahtunut siitä, että sai 50 % kotitöistä. Hänen mielestään kun ne työt kuuluivat minulle edelleenkin, mihin minä taas en suostunut. Rahaa rajumpia riitoja käytiin siitä, onko minulla oikeus harrastaa 2 iltana viikossa kuten miehelläkin sekä siitä, kumpi on lapsen kanssa viikonloppuaamut.



Mies kun oikeasti oletti, että hänen elämänsä ei muutu lapsen myötä lainkaan eikä ainakaan siksi, että minä menin töihin.

joka ei pysty perhettään elättämään.

Oon kahdeksan vuotta ollut kotona, joten mulla on kova hinku mennä. Mies on melkein pahoillaan, ettei sitten ole enää yksin perheen elättäjä. Hän kun on oikein kehuskellut sillä, että minä en käy töissä ja hän pystyy elättämään meidät ihan hyvin yksinkin.

nythän ap miehelläsi on helppoa kun ei tarvitse lapsia aamulla kuskata päiväkotiin eikä iltapäivällä hakea ja jos lapset sairastavat niin äiti on kotona hoitamassa. Elämästä tulee paljon hektisempää ja monimutkaisempaa kun molemmat vanhemmat ovat töissä ja lapset hoidossa.

Siis mitä?!? Miksi äidin pitäisi maksaa hoitomaksut?!?

Riittääkö palkkasi hoitomaksuihin[...]?

Mutta kerropa sinä puolestasi, että mitä järkeä on mennä töihin, jos koko palkka kuluu hoitomaksuihin ja työmatkakuluihin. Tuloksena on, että rahaa ei jää yhtään enempää käyttöön, mutta sen sijaan arjesta tulee tosi paljon kiireisempää.

kuinka lyhytnäköistä ajattelusi on?

Tässä ketjussahan aiheena ei ollut ap:n urasuunnittelu vaan miehen paineet perheen ainoana elättäjänä.

"rahaa ei jää yhtään enempää käyttöön, mutta sen sijaan arjesta tulee tosi paljon kiireisempää. Mitä järkeä on mennä töihin, jos koko palkka kuluu hoitomaksuihin ja työmatkakuluihin?"

Tämähän oli kysymys. Lyhytnäköistä on ajatella tilannetta pelkästään nyt.

1. Töihin ei niin vain mennä, vaan työnhaku voi kestää kauankin.

2. Mitä pitempään on koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolella, sitä vaikeampaa on päästä sinne takaisin.

3. Aloituspalkka nyt voi tuntua pieneltä, mutta ylityöt, lisäkoulutus, ikälisät jne. nostavat palkkaa. Viiden vuoden päästä se on jo suurempi.

4. Säännölliset tulot helpottavat elämää ja lisäävät perheen hyvinvointia.

Siis mitä?!? Miksi äidin pitäisi maksaa hoitomaksut?!?

Riittääkö palkkasi hoitomaksuihin[...]?

Mutta kerropa sinä puolestasi, että mitä järkeä on mennä töihin, jos koko palkka kuluu hoitomaksuihin ja työmatkakuluihin. Tuloksena on, että rahaa ei jää yhtään enempää käyttöön, mutta sen sijaan arjesta tulee tosi paljon kiireisempää.

kuinka lyhytnäköistä ajattelusi on?

Tässä ketjussahan aiheena ei ollut ap:n urasuunnittelu vaan miehen paineet perheen ainoana elättäjänä.

"rahaa ei jää yhtään enempää käyttöön, mutta sen sijaan arjesta tulee tosi paljon kiireisempää. Mitä järkeä on mennä töihin, jos koko palkka kuluu hoitomaksuihin ja työmatkakuluihin?"

Tämähän oli kysymys. Lyhytnäköistä on ajatella tilannetta pelkästään nyt.

1. Töihin ei niin vain mennä, vaan työnhaku voi kestää kauankin.

2. Mitä pitempään on koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolella, sitä vaikeampaa on päästä sinne takaisin.

3. Aloituspalkka nyt voi tuntua pieneltä, mutta ylityöt, lisäkoulutus, ikälisät jne. nostavat palkkaa. Viiden vuoden päästä se on jo suurempi.

4. Säännölliset tulot helpottavat elämää ja lisäävät perheen hyvinvointia.

5. Kovapalkkaiseen työhön ylenee/pääsee/voi hakea, kun on ensin kerännyt sitä työkokemusta muutaman vuoden.

6. Hoitomaksuja maksetaan vain pari vuotta.

7. Työn ja hoitopaikan avulla perhe saa uusia sosiaalisia suhteita vanhojen lisäksi/tilalle.

Tietysti jos työ on kaukana, lasten hoitopäivät olisivat yli 10 tuntia, työmatkoihin menee kohtuuttomasti rahaa, hoitomaksujen ja työmatkakulujen jälkeen rahaa ei jäisi todellakaan yhtään ja työkokemus on väärältä alalta eikä hyödytä urakehitystä, on ehkä syytä harkita asiaa pidempään. En vain oikein usko, että näin todella olisi. Olen itse ollut pienipalkkaisessa työssä ja ajanut 130 km päivittäin ja hoitomaksujen ja kulujen jälkeen rahaa jäi silti enemmän kuin kotona olemisella.

Olkoon sun mielestä kuinka lyhytnäköistä hyvänsä, niin ne lapset on siinä nyt, vuoden päästä ne on jo vanhempia ja asteen itsenäisempiä ja arki helpompaa. Siksi juuri tämä hetki merkitsee myös.

1. Töihin ei niin vain mennä, vaan työnhaku voi kestää kauankin.

2. Mitä pitempään on koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolella, sitä vaikeampaa on päästä sinne takaisin.

3. Aloituspalkka nyt voi tuntua pieneltä, mutta ylityöt, lisäkoulutus, ikälisät jne. nostavat palkkaa. Viiden vuoden päästä se on jo suurempi.

4. Säännölliset tulot helpottavat elämää ja lisäävät perheen hyvinvointia.

1. Ja jos työnhaku kestää, niin silloin ei ole myöskään hoito- ja työmatkakuluja. Rahallinen tilanne ei siis huonone vielä työssäkäynnin vuoksi.

2. Pötypuhetta. Me ei tiedetä yhtään mikä on ap:n ala. Useimmilla aloilla ei ole mitään merkitystä sillä miten kauan on kotona ollut. Eikä ap ole kauan ollut kotona.

3. Kaikilla aloilla ei ole ylitöitä eikä kummempaa urakehitystä. Viiden vuoden päästä palkkaan on tehty indeksikorotukset, ei mitään sen kummempaa.

4. Miten ne säännölliset tulot helpottavat elämää ja lisäävät hyvinvointia, jos käytettävän rahan määrä ei lisäänny, mutta kiire lisääntyy.

Meilläkin mies käy töissä ja minä olen kotona lasten kanssa. Miehellä on puolet parempi palkka kuin minulla, jos mies jäisi kotiin ja minä menisin töihin, tulot tippuisivat dramaattisesti. Jos molemmat meisivät töihin ja pitäisi maksaa lasten päivähoito ja minun työmatkat yms., olisi taloudellinen tilanne suurin piirtein sama kuin nyt. Nyt kun nuorin on vielä alle uoden, en edes mieti töihin menoa. Toki molemmat on väsyneitä ja useinkin. Miehellä on raskas 3-vuorotyö. Itse en muista koska olen viimeksi nukkunut hyvin, ja väsyneenä kaikki kotihommatkin tuntuu raskaammilta kuin ovatkaan. Kyllä miestä joskus ärsyttää olla se tienaaja, ja minua ärsyttää olla vastuussa lapsista 24/7 kun miehellä kuitenkin on vapaapäiviäkin jolloin hän nukkuu pitkään tai käy kaverilla grillaamassa iltamyöhään jne. Mun täytyy herätä kuopuksen kanssa 6-7 aikaan joka aamu vaikka olisin valvonut yön kipeän esikoisen kanssa. Mutta on tämä kuitenkin olosuhteisiin nähden paras ratkaisu. Teidän pitää miettiä yhdessä mikä on teille paras ratkaisu, eikä kiukutella ja kyräillä toisillenne. tää on vaan elämää, eikä lapset ole kauaa pieniä.

Omassa lähipiirissäni tuosta tilanteesta on ajauduttu eroon. Mies ei ehkä halua puolisokseen kotiäitiä, ja turhautuminen purkautuu tuollaisena, varmasti voi olla kyse myös väsymyksestä työhön ja tilanteeseen, jossa ei halua olla.

munkin mies haluaa mut töihin. Lapset on koulussa ja toinen lapsi on vammainen.

Mies ei tee kotona mitään.

Mieti ap, kun menet töihin niin miehesi joutuu tekemään myös kotona jotain töiden jälkeen.

Sitten se vasta raskasta onkin, mutta ei ne nyt sitä tajua.

jos menisin töihin niin erityislapsemme joutuisi olemaan pitkää päivää koulussa, kun ei voi olla ilman hoitajaa.

Saan hänestä rahaa kuitenkin 700 euroa kuukaudessa ja miehen ei tarvi tehdä mitään kotona, mutta ei kelpaa miehelle.

Mies tulee miten haluaa, kun on esimies. Sellainen ei sovi, jos molemmat on töissä.

44

Vaan myös siitä, että mies ei välttämättä halua puolisokseen kotiäitiä. Kotiäitiys muuttaa ihmistä, ja voihan olla, että mies kaipaa sitä naista, jonka kanssa meni naimisiin, varsinkin, jos nainen on ollut työelämässä silloin kun on tavattu. En yhtään moiti kotiäitejä - tärkeää työtä jne. - mutta kyllä se vain niin on, että harva kotona oleva nainen pystyy pitämään itsensä sillä tavalla ajan tasalla, vireänä ja monipuolisesti kiinnostavana ja kiinnostuNEENA kuin mielekkäässä työssä oleva naisihminen pystyy, jolla automaattisesti tulee muitakin ympyryöitä elämäänsä kuin kotiin tai perheeseen liittyvät ympyrät. Voi olla, että miehestä tuntuu, että se vaimo on kadonnut kun elämä pyörii vain kodin seinien sisällä tai leikkipuistossa tai mammakerhoissa.

Mikähän viisastelija sinä nyt kuvittelet olevasi. Olkoon sun mielestä kuinka lyhytnäköistä hyvänsä, niin ne lapset on siinä nyt, vuoden päästä ne on jo vanhempia ja asteen itsenäisempiä ja arki helpompaa. Siksi juuri tämä hetki merkitsee myös.

1. Töihin ei niin vain mennä, vaan työnhaku voi kestää kauankin.

2. Mitä pitempään on koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolella, sitä vaikeampaa on päästä sinne takaisin.

3. Aloituspalkka nyt voi tuntua pieneltä, mutta ylityöt, lisäkoulutus, ikälisät jne. nostavat palkkaa. Viiden vuoden päästä se on jo suurempi.

4. Säännölliset tulot helpottavat elämää ja lisäävät perheen hyvinvointia.

1. Ja jos työnhaku kestää, niin silloin ei ole myöskään hoito- ja työmatkakuluja. Rahallinen tilanne ei siis huonone vielä työssäkäynnin vuoksi.

2. Pötypuhetta. Me ei tiedetä yhtään mikä on ap:n ala. Useimmilla aloilla ei ole mitään merkitystä sillä miten kauan on kotona ollut. Eikä ap ole kauan ollut kotona.

3. Kaikilla aloilla ei ole ylitöitä eikä kummempaa urakehitystä. Viiden vuoden päästä palkkaan on tehty indeksikorotukset, ei mitään sen kummempaa.

4. Miten ne säännölliset tulot helpottavat elämää ja lisäävät hyvinvointia, jos käytettävän rahan määrä ei lisäänny, mutta kiire lisääntyy.

Tämä hetki merkitsee myös,olen samaa mieltä. Lasten kasvatus suuntautuu tulevaisuuteen, kuten pitäisi perheen toiminnankin. Syrjäytynyt äiti ei ole mikään paras mahdollinen esimerkki lapsilleen. Suomessa on paljon toisen tai kolmannen polven syrjäytyneitä, kun sitä työelämämallia ei ole olemassa.

Työkseni ohjaan pitkäaikaistyöttömiä (nyt olen lomalla). Aika tavallinen tarina on se, että nainen on hankkinut lapset nuorena ja jäänyt kotiäidiksi. Vuodet ovat vierineet, ammattitaito (jos koulutus on hankittu) rapistunut, työelämävalmiudet heikot. Kukaan ei ota töihin henkilöä, jonka koulutuksesta vuosia tai koulutusta ei ole ollenkaan. Motivaatio työllistymiseen olisi, muttei valmiuksia kouluttautua tai parantaa työllistymisen edellytyksiä.

Siksi neuvonkin ajattelemaan hieman nykyhetkeä pitemmälle.

Terveisin se viisastelija

Vaimosi ei ole taiteilija, vaan skitsofreenikko. Negatiivisoireinen sellainen.

"Miten ne säännölliset tulot helpottavat elämää ja lisäävät hyvinvointia, jos käytettävän rahan määrä ei lisäänny, mutta kiire lisääntyy."





että elämää pystyy suunnittelemaan vähän pidemmälle (lomat, asuntolaina ja muut suuremmat hankinnat) Ilman rahaa on vähän hankala elää...

mies kyllästyi "elättämään" minua. Menin töihin kesäksi, mutta mies kyllästyi hoitamaan lapsiaan(3kpl 1v 3v ja 5v)Yleensäkin mies kyllästyi kaikkeen kotiin liittyvään.

Kyllästymisen syynä oli toinen nainen.

Olen nyt kotona lasten kanssa ja olemme eroamassa.

Kotiäitiydelläni ei ollut osuutta avioeroomme vaan sillä, että mies ei halunnut huolehtia lapsistaan tai kotitöistä.

Minä itse laitoin avioeron vireille.

En katso miestä joka ei halua hoitaa omia lapsiaan eikä halua uhrata vapaa aikaansa kotitöille, lapsilleen, perheelleen. Mies odotti, että vaativan ja hyvin palkatun työni lisäksi joustaisin yksin lasten ja kodin vuoksi.

Olen sitä mieltä, että jos kumpikin työelämässä ja lapset yhteisiä niin kumpikin hoitaa, joustaa ja kotityöt tehdään puoliksi.

Kiitos kommenteista. Yritän nyt valottaa tätä tilannetta hieman enemmän, yöllä lyhyesti kirjoitin kun en saanut nukuttua.



Mieheni on työssä jota tekee koska on pakko, sisältää ajoittain myös matkatöitä ja ylitöitä. Ylityöt tarkoittaa että kotiutuu joskus klo 21-22.00. On siis tosi väsynyt, lisäksi unettomuutta ym vaivoja stressistä johtuen. Rahasta tiukkaa, koska on lainoja maksettavana. Yli varojen emme elä, todellakaan. Jos jotain ns ylimääräistä ostetaan on se lapsille vaatteita, tarvittavia asioita( esim pyörä yhdelle lapselle ja puhelin esikoiselle..)emme käy ravintoloissa tai matkoilla. Raha menee laskuihin, ruokaan ihan normaaliin elämään. Viimeisen 6 kk aikana varmaan vois lisätä alkoholin, mies alkanut tissutella:( pahaan oloonsa..



Lapset on 2-8 v. 3 lasta meillä. Yksi kouluikäinen. Olin helpottunut kun sain olla kotona kun esikoinen meni kouluun. Olin aina iltapäivällä kotona kun lapsi pääsi koulusta. Jos menen töihin on se 90 % vuorotyötä( alallani vähemmän päivätöitä tarjolla), ja kun mies on iltaan töissä ja jos minäkin illan töissä, mihin lapsi menee?? Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkkoa. Sukulaisia ei ole lähellä, ystäviä en halua kuormittaa jne.



Jos/ kun menen töihin niin mies voisi mun puolesta jäädä kotiin. Hän ei ole kommentoinut kun ehdotin tätä. Sanoin myös että toisella oltava päivätyö, koska homma leviää käsiin jos ollaan molemmat esimerkiksi illat töissä. Tulee pitkät tarhapäivät myös pienimmille. Nyt vaan mies ihme " tilassa", ei suostu kunnolla keskustelemaan, hymähtelee vain että minä en muka oikeesti töihin halua(??), sulkeutuu, on vihainen. Eli rakentavaa keskustelua ei oikein synny:(



Viimeisen vuoden aikana tein yhden pätkän sijaisuutta, olimme molemmat väsyneitä ja ylityöt myös jatkuivat. No sitten työsuhde loppui ja tässä ollaan.



Olen huolissani miehen voinnista, masennus/uupumusta?? Katson töitä joka päivä ja olen hakenutkin, mitään ei Ile kuulunut. Hain osa-aikaiseen..



Tilanne ei hyvä, ei mitään varmuutta mitä tapahtuu, mies voi huonosti. Yritän auttaa.



Ja miksi olen ollut kotona; halusin lapsille tarjota kotihoidon ja äidin joka on läsnä. Tiesin että mies paljon töissä, ajattelin että hyvä kun toinen meistä ehtii antaa aikaa lapsille ja hoitaa kodin.



Ymmärrän että muutos tultava, ennenkuin tulee romahdus.



Ap

Kiitos kommenteista. Yritän nyt valottaa tätä tilannetta hieman enemmän, yöllä lyhyesti kirjoitin kun en saanut nukuttua.

Mieheni on työssä jota tekee koska on pakko, sisältää ajoittain myös matkatöitä ja ylitöitä. Ylityöt tarkoittaa että kotiutuu joskus klo 21-22.00. On siis tosi väsynyt, lisäksi unettomuutta ym vaivoja stressistä johtuen. Rahasta tiukkaa, koska on lainoja maksettavana. Yli varojen emme elä, todellakaan. Jos jotain ns ylimääräistä ostetaan on se lapsille vaatteita, tarvittavia asioita( esim pyörä yhdelle lapselle ja puhelin esikoiselle..)emme käy ravintoloissa tai matkoilla. Raha menee laskuihin, ruokaan ihan normaaliin elämään. Viimeisen 6 kk aikana varmaan vois lisätä alkoholin, mies alkanut tissutella:( pahaan oloonsa..

Lapset on 2-8 v. 3 lasta meillä. Yksi kouluikäinen. Olin helpottunut kun sain olla kotona kun esikoinen meni kouluun. Olin aina iltapäivällä kotona kun lapsi pääsi koulusta. Jos menen töihin on se 90 % vuorotyötä( alallani vähemmän päivätöitä tarjolla), ja kun mies on iltaan töissä ja jos minäkin illan töissä, mihin lapsi menee?? Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkkoa. Sukulaisia ei ole lähellä, ystäviä en halua kuormittaa jne.

Jos/ kun menen töihin niin mies voisi mun puolesta jäädä kotiin. Hän ei ole kommentoinut kun ehdotin tätä. Sanoin myös että toisella oltava päivätyö, koska homma leviää käsiin jos ollaan molemmat esimerkiksi illat töissä. Tulee pitkät tarhapäivät myös pienimmille. Nyt vaan mies ihme " tilassa", ei suostu kunnolla keskustelemaan, hymähtelee vain että minä en muka oikeesti töihin halua(??), sulkeutuu, on vihainen. Eli rakentavaa keskustelua ei oikein synny:(

Viimeisen vuoden aikana tein yhden pätkän sijaisuutta, olimme molemmat väsyneitä ja ylityöt myös jatkuivat. No sitten työsuhde loppui ja tässä ollaan.

Olen huolissani miehen voinnista, masennus/uupumusta?? Katson töitä joka päivä ja olen hakenutkin, mitään ei Ile kuulunut. Hain osa-aikaiseen..

Tilanne ei hyvä, ei mitään varmuutta mitä tapahtuu, mies voi huonosti. Yritän auttaa.

Ja miksi olen ollut kotona; halusin lapsille tarjota kotihoidon ja äidin joka on läsnä. Tiesin että mies paljon töissä, ajattelin että hyvä kun toinen meistä ehtii antaa aikaa lapsille ja hoitaa kodin.

Ymmärrän että muutos tultava, ennenkuin tulee romahdus.

Ap

luulen, että kyse ei ole ollenkaan sinun töissä käynnistä vaan miehen masennuksesta ja alkavasta alkoholiongelmasta. Mies pitäisi nyt saada puhumaan, että mikä häntä oikeasti vaivaa. Eihän hän voi jäädä lasten kanssa kotiin jos juo. Eikä kyllä töitten tekemisestäkään mitään kauaa tule jos juo.

Ei tuo tilanne voinut tulla yllätyksenä. Jonain päivänä sieltä kotoa on lähdettävä takaisin töihin ja lastenhoidot järjestettävä. Monella muullakin tehdään vuorotyötä ja lapset hoidossa, monet yh:t tekee vuorotyötä ja lapset hoidossa. Tekosyitä etsimällä toki löytää oikeuden jäädä kotiin.

Lisään vielä että jo vuosi sitten mies sanoi että eroaa jos en mene töihin. Sitten teinkin pätkän hommia. Mutta kun työsuhteeni lOppui jäin suosiolla kotiin, kun miehen työt jatkui ennallaan. Lisäksi ailahteli jo silloin mielialaltaan, vaikutti minuunkin( riidat ym) ja se lisäsi ahdistusta minulla.



Nyt taas puhuu erosta mutta ei eroa. Olen sanonut että jos ero häntä helpottaa, tehköön niin. Uskon että stressi väsymys ja muu saa hänet puhumaan erosta.



Ap