Kirja jota inhosit, vaikka muut sitä ovat kehuneet?

muuten se on kuin heittäisi helmiä sioille. Jos on tottunut lekemaan jotain Cosmopolitania, niin sivistys ei ehkä riitä.

lempiaineeni koulussa ja lukiossa, mutta Sofin kirjat ovat rasittavia. Loputonta jaarittelemista ja paatoksellista paasausta.

Asioista voi kirjoittaa toisellakin tavalla, paasaaminen kuuluu korkeintaan kirkkoon.

Ehkä eniten ärsyttää se Sofin tajuttoman ylimielinen asenne Suomea ja suomalaisia kohtaan. En ymmärrä miksi hän asuu täällä kun kerta suomalaiset ovat juntteja, ääliötä ja inhottavaa porukkaa muutenkin. Muuttaisi sinne Eestiin takaisin.

Ehkä eniten ärsyttää se Sofin tajuttoman ylimielinen asenne Suomea ja suomalaisia kohtaan. En ymmärrä miksi hän asuu täällä kun kerta suomalaiset ovat juntteja, ääliötä ja inhottavaa porukkaa muutenkin. Muuttaisi sinne Eestiin takaisin.

ei ole virolainen, hän on suomalainen ja syntynyt Suomessa.

Muutamia kommentteja tähän ketjuun:

- Papillonin kirjoittaja on Henri Charriere. Luin teini-iässä useampaan kertaan, todella mukaansatempaava ;)

- Täällä yksi Kalevala-fani ilmoittautuu! Sanoisin, että Kalevala avautuu paremmin, kun tietää, mikä Kalevala oikeastaan on ja miten se on syntynyt.

Sitten kysyn toistamiseen sitä, miksi moni on kokenut Lumen tajun niin, että kirjailija suhtautuu lukijaan ylimielisesti. (En kiistä, haluan vain tietää, koska en muista kirjasta juuri mitään.)

Inhokkeja:

Liza Marklundin "Uhatut" - tuntui niin epäuskottavalta ja tyhmältä. Sitä naista saisi oikeasti syyttää muukalaisvihan lietsomisesta.

"the Secret" - ihan paska kevyt jossa ei mennä kunnolla sisälle asioihin.

"Olemisen SietÄmätön Keveys" oli mun lempparikirja teininä. Kun luin sen aikuisena - niin tekotaiteelliselta vaikutti.

Sophie Kinsellan kirjoja oli käännetty suomeksi ja kääntäjä oli niin huono että raivosta puhkuen luin sitä varmaan 20 sivua ja en sit pystynyt jatkamaan.

"Vares" sarja yöks - päähahmo oli niin inhottava.

"Da Vinci Koodi" yksinkertainen.



Lemppareita:

Puhdistus on niin sairaan hyvä - se kieli ja kuvat mitä oksanen käyttää on ihan mielettömiä. Pit lukea moneen kertaan ja oikein maistella niitä lauseita. Luin sen suomeksi ja englanniksi- englaninnos ei ollut yhtä onnistunut.

Sadan vuoden yksinäisyys oli hieno.

Sinuhesta tykkäsin.



Kalevalaa en ole lukenut - se kieli on vaan tosi vaikeata mulle.

Rivologista lapinmurretha, sotahistoriaa, mikä tältä kantilta ei kiinnosta. Olen lukenut kirjaa nyt jotain kuukauden. Unilääkkeenä toimii takuuvarmasti!

Musta kirja oli ihan idiootti.

Typerää lapsellista huttua.

Tummien perhosten koti. Ei päätä ei häntää, jotenkin sekava ja synkkä.

Nämä kuitenkin tökkivät:



Sinuhe egyptiläinen

Puhdistus

Sieppari ruispellossa

Tummien perhosten koti. Ei päätä ei häntää, jotenkin sekava ja synkkä.

koko trilogia

Minulla Sofi Oksasen Puhdistus.. Odotin jotain aivan muuta. Idea oli hyvä, mutta lopputulos ärsytti eikä se näytelmästä romaanin muotoon muuttaminen ollut aivan täysin onnistunut.

En meinannut millään saada sitä luettua. Se on jotenkin niin synkkä ja raskas.

Vastenmielinen julkaisu Waltarilta.

Käsi sydämelle, ymmärtävätkö edes alakoulun opettajat kirjan sanomaa? Lapsille kyseisen kirjan pakkoluettaminen on silkkaa kiusantekoa.

Käsi sydämelle, ymmärtävätkö edes alakoulun opettajat kirjan sanomaa? Lapsille kyseisen kirjan pakkoluettaminen on silkkaa kiusantekoa.

Ja vieläkin muistan nämä rivit.. :D Tiedä sitten onko siitä ollut hyötyä, mutta mitään muuta en kyseisestä teoksesta lukenut kuin nuo kymmenen väkisin väännettävää riviä.

Kävin Irlannissa jopa JJ:n museossa. Mutta kirjaa en ole saanut luettua.

herätti lähinnä myötähäpeää, en nauttinut ) :

En vaan saa luettua loppuun, äärettömän tylsä.

aikaisemman kirjoittajan kanssa täysin eri mieltä, kirjassahan on nimenomaan vahva ja positiivinen naishahmo, Sonja, joka on lukijalla helpoin samaistumisen kohde. Nimenomaan naisen kuvauksena olen tätä kirjaa ihaillut.



Nuori Raskolnikov nyt on sellainen 'tyypillinen' ylimielinen nuori mies, joka luulee olevansa muiden yläpuolella, ja tänäänkään uutisia seuranneena ei voi pitää nuoren miehen väkivaltaisuutta elämälle vieraana aiheena. Onhan se vastenmielistä, mutta totta.



Eli tykkäsin.

muutama viime vuosina kesken jäänyttä teosta:

Nenäpäivä

Iisakin kirkko

Tumman veden päällä

Sikala

Kätilö



Ja Sinuhe egyptiläistä olen yrittänyt lukea useaan otteeseen, mutta aina se on ollut yhtä tuskaista ja kesken on jäänyt.

Volter Kilpi: Alastalon salissa.



En sano, että se olisi minun inhokkini, mutta aivan varmasti se on jäänyt useammalta lukijalta kesken. Ja muutenkin on sellainen kirja, joka avautuu vain harvojen käsissä.

Volter Kilpi ja piipun valinta... Inhokkini tosin on Coelho ( Alkemisti vielä meni, Alef oli liikaa) ja D.H. Lawrence, joskus teininä kelpasi, nyt ihan typerää luettavaa ja huono käännös ( Lady Chatterleyn rakastaja) vie lukuhalut lopullisesti.Lisäksi Kundera on loppuunkaluttu jo 90-luvulla, tulee se joku Pasilan jakso mieleen niistä ylilyövistä tulkinnoista Olemisen sietämättömästä keveydestä tai niistä, mitä sen odotetaan herättävän lukijassa.

Mihin on unohtunut

Volter Kilpi: Alastalon salissa.

En sano, että se olisi minun inhokkini, mutta aivan varmasti se on jäänyt useammalta lukijalta kesken. Ja muutenkin on sellainen kirja, joka avautuu vain harvojen käsissä.

Vaikka klassikko onkin, niin monelle sellaiset yhden sivun mittaiset virkkeet ovat aivan liikaa. Minä olen sen lukenut, aikoinaan yliopistossa tenttinyt ja kirjoittanut esseenkin, mutta en nyt muista inhosinko vai pidinkö siitä.