Ihan hirveätä, miten jotkut hankkivat lapsia, eivätkä ole sitten niiden kanssa!

Kaikilla ei ole mahdollisuuksia elää niin kuin sinä! Sinä, sinä, sinä. SINÄ olet mielestäsi oikeassa ja tehnyt oikeat ratkaisut. Ja nyt SINULLA on mielestäsi oikeus arvostella muiden valintoja ja elämää.

Kaikilla elämä ei vain mene niin kuin Strömsössä. Jos et ole tätä vielä huomannut, niin varmasti joku päivä tämä asia valkenee sinullekin.

Usko nyt jo se, että suurin osa ihmisistä ja vanhemmista haluaa tehdä ne oikeat ratkaisut ja haluaa hyvää perheelleen ja lapsilleen.

Kaikilla ei ole kuitenkaan rahaa, tukiverkkoja ym. ym. ym. Niin kuin sinulla ilmeisesti on! Joitakin elämä jopa joskus potkii päähän. Ole sinä siellä linnassasi vain tyytyväinen että se ei ole potkinut sinua.

Keskity muiden parjaamisen sijasta vaikka auttamaan heitä, jotka apua tarvitsevat. Ehkä sinäkin sitten saat apua joku päivä jos niin käy että tarvitset.

Tollasta on suurimmalla osalla lapsiperheistä. Näin se vaan menee. Onko se sitten hyvä, sitä en tiedä... Kyllä he kuitenkin varmaan tekivät ihan siksi sen lapsen, että halusivat. Viikonloput voi kuitenkin viettää perheen kesken intensiivisesti.

on ilmeisesti parempi roikkua sossun luukulla yhteiskunnan varoja käyttäen vain koska toisten ihmisten mielestä on parempi olla kotona 3 vuotta lapsen kanssa? Sen sijaan, että kävisi töissä tienaamassa sen oman pienen palkkansa?



Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä minä itse säälin enemmän niitä, jotka jäävät roikkumaan kotiin ja elättävät itsensä (sekä lapsensa) vain muiden rahoilla. Mutta toisaalta tämän jälkeen voi sitten kivasti jeesustella, että "minä olen sentään ollut astetta parempi äiti". Että puolensa kaikessa tietysti..

meillä on varaa sillä palkalla elättää viisihenkinen perhe ja niin, että minä olen kotona. On siis pöyristyttävää, että joku menee rahan takia töihin.

ap

Minä käyn töissä ihan rahan takia. Jos rahaa valuisi tilille itsekseen, en varmaan kävisi töissä.

Itse en ole koskaan ollut päivähoidossa ja se oli kamalaa! Olimme kotihoidossa vain siksi, että äitimme sai olla kotona. Elämä oli köyhää ja tuolloin vannoin, että tulevat lapseni saavat matkustaa ja harrastaa. Esikoinen meni hieman alle kaksivuotiaana hoitoon. Hän tykkää hoitajista ja päiväkotikavereistaan. Ei myöskään ole kertaakaan sairastanut mitään "kulkutautia".

hienossa talossa?? Voin lyödä vetoa että jos lapsi saisi valita niin valitisi sen pienen vuokra kolmion ja sen että jompi kumpi vanhemmista olisi läsnä ne ensimmäiset elinvuodet.

Ei todella tarvitse olla huippupalkkainen jotta voi olla ensimmäiset 3 vuotta kotona, mutta suurta talovelkaa ei tietenkään voi olla.

Elämä on valintoja...

Täällä vuokrakolmion hinnalla jo lyhentää asuntovelkaa. Miksi sitten asumme täällä? Muutimme aikoinaan töiden perässä tänne. Kotipaikkakunnalllamme ei olisi ollut molemmille töitä. Olisi tosin kannattanut jäädä kotikaupunkiin työttömäksi makaamaan. Olisi ainakin tukiverkot lähellä. Ja taas av-mammat saisivat paheksua. Valintojahan nämä ovat...

Että ihan pöyristyttävää, kun käy rahan takia töissä!! Pidän itse omasta työstäni, mutta tuskinpa siellä silti olisin, mikäli ei rahan takia tarvitsisi.



Pöyristyttävämpää mielestäni olisi, jos jonkun ei tarvitse taloudellisista syistä käydä töissä ja sitten veisi 1 -vuotiaan hoitoon.



Olet ap todellinen pelle. En tosin urko, että voit oikeasti olla tota mieltä, ei kukaan täyspäinen voi!!



Ja vielä...kertokaapa joku muu vuosikymmen, milloin äidit/vanhemmat ovat olleet enemmän lastensa kanssa, kuin nykyisin vuosi vuodelta. Olen 70-luvulla syntynyt ja sisareni 60-luvulla, minun kanssa on ns.oltu enemmän kuin siskoni kanssa. Äiti kyllä oli 8 h päivässä töissä ja valvoi eskarista lähtien kotiin tuloani lankapuhelimitse. Kesälomat vietin mummon kanssa mökillä, vanhemmat tulivat iltaisin joskus 7 -aikaan töistä mökille ja aamulla 6 -aikaan lähtivät.



Ollaan ihan ok väleissä ja mielestäni minulla on ollut hyvä lapsuus/nuoruus. Että silleen..

suurimmalla osalla lapsiperheitä...

t. ulkosuomalainen

Tollasta on suurimmalla osalla lapsiperheistä. Näin se vaan menee. Onko se sitten hyvä, sitä en tiedä... Kyllä he kuitenkin varmaan tekivät ihan siksi sen lapsen, että halusivat. Viikonloput voi kuitenkin viettää perheen kesken intensiivisesti.

Ei ssen puoleen, saavat ne vanhuksetkin näivettyä yksin hoitolaitoksissa elämän ehtoopuolella, kaikilla ei ole enää elävää yhteyttä lapseensa - josko ollaan koskaan edes opittu tuntemaan toisia tai ainakaan välittämään toisen tuntemuksista ja läheisyyden tarpeista.

Mun kokemukseni mukaan nimenomaan ne parempi tuloiset syöksyy kiireellä töihin, kun lapsi on 9kk. Siis nimenomaan ne ihmiset, joilla olisi varaa jäädä kotiin.



Mulla on paljon ystäviä, jotka maksaa helsingissä asuntolainaa JA on lapsiensa kanssa kotona..



Minä oon kotona 3v lapseni kanssa ja mieheni opiskelee. Tulot ovat jotain 2000e/kk. Helsingissä asutaan ja mulla ei ole aikomustakaan lähteä "oikeisiin" töihin. Enkä tuhlaa edes yhteiskunnanvaroja, kun on hoitolapsia. Kaupasta ostetaan se, mitä tarvitaan, ei tarvii mistään tinkiä. Tosin jotain vaatteita tms. ostetaan vain jos tarvitaan.



En pysty mitenkään ymmärtämään, miten se voisi olla rahasta kiinni, jääkö kotiin vai ei. Tai turha ainakaan sanoa niinkuin monet "varakkaat" tuttuni "Pitää saada leipää pöytään, muuten olisin mielelläni kotona vielä" Jep jep, jos todella haluaisi olla kotona niin kyllä ratkaisu löytyisi.

Eli, jos haluaa lähteä töihin niin ok, ei ole mun ongelma MUTTA älkää ura-ihmiset tulko erikseen lässyttämään mitään "pakko" sontaa, kun se ei ole totta.



T: Päiväkodin täti, nyt pph.

olen miettinyt ihan samaa, luulisi, että jokainen voisi hieman pidentää työhön paluuta tai tehdä aluksi vaikka lyhyempää viikkoa tai päivää. En minä pystyisi kun ihan pahimman pakon edessä pitämään pientä alsta tuollaisia päiviä hoidossa.

Itselläkin on nyt 2 vuotias menossa päiväkotiin, mutta yritämme järjestää työajat niin, että hoitopivät olisivat mahdollisimman lyhyitä.

Ei silloin edes kuviteltu, että otettaisiin iso asuntolaina kun lapset ovat vielä pieniä! Silloin osattiin luopua omista itsekkäistä haaveista ja siirtää niitä tulevaisuuteen lasten takia. Muutenkin elettiin vaatimattomammin.



Mutta nyt on kaikki-mulle-heti-äitejä. Pitää olla kaikki YHTÄAIKAA: kokopäivätyö, omat harrastukset, pienet lapset, ulkomaan matkat, hieno auto, iso ok-talo.

Ei silloin edes kuviteltu, että otettaisiin iso asuntolaina kun lapset ovat vielä pieniä! Silloin osattiin luopua omista itsekkäistä haaveista ja siirtää niitä tulevaisuuteen lasten takia. Muutenkin elettiin vaatimattomammin.

Mutta nyt on kaikki-mulle-heti-äitejä. Pitää olla kaikki YHTÄAIKAA: kokopäivätyö, omat harrastukset, pienet lapset, ulkomaan matkat, hieno auto, iso ok-talo.

Tällaisia viestejä kirjoittaa ihminen, joka itse haluaisi kaikkea, mutta kyvyt/onni ei riitä. Sitten pitää uskotella itselleen, miksi oma elämä on niin paljon parempaa kuin muilla.

En pysty ymmärtämään ap:ta ja teitä muita, joiden mielestä rahan takia töissä käyminen on paha asia. Mitä ihmettä! Minkä muun takia töissä yleensä käydään?

Ap pitää miestään peruskeskituloisena, ja mies tienaa niin paljon, että käteen jää melkein 3000 euroa kuussa. Tämän lisäksi ap:lle tulee hoitorahat ja lapsilisät viidestä eli melkein 1000 euroa. Tiedätkö ap, että me tienataan bruttona yhteensä vain vähän enemmän. Asuntolaina on erittäin maltillinen, ulkomailla en ole käynyt ikinä, auto on perusperhefarkku.

Mua niin pistää vihaksi nämä ihmiset, jotka yhteiskunnan maksamana saavat olla kotona ja vielä kehtaavat sieltä moralisoida muita töissäkäynnin takia! Oikeasti huolestuttaa, mihin meidän yhteiskunta on menossa. Tuntuu että ihmisillä on ihan hävinnyt käsitys siitä, mistä raha todella tulee ja mihin sitä tarvitaan. Pahoin pelkään, että siinä on se sato, jota me saadaan niittää jo paljon ennen kuin 20 vuotta on kulunut.

ja tehnyt samoin kuin edellisetkin sukupolvet eli hoitanut itse lapseni lähes kouluikään asti. Ihan hyviä ihmisiä meistäkin on tullut, vaikka äidit ovat asettaneet muutamaksi vuodeksi "oman uran" sivuun ja nauttineet elämästä lastensa kanssa.



Minulle tämä on ollut helpointa, kiitos hoitovapaan. Äitini oli joka vuosi anottava virkavapaata hoitaakseen lapsiaan, isoäiti meni töihin vasta sitten, kun lapset menivät kouluun. Ja sen jälkeen isoäiti teki kohtalaisen näyttävän uran, lähes 35 vuotta. Ei ne muutamat vuodet lasten kanssa ole koskaan aikaisemmin pilanneet naisen elämää.

Ei silloin edes kuviteltu, että otettaisiin iso asuntolaina kun lapset ovat vielä pieniä! Silloin osattiin luopua omista itsekkäistä haaveista ja siirtää niitä tulevaisuuteen lasten takia. Muutenkin elettiin vaatimattomammin. Mutta nyt on kaikki-mulle-heti-äitejä. Pitää olla kaikki YHTÄAIKAA: kokopäivätyö, omat harrastukset, pienet lapset, ulkomaan matkat, hieno auto, iso ok-talo.

Tällaisia viestejä kirjoittaa ihminen, joka itse haluaisi kaikkea, mutta kyvyt/onni ei riitä. Sitten pitää uskotella itselleen, miksi oma elämä on niin paljon parempaa kuin muilla. En pysty ymmärtämään ap:ta ja teitä muita, joiden mielestä rahan takia töissä käyminen on paha asia. Mitä ihmettä! Minkä muun takia töissä yleensä käydään? Ap pitää miestään peruskeskituloisena, ja mies tienaa niin paljon, että käteen jää melkein 3000 euroa kuussa. Tämän lisäksi ap:lle tulee hoitorahat ja lapsilisät viidestä eli melkein 1000 euroa. Tiedätkö ap, että me tienataan bruttona yhteensä vain vähän enemmän. Asuntolaina on erittäin maltillinen, ulkomailla en ole käynyt ikinä, auto on perusperhefarkku. Mua niin pistää vihaksi nämä ihmiset, jotka yhteiskunnan maksamana saavat olla kotona ja vielä kehtaavat sieltä moralisoida muita töissäkäynnin takia! Oikeasti huolestuttaa, mihin meidän yhteiskunta on menossa. Tuntuu että ihmisillä on ihan hävinnyt käsitys siitä, mistä raha todella tulee ja mihin sitä tarvitaan. Pahoin pelkään, että siinä on se sato, jota me saadaan niittää jo paljon ennen kuin 20 vuotta on kulunut.

Eli yhteiskunta maksaa sen, että sinä olet töissä. Saat siis 2 lapsestasi kuukaudessa paljon enemmän yhteiskunnalta kuin kotiäiti saa 5 lapsesta.

kun ensin 4 vuotta porasi lapsettomuuttaan ja sitten, kun sai lapsen, meni töihin, kun ko. lapsi oli 11 kk. Lapsi päiväkotiin 1, 4 v (sitä ennen isä hoiti). Samana vuonna piti myös hankkai uudempi Volvo ja isompi (täysin uusi) asunto.

Nää on kyllä valintoja.



terveisin minä, joka odotin siihen asti, että lapseni oli 3 v ennenkuin hankin sen uuden asunnon ja auton (eli menin töihin).





i]Mun kokemukseni mukaan nimenomaan ne parempi tuloiset syöksyy kiireellä töihin, kun lapsi on 9kk. Siis nimenomaan ne ihmiset, joilla olisi varaa jäädä kotiin.



Mulla on paljon ystäviä, jotka maksaa helsingissä asuntolainaa JA on lapsiensa kanssa kotona..



Minä oon kotona 3v lapseni kanssa ja mieheni opiskelee. Tulot ovat jotain 2000e/kk. Helsingissä asutaan ja mulla ei ole aikomustakaan lähteä "oikeisiin" töihin. Enkä tuhlaa edes yhteiskunnanvaroja, kun on hoitolapsia. Kaupasta ostetaan se, mitä tarvitaan, ei tarvii mistään tinkiä. Tosin jotain vaatteita tms. ostetaan vain jos tarvitaan.



En pysty mitenkään ymmärtämään, miten se voisi olla rahasta kiinni, jääkö kotiin vai ei. Tai turha ainakaan sanoa niinkuin monet "varakkaat" tuttuni "Pitää saada leipää pöytään, muuten olisin mielelläni kotona vielä" Jep jep, jos todella haluaisi olla kotona niin kyllä ratkaisu löytyisi.

Eli, jos haluaa lähteä töihin niin ok, ei ole mun ongelma MUTTA älkää ura-ihmiset tulko erikseen lässyttämään mitään "pakko" sontaa, kun se ei ole totta.



T: Päiväkodin täti, nyt pph.

[/quote]

kuin palkka, jonka minä saan. Työnantajani maksaa paljon veroja, joilla myös maksetaan sekä sinun että minun elämistäni.



Työssäkäynti on yhteiskunnan peruspilari. Ei rahaa saada painamalla sitä lisää.

mutta ei pieni lapsi.....

suurimmalla osalla lapsiperheitä...

t. ulkosuomalainen

Tollasta on suurimmalla osalla lapsiperheistä. Näin se vaan menee. Onko se sitten hyvä, sitä en tiedä... Kyllä he kuitenkin varmaan tekivät ihan siksi sen lapsen, että halusivat. Viikonloput voi kuitenkin viettää perheen kesken intensiivisesti.

Kun minun kokemukseni mukaan meillä on lapsilla ihan saman mittaiset päivät ellei pitemmätkin.

Kuuteen asti ollaan töissä ja niin edespäin.

Mutta tokikaan ei laiteta niitä ekaluokkalaisia itse kävelemään kouluun saatikka olemaan kotona yksin koulupäivän jälkeen vaan aina viedään ja haetaan ihan kylän koulustakin. Ollaan siis sillä lailla läsnä.

Ihan päteviä kansalaisia tällä meidän metodillakin tulee, vaikka ovatkin hoidossa puolivuotiaasta. Eivät kylläkään missään massojen päivähoitolassa vaan pienryhmissä, jossa on mahdollista vastata lapsen kaikkiin tarpeisiin.

Kenenkään ei ole pakko mennä töihin ennenkuin lapsi täyttää 3 vuotta

Kertoisitko ystävällisesti? Mikä on isompi pakko mennä töihin kun lapsi on 3 v ja 1 päivä kuin 2 v ja 364 päivää?

Viittaat varmaan kotihoidon tukeen. MIkä tekee eron noiden kahden päivän välillä? Siis muu kuin raha.

Jos kerran niin välittää, niin eihän mikään pakko ole muuta kuin kuolla. Ei töitä ole pakko tehdä, voi olla kotona vaikka maailman tappiin. Harmi vaan, että yhteiskunnan tuki loppuu ja samalla juuri sinä nimenomaisena päivänä alkaa päivähoito olla hyväksyttävää, viis lapsen henkilökohtaisita valmiuksista.