Ihan hirveätä, miten jotkut hankkivat lapsia, eivätkä ole sitten niiden kanssa!

Eikös 1-2 vuotias ole vielä vauva? Kyllä vauvan paikka on äitin ja isin syli ja hoiva! Ja se hoito vastuu kuuluisi kyllä olla vanhemmilla! Kuka kuvittelee ettei perheenperustamiseen kuulu se vauva-aika kun lapsi työllistää ja vaatii vanhemmilta täysaikaista hoivaa!??



Se rahanmenokin on kyllä käyttäjästä kiinni! Kyllä sitä vähemmälläkin pärjää jos tarvis vaatii ja jos viitsii luopua turhista menoista.



Tietty jos oikeasti on tiukkaa rahallisesti, niin pakkohan se on töitä tehdä, mutta vaikka osa-aikaisesti jos mahdollisuus niin järjestää... Tyhmää tehdä lapsia jos ei ole valmis uhraamaan aikaansa lapsukaiselleen ja ottamaan täyttä vastuuta lapsen kasvatuksesta ja hoidosta!

mutta käteen jää vain 2850€/kk.... verotus nääs. Sillä ei kovin kummoista kämppää tai elämää maksella..

23

Hahaha. VAIN 2850 euroa. No jaa. Meillä koko perheen tulot on tuon verran, on kaksi autoa ( tosin vanhaa /vanhahkoa) uusi omakotitalo ja mukavasti elellään eikä ole pientä lasta tarvinnut hoitoon laittaa.

mutta käteen jää vain 2850€/kk.... verotus nääs. Sillä ei kovin kummoista kämppää tai elämää maksella..

23

Hahaha. VAIN 2850 euroa. No jaa. Meillä koko perheen tulot on tuon verran, on kaksi autoa ( tosin vanhaa /vanhahkoa) uusi omakotitalo ja mukavasti elellään eikä ole pientä lasta tarvinnut hoitoon laittaa.

mahdatte asua, ette varmaan Helsingissä tai Espoossa..Korsossa? Keravalla?

nauttia lasten kanssa olemisesta? Jääkää MOLEMMAT kotiin. Vasta silloin olette todella omistautuneet lapsillenne.

Meillä mies pääsee töistä klo 16.00 ja minä olen kotityöt tehnyt. Ruoka ollaan syöty useimmin jo 17.00. Mies nauttii lasten seurasta siis 16.15- 21.00.

ja tehnyt samoin kuin edellisetkin sukupolvet eli hoitanut itse lapseni lähes kouluikään asti. Ihan hyviä ihmisiä meistäkin on tullut, vaikka äidit ovat asettaneet muutamaksi vuodeksi "oman uran" sivuun ja nauttineet elämästä lastensa kanssa.

Minulle tämä on ollut helpointa, kiitos hoitovapaan. Äitini oli joka vuosi anottava virkavapaata hoitaakseen lapsiaan, isoäiti meni töihin vasta sitten, kun lapset menivät kouluun. Ja sen jälkeen isoäiti teki kohtalaisen näyttävän uran, lähes 35 vuotta. Ei ne muutamat vuodet lasten kanssa ole koskaan aikaisemmin pilanneet naisen elämää.

ja tehnyt samoin kuin edellisetkin sukupolvet eli hoitanut itse lapseni lähes kouluikään asti. Ihan hyviä ihmisiä meistäkin on tullut, vaikka äidit ovat asettaneet muutamaksi vuodeksi "oman uran" sivuun ja nauttineet elämästä lastensa kanssa.

Minulle tämä on ollut helpointa, kiitos hoitovapaan. Äitini oli joka vuosi anottava virkavapaata hoitaakseen lapsiaan, isoäiti meni töihin vasta sitten, kun lapset menivät kouluun. Ja sen jälkeen isoäiti teki kohtalaisen näyttävän uran, lähes 35 vuotta. Ei ne muutamat vuodet lasten kanssa ole koskaan aikaisemmin pilanneet naisen elämää.

lapsuudesta. Yhdellä kaverilla äiti oli aina kotona ja kaveri muistaa tykänneensä kun aina söivät aamupalankin yhdessä.

Heidän kotiinsa myös aina kokoonnuttiin koulun jälkeen syömään ja kertoilemaan päivän kuulimisia. Vaikka olemme jo aikuisia niin kokoonnumme edelleen heillä, kaverin äiti (ja isä) ovat mahtavia tyyppejä.

Hienoa, ap, että olet tyytyväinen omiin valintoihisi. Olet myös täysin vapaa muodostamaan mielipiteesi kaverisi valinnoista, mutta mikä ihimeen oikeus sinulla on julistaa tuomioita. Kaverisi on valinnut toisin kuin sinä. KOeta nähdä asian yli tai lopeta kaveruussuhde, mutta älä ylistä itseäsi alentamalla muita.



MInun lapseni ovat aloittaneet päivähoidon 1v8kk:n-2 vuoden ikäisinä. Kyseessä on ollut taloudellinen pakko. Toki meillekin besserwisserit tulivat julistamaan laajaa tietouttaan siitä, kuinka kotona voi olla, jos vain on halua. Nämä besserwisserit eli ystävämme vieläpä kaiken lisäksi tiesivät perheemme tilanteen mutta silti kuvittelivat, että kun he itse ovat voineet valita toisin, toki meidänkin pitää.



Esikoisen kanssa kuuntelin näitä kaikentietäviä muiden arvostelijoita. Olimme varautuneet lapsentekoon taloudellisesti. Yrittämisen aloitimme, kun sain vakituisen työpaikan 27-vuotiaana. MIes oli saanut vakituisen paikan vuotta aiemmin. Säästöjä olimme kerryttäneet jo muutaman kymppitonnin, ostimme kivan asunnon mukavalta seudulta koulujen läheltä. Asunnossa oli tilava huone mahdollisille lapsille.



Eipä kuulunut lasta, ja vuosien jälkeen päädyimme kalliisiin hoitoihin, kulutimme rahamme ja itsemmekin näillä ihan loppuun ja lopulta päädyimme jopa ottamaan velkaa asuntolainamme lisäksi. Lapsen sain 33-vuotiaana. Rahatilanteemme oli todella heikko, mutta miehellä oli onneksi työ, joten selviydyimme jotenkuten mutta aika tavalla velaksihan me elelimme, kun en ollut töissä. Koko kaveripiirimme arveli, että kun lapsentekoon oli mennyt noin kauan, olisin varmaan kotona, kunnes lapsi olisi kouluikäinen. MIes teki laskelmia ja lopulta väistämätön totuus oli, että minun pitäisi aloittaa työt, kun lapsi on 1,5-vuotias. En halunnut, joten myimme asunnon ja muutimme kaupungin vuokrataloon. Kestin sitä elämää puolisen vuotta enkä suosittele kenellekään. Kyse on VALINNOISTA, ja me valitsimme sen, että lapsemme saa elää turvallisessa naapurustossa ilman juoppojen ja narkkareiden rähinöitä. Lisäksi halusimme lapsellemme sisaruksen, ja se ei onnistuisi, jos emme saisi velkojamme maksettua.



Niinpä lapsi meni 2-vuotiaana päiväkotiin, minä menin töihin, maksoimme velkamme ja hankimme talon kivalta seudulta. Kun rahaa riitti hoitoihin, aloitimme nekin, ja 2 vuoden jälkeen saimme toisen lapsen. Emme olleet samanlaisessa taloudellisessa ahdingossa, mutta tällä kertaa pidimme huolen, että lapsemme saisivat elää turvallisessa ympäristössä, isommalla säilyivät tutut kerhot ja harrastukset jne. Menin töihin, kun kuopus oli 1v8kk. En kadu. Lapsi sopeutui hienosti päiväkotiin, meillä on siellä ihania hoitajia, ja omahoitajan kanssa tulemme loistavasti juttuun.



Nyt odotan kolmatta yllärilastamme. Haaveena tietysti on, että saisin olla kotona tämän kanssa pidempään, mutta realiteetit ovat vastassa. Vaikka meillä ei eletä kovin leveästi, talolaina on kohtuullinen, auto vanha jne. niin jotta isommat voivat pitää harrastuksensa ja elää normaalia arkea, tarvitaan rahaa. Sossun asiakkaiksi emme ala. Ensi alkuun olemme suunnitelleet, että olen kaksi vuotta kotona, ja sitten tilanne katsotaan uudelleen. Säästöjä on jonkin verran, joten mahdollista on, että voin olla pidempäänkin. MIehellä tosin on yt-neuvottelut ja uhka lomautuksista. Kaikkea ei voi suunnitella etukäteen. En silti koe, että olemme huonoja vanhempia tai itsekkäitä uraohjuksia.



Entiset ystävämme sen sijaan varmaan ajattelevat niin kuin ap. Niin kauan kuin pitävät omana tietonaan, saavat ajatella, mitä haluavat, mutta jos tekevät niin kuin ap ja alkavat omaa itseään ylentämään muiden kustannuksella, niin saavat kyllä takaisin minulta. Se hyvä äitiys kun ei ole sitä että lapsen kanssa sinnitellään kotona 3 vuotta. Kyllä siinä pitää ajatella vähän pidemmällä aikavälillä ja koko perheen hyvinvointia. Tuttavaperheessä on esimerkki siitä, että lapset hoidettiin kotona 3-vuotiaaksi, ja nyt vanhemmat tekevät uraa ja harrastavat aikaavieviä harrastuksia ja lapset (alakoululaiset ja eskarilainen)ovat paljon yksin kotona. Kannattiko sinnitellä sen 3 vuotta kotona, kun nyt lapsia nähdään arkisin ehkä tunnin päivässä ja viikonloppunakin vain joitakin tunteja?



Ratkaisuja on monenlaisia. Meidän lapsemme ovat olleet päivähoidossa noin 6 tuntia päivässä neljänä päivänä viikossa. Isän kanssa on syöty rauhassa aamupala ennen päiväkotiin menoa (n. klo 9), äiti on hakenut klo 15 ja kun nukkumaan on menty vasta klo 21 (ja aamulla herätty noin klo 7.30), niin vanhempien kanssa on vietetty 7,5 tuntia valveilla neljänä päivänä viikossa, kolmena päivänä viikossa koko hereilläoloaika. Meillä toimii näin.

En ole huolissani niinkään lasten pitkistä hoitopäivistä. Perheillä on omat ratkaisut ja tilanteet sekä mahdollisuus käyttää subjektiivista ph-oikeuttaan.



Sen sijaan, kesälomakauden lähestyessä, minun ja kollegoiden sydäntä kirpaisee taas liikaa lapset, joilla ei ole kesälomaa lainkaan, tai esim viikko tai kaksi.



Ja puhun nyt lapsista, jotka ovat kokopäivähoidossa, vuodesta toiseen. Perheessä usein molemmat vanhemmat jotka töissä. Lapsi/lapset hoidossa todellakin kokopäiväisesti 5 päivänä viikossa,ei ole vanhemmilla työajanlyhennyspäiviä...



Eniten kirpaisee isompien lasten kertomukset¨, joista paljastuu räikeästi se, että vanhempi/vanhemmat lomailevat kesä - tai talvilomaansa ja lapsi viedään hoitoon... :(

ole huolissasi aiheellista huolista, kuten vanhemmista, joiden lapset ovat heitteillä

jos itse ollaan 2,5 tuntia edes teoriassa oman lapsen kanssa ja hoitaja sitten 9 tuntia! Melkein neljä kertaa enemmän! Miettikää nyt mikä kasvatusvastuu heitetään sille hoitajalle, sehän sitä kasvattaa, eikä vanhemmat.

Ällöttää tuollainen.

ap

hienossa talossa?? Voin lyödä vetoa että jos lapsi saisi valita niin valitisi sen pienen vuokra kolmion ja sen että jompi kumpi vanhemmista olisi läsnä ne ensimmäiset elinvuodet.

Ei todella tarvitse olla huippupalkkainen jotta voi olla ensimmäiset 3 vuotta kotona, mutta suurta talovelkaa ei tietenkään voi olla.

Elämä on valintoja...

Ja silti piti mennä töihin lapsen ollessa 1v. Mies oli pienipalkkainen, eikä hänen tuloillaan olisi pärjätty.

Yksi palkka ei kerta kaikkiaan riitä. Mutta erityisesti korkeakoulutetuissa on paljon niitä, joilla yksi palkka ei riitä HALUTTUUN elintasoon. Eli halutaan matkustella, halutaan asua lähellä keskustaa (Helsingissä), halutaan ostella sitä ja tätä. Ja ei voida panna niitä omia tarpeita sen verran syrjään, että odottaisi,ett lapsi olisi esimerkiksi 2-vuotias mennessään hoitoon. Eräskin tuttuni sanoi, että hänen 1 v 2 kk lapsensa selvästi jo kaipasi kavereita ja tekemistä. Tuosta voisi kehityspsykologit olla hieman eri mieltä... :D Toki lapsi voi varmaan nauttia muiden lasten touhujen seuraamisesta ja tylsistyy, jos päivät vietetään vaan kotona, eikä esim ulkoilla, mutta tuon ikäiselle on tärkeää päästä syliin aina kun haluaa ja muutenkin saada paljon yksilöllistä huomiota. Sitä ei normipäiväkodissa pystytä tarjomaan, se on hyvin yksinkertaista.

Itsekin tunnen erään "äidin" jota lapsi ei kiinnosta pätkääkään.Lapsi on ollut koko ikänsä heittopussi,jota on hoitaneet muut kuin vanhemmat itse.Äiti ei ole lapsen kanssa edes päivää

viikosta,muun ajan lapsi on päiväkodissa,sieltä viedään milloin kellekin hoitoon.



Nyt lapsella rupeaa olemaan jo ikää,ja tämä heittopussina oleminen rupeaa jo tuottamaan satoa.Hakkaa isovanhempiaan,potkii,räkii,riehuu jne..Vielä joku päivä mummo vielä loukkaa itsensä kunnolla,kun jo nyt on eräänkin kerran ollut silmakulmakin jo auki.Kyseessä vielä alle kouluikäinen lapsi,ja voi vain arvailla että mitä tulevaisuus tuo tullessaan.



Äidille jos tuosta sanoo,olet vain kateellinen jolla ei ole muuta elämää kuin lapset.Hän on hyvä äiti.

Hoitopäivät olivat 7.30-16.30. Meni nukkumaan iltaisin klo 21 ja herätin klo 7.

Jonkin mielestä 1-2v:n pitäisi olla sylissä. Tämä ei halunnut olla sylissä sen jälkeen kun oppi ryömimään. Joka tapauksessa sylipaikka olisi mennyt 1v 7kk ikäisenä, sillä silloin syntyi toinen.

Tämä vanhin täyttää pian 16v eikä kaduta valinnat.

että käteen jää vain 2850 euroa/kk. Meillä me olemme molemmat töissä ja käteen jää suunnilleen saman verran. No ehkä tosiaan 200 euroa enemmän.



Meillä on 2 lasta, ei omistusasuntoa, 1 auto jota ilman mies ei pääse töihin. Tullaan toimeen ihan ok, mutta ei voisi kuvitellakaan, että pärjättäisiin vain yhden tuloilla. Olemme miehen kanssa molemmat akateemisesti koulutettuja ja valitettavasti koulutus ei ainakaan vielä näy palkkakuitissa.



Lapset ovat molemmat jo koululaisia, joten tämä keskustelu ei sinällään minua kosketa, ällistyttää vain joidenkin ihmisten puusilmäisyys.

aggressiivisista viesteistä. Totuus sattuu liikaa ja tulee syyllinen olo.

olla kovinkaan pieni paikkakunta, kun tietää hoitolasten vanhemmat. Ei tarvitse tunteakaan. Mutta nytkin esim. vapun ja helatorstain yhteydessä oli moni työpaikka kiinni, ja tiedettiin, ettei kyseisten paikkojen työntekijät olleet töissä. Silti lapset olivat pitkän päivän hoidossa vappuaattona ja helatorstain jälkeisenä perjantaina :(

Lapsetkin tarvitsevat lomaa ja vapaata päivähoidosta :(

En ole huolissani niinkään lasten pitkistä hoitopäivistä. Perheillä on omat ratkaisut ja tilanteet sekä mahdollisuus käyttää subjektiivista ph-oikeuttaan.

Sen sijaan, kesälomakauden lähestyessä, minun ja kollegoiden sydäntä kirpaisee taas liikaa lapset, joilla ei ole kesälomaa lainkaan, tai esim viikko tai kaksi.

Ja puhun nyt lapsista, jotka ovat kokopäivähoidossa, vuodesta toiseen. Perheessä usein molemmat vanhemmat jotka töissä. Lapsi/lapset hoidossa todellakin kokopäiväisesti 5 päivänä viikossa,ei ole vanhemmilla työajanlyhennyspäiviä...

Eniten kirpaisee isompien lasten kertomukset¨, joista paljastuu räikeästi se, että vanhempi/vanhemmat lomailevat kesä - tai talvilomaansa ja lapsi viedään hoitoon... :(

Mua ärsyttää eniten näissä keskusteluissa tämä myytti jostain entisaikaan eläneestä äiti-ihmisestä, joka eli vain lastensa tarpeille. Ennen vanhaan vanhemmuudesta ei tehty samanlaista numeroa, vaan lapset todellakin menivät vain siinä sivussa. Aikaa kului kotitöihin paljon enemmän, kun kotoa ei löytynyt yhtään mitään mukavuuksia. Olen itse kotiäidin kasvattama, enkä muista hänen koskaan viettäneen erikseen aikaa kanssani. Enemmän huomiota lapsi saattaa oikeasti saada hoitopaikassa, jossa se hoitaja keskittyy lapsiin koko ajan, kertoo satuja ja leikkii heidän kanssaan.



Tietenkin menee överiksi, jos lapsi joutuu olemaan ympäri vuoden pitkiä päiviä hoidossa, enkä todellakaan ymmärrä, miten joku voi viedä lapsensa hoitoon kun itse lomailee, mutta kohtuudella käytettynä päivähoidon ei oikeasti tarvi olla sellainen mörkö kuin siitä täällä usein tehdään.

nauttia lasten kanssa olemisesta? Jääkää MOLEMMAT kotiin. Vasta silloin olette todella omistautuneet lapsillenne.

Meillä mies pääsee töistä klo 16.00 ja minä olen kotityöt tehnyt. Ruoka ollaan syöty useimmin jo 17.00. Mies nauttii lasten seurasta siis 16.15- 21.00.

vajaa 5 tuntia ole riittävä aika! Koko päivänhän miehen pitäisi olla sinun ja lastesi kanssa kotona, että lapsilla olisi vain ja ainoastaan 3 vuoden ajan tuttu ja turvallinen syli äidissä ja isässä!

Kysynpä vaan, mitä muistat siitä ajasta, kun itse olit 3 vuotias? TUSKINPA MITÄÄN! Nämä keskustelut alkavat olla jo todella naurettavia. Onneksi kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia.

Uskon, että lapsista kasvaa ihan järkeviä ihmisiä vaikka noinkin pitkän päivän hoidossa. Eri asia kuka ihminen mielellään haluaa, että oma lapsi näkee vieraita hoitajia enemmän kuin omia vanhempiaan. Oma lapseni aloittaa päiväkodin vasta reilu 3 vuotiaana ihan siksi kun rakastan häntä niin paljon ja haluan viettää aikaani hänen kanssaan. Olisin kotona pidempäänkin jos talous kestäisi. Minun tuttavapiirissä ne hyvin tienaavat ovat laittaneet lapsensa hoitoon hyvin varhain ja pieni/keskituloiset ovat pitkään kotona.