Lue keskustelun säännöt.
Olen luuseri enkä sovellu työelämään
20.05.2012 |
Peruskoulun jälkeen suoritin kaksoistutkinnon, olin vuoden töissä ja jatkoin jatkoin ammattikorkeaan, amk jälkeen olen yrittänyt soveltua työelämään vaan ei se onnistu. Koulussa olen aina käynyt reippaasti ja taitoni ovatkin hyvät. Erona kuitenkin se etten voi tulla ja mennä miten haluan. Koulussahan ei joka poissaolosta noussut mekkalaa, ja monesti satuinkin nukkumaan koulun ohi. Sain kuitenkin aina erinomaisia arvosanoja, ja hommat tuli hoidettua. Ekan vuoden jaksoin työelämässä normaalisti, mutta nyt on alkanut tulla mutkia matkaan. Olen 2 kertaa nukkunut työpäiväni ohi, ja vaikka olenkin saanut kaikki hommani hoidettua niin pomo ilmoitti että seuraavan jälkeen tulee kenkää. En todellakaan tee tätä tarkoituksella, ja oletan että 7-8h yöunet riittävät mutta joskus en vain oikeasti herää herätyskelloihini. Ikinä en siis tarkoituksella ole ollut pois vaan olen saattanut nukkua 15-18h yöunet. Tiedän, aivan hurja määrä. Mikä hitto minua vaivaa? Huomenna taas työpäivä ja se ahdistaa. Töissä menee aika nopeasti ja minulla on ihan hauskaakin, mutta "pakkolähtö" ahdistaa.
Ahdistuneisuus saa minussa myös aikaan stressiä, ja teen töissä typeriä virheitä, joista esimies joutuu sitten ottamaan vastuun. Minun on vaikea keskittyä, ja vaikka olenkin työhöni enempi kuin pätevä, en silti pärjää siinä. Työ on henkisesti liian haastavaa.
Minulla tuntuu olevan kaksi vaihtoehtoa: hommata lapsia tai jatkaa opiskelua. Lapsia minulla ei ole ollut tarkoitus hommata, sillä minusta tuntuu utopistiselta sitoutua toiseen ihmiseen (siis mieheen) niin lopullisesti. Hänenhän sitten pitäisi elättää minut ja tuntuu hölmöltä heittäytyä toisen ihmisen varaan. Kouluun pääsen todella helposti, mutta en haluaisi jatkaa tukikitkuttelua: olis kiva ostaa viimein se oma asunto. Mutta kun en minä pysty tähän.
Äitini on kuollut, joten olkaa te minun mammoja hetki ja auttakaa! :( Mitä teen?
Kommentit (84)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos huolenpidostanne, kyllä tänään heräsin ihan reippaasti töihin. Itseasiassa en saanut unta juuri lainkaan kun stressasi.
Minulla tosiaan on hyvin ristiriitainen suhtautuminen työhön. Jos saan tehdä työni rauhassa omaan tahtiini (aikarajan sisällä), se on kivaa. Mutta olen saanut 2 poissaolostani huolimatta ne tehtyä. Kuitenkaan palkkaa ei makseta siltä ajalta kun olen kotona ollut, ja koska seuraavasta menee poikki olen menettämässä motivaatiotani täysin. Myös jatkuva "parempien tuloksien" tavoittelu stressaa minua. Esimieheni käy arvostelemassa työntekijöitään ja sen sijaan että hän tekisi jotain itse hän katsoo telkkaria työhuoneessaan. Todella motivoivaa..
Mutta joo, tänään tosiaan ollaan töissä ja parhaani mukaan yritän työskennellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä ihan samaa mieltä että tarvitsen uuden ammatin, mutta onko sellaista ammattia olemassakaan missä minulta kysytään aamulla että "Moi, voitkos tulla nyt töihin?" Ei taida onnistua. :/ Olen 25-vuotias. -ap
töitä ainakin on, joissa työajalla ei ole merkitystä kunhan työt tulee tehtyä.
Ainakin it-alalta löytyy semmoisia tehtäviä. Palavereissa on tietysti oltava paikalla, mutta ei niitä joka päivä ole.
Itsekin teen (juuri it-alalla) paljon töitä etänä kotikonttorilla tai epätyypillisinä aikoina ja pidän tarpeen mukaan arkivapaita.
Tsempit ap sinulle.
Minulla saamattomuuden ja väsymisen syyksi paljastui ms-tauti. Oireita oli (ja on) muitakin, mutta väsyminen on oireista se joka eniten häiritsee normaalia elämää.
jos vaan pakotat itsesi töihin oikeaan aikaan vaikkapa kuukauden ajan joka aamu?
Minustakin tuntuu, että jotenkin alitajuisesti sabotoit omaa toimintaasi, koska olet vähän sekaisin itsesi kanssa. Monet (useimmat) ihmiset pystyvät tekemään ei-aina-niin-välittömästi-tyydyttäviä töitä toiselle rahaa vastaan, mutta eivät silti koe olevansa markkinatalouden sätkynukkeja tms. Tulee mieleen, että et yksilöitymiskehityksesi ei ole "valmis", jos olosuhteet vaikuttavat minäkäsitykseesi noin voimakkaasti. Voisiko tästä olla kyse?
Joka tapauksessa, suosittelen terapiaa. Lähde nyt jotain mitä tahansa kautta hakemaan apua, huonostihan siinä käy jos et pysty elättämään itseäsi lainkaan.
Konkreettisempana keinona tuli mieleen, että jospa repäisisit ja lähtisit vaikka jonnekin ulkomaille ihan vailla suunnitelmaa, tyyliin Australiaan rantapummiksi. Sitten sun olisi kerta kaikkiaan pakko tehdä jotain töitä elättääksesi itsesi, vaikka tarjoilijana, rantavahtina, hedelmien poimijana (tai siis vaikka Alpeille hiihtopummiksi, tai jotain vastaavaa), ja olosuhteet voisivat koulia sua.
Lapsen tekeminen ja/tai miehen elätiksi heittäytyminen ei ole ratkaisu, et voi luottaa siihen että löydät elätyshaluisen miehen ja lasten kanssa täytyy olla jonkin verran aikaansaava ja reipas ja pystyä heräämään aamulla, muuten masentuu ja romahtaa.
Siis kysymyshän on nyt siitä etten herää herätyskellooni. Se on se suurin ongelmani. Tosiaan työstäni olen kertonut pitäväni, mutta nykyinen työpaikka on minulla yhden virheen varassa ja uskon että minulta nyt vain odotetaan sitä virhettä.
Nuo ehdotuksesi ovat hauskoja, mutta minulla ei ole kiinnostusta lähteä ulkomaille. Minulla on kiva asunto, elämä on muutenkin ihan ok kivaa, enkä kaipaa turhia reissuja arkeeni.
Tokihan siis pystyn elättämään itseni - olenhan elättänyt tänne astikkin. Mutta pystynkö jatkossa? Terapia alkaa tuntua vaihtoehdolta, toisaalta en ole varma miksi sinne menisin.
Viimeisestä ollaan kuitenkin ihan samaa mieltä. Lapset ja mies ei ratkaise mitään, minustahan tämä lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä ihan samaa mieltä että tarvitsen uuden ammatin, mutta onko sellaista ammattia olemassakaan missä minulta kysytään aamulla että "Moi, voitkos tulla nyt töihin?" Ei taida onnistua. :/ Olen 25-vuotias. -ap
töitä ainakin on, joissa työajalla ei ole merkitystä kunhan työt tulee tehtyä.
Ainakin it-alalta löytyy semmoisia tehtäviä. Palavereissa on tietysti oltava paikalla, mutta ei niitä joka päivä ole.
Itsekin teen (juuri it-alalla) paljon töitä etänä kotikonttorilla tai epätyypillisinä aikoina ja pidän tarpeen mukaan arkivapaita.Tsempit ap sinulle.
Minulla saamattomuuden ja väsymisen syyksi paljastui ms-tauti. Oireita oli (ja on) muitakin, mutta väsyminen on oireista se joka eniten häiritsee normaalia elämää.
Kiitos sinulle! It-alalle minulla ei tällä hetkellä ole mitään tarjottavaa, mutta eihän sitä tiedä? Eipä se vieläkään ole liian myöhäistä jatkaa opiskeluja..
alan vaihtamista. Perustat vaikka oman yrityksen tai valitsen toisen tyyppisen työn. Esim. kiinteistövälittäjäksi, jos olet yhtään myyvää -tyyppiä.
Ehdottomasti ET hanki lapsia tämän asian korjaamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja avaudu hänelle.
En jaksa herätä aamulla töihin? Sehän nauraa mulle. Minusta itsestäni tämä on kiinni mutta tällä hetkellä olen kyvytön 8-16 työhön. Olen myös ollut yötyössä ja silloin unirytmini kääntyi siihen että heräsin ennen töitä yöuniltani ja sama ongelma toistui. Elämä oli vielä pahemmin sekaisin
-ap
ei ole poikkeuslupaa olla tämän yhteiskunnan vapaamatkustaja, kun olet riittävän fiksu ja tervekin. Jätä tukieurot niille, jotka eivät kykene työhön todella.
Kuulostat kyllä pahasti nykyiseltä 15-25 -vuotiaiden polvelta, jonka me itse olemme kasvattaneet, enkä ymmärrä mikä on mennyt pieleen. Onko teidät hemmoteltu ja sylitetty piloille silloin kun olisi pitänyt vaatia jotakin, panna arestiin ja näyttää risua?
Ei voi kuin haudata pään kämmeniinsä ja toivoa, että ei olisi koskaan tehnyt lapsia, jos heistä kasvaa tuollaisia kaikkeen tyytymättömiä riesoja.
ihan samalla tavalla. Joskus ihan hirvittää mitä tulevaisuus tuo tullessaan näiden laiskojen,työtävieroksuvien nico-pettereiden kanssa, jotka ajattelevat vain itseään.Itse kohta 30 vuotta tyäelämässä ja kolme isoa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
diagnoosia vaan on vaikea saada:
<a href="<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_v%C3%A4symysoireyhtym%C3%A4" alt="http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_v%C3%A4symysoireyhtym%C3%A4">http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_v%C3%A4symysoireyhtym%C3%A4</a>" alt="<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_v%C3%A4symysoireyhtym%C3%A4" alt="http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_v%C3%A4symysoireyhtym%C3%A4">http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_v%C3%A4symysoireyhtym%C3%A4</a>"><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_v%C3%A4symysoireyhtym%C3%A4</…;" alt="http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_v%C3%A4symysoireyhtym%C3%A4</…;">http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_v%C3%A4symysoireyhtym%C3%A4</…;Pikaisella katsomisella löysin että näistä pitäisi täyttyä 4, minulla täyttyy kaksi, ehkä kolmaskin jos tulkitsin sen oikein.
-lyhytkestoisen muistin ja keskittymiskyvyn heikentyminen
lihaskivut
nivelkivut
-uni ei helpota uupumusta
uudenlaiset tai -tyyppiset päänsäryt
kurkkukipu
imusolmukkeiden arkuus
-rasituksen jälkeinen huonovointisuus/uupumus, joka kestää yli vuorokauden (ehkä)Veikkaisin todellakin vain olevani laiska. En usko olevani sairas.
-ap
Luitko mitä tuon kriteerilistan jälkeen sanottiin:
Kriteereitä on kuitenkin arvosteltu monestakin syystä. Osa listatuista oireista on harvinaisempia kuin monet muut väsymysoireyhtymään olennaisesti liittyvät oireet. Niissä annetaan myös ymmärtää, että sairauteen liittyvä uupumus ei lainkaan lievity lepäämällä, vaikka lepääminen on tärkeä tapa hallita kroonisen väsymysoireyhtymän oireita.
Voihan toki olla että olet vain laiska kuten itse sanoit.
Olen 50-luvulla syntynyt, auktoriteeteillä kasvatettu kovaan työhön (mikä sinänsä hyvä).
Nuorena 19-vuotiaana minulla oli sama ongelma, en herännyt aamuisin.
Minulla oli 3 herätyskelloa soimassa, niistä yksi oli peltiastiassa. En herännyt.
Ratkaisuksi tuli:
tyttöystäväni asui seinän takana ja hän herätti minut. Hänen työvuoronsa alkoi paljon aikaisemmin, mutta muu ei auttanut kuin lähteä hänne kanssaan töihin (olimme samassa työpaikassakin) aamulla ennen viittä.
Edelleen minulla on soimassa 2 kännykkää ja yksi herätyskello.
Tuon teiniajan suuruista ongelmaa ei kyllä ole ollut. Olen joskus nukkunut pommiin jopa yövuorossa, mutta ei ole ollut samanlaista ongelmaa kuitenkaan kuin teininä.
Siitä jäi tietynlainen kammo: jospa nukunkin pommiin. Ja siitä lähtien minulla on ollut 3 eri heräötysvälinettä käytössä varmuuden vuoksi.
Joten, sinunkin heräämisongelma saatta lientyä vuosien mittaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tuon diagnoosin saisi varmasti väännettyä monelle muullekkin. Uskon tosiaan vain olevani laiska. Mutta mikä avuksi?
Tulevaisuus pelottaa. SInä joka kerroit olleesi työelämässä 30v: kuinka sinä olet sen tehnyt? Kuinka sinulla riittää motivaatiota tehdä 8-16 työtä toisen pussiin kun elämässä on niin paljon muutakin? Kuinka kestät sen että olet tuhlannut elämäsi parhaat vuodet sen vuoksi että saat rahaa - rahaa joka ei ole edes elämän edellytys. Kuinka kestät sen että sen sijaan että olisit nauttinut kesästä ja aalloista, olet istunut toimistossa? En minä rehellisesti halua sellaista elämää, mutta sitä minulta odotetaan ja sen eteen olen tehnyt töitä. Toki voin tehdä töitä mutta haluaisin tehdä niitä silloin kuin minulle sopii.
-ap
Olen 50-luvulla syntynyt, auktoriteeteillä kasvatettu kovaan työhön (mikä sinänsä hyvä).
Nuorena 19-vuotiaana minulla oli sama ongelma, en herännyt aamuisin.
Minulla oli 3 herätyskelloa soimassa, niistä yksi oli peltiastiassa. En herännyt.Ratkaisuksi tuli:
tyttöystäväni asui seinän takana ja hän herätti minut. Hänen työvuoronsa alkoi paljon aikaisemmin, mutta muu ei auttanut kuin lähteä hänne kanssaan töihin (olimme samassa työpaikassakin) aamulla ennen viittä.Edelleen minulla on soimassa 2 kännykkää ja yksi herätyskello.
Tuon teiniajan suuruista ongelmaa ei kyllä ole ollut. Olen joskus nukkunut pommiin jopa yövuorossa, mutta ei ole ollut samanlaista ongelmaa kuitenkaan kuin teininä.
Siitä jäi tietynlainen kammo: jospa nukunkin pommiin. Ja siitä lähtien minulla on ollut 3 eri heräötysvälinettä käytössä varmuuden vuoksi.
Joten, sinunkin heräämisongelma saatta lientyä vuosien mittaan.
Tuo kuulostaa todella tutulta, mutta valitettavasti minun naapurini eivät edes tervehdi minua. Siskoni on välillä soitellut minulle ja kysellyt olenko hereillä, mutta ei hänkään joka aamu voi soittaa. En myöskään halua miestä sen vuoksi että hän herättäisi minut töihin. Jos nappaa niin nappaa.
Mutta ajatus että tämä lievittäisi iän kanssa lohduttaa. Kiitos.
-ap
Vastaus sinulle:
Pakko, jos on yleensä halunnut elää. Silloin aikoinaan ei edes tullut mieleen, että jotenkin muuten voi elää (ts. tulla toimeen: asunto, ruokaa, vaatteita) kuin omalla työllä. Aika oli eri, ilmapiiri yhteiskunnassa eri. Kasvatusmenetelmät erit.
Kyllä tällaisesta asenteesta on monenlaista hyötyä- en ole ollut kädet ristissä odottamassa että joku tekee jotain puolestani.
Elämää on kyllä ollut monenlaista ja paljon muutakin kuin työtä, m,utta jotka työ on mahdollistanut.
Olen asunut 6 eri maassa, aina lähtenyt yksin ja aina työpaikka ensin hankittuna.
Olen ollut erittäin vastuullisissa työtehtävissä ja olen kokenut myös suunnatttoman tragedian, joka kaikkein eniten on vaikuttanut elämääni.
Minulla on ollut harrastuksia, joita harvalla on ollut. Olen sen luonteinen, että haen kiksejä eri tavaoilla. Tosin nyt olen rauhoittunut. Ikä on minulle tuonut mukanaan tietynlaista mielenrauhaa, josta olen erittäin onnellinen ja kiitollinen.
Olipa vuodatus- olenhan spagettiaivoinen.
Nuorena oli vaikeaa löytää monen kiinnostuksen kohteen joukosta ammatti. Edelleenkään en kykene tekemään mitään mistä en ole kiinnostunut. Sekalaisia töitä olen tehnyt koko ikäni enkä jaksa millään 8-16 päiviä. En ole halunnut tuhlata elämää, mutta se vain on kulunut.
tässä sinulle henkilöstöpäällikön vastaus, luepa tarkkaan:
-kauanko työsuhteesi on kestänyt? Onko koeaika jo ohi? Jos olet vielä koeajalla, uhkaa sinua melkoisen todennäköisesti koeaikapurku. Ryhdistäydy heti, mikäli haluat pitää työpaikkasi.
-työnantajan velvollisuus on järjestää työterveyshuolto. Sinun pitäisi nyt mennä työterveyslääkärin puheille ja sinun työkykyisyytesi pitää kartoittaa. Apua on saatavissa, mene rohkeasti ja kerro vaivoistasi. Voihan olla, että sinulla on kuitenkin joku lääketieteellinen syy tuohon aamu-unisuuteesi. Yhdessä teette hoitosuunnitelman, miten kuntoisuuttasi parannetaan.
-työnantajan intresseissä on saada sinut työkykyiseksi. Muista se. Nyt apua hakemaan reippaasti ja lakkaat vellomasta noissa ajatuksissasi yksi.
http://www.iltasanomat.fi/muoti-kauneus/nain-moni-naisista-kokee-olevan…