Lue keskustelun säännöt.
Olen luuseri enkä sovellu työelämään
20.05.2012 |
Peruskoulun jälkeen suoritin kaksoistutkinnon, olin vuoden töissä ja jatkoin jatkoin ammattikorkeaan, amk jälkeen olen yrittänyt soveltua työelämään vaan ei se onnistu. Koulussa olen aina käynyt reippaasti ja taitoni ovatkin hyvät. Erona kuitenkin se etten voi tulla ja mennä miten haluan. Koulussahan ei joka poissaolosta noussut mekkalaa, ja monesti satuinkin nukkumaan koulun ohi. Sain kuitenkin aina erinomaisia arvosanoja, ja hommat tuli hoidettua. Ekan vuoden jaksoin työelämässä normaalisti, mutta nyt on alkanut tulla mutkia matkaan. Olen 2 kertaa nukkunut työpäiväni ohi, ja vaikka olenkin saanut kaikki hommani hoidettua niin pomo ilmoitti että seuraavan jälkeen tulee kenkää. En todellakaan tee tätä tarkoituksella, ja oletan että 7-8h yöunet riittävät mutta joskus en vain oikeasti herää herätyskelloihini. Ikinä en siis tarkoituksella ole ollut pois vaan olen saattanut nukkua 15-18h yöunet. Tiedän, aivan hurja määrä. Mikä hitto minua vaivaa? Huomenna taas työpäivä ja se ahdistaa. Töissä menee aika nopeasti ja minulla on ihan hauskaakin, mutta "pakkolähtö" ahdistaa.
Ahdistuneisuus saa minussa myös aikaan stressiä, ja teen töissä typeriä virheitä, joista esimies joutuu sitten ottamaan vastuun. Minun on vaikea keskittyä, ja vaikka olenkin työhöni enempi kuin pätevä, en silti pärjää siinä. Työ on henkisesti liian haastavaa.
Minulla tuntuu olevan kaksi vaihtoehtoa: hommata lapsia tai jatkaa opiskelua. Lapsia minulla ei ole ollut tarkoitus hommata, sillä minusta tuntuu utopistiselta sitoutua toiseen ihmiseen (siis mieheen) niin lopullisesti. Hänenhän sitten pitäisi elättää minut ja tuntuu hölmöltä heittäytyä toisen ihmisen varaan. Kouluun pääsen todella helposti, mutta en haluaisi jatkaa tukikitkuttelua: olis kiva ostaa viimein se oma asunto. Mutta kun en minä pysty tähän.
Äitini on kuollut, joten olkaa te minun mammoja hetki ja auttakaa! :( Mitä teen?
Kommentit (84)
diagnoosia vaan on vaikea saada:
<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_v%C3%A4symysoireyhtym%C3%A4" alt="http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_v%C3%A4symysoireyhtym%C3%A4">http://fi.wikipedia.org/wiki/Krooninen_v%C3%A4symysoireyhtym%C3%A4</a>
Pikaisella katsomisella löysin että näistä pitäisi täyttyä 4, minulla täyttyy kaksi, ehkä kolmaskin jos tulkitsin sen oikein.
-lyhytkestoisen muistin ja keskittymiskyvyn heikentyminen
lihaskivut
nivelkivut
-uni ei helpota uupumusta
uudenlaiset tai -tyyppiset päänsäryt
kurkkukipu
imusolmukkeiden arkuus
-rasituksen jälkeinen huonovointisuus/uupumus, joka kestää yli vuorokauden (ehkä)
Veikkaisin todellakin vain olevani laiska. En usko olevani sairas.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en usko että saan aikaiseksi. Olen tyytymätön itseeni koska en pysty vastaamaan ihmisten odotuksiin. Tottakai minäkin haluaisin olla hyvä työntekijä mutta minusta tuntuu että vaatimukset ovat liian korkealla vaikka tiedänkin etteivät ne ole. Odottaisin itsekin samoja asioita alaisiltani. Olenko lainkaan yhteiskuntakelpoinen?
Toki kuulun liittoon mutta jos jään työttömäksi niin jään takuulla sängynpohjalle makaamaan. Se pelottaa. Olen oikeasti hyvä siinä mitä teen ja pidän työstäni mutta tämä täsmällisyyden ja normaalirytmin puute ahdistavat minua. Olen kyllä ihan samaa mieltä että tarvitsen uuden ammatin, mutta onko sellaista ammattia olemassakaan missä minulta kysytään aamulla että "Moi, voitkos tulla nyt töihin?"
Ei taida onnistua. :/
Olen 25-vuotias.
-ap
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_ar…
Minun mies on aamu-uninen yövirkku. Hänen luontainen rytminsä on sellainen, että heräilee siinä puolen päivän maissa ja iltapäivällä menee töihin. Tulee kotiin tosi myöhään, joskus vasta puolen yön jälkeen.
Pakkotilanteessa (työmatka, jossa aikataulutetut kokoukset) hän pystyy heräämään aamulla ja noudattamaan normaalia rytmiä. Mutta pakkotilanteen mentyä ohi, hän väistämättä lipeää omaan rytmiinsä.
Töissä hänellä olisi joka päivä palaveri puoli kahdelta, mihin hän ei läheskään aina ehdi. Hänen esimiehensäkin on sanonut, että olisi aika tärkeää osallistua niihin, mutta silti ei onnistu. Aiemmin tuo vastaava palaveri oli puoli kahdeltatoista ja siihen oli mahdollista osallistua puhelimen kautta. Silloin mies heräsi viimeistään palaveriin mennessä, osallistui siihen puhelimella ja sai sillä tavalla päivänsä käyntiin. Nyt kun vaaditaan fyysistä läsnäoloa, homma ei toimi ja miehen rytmi on aiempaa myöhäisempi.
Ja juu, hänkin on IT-alalla. Joskus hirvittää mitä bugista softaa siellä yön pimeydessä syntyy, mutta tuo ala on tosiaan sellainen joka sopii yöihmisille.
Töissä taas. Kiitoksia taas vastauksistanne! En tiedä IT-alasta oikein mitään mutta ehkäpä otamma selvää. Yrittäjäksi minusta ei varmaankaan ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä taas. Kiitoksia taas vastauksistanne! En tiedä IT-alasta oikein mitään mutta ehkäpä otamma selvää. Yrittäjäksi minusta ei varmaankaan ole
Hyvä myöntää, täällä tuntuu muut olevan kaikkivoipia ihmisiä jotka perustavat yrityksen, vaihtavat alaa ja ratkaisevat kaikki muutkin elämän ongelmat tuosta vain, helposti.
Eilen kävi ikävästi. Olen opiskelija ja aamuyhdeksältä oli koe. Virkosin vasta muutamaa minuuttia ennen kokeen alkua enkä enää ehtinyt paikalle.
Minullakin on tottakai moninkertainen herätysjärjestelmä; on useampi herätyskello ja kännykässä herätys ja vielä muistutuksiakin. Kaikki ajastettuna soimaan porrastetusti ja siinä unen vaiheessa, jolloin heräämisen pitäisi olla helpointa.
Vaan kun en herää.
Kaikki kanssani asuneet henkilöt ovat kommentoineet sitä miten vaikea minua on saada hereille.
Nukun pitkiä jaksoja, tavallisesti kellon ympäri ja reilusti pidempäänkin. Olen nukkunut 21 tunnin unia keskellä ihan tavallista viikkoa. Lisäksi nukun nokosia ja päiväunia.
Toisin kuin aloittaja, en koe olevani laiska. Tiedän että ylenmääräinen nukkuminen ja heräämisvaikeus liittyy terveydentilaani. Olen käynyt lääkärillä ja minulla on hoitosuhde.
Tunnen kyllä tämän ongelman takia olevani aika epäkelpo toimimaan yhteiskunnassa. Koulussa kaikki poissaoloni ja myöhästymiseni johtuvat siitä, etten herää silloin kun pitäisi. Aiemmin olen kyennyt heräämään kun on ollut jokin pakottava syy, nykyään sekään ei enää oikein toimi. Jo jonkun aikaa olen joutunut stressaamaan sitä, heräänkö lainkaan ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin hanki lisää herätyskelloja.
- ensin kirkasvalolamppu-herätyskello, joka nostaa syvemmästä unesta jo vähän pintaan.
- sen jälkeen radio/soitin, jonka saa täysille, soittamaan heviä
- Lopuksi vanhan ajan herätyskello, joka pärisee niin maan valtavasti. Älä sijoita sitä sängyn viereen, vaan parin metrin päähän.
Toinen juttu on se, että opettele kantamaan vastuu. Sinä kannat vastuun itsestäsi. Kukaan ei kanna sitä sinun puolestasi, eikä sinun tarvitse kantaa kenenkään muun vastuuta kuin omaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina arvostanut työntekoa, ja minun omatuntoni ei kestäisi vapaamatkustamista. Minusta myös elämä ilman työtä ei anna tarpeeksi joten en myöskään koe halua irroittautua oravanpyörästä. Mutta en myöskään halua olla orjallisesti töissä 8-16 varsinkaan sellaisessa työssä missä minua ei arvosteta lainkaan ja uhkaillaan irtisanomisella vaikka työt tulee tehtyä ja kuten olen jo muutamaan kertaan sanonut olen todella hyvä työssäni nyt kun olen hommani sisäistänyt.
Joku kertoi tuosta helposta elämästään, mutta minusta tuntuu ettei minulla riittäisi uskallisuutta tuollaiseenkaan vapaamatkustamiseen. Haluan kuitenkin elättää itseni. Mutta toisaalta en voi olla lapsellekkaan (tai edes itselleni) ainoa elättäjä koska en oikeasti ole luotettava.
Joten siis ilman työtä en elä täyttä elämää, mutta toisaalta töissä en myöskään osaa käydä töissä. Toisaalta työ on velvoite ja tosiaalta se on sitä mitä haluan tehdä. Ehkä ala on tosiaan väärä, ja siksi työnteko tuntuu niin raskaalta. Opettaminen voisi tosiaan olla hauskaa ja voisinhan helposti kouluttautua vaikka amiksen opettajaksi, mutta riittääkö töitä? Luultavasti ei.
Ei kovin montaa muutakaan kiinnostaisi olla työssä jossa ei arvosteta lainkaan ja uhkaillaan irtisanomisilla herkästi.
Olisikohan mahdollista löytää joko parempi työ samalta alalta tai vaihtaa alaa?
Vaikka ei sillä, voi sitä epämiellyttäväänkin monet sopeutua. Esim. itse inhoan todella IT-alan työtäni mutta olen päättänyt tehdä tätä sisulla eläkeikään asti. Taloudelliset kompensaatiot epämiellyttävyyden sietämisestä ovat sen verran hyvät että tämä kannattaa minusta. Minä vaan tavallaan paadutan ja puudutan itseni henkisesti työtä varten, tulen tänne kuin robotti ja teen työni kuin robotti oikeastaa henkilönä kiinnittämättä itseäni siihen oikein mitenkään. Näin se menee ihan mukavasti päivä kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen aina ollut laiska ja aamu-uninen, mutta en koskaan voisi nukkua noin kauan, ehkä joku 10 tuntia alkaa olla maksimi. Luulen että täytyy olla jotain sairautta takana kun vielä nukkuu niin sikeästi.
Mulla on itsellä vaan pahentunut se että kun tietää että aamulla pitää mennä jonnekin, en saa yöllä unta millään, jostain syystä jännitän ja stressaan vaikka ei olisi mitään syytäkään.
Minä suosittelen työksi yrittäjyyttä, perusta yritys tai liity osuuskuntaan jossa voit tehdä jotain työtä joka ei ole niin aikaan sidottua.
Missään nimessä ei kannata alkaa lapsia tekemään vaan sen takia että ei herää aamulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kohta 30 vuotta tyäelämässä ja kolme isoa lasta.
Mun mielestä naurettavia nämä entisiä sukupolvia hehkuttavat paremmat ihmiset... Joo toki kertokaa lisää siitä miten helppoa nuorella sukupolvella on kun oman asunnon ostamisesta on turha haaveilla tai työpaikasta ilman vähintään kandin (tai amk) tutkintoa.
sikeäunisempia kuin toiset. Mainitsin aiemmin miehestäni, joka nuorempana oli todella sikeäuninen. Asui mm. läpi remontin talossa, jossa tehtiin isompaa remonttia, eikä herännyt edes ääniin, vaikka remonttimiehet vieressä käyttivät kuulosuojaimia. Remppaajilla oli hauskaa:D Ja saattoi joskus ihan hyvin vetäistä 14-16 tunnin "yö"unet.
Eikä ollut mitenkään sairas, siunattu vaan hillittömillä unenlahjoilla.
jos vaan pakotat itsesi töihin oikeaan aikaan vaikkapa kuukauden ajan joka aamu?
Minustakin tuntuu, että jotenkin alitajuisesti sabotoit omaa toimintaasi, koska olet vähän sekaisin itsesi kanssa. Monet (useimmat) ihmiset pystyvät tekemään ei-aina-niin-välittömästi-tyydyttäviä töitä toiselle rahaa vastaan, mutta eivät silti koe olevansa markkinatalouden sätkynukkeja tms. Tulee mieleen, että et yksilöitymiskehityksesi ei ole "valmis", jos olosuhteet vaikuttavat minäkäsitykseesi noin voimakkaasti. Voisiko tästä olla kyse?
Joka tapauksessa, suosittelen terapiaa. Lähde nyt jotain mitä tahansa kautta hakemaan apua, huonostihan siinä käy jos et pysty elättämään itseäsi lainkaan.
Konkreettisempana keinona tuli mieleen, että jospa repäisisit ja lähtisit vaikka jonnekin ulkomaille ihan vailla suunnitelmaa, tyyliin Australiaan rantapummiksi. Sitten sun olisi kerta kaikkiaan pakko tehdä jotain töitä elättääksesi itsesi, vaikka tarjoilijana, rantavahtina, hedelmien poimijana (tai siis vaikka Alpeille hiihtopummiksi, tai jotain vastaavaa), ja olosuhteet voisivat koulia sua.
Lapsen tekeminen ja/tai miehen elätiksi heittäytyminen ei ole ratkaisu, et voi luottaa siihen että löydät elätyshaluisen miehen ja lasten kanssa täytyy olla jonkin verran aikaansaava ja reipas ja pystyä heräämään aamulla, muuten masentuu ja romahtaa.
Niinpä. Olis mustakin kiva, kun ei tarttis tehdä töitä ja saisin silti helvetisti rahaa. Olis kiva kun voisi vain tehdä lisää lapsia muttei sitten kuitenkaan tarttis hoitaa niitä. Olis kiva kun olis naimisissa ilman velvollisuuksia, vain pelkkiä oikeuksia.
Olis kiva kun sais kaikkea mulle ja mieluiten heti, tekemättä yhtään mitään.
Niinpä. Olis mustakin kiva, kun ei tarttis tehdä töitä ja saisin silti helvetisti rahaa. Olis kiva kun voisi vain tehdä lisää lapsia muttei sitten kuitenkaan tarttis hoitaa niitä. Olis kiva kun olis naimisissa ilman velvollisuuksia, vain pelkkiä oikeuksia.
Olis kiva kun sais kaikkea mulle ja mieluiten heti, tekemättä yhtään mitään.
Eihän tässä ollut tuosta kysymys. Sulla ei taida olla kummoinen lukutaito?
liittoon? Että saat päivärahaa jos jäät työttömäksi... sun pitäs käydä jollain psykologilla ja löytää uus työ...
ota elämä vähän rennommin... tuntuu että sulla on kauheet paineet? minkä ikäinen olet?