Olen luuseri enkä sovellu työelämään

Peruskoulun jälkeen suoritin kaksoistutkinnon, olin vuoden töissä ja jatkoin jatkoin ammattikorkeaan, amk jälkeen olen yrittänyt soveltua työelämään vaan ei se onnistu. Koulussa olen aina käynyt reippaasti ja taitoni ovatkin hyvät. Erona kuitenkin se etten voi tulla ja mennä miten haluan. Koulussahan ei joka poissaolosta noussut mekkalaa, ja monesti satuinkin nukkumaan koulun ohi. Sain kuitenkin aina erinomaisia arvosanoja, ja hommat tuli hoidettua. Ekan vuoden jaksoin työelämässä normaalisti, mutta nyt on alkanut tulla mutkia matkaan. Olen 2 kertaa nukkunut työpäiväni ohi, ja vaikka olenkin saanut kaikki hommani hoidettua niin pomo ilmoitti että seuraavan jälkeen tulee kenkää. En todellakaan tee tätä tarkoituksella, ja oletan että 7-8h yöunet riittävät mutta joskus en vain oikeasti herää herätyskelloihini. Ikinä en siis tarkoituksella ole ollut pois vaan olen saattanut nukkua 15-18h yöunet. Tiedän, aivan hurja määrä. Mikä hitto minua vaivaa? Huomenna taas työpäivä ja se ahdistaa. Töissä menee aika nopeasti ja minulla on ihan hauskaakin, mutta "pakkolähtö" ahdistaa.



Ahdistuneisuus saa minussa myös aikaan stressiä, ja teen töissä typeriä virheitä, joista esimies joutuu sitten ottamaan vastuun. Minun on vaikea keskittyä, ja vaikka olenkin työhöni enempi kuin pätevä, en silti pärjää siinä. Työ on henkisesti liian haastavaa.



Minulla tuntuu olevan kaksi vaihtoehtoa: hommata lapsia tai jatkaa opiskelua. Lapsia minulla ei ole ollut tarkoitus hommata, sillä minusta tuntuu utopistiselta sitoutua toiseen ihmiseen (siis mieheen) niin lopullisesti. Hänenhän sitten pitäisi elättää minut ja tuntuu hölmöltä heittäytyä toisen ihmisen varaan. Kouluun pääsen todella helposti, mutta en haluaisi jatkaa tukikitkuttelua: olis kiva ostaa viimein se oma asunto. Mutta kun en minä pysty tähän.



Äitini on kuollut, joten olkaa te minun mammoja hetki ja auttakaa! :( Mitä teen?