Miten suhtautuisit? Työnantajan mielestä minun pitäisi olla työtä kohtaan "intohimoisempi".
Meillä on kolme lasta. Yksi on erityislapsi, jonka asiat ovat aiheuttaneet meille vanhemmille paljon huolta. Miehellä on iltapainotteinen työ, mikä tarkoittaa että minä hoidan yleensä työpäiväni päätteeksi yksin perheen iltarumban. Lisäksi on tietysti talon hommat, ikääntyvät vanhemmat jne.
Omille harrastuksille ei pahemmin jää aikaa, mutta koetan ylläpitää kuntoani mm. työmatkapyöräilyllä. Kaikenkaikkiaan täytyy sanoa, että voimavarat ovat varsin tiukilla. Vielä jaksan, mutta pienikin ylimääräinen haaste johonkin suuntaan aiheuttaisi pian sen että voimat kävisivät hyvin vähiin tai loppuisivat.
Työ on tässä kaikessa ollut minulle sellainen "ihan kiva" osa elämää. Ihan mielelläni minä töissä käyn ja hoidan työni hyvin, mutta myös suljen sen täysin mielestäni sulkiessani toimiston oven. Työ ei ikimaailmassa menisi elämässäni perheen edelle.
Nyt työnantaja sitten sanoi kohtuullisen suoraan, että toivoo minulta "intohimoisempaa" otetta työasioihin. Hoidan kuulemma hänenkin mielestään työtehtävät kiitettävästi, mutta hän kaipaisi minuun draivia, eteenpäin pyrkimistä ja selkeää työhön kohdistuvan palon esilletuomista. Se olisi kuulemma firmalle tärkeää, jotta firma voisi kehittyä niillä ja niillä osa-alueilla.
En siinä tilanteessa saanut oikein sanaa suustani, koska asia tuli yllättäen. Jälkikäteen rupesi ahdistamaan ihan sikana. Tuntuu että juuri ja juuri jaksan hoitaa elämäni osa-alueet näin, ja nyt odotetaan INTOHIMOA asioihin, jotka ovat kaukana listan kärkipäästä!
Miten suhtautuisitte ja mitä sanoisitte työnantajalle?
Kommentit (32)
suurin osa tekee työtä rahasta, ei intohimosta. Voi vittu näitä "löydä mieletön flow "-höpinöitä. Jos teet työsi hyvin sen pitäisi tasan tarkkaan riittää.
on varmaan lapseton?
Tottakai työnantaja toivoo väsymätöntä, idearikasta robottia alaisekseen. Mutta onhan se turhauttavaa kun saa vaan meitä epätäydellisiä ihmisiä joilla on muutakin elämää kuin työ.
Voisit sanoa työnantajalle miltä keskustelu sinusta tuntui, selität nykyisen perhetilanteesi ja ettet ole mikään kone. Ihmisessä on energiaa rajallisesti ja nykyisessä tilanteessa siitä ei irtoa työhön ylimääräistä. Jos työn jäljessä ei ole moittimista voit olla ihan huoletta, aikamoisen sammakon työnantajasi päästi.
ajatustyöhön. En viitsi tarkemmin selittää tilannetta, mutta minun pitäisi löytää intohimo, jotta sen intohimon voimalla firma voisi löytää uusia tuulia. Ja minun kai pitäisi sitten näitä tuulia puhaltaa.
Ahdistaa... ihan kuin elämässä ei olisi tarpeeksi puhallettavaa muutenkin. Alamme on näköjään vähän sellainen, ettei siellä riitä perustyön hoitaminen perushyvin. Parempi olisi puskea eteenpäin ja olla intohimoinen.
ap
siellä painotettiin paljon tuota "intohimo" sanaa. Lisäksi pomoni sanoi kerran, että on positiivista, etten puhu perheestäni työpaikallani. Olin vaan, että ok...
kun en luvannut tehdä yhtä työjuttua valmiiksi kesäloman aikana! Helppohan se on, kun on kolme alle 10-vuotiasta jaloissa... Sanoin sille, että kesäloman jälkeen suorastaan odotan, että pääsen töihin lepäämään. :) TEen työni myös pomoni mielestä hyvin, mutta vapaa-aikaani ja lomaani en sille pyhitä, vaikka muut niin tekevätkin.
Et taida olla täysin panoksin työssä. Anna duuni sellaiselle, joka on!
Odotan yhteydenottoja, jos työ on akateeminen ja hyvä liksa. Vaihdan paikkaa.
Välillä pidät suunsupussa, kun työpaikalla idea. Sopivan tilaisuuden tullen sitten mainitset, että tällainen idea tuli, kun olit saunanlauteella ym. Jos käyt messuilla tms, joka missään määrin liippaa työtehtäviäsi, tapaanne kohdella/kohdata asiakkaita jne, niin tuot parannutehdotuksia tai sitten vauhkoat suureen ääneen, miten teillä (sinä) tehdään tämäkin esim. asiakkaiden kohtaaminen paremmin...
ajatustyöhön. En viitsi tarkemmin selittää tilannetta, mutta minun pitäisi löytää intohimo, jotta sen intohimon voimalla firma voisi löytää uusia tuulia. Ja minun kai pitäisi sitten näitä tuulia puhaltaa.
Ahdistaa... ihan kuin elämässä ei olisi tarpeeksi puhallettavaa muutenkin. Alamme on näköjään vähän sellainen, ettei siellä riitä perustyön hoitaminen perushyvin. Parempi olisi puskea eteenpäin ja olla intohimoinen.
ap
tarvitsee enemmän näyttöjä ylemmälle taholle.
Tämä on tietenkin sinun valintasi nyt. Haluatko yletä vai haluatko pysytellä nykyisessä työssä? Olisiko sinusta esim tiimisi esimieheksi? Toisiko se työ mukanaan mahdollisuuden vaikuttaa työaikaan positiivisessa mielessä?
Jos nykyinen on sinulle ok, niin mene huomenna tai maanantaina esimiehen puheille. Kerro ihan rehellisesti, että elämäntilanteesi on nyt tämä ja jos kerran hoidat esimiehenkin mielestä työtehtävät kiitettävästi, niin sen enempään sinusta ei juuri nyt ole - mutta kunhan tilanne sallii, lupaat lisätä draivia.
Jos taas ylennys lisäpalkkoineen kiinnostaisi, sinuna ottaisin senkin puheeksi tyyliin: sinua jäi vaivaamaan edellinen keskustelunne ja haluat kertoa että teet kaikkesi luodaksesi lisää intohimoa tähän työhön. Työajasta et elämäntilanteen vuoksi voi joustaa, mutta työaikana annat 200% työpanoksen.
Toisin sanottuna yrität ennakoida tulevaa ja panostaa kaikkiin raportteihin ja muihin esimiehille näkyviin materiaaleihin. Väännät excelistä vaikka powerpointin tai tulostat sen pdf:ksi (jostain syystä pdf on in)
yleensä kertoa elämäntilanteensa vaikeuksista työpaikalla tuollaisessa tilanteessa, vai rupeaako silloin pomo miettimään, miten työntekijästä pääsisi eroon? Että onko parempi juurikin vähän koittaa feikata sitä innostuneisuutta?
Mitä se pomo tarkalleen ottaen siis haluaa sinulta ap, luuletko pystyväsi siihen, siis että kykenetkö hiukan "esittämään" innostuneempaa kuin oletkaan vai pitäisikö sinun tehdä konkreettisesti enemmän töitä vai mitä sinulta vaaditaan?
Varsinkaan omia heikkouksia ei saa paljastaa työpaikalla. Koskaan. Muuten sinusta hankkiudutaan eroon seuraavissa yt:ssa.
Olit tai et, pomosi on törppö.
Intohimoisesti suhtautuvia työntekijöitä saa vain yhdellä tavalla (ainakin heistä, joille työ ei ole jo lähtökohtaisesti ykkösasia elämässä): olemalla maailman paras pomo. Sellainen, jonka vuoksi jokainen työntekijä on valmis tekemään ja ideoimaan vähän ekstraa.
Pomosi pitäisi siis ymmärtää katsoa peiliin, mutta tuskinpa ymmärtää. Itsellänikin oli pomo, joka paasasi työntekijöille kuinka työn pitäminen elämän tärkeimpänä asiana pitäisi olla itsestäänselvyys, ja esitti nuijia vertauksia tyyliin "Vieraat tekevät juhlan". Omaa vastuutaan pomona ei ymmärtänyt, oli kuin sivustakatsoja yrityksessään.
No, irtisanouduin ja perustin oman yrityksen. Meillä sattuu juuri nyt olemaan kova kiireaika, ja työntekijäni tarjoutuvat pyytämättä tekemään palkattomia ylitöitä ja tulemaan vapaapäivinäkin töihin. Olen harkiten näitä tarjouksia käyttänytkin hyväkseni. Vastapainoksi annan sitten spontaaneja yllätysvapaita aina kun tilanne sallii (esim. "Ai sait sen homman valmiiksi? No lähdepä sitten loppupäiväksi vaikka partsille ottamaan aurinkoa!"), ja lisäksi toki tehdyt ylityöt korvataan etukäteen suunniteltuina vapaina. Tarjoan ylimääräisiä kahveja ja pullia, mitä nyt milloinkin keksin päivien piristykseksi.
Jos työpaikalla on hyvä yhteishenki, kaikki otetaan mukaan porukkaan täydellä sydämellä, jokainen saa itselleen sopivia tehtäviä ja pomo osoittaa selkeästi kiitollisuuttaan hyvin tehdystä työstä ja hyvästä asenteesta, niin intohimoa riittää.
Voisihan sitä kysyä hieman tarkennusta siihen intohimo sanaan. Mulle ei aukeaisi tuo ihan helposti, mitä minulta odotettaisiin, jos tuo olisi pomon toiveena.
Mitä se siis konkreettiseti odottaa sinulta?
Helppo heittää ja sanoa tuo, mutta osaako se pomo määritellä puheensa?
Jotkut ei ole intohimoisia, innostuvia luonnostaan. Esim. minä. Teen työni TOSI hyvin, saan siitä palautetta esimieheltä, asiakkailta ja työkavereilta. Intohimoa ei ole, se on vain työtä mulle. Kun lähden kotiin, unohdan työt. Ja sitten teen taas hommani hyvin seuraavana päivänä. Onneksi tämä on riittänyt esimiehelleni, eikä ole vaatinut mitään hiton intohimoa - tyhjästä on paha nyhjästä.
Musta on pomon moka, jos ei osaa arvostaa työntekijöidensä hyviä puolia. Jos ei ole luonnostaan intohimoisesti työhön suhtautuva, niin sitten ei ole. Tekee työt hyvin, sen on riitettävä.
uusilla innovatiivisilla asioilla? Kun kirjoitit:
" jotta sen intohimon voimalla firma voisi löytää uusia tuulia"
Jos sun hommiis kuuluu olla innostava, luova ja siihen sarjaan menis tuo intohimoinen, ehkä se sitten olis sun "toimenkuvassa" mukana. Onko sut palkattu oleen se henkilö, joka saa ihmiset tekeen töitä innoissaan?
Eli välttämättä pomosi ei tarkoita ylitöitä vaan innostuksesi ilmaisemista sanallisesti.
Joillain työpaikoilla on tärkeää, että kertoo muille kuinka hieno ja tärkeä projekti on meneillään, esitellä aikaansaannoksiaan, innostaa muita, palavereissa kehua muiden ja omia ideoitaan, jne.
Olen tämmöisessä työpaikassa. Olen itse viilipytty, ja minulla on ollut kova oppiminen. Huomasin, että jos vain hoidan työni enkä toitottele niistä muille, muut saavaat kuvan etten ole saanut mitään aikaan.Toisekseen, jos en kerro, miten kiva ja tärkeä kulloinenkin projektimme minusta on, muut luulevat, että olen aivan passiivinen sivustaseuraaja. Joskus tuntuu aika rasittavalta, että on pakko pitää ääntä itsestään, muuten muuttuu näkymättömäksi. Mutta pelataan nyt näillä säännöillä.
Oli miten oli, pomosi ei ole ilmeisesti osannut ilmaista tarpeeksi selvästi, mitä sinulta odotetaan.
Jos se tarkoittaa objektiivisuuden puutetta ja tarpeetonta intoilua.
Minäkin olen hyvä työssäni. Perusluonteeni on harkitseva ja rauhallinen. Ensinnäkin voin tehdä työni paremmin kuin joku näennäisesti "intohimoinen" vaikka en koe suhtautumistani intohimoiseksi. Ja vaikka en luonnehdi suhdettani työhöni intohinoiseksi, ei se tarkoita, ettenkö siitä välittäisi ja olisi tosissani.
Minusta tuo kuullostaa vähän samalta, kuin se paljon puhuttu "sosiaalisuus", jota pyydetään usein työpaikkailmoituksissa. Pyydetään jotain, mitä ei oikein edes ymmärretä.
Niinkuin kaikki maailman pomot viime aikoina.
Nyt on IN olla intohimoinen, optimistinen ja positiivinen. "Me tehdään se!" "Osataan!" "Onnistuu!" "Jes, jes, JES!!!"
Kyllä se siitä ennen pitkää tokenee. Sano sille vaikka parin viikon päästä jossain kahvihuoneessa, että otinpas muuten ohimennen sanottuna vaarin neuvostasi - olen nyt paljon intohimoisempi työtäni kohtaan! Nytkin ollaan saatu sejase projekti tehtyä.
Ja sitä rataa. Et siis kuitenkaan muuta käytöstäsi mitenkään.
Ainakin it-alalla on aika yleistä, että vaaditaan sitä "intohimoa", vaikka olisi miten tyhjänpäiväinen homma. Yleensä jos sen puutteesta kritisoidaan, tarkoitetaan että et vastaile myös sähköposteihin vapaa-aikanasi ja lomilla (ilman korvausta tietenkin). Ratkaisu voi olla feikata "intohimoista" työntekijää :D