Miten suhtautuisit? Työnantajan mielestä minun pitäisi olla työtä kohtaan "intohimoisempi".
Meillä on kolme lasta. Yksi on erityislapsi, jonka asiat ovat aiheuttaneet meille vanhemmille paljon huolta. Miehellä on iltapainotteinen työ, mikä tarkoittaa että minä hoidan yleensä työpäiväni päätteeksi yksin perheen iltarumban. Lisäksi on tietysti talon hommat, ikääntyvät vanhemmat jne.
Omille harrastuksille ei pahemmin jää aikaa, mutta koetan ylläpitää kuntoani mm. työmatkapyöräilyllä. Kaikenkaikkiaan täytyy sanoa, että voimavarat ovat varsin tiukilla. Vielä jaksan, mutta pienikin ylimääräinen haaste johonkin suuntaan aiheuttaisi pian sen että voimat kävisivät hyvin vähiin tai loppuisivat.
Työ on tässä kaikessa ollut minulle sellainen "ihan kiva" osa elämää. Ihan mielelläni minä töissä käyn ja hoidan työni hyvin, mutta myös suljen sen täysin mielestäni sulkiessani toimiston oven. Työ ei ikimaailmassa menisi elämässäni perheen edelle.
Nyt työnantaja sitten sanoi kohtuullisen suoraan, että toivoo minulta "intohimoisempaa" otetta työasioihin. Hoidan kuulemma hänenkin mielestään työtehtävät kiitettävästi, mutta hän kaipaisi minuun draivia, eteenpäin pyrkimistä ja selkeää työhön kohdistuvan palon esilletuomista. Se olisi kuulemma firmalle tärkeää, jotta firma voisi kehittyä niillä ja niillä osa-alueilla.
En siinä tilanteessa saanut oikein sanaa suustani, koska asia tuli yllättäen. Jälkikäteen rupesi ahdistamaan ihan sikana. Tuntuu että juuri ja juuri jaksan hoitaa elämäni osa-alueet näin, ja nyt odotetaan INTOHIMOA asioihin, jotka ovat kaukana listan kärkipäästä!
Miten suhtautuisitte ja mitä sanoisitte työnantajalle?
Kommentit (32)
Kuulostaa niin tutulta! Mulla oli vuosi sitten sama tilanne. Olin palannut pari kk oltuani lapsen kanssa kotona, jossa oli myös sairautta perhepiirissä yms. Sanoin näistä asioista myös tiimissä. Eiköhän kohta alkanut tämä puhe intohimon odotuksista, joku oli oikein selän takana käynyt kertomassa etten ole motivoitunut! Ja pomo oli samaa mieltä. Ei auttanut selittää elämän tilannetta.. Lopulta homma kärjistyi melkein työpaikkakiusaamiseksi, minä kuulin aina esimieheltä mitä selkäni takana on puhuttu. Pahinta oikeastaan oli että tykkäsin työstäni. Lopulta HR puuttui tilanteeseen mutta kaikki oli edennyt jo liian pitkälle. Sekä minä että esimieheni oltiin haettu toisistamme tietämättä uusia paikkoja ja lähdettiin molemmat. Nyttemmin kaduttaa todella, koska vaihdoin vaan omalla tavallaan paskempaan paikkaan, josta olen nyt haikailemassa taaksepäin.
Pointtini kuitenkin on, että jos ei työnantaja tuon vertaa ymmärrä eri elämäntilainteita, niin vika on siinä, ei sinussa! Valitettavasti siinä' voi kuitenkin käydä huonosti kuten minulle.
meuhkata haastamassa kollegoita. Tämä nostaisi kuulemma minun ja firman profiilia, se etten näin tee, on osoitus siitä, että mulla ei ole visioita eikä tavoitteita. Niiden puutteesta minua tosin syytettiin jo perehdytysaikana, jolloin vasta olin ottamassa asioita haltuun. Mutta mellastaa olisi pitänyt suuna päänä siellä täällä.
mullekin töistä...
Kuulemma voisin ruveta tekemään pidempää päivääkin, kun on niiiiin paljon töitä. Sanoin, että mulle kuulkaa riittää nykyinen TES: suoma 37,5 h/vko enkä enempää tee.
Samoin on sanottu, että en haasta ja kommentoi tarpeeksi kollegoiden mielipiteitä. Mutta mä olenkin sellainen, että valmistelen asiat hyvin etukäteen, Heitän faktat ja pommin kerralla pöytään ja saan firmassa isoja muutoksia sen myötä läpi. En siis anna kunniaa muille,
Ja kuulemma pitäisi olla pidempi pinna opastaessa muita, mutta mä inhoan opettaa vasta-alkajia :)
että pomo haluaisi antaa ylennyksen, mutta sun pitäisi osoittaa ansaitsevasi sen.
Mutta jos siitä ei ole kyse, niin yritä olla ottamatta turhia paineita, kun kuitenkin tiedät tekeväsi työsi hyvin. Toki on aloja, joilla jonkinlaista intohimoa väkisinkin tarvitaan, kuten taiteilija tai muusikko. Ja joka alallahan se tietenkin on jossain määrin toivottavaa. Mutta normaali työnantaja myös ymmärtää, että muutakin elämää on, että työ ei sentään ole ihan kaikki kaikessa.
Miten kollegat, mihin aikaan he lähtevät kotiin?
Jos pomolla ei ole lapsia, se ei ymmärrä että päiväkodista pitää hakea ajallaan eikä koululaisetkaan voi olla montaa tuntia ilman lämmintä ruokaa.
Ja kuulemma pitäisi olla pidempi pinna opastaessa muita, mutta mä inhoan opettaa vasta-alkajia :)
Hyvän työntekijän tärkeimpiä tunnusmerkkejä on se miten hän opastaa ja kohtelee vasta-alkajia. Sä et kuulu siihen ylimpään kastiin tässä kohtaa, joten et varmaan muissakaan hommissasi. T. esimies
sanonkin sen aika suoraan jos tarve vaatii.
Meillä on neljä lasta joista kahdella erityistuen tarvetta, joten kaikenlaista ylimääräistä menoa tulee myös työpäivien aikana, toki teen tunnit takaisin. Mutta yhtään en tee enempää kuin mistä mulle maksetaan ja olen silti, uskallan väittää, työpaikan parhaimpia työntekijöitä. Jos joku (yleensä aina se uusi pomo joka haluaa pistää kaiken uusiksi) tulee kuittailemaan jotain intohimosta mulle, niin ihan takuulla saa sellaisen vastauksen ettei toiste yritä. mikä siinä onkin, että varsinkin nuoret uude esimiehet on aivan pellejä tuossa suhteessa?
enkä pystyisi naurultani mitään sanomaan.
kerrohan mikä on palkkasi, onko sinulla alaisia, mikä on koulutuksesi, johdatko joain toimintoa?
Varmaan voit varautua tuolla asenteellasi hiljaiseen alasmenoon "urallasi". Kirjoiteuksesi paljastaa että sinulla ei ole uraa vaan käyt vain töissä.
Esimiehesi selvästi miettii jotain muutosta, kun ei ole nykytilanteeseen tyytyväinen. Jokin osa-alue mättää, ehkä tuo sinun olen vain töissä täällä asenteesi. Et tule kehittämään mitään uutta, kun se ei sinua kiinnosta.
Kun tuot asian esiin, ettei se kiinnosta tai et panosta henkisesti enempää, niin ihan ennen pitkää löydät itsesi joltain muulta oksalta.
asenteesi on aika naismainen.
kerrohan mikä on palkkasi, onko sinulla alaisia, mikä on koulutuksesi, johdatko joain toimintoa?
Varmaan voit varautua tuolla asenteellasi hiljaiseen alasmenoon "urallasi". Kirjoiteuksesi paljastaa että sinulla ei ole uraa vaan käyt vain töissä.
Esimiehesi selvästi miettii jotain muutosta, kun ei ole nykytilanteeseen tyytyväinen. Jokin osa-alue mättää, ehkä tuo sinun olen vain töissä täällä asenteesi. Et tule kehittämään mitään uutta, kun se ei sinua kiinnosta.
Kun tuot asian esiin, ettei se kiinnosta tai et panosta henkisesti enempää, niin ihan ennen pitkää löydät itsesi joltain muulta oksalta.
asenteesi on aika naismainen.
vaan puhut ainoastaan työstä! Todella epäasiallista selittää mitään "Mulla on erityislapsi ja diipadaa". Vaan pyydät asiallisesti neuvottelua ja kerrot että haluat tietää, mitä esimiehesi tarkoitti intohimolla.
1. Jos toimenkuvasi on sellainen, että se vaatii innovatiivisuutta, luovuutta ja ideointia, niin silloin voi olla, ettet ole sopivassa tehtävässä, ellei sinusta löydy draivia, jota vaadittaisiin asioiden kehittämiseen, uudistamiseen ja muiden innostamiseen. Meillä on kehitysasioista vastaava sellainen ihminen, ettei se oikein persoonaltaan sovi sellaisiin hommiin. Se on siis sellainen kyyninen kyseenalaistaja itse, joka ei halua minkään muuttuvan. Vähän huono sellaisen sitten olla se, jonka pitäisi motivoida muita kehittymään ja kehittämään toimintaa.
2. Toinen mahis on tosiaan sitten se, että mietitään ylentämistä tms uutta pestiä ja mietitään, oletko valmis ottamaan uuden haasteen vastaan.
3. Tai sitten pomosi on ihan juntti idiootti, joka on sattunut lukemaan jonkun kirjan mistä ottaa nyt mallia. Eli "intohimo" ei välttämättä edes sopisi tehtävääsi ja hommat tulee ilman sitäkin hoidettua vallan mainiosti.
mullekin töistä...
Kuulemma voisin ruveta tekemään pidempää päivääkin, kun on niiiiin paljon töitä. Sanoin, että mulle kuulkaa riittää nykyinen TES: suoma 37,5 h/vko enkä enempää tee.
Samoin on sanottu, että en haasta ja kommentoi tarpeeksi kollegoiden mielipiteitä. Mutta mä olenkin sellainen, että valmistelen asiat hyvin etukäteen, Heitän faktat ja pommin kerralla pöytään ja saan firmassa isoja muutoksia sen myötä läpi. En siis anna kunniaa muille,
Ja kuulemma pitäisi olla pidempi pinna opastaessa muita, mutta mä inhoan opettaa vasta-alkajia :)