Satutko muistamaan minut ja pitkän vuodatukseni miesystävästäni, josta sitten erosin?

Mutta olen paljon muutakin. Tai olin, nyt en tiedä. Mutta kyllä minä tiedän, mikä on tärkeintä: olla hyvä toisille.

ap

kamalan pinnalliselta... "Miehen pitää olla sellainen, jonka muutkin haluavat." Ynnä monet muut jutut, mitä olet aiemmin sanonut.

Toivoisin, että koko juttua ei olisi ikinä ollutkaan. Tai toivoisin, että juttu olisi päättynyt ennen kuin olisin saanut tietää ja ennen kuin mies olisi suuttunut tai loukkaantunut minulle. Haluaisin, että se olisi lyhyt jakso elämässä, jota joskus muistella hyvällä ilman pahaa mieltä ja huonoa omaatuntoa tai häpeää.

Mietin sitä, päättäisikö anteeksi antaminen suhteen omassa mielessäni, vai olisiko se väärä merkki miehelle. Siksi mietin viesteihin (tai puheluihin) vastaamista.

ap

ajattelet miehestä tällä hetkellä, mitä tunnet häntä kohtaan? Mitä haluaisit hänen tekevän seuraavaksi: lopettavan yhteydenpidon, jatkavan sitä, ?

Eikös sen pitäisi olla ihan toisinpäin?

Näitä ihmisiä valitettavasti on, näitä jotka elävät jonkinlaisen kaksoisstandardin mukaan; eli heille itselleen on sallittua kaikki, mikä tuo välitöntä mielihyvää, mutta kumppanin/puolison kohdalla noudatetaan niitä perinteisiä sääntöjä. Eli ei anneta lupaa tapailla muita jne. Nämä ihmiset ovat usein hyvin mustasukkaisia ja omistuksenhaluisia. Ihan niinkuin ilmeisesti sinunkin tapauksessasi.

Ja tuo, että mies on nyt loukkaantunut ja suuttunut sinulle, kun et tanssikaan hänen pillinsä mukaan, kuuluu tähän kuvioon.

Näitä ihmisiä yhdistää myös empatiakyvyn puute.

Sinä tiedät nyt kaikki nämä asiat. Jatko jää sinun päätettäväksesi. Vastailemalla miehelle pitkität suhdettanne ja melko varmasti myös seksisuhteenne jatkuu.

En suosittele sinulle tämän suhteen jatkamista. Siitä seurannee vaan sydänsuruja sinulle, ja voisit tietysti myös ottaa vaimon huomioon, vaikka koetkin olevasi se "Micken nainen".

Vastaus ap:n alkuperäiseen kysymykseen. Itseäni eivät koskaan ole jääneet muutaman kuukauden seurustelut kalvamaan. Koen että muutama kuukausi on niin lyhyt aika, että siinä vasta vähän opetellaan tutustumaan. Näin lyhyissä suhteissa ei vaan olla vielä uitu toisen elämään sisään, mikäli ymmärrätte. Tämä on rehellinen vastaukseni ap:n kysymykseen - oletukseni on se, että ap tulee vielä jurnuttamaan tätä vastaustani vastaan jollain verukkeella "mutta kun se sanoi, että mä oon sen nainen" tai "mutta pitäähän sen välittää musta kun se on jo pari kuukautta nähnyt vaivaa treffien järjestämiseen" tai "kun se haluaa mua niin kovasti, että tuo kaveritkin katsomaan ja vertaamaan (näytettyihin kuviin) ja ottaa puoliväkisin". Voisiko olla niin, ap, että eniten sinua kaivelee se, ettet olekaan miehelle ihan sitä, mitä kuvittelit ja että sinua on huijattu törkeästi? Tsemppiä - kesä on täällä ja sinullekin varmasti löytyy parempia miehiä!

Ap on keskenkasvuinen, itsekäs pikkutyttö. Jos sä jatkat tuollaista ylimielistä linjaa, törmäät aina vain pahempiin tapauksiin, koska olet niin itsesi sokaisema ja siksi helposti hyväksikäytettävä. Ei sultakaan heru sympatiaa sen miehen vaimolle, päinvastoin "rakastelit" miehen kanssa, vaikka tiesit vaimosta. Olet typerä paska.

Vaimolta saa seksiä siivoamalla ja tuomalla rahaa ja käymällä sukulaisissa. Rakastajattarelta saa seksiä tuomalla kukkakimpun ja imartelemalla, kuvailette.



Koska teille näin on käynyt? Milloin kaikki muuttui? Minä harrastan seksiä silloin, kun minä haluan seksiä. Ei sitä kukaan minulta voi ostaa yhtään millään. Jos ei haluta, niin ei haluta. Usein haluttaa. Ei seksi ole olemassa vain miehen tarpeita varten. Sillä, onko kukkakimppu mukana vai ei, ei ole mitään merkitystä sille, tuleeko seksi kysymykseen. Kyllä ne ovat ihan muut asiat.



Jos naimisiinmeno tekisi minusta seksikauppiaan, joka antaa ja myy seksiä aviomiehelle panoksesta kotielämään, en menisi ikinä naimisiin. Se on naisen esineellistämistä, jos mikä. Eikä kenelläkään ole oikeutta seksiin, ei edes miehillä. Seksi on mukava tapa viettää aikaa ja tehdä jotain, mikä tuntuu hyvältä, yhdessä. Ja tietysti osa rakkautta, kun sitä suhteessa on. Luulisi sen seksin vähenevän jo senkin vuoksi, että siitä on tehty kauppatavara.



Miksi te näette minut ostettavissa olevana hölmönä? Hölmö olin siinä, että en vaistonnut miehen olevan naimisissa, mutta ikinä ei ole kukaan "saanut" minulta seksiä yhtään millään ostamalla, ei sanoilla, ei tavaralla. En halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta lähtökohtani ovat sellaiset, että tavaralla ei minuun voi tehdä vaikutusta eikä imartelemalla. Minä olen, mikä olen, eivätkä miehen sanat voi sitä muuksi muuttaa.



Erehdyin ja olin heikko, ne olivat virheeni, mutta se ei johdu siitä, että olisin kaivannut pönkitystä itsetuntooni. Tämä nyt vain ei ollut sitä, mitä sen piti olla, koska mies ei ollut, mitä hänen piti olla. Mä menetin hallinnan ja se tuntuu nyt pahalta. Tuntuu siltä, niin kuin vene olisi uponnut tai huvila palanut. Mukavia, tärkeitä juttuja, joista ei voi enää nauttia. Toki se on erilaista, kun on kyse ihmisestä, jonka kanssa ollaan oltu vuorovaikutuksessa, ihmisestä, jolla oli oma paikkansa elämässäni, vaikka en antanutkaan hänelle avainta kotiini enkä koko elämääni. Vaan eipä hänkään minulle.



ap

kumpikin halusi vain valloitusta toisestaan, eikö voisi todeta että valloitettua tuli. Piste. Seuraava potilas...

Itseäni eivät koskaan ole jääneet muutaman kuukauden seurustelut kalvamaan. Koen että muutama kuukausi on niin lyhyt aika, että siinä vasta vähän opetellaan tutustumaan. Näin lyhyissä suhteissa ei vaan olla vielä uitu toisen elämään sisään, mikäli ymmärrätte.

Tämä on rehellinen vastaukseni ap:n kysymykseen - oletukseni on se, että ap tulee vielä jurnuttamaan tätä vastaustani vastaan jollain verukkeella "mutta kun se sanoi, että mä oon sen nainen" tai "mutta pitäähän sen välittää musta kun se on jo pari kuukautta nähnyt vaivaa treffien järjestämiseen" tai "kun se haluaa mua niin kovasti, että tuo kaveritkin katsomaan ja vertaamaan (näytettyihin kuviin) ja ottaa puoliväkisin".

Voisiko olla niin, ap, että eniten sinua kaivelee se, ettet olekaan miehelle ihan sitä, mitä kuvittelit ja että sinua on huijattu törkeästi?

Tsemppiä - kesä on täällä ja sinullekin varmasti löytyy parempia miehiä!

Todellakin, ap, etsi kunnon mies ja hankkiudu lopullisesti eroon tuollaisesta! (itse en kuulu heihin, jotka ilmaisevat seksillä olevan hintansa..mielestäni nimenomaan naimisissa ollessa sitä on helppo harrastaa mielin määrin (eikä vastineeksi jostain hommasta), silloin kun haluttaa, niin ainakin meillä)

Miksi sä jauhat tätä juttua viikkokausia? Muutaman kuukauden suhdetta, jossa et edes käynyt miehen kotona koskaan. Täysin merkityksetöntä. Mä vähän luulen, että sä olisit halunnut paljon enemmän ja nyt sattuu, kun mies ei halunnutkaan. Tiedätkö sä edes, onko sillä lapsia? Kertoiko se sulle oikeasti mitään itsestään?

onko sillä miehellä lapsia?

eikä se olisi ikuinen suhde ollutkaan. Merkityksellistä siinä on se, mitä muuta siihen liittyy. En halunnut mieheltä enempää vaan sitä samaa, jos siis asiat olisivat olleet niin kuin luulin. Ainakin vielä jonkin aikaa. Ja nyt, kun asiat ovat muuttuneet, käyn menneet uudestaan läpi uudessa valossa. Olisi ollut kiva sanoa hui hai, sellainen tyyppi tällä kertaa, ja jatkaa matkaa. Enkä mä edes tiedä, mistä opin eniten, itsestäni vai miehestä. Olen saanut vastauksia, joiden mukaan minä ole se, joka käyttää ihmisiä hyväkseen ja sitäkin nyt mietin. Olen tähän asti pitänyt itseäni mukavana, reiluna ja rehellisenä.

Ja anteeksi, että jauhan. En ole ikinä jauhanut muita suhteitani, pidempiäkään, tällä tavalla, enkä ikinä täällä.

ap

Miksi sä jauhat tätä juttua viikkokausia? Muutaman kuukauden suhdetta, jossa et edes käynyt miehen kotona koskaan. Täysin merkityksetöntä. Mä vähän luulen, että sä olisit halunnut paljon enemmän ja nyt sattuu, kun mies ei halunnutkaan. Tiedätkö sä edes, onko sillä lapsia? Kertoiko se sulle oikeasti mitään itsestään?

Miksi sä et vastaa lapsista? Sulta on kysytty ennenkin. Eikö se ole kertonut?

Toinen heistä on lisäksi täysin ulkopuolinen.

ap

Miksi sä et vastaa lapsista? Sulta on kysytty ennenkin. Eikö se ole kertonut?

Eli ei kertonut edes sitä. Lopeta haikailu, toi on ihan pelleilyä.

Todellakin, ap, etsi kunnon mies ja hankkiudu lopullisesti eroon tuollaisesta!

Ei ap mitään kunnon miehiä kaipaa eikä sellaisen perään haikailisikaan. Hän on elänyt liian siloteltua ja helppoa elämää, nyt on hakemuksessa maakosketus.

Jokaisen pitää antaa elää ja kokea oma elämä ihan itse. Ei siitä muuten mitään tule.

Enkä mä miestä haikaile. Entistä elämää kylläkin, mutta eiköhän sekin vielä esiin tule, kun saan järjestettyä tämän episodin yhdeksi erilliseksi osaksi mennyttä elämää.

ap

Eli ei kertonut edes sitä. Lopeta haikailu, toi on ihan pelleilyä.

:D :D :D

Epävarmana siitä, onko AP provo vai ei, vastaan silti olettaen, että tässä jutussa on jonkinlainen totuuden siemen taustalla.





Pystyn ymmärtämään AP:n tuntemuksia.

Ajatelkaa nyt: sinkkunainen kohtaa hyväkäytöksisen, karismaattisen miehen, ja heidän välillään on selvästi kemiaa ja jotakin käsittämätöntä vetovoimaa, ilmeisesti sekä fyysistä että henkistä. Kaikkihan eivät tällaista mystistä tunnetta pysty edes kuvittelemaan koska eivät sitä tule elämänsä aikana koskaan kokemaan.



Mies ei juurikaan puhu elämäntilanteestaan eikä erityisesti sanallakaan perheestään, ei anna mitenkään ymmärtää olevansa naimisissa, ei käytä sormusta, autossa ei ole mitään perhearkeen tai lapsiin liittyvää jnejne. Puhuu elämästään vain siten, että jättää jatkuvasti perheensä tai siihen liittyvät asiat mainitsematta - mies siis käyttäytyy kuin työlleen (ja nyt uudelle suhteelleen) omistautuva poikamies-sinkku.



Oletusarvona tällaisissa suhteissa kai aina kuitenkin on, että kyse on kahdesta vapaasta ihmisestä. Miten tuollaisessa tilanteessa pitäisi edes toimia? Parin tapaamis- ja sekstailukerran jälkeen pitäisi "ihan vaan varmuuden vuoksi" kysäistä, että btw, oletko muuten parisuhteessa ja onko sulla lapsia? Eikö se ole jotenkin omituista? Vainoharhaista jopa?!



Kun miehen perhestatus sitten on tullut esiin ja AP on ilmoittanut, ettei tahdo enää tämän vuoksi tavata tai jatkaa, eikä mies aio tehdä mitään avioliitolleenkaan, AP:lle jäljelle jää moraalisen dilemman aiheuttama ahdistus. Toisaalta läheisyys ja yhdessäolo miehen kanssa on tuntunut egoistisesti ajatellen hyvältä, perheen ja vaimon pettäminen on AP:sta loukkaavaa. Ja onhan tässä samalla petetty myös AP:ta, ei ainoastaan miehen vaimoa. Kumpaakohan sitten pahemmin, se lienee mielipidekysymys.



Miehen en usko moista moraalista ahdistuksen tunnetta kykevän edes tuntemaan; hän tuntenee enemmänkin ahdistusta menetetystä seksisuhteesta ja pelkoa miehisyytensä hupenemisesta. Nainenhan on ollut kuin harvinainen Ferrari, jonka ajamiseen voi jäädä koukkuun; se perus-volvohan odottelee kyllä uskollisesti autotallissa niitä tasaisen tylsiä kauppamatkoja.



Kyseessä on ollut eräänlainen vaihtosuhde: nainen on saanut mieheltä imartelua, itsetunnon kohotusta, läheisyyttä, seksiä ja tuoreelta parisuhteelta etäisesti vaikuttaneen suhteen. Mies on saanut AP:lta säännöllistä seksiä ja varmasti myös jonkinlaista miehisyytenesä pönkitystä. Molemmat ovat boostanneet toistensa sukupuolirooleja itsetuntoa kohottavalla tavalla, nainen on saanut tuntea olevansa nainen, mies on saanut tuntea olevansa mies. Näin ei ilmeisesti kotona vaimon kanssa tapahdu?



Se, mitä mies perjantaina AP:lle teki, oli jotakin kuvottavaa ja pahimmalla mahdollisella tavalla AP:ta halventavaa. Ihmettelen suuresti, miksi AP ei ole ilmoittanut miehen perjantain jälkeisiin yhteydenottoyrityksiin suoraan mitä tuntee ja mitä koki? Että miehen käytös oli äärimmäisen loukkaavaa, satuttavaa, pelottavaa, anteeksiantamatonta.



Ja sen jälkeen AP on nähnyt koko miehen ihan eri valossa. Eikä usko, että sitä asiaa voi enää koskaan muuttaa tai korjata. Miehen täytyy saada tietää käyttäytyneensä törkeästi. AP:n tulisi näyttää miehellä heikkoutensa; silloinhan ihminen on juuri vahvimmillaan. Ei peitellessään arpiaan, vaan näyttäessään ne avoimesti.



Lisäksi ihmettelen miehen kavereiden käytöstä. Astelevat vieraan naisen kotiin kuin omaansa, käyvät jääkaapillakin juomia noutamassa?! Kommentoivat kuuluvasti asunnon haltijan ulkonäköä ("sehän olikin ihan hyvän näköinen" tms).

Mitä tuo mies on AP:sta kavereilleen alunperin kertonut? Että nyt mennään salasuhteen luokse siidereille, hän käy vähän hoitelemassa sitä jos tilanne tarjoutuu, odottakaa te sitten sen aikaa ulkopuolella?

Itse en voisi IKINÄ antaa anteeksi miehen seksuaalista uhkaavuutta, mutta en myöskään tuollaista halventavaa käytöstä kavereiden aikaan. Toinen teoista satuttaa fyysisesti, toinen henkisesti.



AP:lla ei ole kuin yksi vaihtoehto: tehdä miehelle konkreettisesti selväksi, ettei mitään voi enää olla, ei enää ikinä. Ennen perjantaita jotakin olisi vielä voinut olla, sekin olisi vaatinut mieheltä selkeitä tekoja avioliittonsa ja salasuhteen välillä. Mutta perjantaisen henkisen ja fyysisen pahoinpitelyn (mielestäni kyse oli juuri siitä) jälkeen, mitään ei voi enää olla. Mies meni rajojen yli, lopullisesti. Jotakin pyhää kuoli. Jotakin, mitä ei ehkä koskaan edes ollut olemassa?

Mies on siis jättänyt kertomatta lapsilukunsa ja perustellut, että se on vaimon asia ja ap on eri asia. :D Tää juttu on niin paras! :D

Ehkä sinun ei kannattaisi osallistua ihan kaikkiin keskusteluihin.

ap

Mies on siis jättänyt kertomatta lapsilukunsa ja perustellut, että se on vaimon asia ja ap on eri asia. :D Tää juttu on niin paras! :D

Oletkos ap viime aikoina rakastellut naimisissa olevien isukkien kanssa? :D :D :D