Satutko muistamaan minut ja pitkän vuodatukseni miesystävästäni, josta sitten erosin?

et varmaan uskokaan, niin musta vähän tuntuu siltä, että toi mies voi olla vaarallinen, siis vaarallisempikin kuin tähän asti. Riippuu kuinka pakkomielteinen hän on suhteesi. Kyllähän sinä selvästi merkitset hänelle paljon, mutta en usko, että hyvällä ja terveellä tavalla. Se taas ei ole mitenkään sinun vikasi, mutta pitäisin varani miehen kanssa.



Sinähän olit menossa vielä terapeutille? Uskotko, että voisit kertoa hänelle mitä on tapahtunut, siis koko jutun sinun kannaltasi eikä vain päällisin puolin, tai kopsata vaikka tämän ketjun hänelle (jonka jälkeen hän soittaa Amnestyyn ja av- palsta suljetaan), jotta hällä olisi koko kuva tilanteesta ja saisit nämä jutut pois iholtasi kuten sanoit?

tää mies olisi esim. narsisti, niin ei se tarkoita, että sinä olisit jotenkin tyhmä tai huono ihminen- mulla itselläni oli lyhyen lyhyt suhde erään miekkosen kanssa, jonka uskon olevan jonkinasteinen narsisti.



Olimme vasta parikymppisiä, joten hän ei ollut tempuissaan kovin kehittynyt, mutta hän oli juuri semmoinen, josta kaikki tykkäsivät, sai aina kaikki nauramaan älykkäillä ja hauskoilla heitoilla, karismaattinen, itsevarma jne. Olin ihan "rakastunut" häneen, mutta pikkuhiljaa hän alkoi arvostella minua mitä ihmeellisimmistä asioista, kertoi oikeastaan vihaavansa noita kaikkia ihmisiä joita halusi niin kovasti naurattaa jne. Joka tapauksessa näin jälkikäteen katsottuna ajattelen, että hän kyllä jollain alkeellisella tasolla pitikin minusta hyvien ominaisuuksieni vuoksi, mutta koska mulla oli myös hatara minäkäsitys, niin en nähnyt hänen lävitseen. Eli että vaikka mä oikeasti olinkin se fiksumpi ja "parempi" osapuoli, niin huonon itsetuntemukseni vuoksi lankesin häneen.



Toisin sanoen, ei ns. huijatuksi joutuminen tarkoita sitä, että älyssäsi olisi mitään vikaa, et vain ehkä ole vielä "löytänyt itseäsi" ja siksi näin voi käydä fiksulle ja järkevällekin ihmiselle. Teksteistäsi jotenkin huokuu ainakin mulle, että olet hyvin lahjakas verbaalisesti, fiksu, huomaat monia asioita ihmisissä (esim. joidenkin viestien tarkoitusperissä) mutta käsityksesi itsestäsi ja maailmasta ei ehkä perustu ihan realiteetteihin (en tarkoita että olisit harhainen), kuten se ei suurimmalla osalla ihmisistä perustu. Ja tämä tapaus on saanut sinut huomaamaan sen jollain tasolla, muttet oikein haluaisi myöntää sitä, "egosi" haluaa kovasti pitää kiinni siitä, että tietää, miten asiat ovat.

En tiedä, voiko mies olla vaarallinen, mutta en tiennyt etukäteen sitäkään, mihin hän on jo pystynyt. Se on vain niin ihmeellistä, että hän on hauska ja huomaavainen, ja sitten sellainen, pelottava. Näin kerran jutun, jonka kuvassa hän oli iloisesti nauravana viheriöllä. Sellainen hän oli minunkin kanssani. On vaikea uskoa, vaikka uskonkin, että hän on se sama ihminen, joka oli täällä perjantaina. En mä halua olla kenenkään omaisuutta. Enkä halua, että minua verrataan johonkin typerään autoon. Mä olen ihan tavallinen ihminen. Ainakin olin.

ap

et varmaan uskokaan, niin musta vähän tuntuu siltä, että toi mies voi olla vaarallinen, siis vaarallisempikin kuin tähän asti. Riippuu kuinka pakkomielteinen hän on suhteesi. Kyllähän sinä selvästi merkitset hänelle paljon, mutta en usko, että hyvällä ja terveellä tavalla. Se taas ei ole mitenkään sinun vikasi, mutta pitäisin varani miehen kanssa. Sinähän olit menossa vielä terapeutille? Uskotko, että voisit kertoa hänelle mitä on tapahtunut, siis koko jutun sinun kannaltasi eikä vain päällisin puolin, tai kopsata vaikka tämän ketjun hänelle (jonka jälkeen hän soittaa Amnestyyn ja av- palsta suljetaan), jotta hällä olisi koko kuva tilanteesta ja saisit nämä jutut pois iholtasi kuten sanoit?

Itseäni eivät koskaan ole jääneet muutaman kuukauden seurustelut kalvamaan. Koen että muutama kuukausi on niin lyhyt aika, että siinä vasta vähän opetellaan tutustumaan. Näin lyhyissä suhteissa ei vaan olla vielä uitu toisen elämään sisään, mikäli ymmärrätte.

Tämä on rehellinen vastaukseni ap:n kysymykseen - oletukseni on se, että ap tulee vielä jurnuttamaan tätä vastaustani vastaan jollain verukkeella "mutta kun se sanoi, että mä oon sen nainen" tai "mutta pitäähän sen välittää musta kun se on jo pari kuukautta nähnyt vaivaa treffien järjestämiseen" tai "kun se haluaa mua niin kovasti, että tuo kaveritkin katsomaan ja vertaamaan (näytettyihin kuviin) ja ottaa puoliväkisin".

Voisiko olla niin, ap, että eniten sinua kaivelee se, ettet olekaan miehelle ihan sitä, mitä kuvittelit ja että sinua on huijattu törkeästi?

Tsemppiä - kesä on täällä ja sinullekin varmasti löytyy parempia miehiä!

Pitkässä parisuhteessa seksi ei välttämättä "lohkea" helpolla. Kun taas suhteessa, jota arki ei kosketa, seksiä saa helposti vaikka kukkakimpulla tai parilla imartelevalla sanalla.



Näin naisena sanoisin, että ylipäänsä seksiä on hyvin paljon helpompi saada kun hyvää suhdetta, todellista kumppanuutta ja rakkautta.

Mikä on melko surullista.

perjantai-illassa mista ap ei kertonut kaikkia yksityiskohtia, on selvästikin tapahtunut jotain missä oli miehen vyö ollut osallisena. Ei mies olisi sitä muuten ottanut pois ja laittanut takaisin. Ei kai mies vain piiskannut sillä ap:tä?

Mä taas ajattelin jotakin kuristamista tai käsien sitomista tms. alistavaa sm-juttua. Voihan se tietysti olla piiskaamistakin.

Anyway, AP:n pitäisi päästä yli tuosta k*sipäästä. Mies on käyttänyt AP:ta törkeästi hyväkseen, nolannut hänet koko maailman edessä ja naureskellut naisen kustannuksella. Kyse ei ole välittämisestä tai ihastumisesta, kyse on lähinnä vallasta ja seksistä.

Arvosta AP itseäsi edes sen verran, ettet salli itseäsi noin huonosti kohdeltavan!

Se on vain niin ihmeellistä, että hän on hauska ja huomaavainen, ja sitten sellainen, pelottava.

ap

[i/]

mulla on eräs persoonallisuushäiriö, ja mä oon just tuollainen, tai ainakin olin, terapiassa olen pitkään käynyt. Tuohon ilmiöön on ihan psykologisesti pätevät selitykset, musta itsestä tuntuu, että mä vaan olen välillä ihan eri ihminen, vaikka en oikeasti olekaan. Tunne-elämä on vain tavallaan jakaantunut eri osiin kaikenlaisten traumojen seurauksena ja ne huonot puolet tulee esille stressaavissa tilanteissa, kuten tolla miehellä se, että sinä jätit hänet. Känni ei ollut syy, vaan seuraus. Mä oon tosiaan kuin eri ihminen välillä, se on aivan mahdollista, eikä mustakaan sitä näe päällepäin.

Moni asia on ollut itsestäänselvää: koulut, harrastukset, juhlapyhät, perhe-elämä jne. Poikaystäväni ovat olleet sellaisia "paperilla hyvännäköisiä", tosi mukavia toki. Olen myös kapinoinut sitä valmista maailmaa vastaan. En alkanut käyttää huumeita (olen kokeillut) enkä jättänyt koulua kesken vaan tein sen seksin avulla. Mä esimerkiksi makasin meidän perhetuttujen pojan kanssa ärsyttääkseni äitiä ja paljon muuta (vaikka en yleensä näitä juttuja julkistakaan). Mutta koskaan mulle ei käynyt huonosti enkä mä ole käyttänyt ihmisiä hyväkseni, mielestäni. Tämän miehen piti olla sitä samaa mutta jotain uutta. Ja nyt tuntuu, että olen pudonnut pohjalle, monessakin mielessä.

ap

Toisin sanoen, ei ns. huijatuksi joutuminen tarkoita sitä, että älyssäsi olisi mitään vikaa, et vain ehkä ole vielä "löytänyt itseäsi" ja siksi näin voi käydä fiksulle ja järkevällekin ihmiselle. Teksteistäsi jotenkin huokuu ainakin mulle, että olet hyvin lahjakas verbaalisesti, fiksu, huomaat monia asioita ihmisissä (esim. joidenkin viestien tarkoitusperissä) mutta käsityksesi itsestäsi ja maailmasta ei ehkä perustu ihan realiteetteihin (en tarkoita että olisit harhainen), kuten se ei suurimmalla osalla ihmisistä perustu. Ja tämä tapaus on saanut sinut huomaamaan sen jollain tasolla, muttet oikein haluaisi myöntää sitä, "egosi" haluaa kovasti pitää kiinni siitä, että tietää, miten asiat ovat.

ap

Se on vain niin ihmeellistä, että hän on hauska ja huomaavainen, ja sitten sellainen, pelottava. ap [i/] mulla on eräs persoonallisuushäiriö, ja mä oon just tuollainen, tai ainakin olin, terapiassa olen pitkään käynyt. Tuohon ilmiöön on ihan psykologisesti pätevät selitykset, musta itsestä tuntuu, että mä vaan olen välillä ihan eri ihminen, vaikka en oikeasti olekaan. Tunne-elämä on vain tavallaan jakaantunut eri osiin kaikenlaisten traumojen seurauksena ja ne huonot puolet tulee esille stressaavissa tilanteissa, kuten tolla miehellä se, että sinä jätit hänet. Känni ei ollut syy, vaan seuraus. Mä oon tosiaan kuin eri ihminen välillä, se on aivan mahdollista, eikä mustakaan sitä näe päällepäin.

Kukaan, toistan, ei kukaan hallitse täysin elämäänsä. Milloin tahansa voi sairastua, joutua tapaturmaan jne. Eikä ihmissuhteita voi myöskään hallita. Voit vain hoitaa oman tonttisi, et voi manipuloida muita käyttäytymään täydellisesti mielesi mukaisesti.



Ota tämä kokemus nyt opetuksena, joooko?

Moni asia on ollut itsestäänselvää: koulut, harrastukset, juhlapyhät, perhe-elämä jne. Poikaystäväni ovat olleet sellaisia "paperilla hyvännäköisiä", tosi mukavia toki. Olen myös kapinoinut sitä valmista maailmaa vastaan. En alkanut käyttää huumeita (olen kokeillut) enkä jättänyt koulua kesken vaan tein sen seksin avulla. Mä esimerkiksi makasin meidän perhetuttujen pojan kanssa ärsyttääkseni äitiä ja paljon muuta (vaikka en yleensä näitä juttuja julkistakaan). Mutta koskaan mulle ei käynyt huonosti enkä mä ole käyttänyt ihmisiä hyväkseni, mielestäni. Tämän miehen piti olla sitä samaa mutta jotain uutta. Ja nyt tuntuu, että olen pudonnut pohjalle, monessakin mielessä.

ap

tämä kyökkipsykologia, mutta voisko olla silleen, että sullakin on vähän semmoisia narsistisia piirteitä? Että kun oot monessa asiassa lahjakas, sosiaalisestikin taitava, ulkoisesti viehättävä, niin normaalielämä ja normaalien ihmisten kanssa toimiminen on sujunut aina leikiten, ja oot ajatellut, että kyllä sä tämän maailman osaat? Nyt sitten kohtasit jollain vähän vähemmän terveellä tavalla vertaisesi, sinä ajattelit "käyttäväsi" häntä ja hän sinua? Sulla vaan on sen verran enemmän sitä tervettä puolta ja herkkyys tallella, että sulla ne narsistiset piirteet sai kovan kolauksen ja ehkä löydätkin itsesi uudestaan, mies taas käytöksen perusteella on sen verran patologisempi tapaus että hän ei kykene muuttumaan, vaan voi aiheuttaa sinulle halutessaan paljonkin vahinkoa.

että kumpi tässä nyt onkaan se narsisti... Hmmm.



Ap, usko nyt jo viimeisen kerran: pettymykset KUULUVAT elämään! Nyt jos koskaan sinunkin on aika oppia se. Ja kaikille av-mammoille tämä lienee hyvä opetus: älkää hemmotelko ja lellikö niitä lapsianne piloille. Tässä on lopputulos.

kahden pennin psykologiaa harrastin, en usko että ap on narsisti. Kaikilla meillähän on itserakkaita piirteitä, ap:lla mahdollisesti enemmän kuin toisilla, yhdistettynä lahjakkuuteen, jolloin sitä alkaa pitää itseään tietävämpänä kuin onkaan. Toi mies taas kyllä kuulostaa ihan narsistilta, tai ainakin vaaralliselta henkilöltä, vähintäänkin tunne-elämälle, mutta hänestä voi hyvinkin paljastua vielä niitä synkempiäkin piirteitä.

Enkä kyllä tunnustaudu narsistiksi. Ehkä olen ollut onnekas? useimmat ihmiset ovat kivoja, kohteliaita ja asiallisia, koska niin kannattaa olla ja se nyt on ihmisen perusluonne.



En minä mielestäni miestä mitenkään kylmästi käyttänyt. Hän vain sopi niin hyvin siihen tilanteeseen. Loksahti paikoilleen. Hän haki minut käsiinsä ja siitä oli niin helppo aloittaa suhde. Ehkä miestä ei ollut kukaan jättänyt. Ehkä se loukkasi häntä. Ja sitten hän päätti rankaista siitä minua. Ja siltikin, hän haluaisi jatkaa.



ap

kahden pennin psykologiaa harrastin, en usko että ap on narsisti. Kaikilla meillähän on itserakkaita piirteitä, ap:lla mahdollisesti enemmän kuin toisilla, yhdistettynä lahjakkuuteen, jolloin sitä alkaa pitää itseään tietävämpänä kuin onkaan. Toi mies taas kyllä kuulostaa ihan narsistilta, tai ainakin vaaralliselta henkilöltä, vähintäänkin tunne-elämälle, mutta hänestä voi hyvinkin paljastua vielä niitä synkempiäkin piirteitä.

seksi on sulle väline jotenkin ilmaista itseäsi? Onhan semmoinen tasaisen turvallinen keskiluokkainen sielunelämä tylsää, mutta omiin pimeisiin (hyvällä tavalla) puoliinsa voi tutustua luovemmin ja tuottavamminkin.

synkemmistä piirteistä voi lukea päivittäin lehdestä, johan ap on saanut vähän esimakua siitä mihin mies mahdollisesti kykenee.

tarkoittanutkaan, että olisit mikään kylmä manipulaattori, ehkä en oikein osaa ilmaista itseäni, en käyttämisellä tarkoittanut sellaista tunteetonta seksiä tyyliin Sharon Stone, vaan siis kun itsekin puhut, että sinä ajattelit määrääväsi tahdin, sinä hallitsit suhdetta ja sitä kautta miestä, niin käytit häntä siis johonkin muuhun kuin molemminpuoliseen rakkaussuhteeseen ja päinvastoin. Ja narsistiset piirteet ei tarkoita että on narsisti, kaikilla on narsistisia piirteitä. Sanani ovat jotenkin kovempia kuin on tarkoitus.

En koskaan ole ollut kenen kanssa tahansa. Miehen pitää olla sellainen, jonka muutkin haluavat. Ja sitten tilanteet vain ajautuvat siihen. Meillä on sanaton sopimus, että seksistä ei laiteta tilille eikä kenenkään kumppaneita lasketa. Vieraissa ei käydä eikä kavereiden miehiin ja naisiin kosketa. Varmaan aika tavalliselta kuulostaa.

ap

seksi on sulle väline jotenkin ilmaista itseäsi? Onhan semmoinen tasaisen turvallinen keskiluokkainen sielunelämä tylsää, mutta omiin pimeisiin (hyvällä tavalla) puoliinsa voi tutustua luovemmin ja tuottavamminkin.

kamalan pinnalliselta...



"Miehen pitää olla sellainen, jonka muutkin haluavat." Ynnä monet muut jutut, mitä olet aiemmin sanonut.