Lue keskustelun säännöt.
Mies sai ulkomaankomennuksen - minä en halua lähteä! Mitä tehdä?
13.05.2012 |
Mies sai todella hyvän tarjouksen ulkomaankomennuksesta. Olisi hänen uran kannalta todella hyvä juttu. Ongelma vaan on se että minä en millään halua lähteä! Olen juuri saanut unelmaduunipaikan vuosien etsimisen jälkeen, lapset on saaneet hyvätpäiväkoti- ja koulupaikat ja kaikki on vihdoinkin kohdallaan elämässämme.
Tuntuu mahdottomalta ajatukselta luopua siitä unelmatyöstäni (pitäisi irtisanoutua), ja tuntuu ikävältä että lapsi (joka aloittaa koulun syksyllä) joutuisikin menemään kansainväliseen kouluun joka on täysin vieraskielinen!
Ehdotin jo miehelle että lähtisi yksi, komennus olisi keski-Euroopassa josta pääsisi nopeasti kotiin käymään. Mutta ei kuulemma missäään nimessä käy. Minun mielestäni olisi jopa hyvä jos mies olisi pari vuotta (komennusaika) poissa maisemista! Meidän suhde kun ei ole ihan parhaimmillaan juuri nyt.
Kauhistuttaa ajatuskin että pitäisi lähetä vieraaseen maahan jonka kieltä en osaa sanaakaan, ja pitäisi jäädä siellä kotiin makoilemaan (koska työnsaanti kieltä osaamattomalle varmaan hankalaa).
Onko kokemusta vastaavasta kellään?
Kommentit (109)
työssään, ei työpaikka odota. Näin meidän firmassa. Kylmästi vain ulos. Mitään opiskelu tmv vapaita ei myönnetä. Rivityöntekijöille ehkä saattaisi onnistua.
Ja valitettavasti työpaikalta ei ole mahdollista saada virkavapaata yms., olen töissä yksityisellä sektorilla ja pakko irtisanoutua jos lähden.
ap
Hyvällä työntekijällä on aina neuvotteluvaraa, minäkin sain vaivatta 2 vuotta toimivapaata vakityöstäni yksityisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja valitettavasti työpaikalta ei ole mahdollista saada virkavapaata yms., olen töissä yksityisellä sektorilla ja pakko irtisanoutua jos lähden. ap
Hyvällä työntekijällä on aina neuvotteluvaraa, minäkin sain vaivatta 2 vuotta toimivapaata vakityöstäni yksityisellä.
Ja pomo sanoo kusipää... Oletko kuullut sanasta opintovapaa ? Työnantajan on pakko antaa sitä max 2 v.
Haet sellaista, miehesi työnantaja hoitaa koulut lapsille.
Aloita avoimessa korkeakoulussa opinnot etänä ja valitse itsellesi kivoja aineita.
Lapsille loistava juttu ja sullekin, jos katsot vähän merta edemmäksi.
Ei se liitto kestä jos toinen on poissa. Ei sieltä noinvain tulla kerran kuukaudessa Suomilomille. Ulkomailla perhe kyllä yleensä tiivistyy, kun ei ole sitä turvaverkkoa, pakko olla yhdessä. Ei se ole sulle helppoa, jos et puhu maan kieltä, en lähtisi silloin itse. Olen ollut nyt maailmalla 18v, mutta omasta halusta. Meillä on tietysti arki, omat hyvät ja huonot hetket. Jos Suomessa olisi ollut jo ongelmia, en olisi lähtenyt, ei ne maailmalla parane, päinvastoin.
kesti, vaikka toinen kävi kotona joka toinen kk.
Mitään ei pidä yleistää.
Täällä varmaan työttömät taas tietävät nämä työelämän pelisäännöt niin hyvin...
Työnantajan ei ole pakko antaa palkatonta vapaata. Eikä ole pakko suostua myöskään opintovapaaseen eikä edes vuorotteluvapaaseen.
Kuten joku sanoikin, rividuunarille nämä vapaat järjestyvät usein helpommin kuin henkilölle, jonka tilalle on vaikea saada tuuraajaa tai pitää kouluttaa paljon sijaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missä vaimo on lähtenyt lapsien kanssa miehen matkaan komennukselle.
Hmmm..kai se on jonkun mielestä hienoa, mutta..
Nainen on koko ajan yksinäinen. Elämä pyörii kotona ja lastenharrastuksissa. Naisesta on tullut todellinen kotirouva. Elämä pyörii toisten kotirouvien kanssa juoruillessa. Rahaa toki mies tuo taloon, mutta minusta naisen elämä on kutistunut todella pieneksi. Mitään omaa hänellä ei ole.
Minä pitäisin oman työni, enkä lähtisi miehen siivelle leikkimään kotirouvaa ulkomaille ja pyörimään lasten harrastusten ja kakkukerhojen ympärillä. En ymmärrä, mitä hienoa siinä on, vaikka sen tekee ulkomailla.
Ei pidä paikkaansa, jos on oikeasti vastuussa työssään, ei työpaikka odota. Näin meidän firmassa. Kylmästi vain ulos. Mitään opiskelu tmv vapaita ei myönnetä. Rivityöntekijöille ehkä saattaisi onnistua.
Ja valitettavasti työpaikalta ei ole mahdollista saada virkavapaata yms., olen töissä yksityisellä sektorilla ja pakko irtisanoutua jos lähden.
ap
Hyvällä työntekijällä on aina neuvotteluvaraa, minäkin sain vaivatta 2 vuotta toimivapaata vakityöstäni yksityisellä.
jos työnantaja haluaa työntekijänsä pitää, hän antaa sen vapaan. Hyville ihmisille löytyy aina paluupaikka. Virkamiesmaailmassa tilanne voi olla toisenlainen, on vain se oma lokero, joka täyttyy kun tilalle otetaan joku toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies lähtee ensin yksin ja perhe katselee tilannetta. Ekaksi isukki lentää himaan 2 kertaa kk ja äiti ja lapset käy 2 krt kk siellä.
Katsotte kuinka menee noin, kuinka arki sujuu yksin. Kesän jälkeen kartoitatte tilannetta uudestaan.
Olen samaa mieltä, mies varmasti haluaa tarjota ainutlaatuisen kokemuksen vaimolle ja lapsille.
missä vaimo on lähtenyt lapsien kanssa miehen matkaan komennukselle.
Hmmm..kai se on jonkun mielestä hienoa, mutta..
Nainen on koko ajan yksinäinen. Elämä pyörii kotona ja lastenharrastuksissa. Naisesta on tullut todellinen kotirouva. Elämä pyörii toisten kotirouvien kanssa juoruillessa. Rahaa toki mies tuo taloon, mutta minusta naisen elämä on kutistunut todella pieneksi. Mitään omaa hänellä ei ole.Minä pitäisin oman työni, enkä lähtisi miehen siivelle leikkimään kotirouvaa ulkomaille ja pyörimään lasten harrastusten ja kakkukerhojen ympärillä. En ymmärrä, mitä hienoa siinä on, vaikka sen tekee ulkomailla.
Ja onko hän itse todennut ettei hänellä ole mitään omaa vai sinäkö määräät niin?
Ja, nainen on yksinäinen mutta päivät silti juoruaa toisten kanssa...? täh?
Ymmärrän, jos bloginpitäjä itse valittaa näistä.
Kultakaivoksia ulkomaankomennukset eivät nykyään enää ole, mutta kyllä niillä mukavasti plussan puolelle jää ja firman puoleen voi kääntyä mahdollisissa yllättävissä ongelmissa.
Silti, täytyy olla aikamoinen riskinottaja jos jättää oman hyvän työnsä, siinähän heittäytyy täysin miehen oletetun pysyvän hyväntahtoisuuden armoille. Vuosi venyy helposti kymmeneksi...Eipä näy miehiäkään missään puolustamassa näitä jätettyjä kotirouvia, tai vaatimassa kenssaeläjiltään jotain moraalia, jos ovat vaimonsa ja lapsensa ensin oman uransa takia jonnekin raahanneet. Lähtövaiheessa miehille tyypillistä just kommentoida "mies haluaa tarjota vaimolleen ja lapsilleen...ja paha vaimo ei halua tulla"
Eli kukaan (naiset, miehet, laki) ei moraalisesti puolusta siinä vaiheessa jos jätetty vaimo palaa Suomeen, vaan ajan henki on just toi "mitäs olit niin tyhmä". Ihan villiä länttä. Eli kun tilanne on tämä, niin todellakin fiksu nainen pitää huolen omista tuloistaan.
Jos siis ap olisi tyttäreni, vastaisin: en suosittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti ap:n tapauksessa on kyllä muutakin ongelmaa.
Haluaisin kuitenkin tuoda esiin sitä puolta, että ulkomaankomennus on aina iso mahdollisuus koko perheelle. Olennaisinta on se, että lähtijän puolelta firma hoitaa sen puolen, että muuttomuodollisuudet, viranomaisasiointi ja muutto saadaan hoidettua mahdollisimman kivuttomasti ja normielämiseen pääsee näin käsiksi. Perheen osalta ylivoimaisesti olennaisinta on asennoituminen. Pitää olla positiivinen ja uskoa, että homma sujuu ja nähdä vaivaa sen eteen. Jos kärsä on kikkaralla jo etukäteen, on parempi pysyä kotona.
Työasioissakin kannattaa käydä kaikki vaihtoehdot läpi. Joskus on etätyö mahdollista. Voi saada oman työluvan kohdemaassa ja hakea omaa osaamistaan vastaavaa työtä. Voi hakeutua vapaaehtoistyöhön. Voi opiskella. Tai voi ihan vain nautiskella vapaasta ja keskittyä vaikka lapsiin ja koulunkäynnin tukemiseen ja harrastaa.
Älkää hyvät ihmiset asennoidu sillä lailla, että Kyrvätperä on maailman ainoa paikka jossa kykenee asumaan ja elämään.
On totta, että lapset vieraantuvat isästä jos se on ulkomailla ja näkee heitä vaan kerran 2kk aikana..lapset tottuu nopeasti, myös siihen, että isä ei enää "kuulu" perheeseen.
Miehesi varmasti tiedostaa myös suhdeongelmanne ja pelkää juuri sitä, että pettäminen on helppoa kun on yksin ulkomailla. Varmasti tietää, että tekee sen ennemmin tai myöhemmin.
Minusta pyyntö ja aika hanakkakin pyyntö ymmärrykseni mukaan kielii sitä, että miehesi haluaa pelastaa perheenne, haluaa aloittaa alusta, haluaa pitää teidät ja sinut ap.
Mutta jos et mukaan lähde, uskon, että ero on väistämätön. Jos suhde ei toimi ja sitten toinen vielä lähtee 2v pois, ei etäsuhde sitä ainakaan paranna. Jos haluat pitää perheesi koossa, lähdette kaikki tai sitten ei lähde kukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää hyvät ihmiset asennoidu sillä lailla, että Kyrvätperä on maailman ainoa paikka jossa kykenee asumaan ja elämään.
Minä olen asunut viimeiset 6 vuotta ulkosuomalaisena, enkä ole paluuta suunnitellut, joten asenteeni ei todellakaan ole se, etteikö elämää olisi Suomen ulkopuolella.
Pitää kuitenkin olla realisti. Ulkomaille, vieraaseen kulttuuriin ja vieraaseen kieliympäristöön muuttaminen on aina jonkinasteinen shokki. Erityisen stressaavaa se on, ellei muuttajalla ole tiedossaan työ- tai koulupaikkaa, joka auttaisi sopeutumaan uuteen ympäristöön ja luomaan siellä verkostoja. Vihoviimeinen ajatus se ulkomaille muuttaminen on kuitenkin tässä tapauksessa siksi, että ap pitää nykyisestä työstään, häntä ei kiinnosta muuttaa, muuttaminen olisi vain miehen projekti, eikä se edistäisi naisen uraa lainkaan.
Nyt ruusunpunaiset lasit pois silmiltä.
itse olen ollut Keski-Euroopassa 3 vuotta kotirouvana miehen työn takia ulkomailla. Meillä ei ole tukiverkkoja ja 3 pienen lapsen kanssa lähinnä mietin päivittäin kuinka selviän tunnista toiseen ja aina ahdistaa. Minulla on ollut itsemurha-ajatuksia ja olen saanut paniikkikohtauksia, koska välillä on mennyt viikkokin etten ole nähnyt ristinsielua jos mies on työmatkalla. Miehesi luultavasti joutuu matkustamaan ulkomailtakin ja työpäivät kestävät aina vähintään 10 h + työmatkat. Perhe taipuu ja joustaa kaikessa, mies on sellainen itsekäs eläin. Nyt väkisin runnoin meidän paluun takaisin Suomeen ja minä itse menen takaisin töihin. Voin kertoa myös, että tilanteeseesi mieheltäsi tuskin saat sympatiaa. Mies ei pidä työympyröissä solmittuja kontakteja minään, vain oikeat kaverit ovat ns. sosiaalisia suhteita. Sitten nökötät kotona usein kipeiden mukuloiden kanssa ja käyt yksinäsi hiekkalaatikolla, jossa ei käy ketään ja jos käy niin et osaa puhua niiden kanssa. Aikaa ei ole mihinkään kielen opetteluun tai edes leffassa käymiseen. Olen asunut 5 eri maassa ja ihmettelen todella sitä hehkutusta. Ei ulkomailla asuminen ole yhtään sen ihmeellisempää kuin Suomessa, kaikki on vain pikkuisen hankalampaa kun ei tunne kunnolla maan tapoja. Eli ei se ole kaikilla edes niitä kakkukerhoja jos ei niihin jaksa mennä. Lisäksi vaikka minulla on Suomessa vakkarityö, menetin sen ja nyt minut on sijoitettu huonompiin tehtäviin kuin mistä lähdin. Se on kuitenkin pienempi paha ja olen ajatellut, että saan kuitenkin tehdä jotain muuta ja puhua aikuisten ihmisten kanssa kahvipöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisen stressaavaa se on, ellei muuttajalla ole tiedossaan työ- tai koulupaikkaa, joka auttaisi sopeutumaan uuteen ympäristöön ja luomaan siellä verkostoja.
joka on juuri tuossa tilanteessa. Ovat olleet nyt 5 vuotta ulkomailla. Hän lähti aluksi hirveän innoissaan hakemaan uusia kokemuksia, mutta aika äkkiä se totuus paljastuikin. Hänelle oli hirveän vaikeaa löytää sitä omaa ystäväpiiria, etenkin maassa jonka kieltä hän ei kunnolla osannut. Monilla vastaavassa tilanteessa olevilla rouvilla ei välttämättä ollut englannin taitokaan kovin kummoinen. Naiset eivät myöskään olleet kiinnostuneita tutustumaan toisiinsa sen kummemmin, koska kaikki tiesivät että lähtö tulee jossain vaiheessa ja että nämä ystävyyssuhteet ovat vain väliaikaisia. Raadollista mutta totta.
Ovat vaihtaneet kerran maata ja nyt kaikki on paremmin. Harmi vaan että kohta koittaa lähdön hetki :(
ja se koskee sekä komennukselle lähetettävää että puolisoa. Aina pitää ajatella kokonaisuutta. Meillä minun työssäkäymiseni lasten ollessa pieniä mahdollisti se, että mies jousti omissa töissään ja urakehityksessään. Lasten tullessa kouluikään miehelle tarjoutui mahdollisuus ulkomaankomennukselle, jolloin minulle oli selvää että tingin omasta mukavuudestani hänen ja myös perheen hyväksi.
Ap:n tapauksessa mies ilmeisesti painostaa ja puolestaan ap ei halua joustaa ollenkaan. Tuosta ei näy tulevan yhtään mitään.
46:n tapauksessa taas kysymys näyttää olevan myös terveydellinen. Ikävä tilanne, jos pää ei kerta kaikkiaan kestä.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että asennoituminen ja oma aktiivisuus merkitsee paljon. Olen itse työorientoitunut ihminen ja löysin itselleni sekä mielekästä tekemistä että nautittavaa vapautta siksi ajaksi, kun mies teki työtä ulkomaankomennuksella. Taloudellisesti emme voittaneet valtavasti, mutta tulimme kuitenkin mukavasti toimeen, päivitimme perheen autokannan ja matkustimme. Lapset varmaankin saivat suuren pääoman toisessa kulttuurissa elämisestä ja kielitaidon karttumisessa.
Älkää hyvät ihmiset asennoidu sillä lailla, että Kyrvätperä on maailman ainoa paikka jossa kykenee asumaan ja elämään.
Minä olen asunut viimeiset 6 vuotta ulkosuomalaisena, enkä ole paluuta suunnitellut, joten asenteeni ei todellakaan ole se, etteikö elämää olisi Suomen ulkopuolella.Pitää kuitenkin olla realisti. Ulkomaille, vieraaseen kulttuuriin ja vieraaseen kieliympäristöön muuttaminen on aina jonkinasteinen shokki. Erityisen stressaavaa se on, ellei muuttajalla ole tiedossaan työ- tai koulupaikkaa, joka auttaisi sopeutumaan uuteen ympäristöön ja luomaan siellä verkostoja. Vihoviimeinen ajatus se ulkomaille muuttaminen on kuitenkin tässä tapauksessa siksi, että ap pitää nykyisestä työstään, häntä ei kiinnosta muuttaa, muuttaminen olisi vain miehen projekti, eikä se edistäisi naisen uraa lainkaan.
Nyt ruusunpunaiset lasit pois silmiltä.
ja se koskee sekä komennukselle lähetettävää että puolisoa. Aina pitää ajatella kokonaisuutta. Meillä minun työssäkäymiseni lasten ollessa pieniä mahdollisti se, että mies jousti omissa töissään ja urakehityksessään. Lasten tullessa kouluikään miehelle tarjoutui mahdollisuus ulkomaankomennukselle, jolloin minulle oli selvää että tingin omasta mukavuudestani hänen ja myös perheen hyväksi.
Ap:n tapauksessa mies ilmeisesti painostaa ja puolestaan ap ei halua joustaa ollenkaan. Tuosta ei näy tulevan yhtään mitään.
46:n tapauksessa taas kysymys näyttää olevan myös terveydellinen. Ikävä tilanne, jos pää ei kerta kaikkiaan kestä.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että asennoituminen ja oma aktiivisuus merkitsee paljon. Olen itse työorientoitunut ihminen ja löysin itselleni sekä mielekästä tekemistä että nautittavaa vapautta siksi ajaksi, kun mies teki työtä ulkomaankomennuksella. Taloudellisesti emme voittaneet valtavasti, mutta tulimme kuitenkin mukavasti toimeen, päivitimme perheen autokannan ja matkustimme. Lapset varmaankin saivat suuren pääoman toisessa kulttuurissa elämisestä ja kielitaidon karttumisessa.
sen maan kieltä, johon muutitte?
ja se koskee sekä komennukselle lähetettävää että puolisoa. Aina pitää ajatella kokonaisuutta. Meillä minun työssäkäymiseni lasten ollessa pieniä mahdollisti se, että mies jousti omissa töissään ja urakehityksessään. Lasten tullessa kouluikään miehelle tarjoutui mahdollisuus ulkomaankomennukselle, jolloin minulle oli selvää että tingin omasta mukavuudestani hänen ja myös perheen hyväksi.
Ap:n tapauksessa mies ilmeisesti painostaa ja puolestaan ap ei halua joustaa ollenkaan. Tuosta ei näy tulevan yhtään mitään.
46:n tapauksessa taas kysymys näyttää olevan myös terveydellinen. Ikävä tilanne, jos pää ei kerta kaikkiaan kestä.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että asennoituminen ja oma aktiivisuus merkitsee paljon. Olen itse työorientoitunut ihminen ja löysin itselleni sekä mielekästä tekemistä että nautittavaa vapautta siksi ajaksi, kun mies teki työtä ulkomaankomennuksella. Taloudellisesti emme voittaneet valtavasti, mutta tulimme kuitenkin mukavasti toimeen, päivitimme perheen autokannan ja matkustimme. Lapset varmaankin saivat suuren pääoman toisessa kulttuurissa elämisestä ja kielitaidon karttumisessa.
Älkää hyvät ihmiset asennoidu sillä lailla, että Kyrvätperä on maailman ainoa paikka jossa kykenee asumaan ja elämään.
Minä olen asunut viimeiset 6 vuotta ulkosuomalaisena, enkä ole paluuta suunnitellut, joten asenteeni ei todellakaan ole se, etteikö elämää olisi Suomen ulkopuolella.Pitää kuitenkin olla realisti. Ulkomaille, vieraaseen kulttuuriin ja vieraaseen kieliympäristöön muuttaminen on aina jonkinasteinen shokki. Erityisen stressaavaa se on, ellei muuttajalla ole tiedossaan työ- tai koulupaikkaa, joka auttaisi sopeutumaan uuteen ympäristöön ja luomaan siellä verkostoja. Vihoviimeinen ajatus se ulkomaille muuttaminen on kuitenkin tässä tapauksessa siksi, että ap pitää nykyisestä työstään, häntä ei kiinnosta muuttaa, muuttaminen olisi vain miehen projekti, eikä se edistäisi naisen uraa lainkaan.
Nyt ruusunpunaiset lasit pois silmiltä.
ja se koskee sekä komennukselle lähetettävää että puolisoa. Aina pitää ajatella kokonaisuutta. Meillä minun työssäkäymiseni lasten ollessa pieniä mahdollisti se, että mies jousti omissa töissään ja urakehityksessään. Lasten tullessa kouluikään miehelle tarjoutui mahdollisuus ulkomaankomennukselle, jolloin minulle oli selvää että tingin omasta mukavuudestani hänen ja myös perheen hyväksi.
Ap:n tapauksessa mies ilmeisesti painostaa ja puolestaan ap ei halua joustaa ollenkaan. Tuosta ei näy tulevan yhtään mitään.
46:n tapauksessa taas kysymys näyttää olevan myös terveydellinen. Ikävä tilanne, jos pää ei kerta kaikkiaan kestä.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että asennoituminen ja oma aktiivisuus merkitsee paljon. Olen itse työorientoitunut ihminen ja löysin itselleni sekä mielekästä tekemistä että nautittavaa vapautta siksi ajaksi, kun mies teki työtä ulkomaankomennuksella. Taloudellisesti emme voittaneet valtavasti, mutta tulimme kuitenkin mukavasti toimeen, päivitimme perheen autokannan ja matkustimme. Lapset varmaankin saivat suuren pääoman toisessa kulttuurissa elämisestä ja kielitaidon karttumisessa.
Älkää hyvät ihmiset asennoidu sillä lailla, että Kyrvätperä on maailman ainoa paikka jossa kykenee asumaan ja elämään.
Minä olen asunut viimeiset 6 vuotta ulkosuomalaisena, enkä ole paluuta suunnitellut, joten asenteeni ei todellakaan ole se, etteikö elämää olisi Suomen ulkopuolella.Pitää kuitenkin olla realisti. Ulkomaille, vieraaseen kulttuuriin ja vieraaseen kieliympäristöön muuttaminen on aina jonkinasteinen shokki. Erityisen stressaavaa se on, ellei muuttajalla ole tiedossaan työ- tai koulupaikkaa, joka auttaisi sopeutumaan uuteen ympäristöön ja luomaan siellä verkostoja. Vihoviimeinen ajatus se ulkomaille muuttaminen on kuitenkin tässä tapauksessa siksi, että ap pitää nykyisestä työstään, häntä ei kiinnosta muuttaa, muuttaminen olisi vain miehen projekti, eikä se edistäisi naisen uraa lainkaan.
Nyt ruusunpunaiset lasit pois silmiltä.
Sanoin siis, että olen ahdistunut koko ajan, mutta ei se vielä tarkoita etten saisi hommiani hoidettua. Sinulla on ollut kouluikäiset lapset, minulla kaikki 3 ovat kotona ja kaikki alle 5-vuotiaita. Siinä on vähän eroa eli jos olet itse päässyt matkustelemaan ja olemaan aktiivinen työnantajan rahoilla. Se ei koske kaikkia. Meillä kyllä lasketaan joka ikinen penni, että on rahaa ruokaan. Missä maassa sinä asuit? Puhuivatko maan asukkaat englantia? Meillä päin eivät. Minun mieheni ei ole expat, mieheni järjesti tämän reissun ihan itse, koska Suomesta ei aikoinaan löytynyt hänelle töitä valmistumisen jälkeen. Alun perin sovimme, että kyse on vuodesta. Sitten mies painosti paikan päällä jäämään ja minä jäin... oli ne pienet lapset ja kaikki.
Kaliforniasta ja Petri lentää siltä asti joka toinen viikonloppu kotiin. Tekee kuuulemma töitä koneessa. Luulenpa suuri, että lapsien ja Susannan töiden vuoksi tämmönen järjestely.
Heitä tuo miehellesi ja hänhän menisi vain Keski-Eurooppaan.
Kyllä ulkomaanmomeenuksessa pitää ottaa kaikkien perheenjäsenten hyvinvointi huomioon.
Kaksi vuotta ei ole pitkä aika ja sitten pitää kaikki aloittaa alusta täällä ..lapsien sopeutuminen..sinun työnsaantisi..miehesi on kyllä pikkasen itsekäs sanoisin. Niin ja miestähän ei ulkomailla nää se tekee töitä ja sinä olet kotoan ja hoidat kaiken..näin siinä käy melkeimpä aina.
Komennusaika on rankkaa vaimolle/äidille. Työssäkäyvän päivät venyvät helposti, jolloin kotona oleva on vastuussa arjesta. Jos lähtee innoissaan, sujuu sosiaalisen elämän rakentaminen varamasti helposti. Aika paljon olen kuullut kuitenkin niitä tarinoita, joissa äiti on jämähtänyt kotiin lukemaan Suomen uutisia netistä ja haaveilemaan kotimatkasta.
Miehesi on isossa firmassa töissä (?), joten uramahdollisuuksia tulee muitakin aivan varmasti. Sanot hänelle, että tässä kohtaa elämää lähteminen ei sovi sinulle.