Mies sai ulkomaankomennuksen - minä en halua lähteä! Mitä tehdä?

palkatonta vapaata/virkavapaata tai vastaavaa? Tai onko työpaikallasi jotain yhteistyökumppaneita joihin voist hakeutua töihin.

Voisit olla vaikka vuoden ulkomailla ja hyödynnät sen ajan siellä työskentelyyn ja kielen oppimiseen.

Lapset oppisivat kieltä ym. ajattele positiivisesti.

Mutta jos koet kaiken vasten mielisenä, niin älä lähde.

jo täällä kotimaassa, sen takia tosissaan pelottaa edes ajatella kotonaoloa vieraassa maassa! Suomessa mulla on hyvä tukiverkosto ja paljon ystäviä lähellä, ahdistavaa ajatella että siellä joutuisi alottamaan ihan nollasta kaikki kontaktien luomiset.



Paras ratkaisu tosiaan olisi jos mies lähtisi yksin, mutta se ei miehen mielestä ole hyvä ratkaisu.



Mä luulen kanssa että eroon päädytään tän takia, jos lähdetään niin mä palan siellä lopullisesti loppuun, jos ei lähdetä niin mies katkeroituu.



Hitto kun ei olisi tullut koko työtarjousta niin kaikki olisi paremmin!





ap

saada virkavapaata yms., olen töissä yksityisellä sektorilla ja pakko irtisanoutua jos lähden.





ap

mies tulee Suomeen viikonlopuksi 2-3 viikon välein, sinä ja lapset voitte käydä jonkun kerran vaikka lomilla.

Olen ollut miehen uran takia ulkomailla nyt 6 vuotta ja vaikeeta on ollut. Tätä en toivo kenellekään. Eri asia on jos haluaa vähän seikkailua ja irtioton. Parisuhdekin menee vaan huonommaksi ja tukiverrkoja ei ole missään, apuakaan ei ole saatavilla jos et osaa kieltä. Älä missään nimessä luovu unelmaduunistasi. Sulla on siihen yhtä iso oikeus kuin miehelläsi! Ja kaikesta huolimatta mä periaatteessa on sen kannalta että ulkomailla saa hyviä kokemuksia, mutta vain siinä tilanteessa että molemmat haluavat sitä niillä ehdoilla.



Tsemppiä, pidä puolesi!

mies ei voi mennä yksin? Siis mitä sanoo syyksi?

Ja jos ero on tullakseen, niin parempi että suomessa missä sulla duuni ja asiat järjestyksessä. Kuin ahdistuneena ulkomailla miettiä, miten tästä nyt voisi lähteä ja kenen nurkkiin. Tosiaan paras ratkaisu että mies lähtisi...ehkä tekisi tosiaan suhteelle hyvää.



Hyvä tietää että muitakin joita ulkomailla olo masentaa, kun yleensä on vaan sitä hehkutusta. Ja tosiaan jos et oo kotiäitityyppiä niin vielä vähämmän kannattaa mennä. Sun miehen pitäisi se tietää ja aatella suakin.



t. 6v ulkomailla ollut

Ei se liitto kestä jos toinen on poissa. Ei sieltä noinvain tulla kerran kuukaudessa Suomilomille.

Ulkomailla perhe kyllä yleensä tiivistyy, kun ei ole sitä turvaverkkoa, pakko olla yhdessä.

Ei se ole sulle helppoa, jos et puhu maan kieltä, en lähtisi silloin itse.

Olen ollut nyt maailmalla 18v, mutta omasta halusta. Meillä on tietysti arki, omat hyvät ja huonot hetket.

Jos Suomessa olisi ollut jo ongelmia, en olisi lähtenyt, ei ne maailmalla parane, päinvastoin.

Halusi jäädä ja pelkosi vieraasta maasta tai elämästä siellä on aika selkeä. Pallo jää sitten miehen käsiin kumpi on hänelle tärkeämpi - ura vai perhe.



Sinulla on loppupelissä vahvempi asema tässä. Mies ei voi pakottaa sinua ja lapsiasi ulkomaille. Mies tulee varmasti pettymään asiassa joten sinun on korvattava se pettymys hänelle, lähti hän ulkomaille tai ei. Korvaa pettymys mielellään niin että tuntuu :)



Tee jääminen Suomeen hänelle jäämisenarvoiseksi, jotta hän ei katkeroidu ajan mittaan.

Ja valitettavasti työpaikalta ei ole mahdollista saada virkavapaata yms., olen töissä yksityisellä sektorilla ja pakko irtisanoutua jos lähden.

ap

Hyvällä työntekijällä on aina neuvotteluvaraa, minäkin sain vaivatta 2 vuotta toimivapaata vakityöstäni yksityisellä.

Erinäisistä syistä mieheni on päättänyt, että meidän pitäisi muuttaa ulkomaille. Hän haluaisi koko ajan jauhaa aiheesta ja "suunnitella edes sitä mahdollisuutta". Itse olen sanonut, etten missään tapauksessa halua muuttaa, enkä jaksaisi jauhaa asiasta joka ei minua kiinnosta eikä missään tapauksessa olisi ajankohtainen ainakaan vuoteen. En halua jättää työtäni, perhettäni ja ystäviäni, enkä viedä pieniä lapsiani outoon paikkaan jossa en itsekään viihdy. Meillä on myöskin vakavia parisuhdeongelmia, ja olen miehelle sanonut että jos emme täälläkään meinaa tulla toimeen niin miten sitten jossain missä olemme oikeasti ihan keskenämme kaksistaan ilman muuta seuraa. Puistattaa ajatuskin, ja mies vaan jauhaa ja jauhaa. Viimeksi tiuskaisin, että hän saa miettiä ihan keskenään mihin haluaa muuttaa, ilmoittaa sitten minulle ja katson sitten lähdenkö vai enkö. Minulle on ihan sama haluaako hän Espanjaan vai jonnekin Itä-Eurooppaan, paska on paskaa oli se sitten tumman- tai vaaleanruskeaa. Näin siis totesin hänelle.



Eli sikäli sama tilanne, että miehen mielestä on järkevää lähteä, eikä ymmärrä että minä en vaan HALUA. Ja jos on ihan pakko niin sitten on pakko, mutta millään hän ei voi pakottaa minua haluamaan. Miehet on vähän tuollaisia, latovat eteen jotain taloudellisia perusteluita ja ihmettelevät että eikö se vaimo osaa laskea että tämä on järkevää. Todella ärsyttävää.

itse olla kotona lasten kanssa ja meillä oli parisuhde kunnossa. Kokemus oli hieno kaikille. Älä lähde jos epäröit. Muutto on stressaavaa ja komennus koittelee parisuhdetta joka tapauksessa. Ongelmat eivät ainakaan ulkomailla parane!



Kyseessä on koko perhettä koskeva päätös, jota ei voi tehdä ainoastaan yhden perheenjäsenen uran vuoksi. En kyllä suosittelisi perheen erillään asumista kahden vuoden ajan. Sitä helposti tottuu erilliseen elämään ja paluu kahden vanhemman arkeen voi olla vaikea.



Sanot vaan ettet halua lähteä. Simple as that.

Tärkeintä on laskea, mitä komennus merkitsee rahallisesti, kun otetaan huomioon myös komennuksen jälkeinen aika ja pahin mahdollinen skenaario esim. sinä työtön, mies saneerataan. Lapset sopeutuu.

Mies tulee varmasti pettymään asiassa joten sinun on korvattava se pettymys hänelle, lähti hän ulkomaille tai ei. Korvaa pettymys mielellään niin että tuntuu :)

Tee jääminen Suomeen hänelle jäämisenarvoiseksi, jotta hän ei katkeroidu ajan mittaan.

Jos parisuhteen toinen osapuoli, päättää haluta jotain isoa, ja toinen ei, pettymys pitää opetella pääasiassa käsittelemään itse (ja vain osin yhdessä).

Esim jos vaimo haluaa kolmannen lapsen, ja mies ei koska rahat ovat jo valmiiksi tiukassa, ei ole miehen tehtävä järjestää vaimolle elämä sellaiseksi, ettei vaimo katkeroidu.

ei halua lähteä yksin koska ei halua olla niin paljon erossa lapsista, pelkää että lapset vieraantuvat hänestä. Kuulemma voi olla hankalaa tulla sieltä 1-2 kertaa kuussa kotiin käymään, ja se on hänen mielestään liian vähän. Plus että ulkoiset kulissit varmasti vaikuttaa vaikka mies ei sitä suostu myöntämään, ei halua varmasti lähteä yksin siitä syystä että työyhteisö ihmettelisi.



Joku jo ehti haukkumaan provoksi kun sanoin että en saa virkavapaata. Hienoa jos jollakulla se on onnistunut, oma pomoni on suoraan sanoen lievä k*sipää, olen ottanut asian puheeksi töissä ja teki selväksi että paikka ei odota, irtisanoutuminen on edessä. Ymmärrän toisaalta, koska kuitenkin pitää uusi sijainen kouluttaa työhön ja se vie aikaa. Joka tapauksessa lähteminen ei ole minulle vaihtoehto JOS(=kun) haluan jatkaa tässä nykyisessä työssäni.





ap

Minusta ainut joka koko perheen muutosta voittaisi tässä tilanteessa on mies (jos hänkään lopulta). Minä antaisin tuossa tilanteessa miehen päättää lähteekö ulkomaille yksin vai jääkö kotiin. Jos mies menee ulkomaille niin voisitteko mennä sinun lomasi ajoiksi miehen luo ulkomaille ja mies taas tulisi omilla lomillaan teidän luo. Näin lomat lomittain "asustelisitte" samassa osoitteessa jo monta kuukautta vuodesta.

Miksi hänen pitäisi saada sanella koko perheen kuviot? Jos sinä et halua lähteä, mutta antaisit kyllä hänen lähteä, etkä uhkaile erolla tms. jos mies lähtee, niin mielestäni hän voisi hyvin mennä.



Pieni erossa oleminen voisi tehdä suhteellenne vai hyvää, ellei miehesi sitten kiukuspäissään ala pitämään jotain rinnakkaissuhdetta ja siitäkin syytä sinua " kun et kerran lähtenyt mukaan, ja hänellä oli niiiiiin yksinäistä"...



Itse lähtisin tällä hetkellä tukka putkella ja riemusta kirkuen ulkomaankomennukselle mukaan, mutta ymmärrän kyllä, että ihmiset ovat tosi erilaisia.

Joku jo ehti haukkumaan provoksi kun sanoin että en saa virkavapaata. .

Samat tyypit sitten haukkuu ne jotka palaa Suomeen kun mies jätti nuoremman takia. "Tottakai kaikki saa virkavapaata, ei mitään ongelmaa lähteä" sanovat nyt, ja "mitäs lähdit" sanovat noille.

Asiaan: mun mielestä sun ei kannata lähteä noilla spekseillä. Painostuksen alla lähteminen ei olisi hyvä juttu.

Ja talouden pitää olla kunnossa.

Mikset lähtisi?



Onko työsi kuitenkaan unelmapaikka jos pomokin on "kusipää" eikä ymmärrä elämän muuttuvia tilanteita. Ei sinusta pidetä jatkossakaan tiukasti kiinni, jos lähtösi on firman kannalta yhdentekevä.



Oletko varma ettei sinulle parin vuoden päästä (tai siellä ulkomailla) avautuisi vielä parempia työmahdollisuuksia? Ulkomailla asuminen kasvattaa ihmistä ja on hieno kokemus, jos sen niin haluaa ottaa.



Minä en näe että mies haluaa muun perheen tanssivan oman pillinsä mukaan, vaan tarjoaa naiselle ja lapsille tilaisuutta, jota moni ei saa. Surullista jos sitä ei haluta käyttää, ja miksi, vain oman "unelmatyön" takia. Nykypäivänä tukiverkostoihin voi pitää yhteyttä sieltä ulkomailtakin.