Lue keskustelun säännöt.
Mies sai ulkomaankomennuksen - minä en halua lähteä! Mitä tehdä?
13.05.2012 |
Mies sai todella hyvän tarjouksen ulkomaankomennuksesta. Olisi hänen uran kannalta todella hyvä juttu. Ongelma vaan on se että minä en millään halua lähteä! Olen juuri saanut unelmaduunipaikan vuosien etsimisen jälkeen, lapset on saaneet hyvätpäiväkoti- ja koulupaikat ja kaikki on vihdoinkin kohdallaan elämässämme.
Tuntuu mahdottomalta ajatukselta luopua siitä unelmatyöstäni (pitäisi irtisanoutua), ja tuntuu ikävältä että lapsi (joka aloittaa koulun syksyllä) joutuisikin menemään kansainväliseen kouluun joka on täysin vieraskielinen!
Ehdotin jo miehelle että lähtisi yksi, komennus olisi keski-Euroopassa josta pääsisi nopeasti kotiin käymään. Mutta ei kuulemma missäään nimessä käy. Minun mielestäni olisi jopa hyvä jos mies olisi pari vuotta (komennusaika) poissa maisemista! Meidän suhde kun ei ole ihan parhaimmillaan juuri nyt.
Kauhistuttaa ajatuskin että pitäisi lähetä vieraaseen maahan jonka kieltä en osaa sanaakaan, ja pitäisi jäädä siellä kotiin makoilemaan (koska työnsaanti kieltä osaamattomalle varmaan hankalaa).
Onko kokemusta vastaavasta kellään?
Kommentit (109)
että osa kuvittelee ap:n haluavan jäädä Suomeen vain miehen kiusaksi? Ap:ta kiduttaakseenko se mies sitten haluaisi lähteä? Plus, ei ap estä miestä lähtemästä, miksi mies saisi estää ap:ta jäämästä? Millä oikeudella? Ja mitä pahaa siinä on jos "se ei vaan käy"? Ilmeisesti mieskin ajattelee ettei jääminen vain käy..? Ja mitä lapsiin tulee, olen kyllä sitä mieltä, että jos ovat isompia, heiltä voi kysyä mitä HE haluavat.
mitä isommiksi lapset tulevat, sitä vaikeampi heitä on saada mukaan. Lähtö on sitä helpompi, mitä pienempiä he ovat ja toisaalta sitten kyllä kun on jo kokemusta ulkomaankomennuksista, lähtö on taas kertaluokkaa helpompaa.
En usko että mies haluaa kiusata vaimoa lähdöllä, vaan haluaa tosiaan ihan työn takia - ja sanoohan vaimokin, että se on hieno tilaisuus. MUTTA vaimo pistää hanttiin ihan kiusan vuoksi. Ja kysymykseen siitä, mitä pahaa siinä on jos "se ei vaan käy" niin kyllähän silloin ollaan hakoteillä, jos kieltäydytään vaan siksi. Pitäisi kyetä ottamaan kokonaisuus huomioon eikä vaan MINÄ MINÄ MINÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies ei voi mennä yksin? Siis mitä sanoo syyksi?
pitäähän sitä edustusvaimo olla, joka hoitaa kodin. käy kaupassa, tekee ruuan. ei se muuten ole miehelle kovin hehkeä komennusaika.
sinuna en lähtisi jos et saa palata työhösi tai tehdä sitä etänä. mutta toisaalta en ymmärrä, mikset iloitsisi siitä, että voisit opetella uuden kielen. kielitaidosta on aina hyötyä. ei sitä tartte ulkomaillakaan kotona maata.
mä ainakin olen paljon tekemisissä sukulaisteni kanssa, ja kaverien, jotka ovat myös kuin perhettä.
Tuo on kyllä totta, että pk-kaverit vaihtuu eikä tavallinen pk ole mikään pysyvyyden ja rauhan tyyssija muutenkaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kodin ja lähiympäristön pysyvyys ovat pienille lapsille ja pienille koululaisille hyvästä.
Mä en ymmärrä myöskään tuota muutosvastarintajuttua tässä. Mä ymmärrän muutosvastarinnalla, että joku on luonteeltaan ja/tai arvoiltaan kaikkea muutosta vastaan ja kannattaa pysyvyyttä pysyvyyden itsensä vuoksi (ts. pysyvyys on arvo tai tavoite sinänsä, jota ei tarvitse enää perustella). Mutta ap:llahan on ymmärrettäviä muita syitä vastustaa muuttoa: mieluinen oma työpaikka, tukiverkostot Suomessa ja lapsen koulun aloitus.
Samoin itse pidän itseäni avoimena ja ei-muutosvastarintaisena ihmisenä, mutta voisin vastustaa ulkomaille muuttoa koska pidän kovasti omasta työstäni ja kavereistani täällä Suomessa, en siksi, että haluaisin väkisin pitää kiinni nykytilasta.
65
p.s. hauska toi maalaiskyläjuttu kun mä olen aina halunnut asua mahdollisimman urbaanisti ja juur vähän aikaa sitten toteutin unelmani ja muutimme Helsingin Kallioon. Monet kaverit ja sukulaiset asuvat kyllä lähellä täällä =)
1) Suomessa ei olla enää tekemisissä sukulaisten kanssa.
2) Päivähoidossa kavereista vaihtuu lähes 50% vuosittain isoissa kaupungeissa muutenkin. Eli ne kaverit kyllä vaihtuu ihan varmasti. (65 epäilemättä elää jossain maalaiskylässä, missä kaikki tuntevat toisensa eivätkä muuta kotoa mihinkään.)
3) Lapset ystävystyvät kyllä paikallisten kanssa hoidossa ihan sujuvasti, etenkin kun rajoittuneet vanhemmat eivät ole hänkläämässä.Lapsille riittää hienosti se, että kotona on se oma perhe, missä puhutaan suomea ja tehdään perheen juttuja.
Vanhempien ja erityisesti äidin muutosvastarinnasta tässä on kysymys. Miksei sitä voi reilusti myöntää? Sehän on ymmärrettävää: on aina helpompi pitää kiinni vanhasta ja tutusta kuin joutua ponnistelemaan oman mukavuusalueen ulkopuolella.
ja kuinka läheiset suhteet ap:n lapsilla on sukulaisiinsa..?Vai Porvoostako noita muutosvastarintajankkauksia kirjoitat?
Entä jos mies muuttaa lasten kanssa ulkomaille? Pysyy yhteys lapsiin ja sinä pääset lomailemaan sinne töiltäsi. Oppivat kieltä ja kulttuuria. Ja muualla on tosi helppoa ja halpaa palkata aupair/nanny, joka huolehtii lapset kouluun ja illan harrastukset ja auttaa läksyissä.
ja hoitaa varmaan muutkin "vaimon hommat" pienestä lisämaksusta.
MUTTA vaimo pistää hanttiin ihan kiusan vuoksi. Ja kysymykseen siitä, mitä pahaa siinä on jos "se ei vaan käy" niin kyllähän silloin ollaan hakoteillä, jos kieltäydytään vaan siksi. Pitäisi kyetä ottamaan kokonaisuus huomioon eikä vaan MINÄ MINÄ MINÄ.
Vaimo löysi viimein unelmiensa työtä, vietettyään vuosia kotona lapsien kanssa. Mielestäni hän on jo kokonaisuutta omalta osaltaan huomioinut ja kompromissia tehnyt. Jos kerran jo vuosia kotona oltu, ei se ura oikein enää jaksa kestää uutta vuosien irtiottoa ja kotona olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MUTTA vaimo pistää hanttiin ihan kiusan vuoksi. Ja kysymykseen siitä, mitä pahaa siinä on jos "se ei vaan käy" niin kyllähän silloin ollaan hakoteillä, jos kieltäydytään vaan siksi. Pitäisi kyetä ottamaan kokonaisuus huomioon eikä vaan MINÄ MINÄ MINÄ.
Vaimo löysi viimein unelmiensa työtä, vietettyään vuosia kotona lapsien kanssa. Mielestäni hän on jo kokonaisuutta omalta osaltaan huomioinut ja kompromissia tehnyt. Jos kerran jo vuosia kotona oltu, ei se ura oikein enää jaksa kestää uutta vuosien irtiottoa ja kotona olemista.
ja kuten täälläkin on moneen kertaan sanottu, ei ura parista ulkomaanvuodesta mihinkään kaadu, se on järjestelykysymys. Tai sitten ap provoaa!
että osa kuvittelee ap:n haluavan jäädä Suomeen vain miehen kiusaksi? Ap:ta kiduttaakseenko se mies sitten haluaisi lähteä? Plus, ei ap estä miestä lähtemästä, miksi mies saisi estää ap:ta jäämästä? Millä oikeudella? Ja mitä pahaa siinä on jos "se ei vaan käy"? Ilmeisesti mieskin ajattelee ettei jääminen vain käy..? Ja mitä lapsiin tulee, olen kyllä sitä mieltä, että jos ovat isompia, heiltä voi kysyä mitä HE haluavat.
mitä isommiksi lapset tulevat, sitä vaikeampi heitä on saada mukaan. Lähtö on sitä helpompi, mitä pienempiä he ovat ja toisaalta sitten kyllä kun on jo kokemusta ulkomaankomennuksista, lähtö on taas kertaluokkaa helpompaa.
En usko että mies haluaa kiusata vaimoa lähdöllä, vaan haluaa tosiaan ihan työn takia - ja sanoohan vaimokin, että se on hieno tilaisuus. MUTTA vaimo pistää hanttiin ihan kiusan vuoksi. Ja kysymykseen siitä, mitä pahaa siinä on jos "se ei vaan käy" niin kyllähän silloin ollaan hakoteillä, jos kieltäydytään vaan siksi. Pitäisi kyetä ottamaan kokonaisuus huomioon eikä vaan MINÄ MINÄ MINÄ.
Ero oli? Munat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MUTTA vaimo pistää hanttiin ihan kiusan vuoksi. Ja kysymykseen siitä, mitä pahaa siinä on jos "se ei vaan käy" niin kyllähän silloin ollaan hakoteillä, jos kieltäydytään vaan siksi. Pitäisi kyetä ottamaan kokonaisuus huomioon eikä vaan MINÄ MINÄ MINÄ.
Vaimo löysi viimein unelmiensa työtä, vietettyään vuosia kotona lapsien kanssa. Mielestäni hän on jo kokonaisuutta omalta osaltaan huomioinut ja kompromissia tehnyt. Jos kerran jo vuosia kotona oltu, ei se ura oikein enää jaksa kestää uutta vuosien irtiottoa ja kotona olemista.
Eiköhän se ap ollut kotonakin ihan siksi, että itse halusi.ja kuten täälläkin on moneen kertaan sanottu, ei ura parista ulkomaanvuodesta mihinkään kaadu, se on järjestelykysymys. Tai sitten ap provoaa!
Vai oliko kotona siksi, että mies ei halunnut tai että se ei hänen uralleen sopinut..?
Olepa nyt hetki realisti, niin oivallat, että ensin vuosien kotonaolo, sitten piipahdus työelämässä, ja sitten TAAS useaksi vuodeksi pois työelämästä ei todellakaan edistä kenenkään työuraa!
Mutta kyllähän sä nyt tämän tajuat, kunhan provoat lämpimiksesi. Ja mä sitten vielä vastailen... ;)
on nyt pitkään etsitty unelmatyöpaikka, josta hän joutuisi irtisanoutumaan. Ei minusta ole lainkaan selvää, että yhtä mieluisa paikka löytyisi parin vuoden päästä, tai koskaan, vaikka ap löytäisikin töitä.
Ja ap on ollut pitkään kotona, omasta halustaan tai ei, ja nyt pitkästä aikaa töissä tuossa unelmapaikassaan. Lisäksi suhteessa on ongelmia, ja ap kaipaa etäisyyttä miehestään. Minusta ei ole lainkaan kohtuutonta itsekkyyttä ap:lta kieltäytyä komennuksesta, varsinkin kun hän ei vastusta miehen lähtöä sinänsä. Ap:n lähtö miehen mukaan olisi suorastaan enkelimäistä epäitsekkyyttä.
Ymmärrän kyllä täysin, että mies ei halua olla erossa lapsista, mutta hänen puoleltaan on kyllä itsekästä vaatia perhettä mukaansa. Minusta hyvät vaihtoehdot tuossa tilanteessa ovat että mies lähtee yksin (ja käy usein Suomessa, ja perhe vierailee isän luona) tai ei lähde ollenkaan.
MUTTA vaimo pistää hanttiin ihan kiusan vuoksi. Ja kysymykseen siitä, mitä pahaa siinä on jos "se ei vaan käy" niin kyllähän silloin ollaan hakoteillä, jos kieltäydytään vaan siksi. Pitäisi kyetä ottamaan kokonaisuus huomioon eikä vaan MINÄ MINÄ MINÄ.
Vaimo löysi viimein unelmiensa työtä, vietettyään vuosia kotona lapsien kanssa. Mielestäni hän on jo kokonaisuutta omalta osaltaan huomioinut ja kompromissia tehnyt. Jos kerran jo vuosia kotona oltu, ei se ura oikein enää jaksa kestää uutta vuosien irtiottoa ja kotona olemista.ja kuten täälläkin on moneen kertaan sanottu, ei ura parista ulkomaanvuodesta mihinkään kaadu, se on järjestelykysymys. Tai sitten ap provoaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on juuri siinä, ettei itse tarvitse luoda omaa uraa vaan elää miehen siivellä kotirouvana silitellen lakanoita ja pyyhkien pöytiä.
En ole ikinä oikein kunnioittanut näitä miehen siivellä kulkevia kotirouvia, vaikka he nyt ulkomailla ovat niitä lakanoita silitelleetkin.
Matkustamaan olen päässyt myös täältä Suomesta, mutta olen samalla myös halunnut luoda oman urani ja käyttää pitkän koulutukseni hyväkseni. Minulle ei tosiaan ole riittänyt se lakanoiden silitys. Vaikka sen saisikin tehdä jossain muussa maassa kuin Suomessa.
1) Suomessa ei olla enää tekemisissä sukulaisten kanssa.
2) Päivähoidossa kavereista vaihtuu lähes 50% vuosittain isoissa kaupungeissa muutenkin. Eli ne kaverit kyllä vaihtuu ihan varmasti. (65 epäilemättä elää jossain maalaiskylässä, missä kaikki tuntevat toisensa eivätkä muuta kotoa mihinkään.)
3) Lapset ystävystyvät kyllä paikallisten kanssa hoidossa ihan sujuvasti, etenkin kun rajoittuneet vanhemmat eivät ole hänkläämässä.Lapsille riittää hienosti se, että kotona on se oma perhe, missä puhutaan suomea ja tehdään perheen juttuja.
Vanhempien ja erityisesti äidin muutosvastarinnasta tässä on kysymys. Miksei sitä voi reilusti myöntää? Sehän on ymmärrettävää: on aina helpompi pitää kiinni vanhasta ja tutusta kuin joutua ponnistelemaan oman mukavuusalueen ulkopuolella.
lähtenyt nainen on mielestäni aika tuppukyläläisiä, jos tällainen vertaus sallitaan. Naisia, jotka ovat muutenkin eläneet kotona ja tukeneet miehen uraa. Ulkomailla elettiin edelleen kotona ja siellä oli halpaa työvoimaa, jota poljettiin lisää. Jutut oli "alkusasukkaista" aika halventavia.
Se ei todellakaan tee kenestäkään sivistynyttä, että elää miehen siivellä ja käyttää hyväkseen paikallisia köyhiä naisia ja tehetyttää niille kaikki paskatyöt.
Kokeehan siinä..hmmm..sanonko mitä. Siksi kai ne miehet on nämä naiset jättäneetkin kun eivät ole pidemmän päälle jaksaneet niitä kodin puuhastelujuttuja ja marinaa huonoista kotiapulaisista.
ja kaikissa on ollut syynä se, että mies on löytänyt uuden naisen.
Se kotona lasten kanssa puuhasteleva housewife ei ole enää riittänyt vaan uusi nainen on löytynyt miehen työpaikalta.tästä maasta pääsee vaan ulkomaille uraa luomaan on se ehdottomasti käytettävä hyväksi.
Lähipiirissä on kokemusta todella paljon.
1 ainoa avioero on tiedossani ja sekin monta vuotta sen jälkeen kun oltiin palattu takaisin Suomeen.ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Minusta ulkomailla työskentely teki toisenlaisen ihmisen Parhaiten sen huomaa puolisoni sukulaisten -koko elämänsä tuppukylässä asuneita- kanssa jutellessa. Huh huh mitä perussuomalaisia!!!Edelleen kannatan ulkomaille lähtemistä, siinä näkee ja kokee niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mnusta se menee niin päin, että se mukavuusalue on juuri siinä, ettei itse tarvitse luoda omaa uraa vaan elää miehen siivellä kotirouvana silitellen lakanoita ja pyyhkien pöytiä.
En ole ikinä oikein kunnioittanut näitä miehen siivellä kulkevia kotirouvia, vaikka he nyt ulkomailla ovat niitä lakanoita silitelleetkin.
Matkustamaan olen päässyt myös täältä Suomesta, mutta olen samalla myös halunnut luoda oman urani ja käyttää pitkän koulutukseni hyväkseni. Minulle ei tosiaan ole riittänyt se lakanoiden silitys. Vaikka sen saisikin tehdä jossain muussa maassa kuin Suomessa.
1) Suomessa ei olla enää tekemisissä sukulaisten kanssa.
2) Päivähoidossa kavereista vaihtuu lähes 50% vuosittain isoissa kaupungeissa muutenkin. Eli ne kaverit kyllä vaihtuu ihan varmasti. (65 epäilemättä elää jossain maalaiskylässä, missä kaikki tuntevat toisensa eivätkä muuta kotoa mihinkään.)
3) Lapset ystävystyvät kyllä paikallisten kanssa hoidossa ihan sujuvasti, etenkin kun rajoittuneet vanhemmat eivät ole hänkläämässä.Lapsille riittää hienosti se, että kotona on se oma perhe, missä puhutaan suomea ja tehdään perheen juttuja.
Vanhempien ja erityisesti äidin muutosvastarinnasta tässä on kysymys. Miksei sitä voi reilusti myöntää? Sehän on ymmärrettävää: on aina helpompi pitää kiinni vanhasta ja tutusta kuin joutua ponnistelemaan oman mukavuusalueen ulkopuolella.
ja toisekseen - ulkomailla ollessa voi myös se toinen puoliso tehdä töitä tai opiskella tai hankkia päiväänsä vapaaehtoistoimintaa tai harrastuksia, jos tekemisen puutetta on. Mikään matkustaminen ei vastaa ulkomailla elämistä.
Kyllä monelle on iso ponnistus jo se että pyörittää arkea vieraassa ympäristössä
Mutta harva kai haluaa tehdä sisällöltään ihan mitä tahansa pelkästään "ponnistuksen" vuoksi. Mulle olisi valtava ponnistus alkaa pitää karjatilaa, enkä mistään hinnasta siihen ryhtyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti näin on
Kyllä monelle on iso ponnistus jo se että pyörittää arkea vieraassa ympäristössä
Mutta harva kai haluaa tehdä sisällöltään ihan mitä tahansa pelkästään "ponnistuksen" vuoksi. Mulle olisi valtava ponnistus alkaa pitää karjatilaa, enkä mistään hinnasta siihen ryhtyisi.
Jos mistään hinnasta ei suostu käyttämään kaasulla käyvää pyykinkuivaajaa tai elämään ilman tiskikaappia tai jahtaamaan tuhatjalkaisia kellarista, se on kyllä melko erikoista. En rinnastaisi sitä ihan karjatilan pitämiseen, etenkin jos ei ole ikänä minkäänlaisia elikoita kasvattanut.
Toisaalta, ihminen venyy uskomattomiin suorituksiin, jos on "pakko".
Ei missään tapauksessa pienten lasten kanssa pitkäksi ajaksi ulkomaille.
Läpihiirissämme on perhe, joka lähti miehen työn perässä Jenkkeihin, kun nuorin lapsi oli alle kouluikäinen. Muutaman vuoden kuluttua tulivat takaisin. Kokemus on ollut mitä ilmeisimmin tälle nuorimmalle lapselle vahingollinen. Hän ei pärjännyt vieraskielisessä koulussa, väsyi siihen ettei ymmärrä mitä siellä puhutaan, eikä saanut kunnollisia kaverisuhteitakaan muodostettua, vaikka oli ihan tavallinen, iloinen ja sosiaalinen poika.
Nyt Suomessa ongelmat jatkuvat. Lapsesta on tullut rauhaton ja keskittymiskyvytön, aggressiivinen ja sulkeutunut. Koulu ei ole täälläkään näistä syistä mennyt kovin hyvin, ja poika kärsii edelleen yksinäisyydestä.
Vanhin lapsi puolestaan on ollut muutamaan kertaan sairaalahoidossa jouduttuaan psykoosiin. Tämä tuskin johtuu pelkästä ympäristönvaihdoksesta, mutta siihen liittyvä stressi saattaa noitakin laukaista.
Perheen äitikään ei suoraan sanottuna vaikuta kovin onnelliselta. Omaa uraa on vaikea rakentaa tyhjästä uudelleen, kun miehen ura meni sen edelle moneksi vuodeksi. Nyt tämä äiti alkaa olla jo sen ikäinenkin, että mistään unelmatyöpaikoista alkaa olla turha haaveilla.
En tiedä minkä ikäinen ap on, mutta itse en hänen tilanteessaan kyllä lähtisi. Lapset tarvitsevat pysyvyyttä ja turvallisuudentunnetta paljon kipeämmin kuin kokemuksia muista kulttuureista (vaikka nämäkin voivat olla hyödyllisiä), ja useampia vuosia kotona ollut äiti tarvitsee vaihteeksi keskittymistä omaan elämäänsä ja uraansa. Ellei sitten intohimonaan ole kotiäitiys, mikä olisi ihan okei sekin, mutta tämän kirjoittajan kohdalla näin ei selvästi ole.
No vastataanpa tähän edelliseen.
Tilanteemme täysin sama, poikamme oli alle kouluikäinen kun jenkkeihin lähdimme työni perässä. Sai kosolti kavereita, oppi kielen siinä sivussa nopeasti. Koskaan ei mitään ongelmia. Tultiin pari vuoden jälkeen takaisin ja poika on iloinen, sosiaalinen, saanut täälläkin uusia kavereita nopeasti.
Hieno kokemus, vaimokin tykkäsi ja solmi uusia ystävyyssuhteita jotka jatkuvat edelleen.
Ehdottomasti oli koko perheen kannalta hieno kokemus.
Eli eivät ne psykoterapeuttianopit voi yleisesti puhua tästä asiasta.
No vastataanpa tähän edelliseen.
Tilanteemme täysin sama, poikamme oli alle kouluikäinen kun jenkkeihin lähdimme työni perässä. Sai kosolti kavereita, oppi kielen siinä sivussa nopeasti. Koskaan ei mitään ongelmia. Tultiin pari vuoden jälkeen takaisin ja poika on iloinen, sosiaalinen, saanut täälläkin uusia kavereita nopeasti.
Hieno kokemus, vaimokin tykkäsi ja solmi uusia ystävyyssuhteita jotka jatkuvat edelleen.
Ehdottomasti oli koko perheen kannalta hieno kokemus.
Eli eivät ne psykoterapeuttianopit voi yleisesti puhua tästä asiasta.
Nimenomaan paljon lasten kanssa työskentelevä psykoterapeutti voi puhua yleisemmin kuin sinä, jolla on aiheesta vain oma kokemuksesi.
Toki terapeutillakin on varmaan jonkin verran vääristynyt käsitys, koska vastaanotolle eivät tule ne, joilla ei ole ongelmia. Mutta anoppini on myös tehnyt lasten kehitykseen liittyvää tutkimusta, jota kautta saanut laajemman kuvan aiheesta.
Kyllä varmasti on niitä lapsia, jotka selviytyvät tuollaisesta kokemuksesta vailla vaurioita, mutta ap:n tapauksessa pitäisin riskiä tavallista korkeampana ihan jo siksi, että ap todennäköisesti katkeroituu jos lähtee. Hän on jo uhrautunut perheensä vuoksi useiden vuosien ajan ja pitänyt uraa pöytälaatikossa. Nyt, kun on saanut elämän järjestettyä ja se unelmatyöpaikkakin löytyi, pitäisikin palata uhrautumaan lisää? Ei voi olla vaikuttamatta lapsiin, jos äidillä on paha olla ja jaksaminen vähissä.
lähtenyt nainen on mielestäni aika tuppukyläläisiä, jos tällainen vertaus sallitaan. Naisia, jotka ovat muutenkin eläneet kotona ja tukeneet miehen uraa. Ulkomailla elettiin edelleen kotona ja siellä oli halpaa työvoimaa, jota poljettiin lisää. Jutut oli "alkusasukkaista" aika halventavia.
Se ei todellakaan tee kenestäkään sivistynyttä, että elää miehen siivellä ja käyttää hyväkseen paikallisia köyhiä naisia ja tehetyttää niille kaikki paskatyöt.
Kokeehan siinä..hmmm..sanonko mitä. Siksi kai ne miehet on nämä naiset jättäneetkin kun eivät ole pidemmän päälle jaksaneet niitä kodin puuhastelujuttuja ja marinaa huonoista kotiapulaisista.
ja kaikissa on ollut syynä se, että mies on löytänyt uuden naisen.
Se kotona lasten kanssa puuhasteleva housewife ei ole enää riittänyt vaan uusi nainen on löytynyt miehen työpaikalta.tästä maasta pääsee vaan ulkomaille uraa luomaan on se ehdottomasti käytettävä hyväksi.
Lähipiirissä on kokemusta todella paljon.
1 ainoa avioero on tiedossani ja sekin monta vuotta sen jälkeen kun oltiin palattu takaisin Suomeen.ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Minusta ulkomailla työskentely teki toisenlaisen ihmisen Parhaiten sen huomaa puolisoni sukulaisten -koko elämänsä tuppukylässä asuneita- kanssa jutellessa. Huh huh mitä perussuomalaisia!!!Edelleen kannatan ulkomaille lähtemistä, siinä näkee ja kokee niin paljon.
Meitä ulkomailla asuvia suomalaisia äitejä on satoja, tuhansia. Jokaisen tarina varmasti erilainen, ja kokemukset ulkomailla asumisesta vaihtelevat laidasta laitaan. Suurin osa tuntemistani expateistä on kuitenkin lähtenyt matkaan avoimin mielin kokeilemaan uusia tuulia, oppimaan uutta.
Lapset yleensä sopeutuvat erinomaisen hyvin, jopa paremmin kuin me aikuiset. He oppivat uusia taitoja ja paikallisia tapoja nopeasti. Kouluthan aloitetaan maailmalla aikaisemmin, niin että 3-vuotias yleensä käy jo esikoulua, eli koulun kautta on helppo tutustua myös muihin vanhempiin ja heidän lapsiin.
Aika rajoittunut on näkemyksesi suomalaisista ulkomailla asuvista kotiäideistä, jos kuvittelet meidän olevan tuppukylän väkeä, joka elää miehensä siivellä ja sortaa paikallista työvoimaa ja marmattaa kotiapulaisesta.
Huomautan ,että kenenkään ei ole pakko jäädä puuhastelemaan kotiin, jos se ei kiinnosta. Myös ulkomailla voi luoda uraa, monesti työpaikan saanti on jopa helpompaa kuin Suomessa. Tai voi vaikkapa perustaa oman firman, tai aloittaa uuden harrastuksen jne.
Mies lasten kanssa ulkomaille. Jos kerran se 2x/kk on mielestäsi riittävä lasten tapaamiseen. Ja sulle noi matkat ei tuottais lainkaan ongelmaa, niin miksei?