Ikisinkkuna saisin helposti suhteen mutta..
Ihan tästä läheltä, mutta en usko että olisin onnellinen sellaisessa suhteessa, vaikka mies onkin erittäin hyvä, mukava ja välittävä. Ikäeroa olisi 7-8 vuotta ja yksi yhteinen harrastus ja perhekeskeisyys, mutta en vaan usko olevani onnellinen suhteessa. Miehessä ei ole mitään vikaa ja jännikset ei kiinnosta. Elämä olisi tasaista ja rauhallista, naimisiin ja perheen perustaminen jne. Muita vastaavasti ajattelevia sinkkuja?
Kommentit (14)
Kysy itseltäsi vähän tarkemmin miksi? Miksi uskot että et olisi onnellinen? Tunnetko miehen tarpeeksi hyvin jo jotta tiedät millainen hän oikeasti on? Olisiko teillä yhteisiä haaveita? Harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita? Elämänarvoja? Onko pakko mennä heti nyt naimisiin ja hankkia lapsi? Kuka pakottaa?
Vierailija kirjoitti:
Kysy itseltäsi vähän tarkemmin miksi? Miksi uskot että et olisi onnellinen? Tunnetko miehen tarpeeksi hyvin jo jotta tiedät millainen hän oikeasti on? Olisiko teillä yhteisiä haaveita? Harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita? Elämänarvoja? Onko pakko mennä heti nyt naimisiin ja hankkia lapsi? Kuka pakottaa?
Olisi väärin olla suhteessa jossa vastapuoli ei saa vastarakkautta. En pystyisi rakastumaan mieheen enkä ihastumaankaan.
No ei kai siinä mukavuus riitä.Pitää kemiat ja kaikki natsata.
Minkä ikäinen olet? Ikisinkku tarkoittaa yli 45-vuotiasta.
Huoh et sä mikään ikisinkku ole vaan vapaaehtoinen sinkku! Ikisinkku on sellainen joka ei saa kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Huoh et sä mikään ikisinkku ole vaan vapaaehtoinen sinkku! Ikisinkku on sellainen joka ei saa kumppania.
En ole sinkku omasta vapaasta tahdosta.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Ikisinkku tarkoittaa yli 45-vuotiasta.
Lähempänä 40 kuin 20.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh et sä mikään ikisinkku ole vaan vapaaehtoinen sinkku! Ikisinkku on sellainen joka ei saa kumppania.
En ole sinkku omasta vapaasta tahdosta.
Oothan
Mitä sitten haikailet jos ei kiinnosta?
Kyllä me sulle jännä löydetään niin ettei varmasti ole liian tasaista ja rauhallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy itseltäsi vähän tarkemmin miksi? Miksi uskot että et olisi onnellinen? Tunnetko miehen tarpeeksi hyvin jo jotta tiedät millainen hän oikeasti on? Olisiko teillä yhteisiä haaveita? Harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita? Elämänarvoja? Onko pakko mennä heti nyt naimisiin ja hankkia lapsi? Kuka pakottaa?
Olisi väärin olla suhteessa jossa vastapuoli ei saa vastarakkautta. En pystyisi rakastumaan mieheen enkä ihastumaankaan.
No anna sitten olla! Älä varasta sen toisen aikaa. Se on pirullisinta tuollaisessa: "saisin mutta kun ei kiinnosta" -asenteessa, että antaa toisen kuvitella. Kerrot suoraan, ettei onnistu. Ja tämä mies pääsee elämässään eteenpäin.
Jooh sama mutta sukupuolet toisinpäin. :(