Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelette hiljaisista ihmisistä?
12.05.2012 |
En tykkää puhua itsestäni. En lähde väittelemään mielipiteistä. En osaa small talkia.
Usein kohtaan sitä, että minua pidetään tyhmänä tuppisuuna. Älyni on normaali tai ehkä jopa keskitason yläpuolella. Tämän ovat sanoneet ihmiset, jotka tuntevat minut pidemmältä ajalta tai jotka ovat lukeneet kirjoituksiani. Kirjoittaminen on luontevaa. Samoin käsitteellinen pohdiskelu.
Mutta se ei tule ulos sosiaalisissa tilanteissa. Sanomani ymmärretään helposti väärin. Mieluummin vaikenen.
Koen, että minulla ei ole samanlaista tarvetta puhua ja olla sosiaalinen kuin muilla. Luin juuri tutkimuksesta, jonka mukaan itsestä puhuminen tuottaa mielihyvää ( http://www.hs.fi/ulkomaat/Tutkimus+Itsest%C3%A4%C3%A4n+puhuminen+on+pal… ) Minulla on varmaan erilaiset aivot, koska en tiedä mitään epämiellyttävämpää.
Olen myös huono rupattelemaan. Monet aiheet ovat mielestäni turhanpäiväisiä ja niistä puhuminen lieneekin vain yhteyden luomista ja sosiaalista "sukimista", mitä en osaa. Esimerkiksi saatan yksin katsella mukavan näköisiä kenkiä kaupasta ja miettiä niitä, mutta kun kuulen muiden naisten jauhavan kengistä, nousee niskakarvat pystyyn.
Kokemukseni on, että hijaisia ihmisiä pidetään tyhminä tai vaihtoehtoisesti minua on pidetty ylpeänä. Minusta tuntuu, ettei kyse ole kummastakaan, vaan saan iloni eri tavalla kuin muut, esim. yksin katselemalla luontoa ja kokemalla sen suoraan, ilman tarvetta jakaa ja jauhaa kokemuksesta sen pidemmälle.
Kommentit (73)
se että puhetta tulee kuin apinalta paskaa, ei kuuntele eikä pysy asiassa. Hyppii aasin siltoja pitkin ties minne.... tälläisen "sosiaalisenko" pestaat...
kyllä siirtämään sivuun nämä hakijat, koska meillä ei työyhteisössä pärjää liian hiljainen. (Työskentelemme siis pareittain ja haastavissa tilanteissa; keskinäinen vuorovaikutus on erittäin tärkeää)
Ja niinkuin välimuotoa ei muka olisi?? Joko hiljainen hissukka tai toisten päälle puhuva apina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat minusta jotenkin pelottavina riippakivinä, koska näkökulmastani he jättäytyvät kylmästi ulkopuolelle ja valitettavsti pidän heitä hivenen ylimielisinä. Itse olen sosiaalinen ja puhelias ja mielestäni on kohteliasta rupatella seurassa. Läheisimpien kanssa tietysti syvällisempiä kun taas vieraampien kanssa jostain vähemmän tärkeästä. Ollessani porukassa, jossa on hiljaisia ihmisiä, koen eräänlaiseksi velvollisuudekseni pitää keskustelua yllä ja välillä tunnen jopa jonkinlaista häpeää niiden puolesta, jotka eivät saa sanaa suustaan. Vaivaannuttavimpia ovat sellaiset ihmiset jotka kommentoivat vain sanomalla kyllä, ei ja niin.
Kertokaahan hiljaiset, että mikä siinä on niin vaikeata tarttua keskustelussa syöttiin? Eli siis, jos sanon, että "ihana, kun on niin lämmin ilma." Miksi siihen on niin vaikeata jatkaa, että "Eilen näin jo perhosia ja kukatkin alkavat kukkia jne..." SEn sijaan vastaatte "Niin" ja keskustelu tyssää siihen. Ja minä alan kuumeisesti pohtimaan uutta keinoa saada juttua aikaiseksi.
Kammoan tuttavissani niitä, jotka pitävät sosiaalisena kanssakäymisenä kolmannen asteen kuulustelua. Esimerkiksi bussimatkalla töihin on kerrottava aluksi mistä olen mitäkin vaatetta, laukkua tai kenkiä ostanut. Seuraavaksi analysoidaan ostokset, tyyliin miksi et ostanut sitä tai tätä väriä, sopisi sulle paremmin jne. Perin viikon bussimatkaseurustelun jälkeen siirrytään sujuvasti keräämään tietoa perheestä, koulutuksesta, aikaisemmista työpaikoista, harrastuksista jne. Arviointi jatkuu ja pahinta, että nämä asiat tämä "ystävällinen" työkaveri sitten jakaa tee-se-itse-analyysin jälkeen eteenpäin muille työkavereille.
vaikka toinen olisi hiljainen tai puhelias. Joidenkin ihmisten kanssa tulee vain paremmin juttuun ja on luonteva olo.
Itse olen pohjimmiltani tosi ujo ja saatan murehtia iltaisin sängyssä, mitä tuli taas sanottua. Minulle käy uusissa tai jännittävissä tilanteissa tai isossa porukassa helposti niin, että kun minua jännittää, alan puhua vaan entistä enemmän. Ja jutut on sitten typeriä ja saatan tahattomasti loukatakin jotakuta, kun yritän viljellä huumoria. Teen myös itsestäni pilaa ja siksi jotkut pitävät minua varmaan vähän tyhmänä.
Olen kuitenkin yrittänyt opetella ajattelemaan, että on itsekästä miettiä omia mokiaan ja puhumisiaan. Ei muita ihmisiä niin lujaa kiinnosta, vain minua itseäni...
se että puhetta tulee kuin apinalta paskaa, ei kuuntele eikä pysy asiassa. Hyppii aasin siltoja pitkin ties minne....
:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä hiljaisia(kin) pitäisi ymmärtää. Eivät kaikki ole tuppisuita tahdostaan. Luulen monen haluavan olla sosiaalisempi - arvostetaanhan nykyisin räväkkyyttä ja äänekkyyttä.
Olen itse aika hiljainen, mutta viihdyn silti ihmisten kanssa. Välillä olen oikea suupaltti, mutta tietyssä seurassa taas en osaa sanoa oikein mitään. Reagoin jotenkin hitaasti. Usein keskustelu on jo mennyt ohi, kun keksisin sanottavaa.
Joskus tarvitsisin rohkaisua, jotta voisin osallistua keskusteluun. Se ei ole tietenkään toisten velvollisuus. Ahdistun, jos huomaan, ettei minua kuunnella. Sitten menen ihan lukkoon enkä taatusti saa sanaa suustani.
Kannattaa muistaa, ettei hiljainen tarkoita samaa kuin mykkä. Hiljainenkin voi olla sosiaalinen ja kaivata seuraa.
Reagoin jotenkin hitaasti. Usein keskustelu on jo mennyt ohi, kun keksisin sanottavaa.
Ihan muin minä! :O Lauseet eivät vain muodostu päässäni tilanteessa. Jälkeenpäin kyllä! MItähän tämä on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se ole oikein reilua, että toiset ihmiset on vain "riistaa" ja materiaalia jota tarkkailla, osallistumatta itse mitenkään yleisen tunnelman ylläpitämiseen?"
Mun kokemukseni on, että toiset ihmiset ovat lähinnä helpottuneita, kun en puhu mitään ja he saavat itse enemmän huomiota ja kuuntelijoita jutuilleen. Koen, ettei minun asiat ja mielipiteet ketään kiinnosta. Monet ihmiset ovat niin itsekkäitä, pälättävät omia asioitaan kuuntelematta muita, tuskin huomaavat sitä hiljaista seurailijaa.
N26
Joo he ovt vain tyytyväisiä kun pääsevät kaatamaan omat asiansa jonkun niskaan.
omat jutut on ihan erilaisia ja ei ne sitten sitä porukkaa juuri kiinnostakaan, eikä heidänkään jutut minua. Jos itseni on pakko kuitenkin jostain syystä olla tällaisessa porukassa niin kyllä mäkin suosiolla olen sitten hiljaa, enkä tunne siitä mitään alemmuutta tai tunnontuskia, kun ei niitä toisia oikeasti kiinnosta.
Nii just!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todellakaan tarkoittanut tuota kaikille hiljaisille, vaan sille, joka totesi valitsevansa toisten ihmisten tarkkailun, sen sijaan että sanoisi itse jotain.
...kun tarkkailijanroolista kirjoittaneita oli useampikin.
Mutta mä en ainakaan todellakaan ajattele niitä muita keskustelijoita minään "riistana". Pikemminkin mä tunnen itseni siinä huonommaksi kun en saa sanaa suustani.
18
piirteitä kuuluvaksi tuohon "hiljaisuuteen".
Eräs sukulaiseni on hiljainen, mutta osaa kuitenkin olla kohtelias ja jopa rupatella. Hän ei kuitenkaan tuo itseään esille tilanteissa, joissa on paljon ihmisiä mutta silloin kun kohtaa toisen ihmisen silmästä silmään, käyttäytyy kuitenkin huomioivasti. Rupattelu ON huomioimista, se on ele, puheenaiheen sisällöllä ei ole niin väliä, tärkeämpää on osoittaa, että haluat ottaa kontaktia toiseen ihmiseen ja olla ystävällinen.
Eli minusta on siis kurjaa, että niputat yhteen hiljaisen, introvertin ihmisen ja epäkohteliaisuuden. Muissakin kulttuureissa on hiljaisia ihmisiä mutta he pärjäävät silti.
Toinen ongelma on mielestäni se suomalaisuuteenkin liittyvä ajattelu, että jos joku avaa suunsa ja sanoo jotain, sen pitää olla asiaa. Muuten ei voi edes puhua. Itse huomaan, että yliopistossa ajatellaan juuri näin. Se on todella kurjaa, se merkitsee sitä, että ihmiset eivät voi ottaa kontaktia toisiinsa ja tuntevat sitten olonsa yksinäisiksi ja masentuneiksi. Myös silloin kun joku sitten jotain sanoo, hänen sanomisensa saavat hirveästi painoarvoa. Pitää siis myös kovasti pelätä, mitä sanoo, koska jos sanoo jotain väärin, niin voi mokata. Suunsa avaamisesta tulee näin harvoilla puheenvuoroilla kovin totista ja tosikkomaista.
On kyllä totta, että saatan itse kokea vaikenevat ihmiset ylimielisinä, sellaisina, jotka eivät voi astua alas sieltä tornistaan puhumaan ja kohtaamaan toista ihmistä.:/ Joskus tietysti huomaa, että aina ihan tuosta ei ole kyse.
Minusta kuulostaa myös typerältä sellainen selittely, että tykkää nauttia jostain asioista itsekseen, vaikka tuosta luonnon kauneudesta. Ja että kaikkia tuollaisia kokemuksia ei ole aina pakko jakaa. No ei tietenkään ole pakko jakaa. Aivan kuin en itse voisi myös nauttia hiljaisuudesta ja yksinolosta vaikka pidän myös ihmisten kohtaamisesta.
Olen pahoillani, mutta pidän joitakin aloittajan käsityksiä kovin pinnallisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä töissä yksi työkaveri utelee toisten asiat. puhukaa omista asioistanne älkääkä udelko koko ajan, kyllä jokinen tietää kenelle puhuu omia henk.koht asioitaan.
kuule mitä sanon isommassa seurassa. Siis ei johdu äänen hiljaisuudeesta vaan en tiedä mistä. Kukaan ei siis noteraa sanomisiani vaan juttu jatkuu ihan kuin olisin ilmaa.