Lue keskustelun säännöt.
Miksi kotiäidin työtä ja lasten kotihoitoa väheksytään ja haukutaan velttoiluksi?
11.05.2012 |
Ja näin vielä näin äitien päivän alla!!
Juhana Vartiainen ja Tuulikki Ukkola haukkuvat meidät kotiäidit velttoilijoiksi. Näin koen, koska suurin osa kotiin jäävistä on kotona lastaan hoitavia naisia.
Minulla on neljä lasta (9-1-vuotiaita) ja olen hoitanut heidät itse ajatellen, että tekemäni työ on arvokasta. Olen ajatellut, että työni kotona on yhtä arvokasta kuin jokin muu työ mitä tekisin kodin ulkopuolella. Olen ajatellut, että kerkiän tekemään kodin ulkopuolella muita töitä sitten, kun lapset ovat vähän isompia. En vie vaippaikäistä hoitoon. Mielestäni minä äitinä voin antaa hänelle parhaan lähdön elämälle.
Minulla on ollut mahdollisuus hoitaa lapseni kotona pääasiallisesti mieheni ansiosta. Olen myös kiitollinen yhteiskunnalle siitä pienestä tuesta minkä saan.
Kiitokset tässä työssä on harvassa. Olen kuitenkin saanut kiitosta positiivisen palautteen muodossa niin neuvolasta kuin koulustakin. Lapset pärjäävät koulussa ja tykkäävät koulunkäynnistä. He ovat rauhallisia ja hyvin keskittyviä. Heidän reppuvihkonsa ovat puhtaat opettajien "moitteista". Näiden nuorempien lasten kanssa käyn neuvolassa ja myös sieltä olen saanut positiivista palautetta työstäni.
Kysynkin siis onko työni kotiäitinä ollut turhaa ja velttoilua?
Itse en koe sitä niin. Päiväni ei ole istumista ja velttoilua, vaan täyttä työtä! Kotiäidin työssäni minulla ei ole vapaapäiviä. Kaikki päiväni ovat samanlaisia. Päiväni muodostuu rytmistä ja rutiineista. Minulla ei ole töihin lähtöaikaa tai työpäivän päättymisaikaa. Vapaa-aikani on sinä hetkenä, kun hoksaan, että on hiljaista ja kaikki työt tehty. Vapaahetkeni saattaa myös loppua yhtä yllättäin, kun on alkanut. Onneksi rakastan kotiäidin työtä. Ei tätä varmaan muuten jaksaisikaan, kun mietitään mihin tätä arvostetaan - velttoiluksi.
Nyt mietinkin, miksi kotiäidin työtä SAA haukkua ja väheksyä. Voisiko esim. maanviljelijöitä haukkua tukiensa vuoksi yleisesti joksikin vastaavaksi?
Jostain syystä minulle tulee paha mieli, kun luen näitä Juhana Vartiaisen ja Tuulikki Ukkolan kommentoimisia. Hoidan kotona töitä yhtä tehokkaasti kuin joku muu hoitaa työtään kotinsa ulkopuolella. En saa tästä palkkaa, mutta se korvaus tuleekin muunlaisessa muodossa kuin maallisen mammonan muodossa. Olen onnellinen. Meidän perhe on onnellinen ja tyytyväinen.
Juhanat ja Tuulikit saa haukkua aivan vapaasti työtäni, mutta seuraavalla kerralla kommentoidessaan voisivat miettiä miltä heistä tuntuisi, jos heidän työtään väheksyttäisiin samalla tavalla.
Onneksi olen lapsilleni opettanut, ettei ketään saa arvostella tai haukkua. On arvokasta ja reilua esittää asiat asiallisesti ja diplomaattisesti - ketään loukkaamatta.
Me kotiäidit emme saa miljoonia työstämme - päinvastoin. Kotiäitejä ei arvosteta tässä yhteiskunnassa niin korkealle kuin pitäisi. Me uurastamme kodeissamme lastemme eteen ilmaiseksi ja selkään taputtelijoita on harvassa.
Tsemppiä kotiäidit! Te teette arvokasta työtä! Sano muut mitä tahansa!
Kommentit (148)
Hirveää syyllistämistä ja marisemista. Katsokaapa aikuiset ihmiset nyt peiliin!
Kuka valitsee tekeekö lapsia vai ei? Sinä ja puolisosi olette siitä vastuussa.
Kuka jää kotiin lapsen kanssa? Te valitsette kumpi jää.
Kuka jää kotiin lapsen kanssa pidemmäksi aikaa? Te valitsette senkin.
Kuka menee töihin ja kuka ei? Mitä sillä on merkitystä?! Täällä jaksaa porukka narista asioista, jotka on itse valittuja. Menkää nyt itseenne ja miettikää! Ärsyttää kun ihmiset narisee asioista, jotka ovat ihan oma valinta.
Niin ja lastenhoito ei ole työtä. Eikä sen kuulukaan olla. Jos ei kiinnosta lastenhoito niin älkää tehkö niitä lapsia. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveää syyllistämistä ja marisemista. Katsokaapa aikuiset ihmiset nyt peiliin!
Kuka valitsee tekeekö lapsia vai ei? Sinä ja puolisosi olette siitä vastuussa.
Kuka jää kotiin lapsen kanssa? Te valitsette kumpi jää.
Kuka jää kotiin lapsen kanssa pidemmäksi aikaa? Te valitsette senkin.
Kuka menee töihin ja kuka ei? Mitä sillä on merkitystä?! Täällä jaksaa porukka narista asioista, jotka on itse valittuja. Menkää nyt itseenne ja miettikää! Ärsyttää kun ihmiset narisee asioista, jotka ovat ihan oma valinta.
Niin ja lastenhoito ei ole työtä. Eikä sen kuulukaan olla. Jos ei kiinnosta lastenhoito niin älkää tehkö niitä lapsia. ;)
Olen edelleen tämä sama kirjoittaja. Haluan vielä sanoa, että kunnioitan sekä kotiäitejä, että työssäkäyviä äitejä. Lopettakaa tuo typerä marina ja relatkaa! Meillä on vara valita, joten emme ole oikeutettuja turhaan narinaan. :)
Luin kaikki viestit ja negatiivisetkin viestit luin mielenkiinnolla.
Lopputuloksena itse koen, että suomalaisella äidillä (oli sitten kotona oleva tai työssä oleva)on on riittämättömyyden tunnetta yhteiskunnan vaatimusten tähden. Siis jos yhtään piittaat siitä mitä muut ajattelevat. Pitäisi olla töissä, pitäisi olla lapsille enempi läsnä.
Yhteiskunta on asettanut vaatimukset liian korkealle. Netti ja muut mediat suitsuttavat hyvän äitiyden mielikuvia. Ei riitä enää olla kotona viihtyvä pullantuoksuinen äiti. Pitäisi myös lähteä luomaan uraa ollakseen hyvä äiti tai ainakin hyvä vaimo. Aika ja voimat eivät enää riitä..
Miettikää mitä vaatimuksia esim. neuvola nykyään asettaa (kaikella hyvällä). Ja entäs turvallisuuteen liittyvät jutut. Jos lapsi ei ole asianmukaisesti köytetty turvaistuimeen, niin sakot rapsahtaa (hyvä juttu tietenkin, mutta verratkaa entiseen). Ja entäs sidosryhmät mitkä nykyajan äideillä on - täydellisen vähäpätöiset. ei nykyään tulisi kuuloonkaan, että suku tai naapurit katsoisivat katraan perä. Ei täälläpäin. Jokainen on vastuussa omista jälkeläisistään. Emme enää kanna vettä tai sytytä uunia, mutta näiden tilalle on tullut muita vaatimuksia.
Ei riitä sekään näköjään, että viet lapset hoitoon ja menet töihin, koska työpaikka imee äidistä mehut ja se aika on lapsilta pois. Mikään ei ole hyvä.
Meiltä äideiltä vaaditaan liikaa. Äitejä voidaan tosta noin vain haukkua mediassa (mm. Vartiainen), ja niittää mainetta ja mammonaa.. Kukaan ei sitä edes ihmettele. Ajatellaan vaan, että näinhän se on.
Minulle vahvistui tänään se ajatus, että myös työssä käyvät äidit painiskelevat riittämättömyyden tunteiden kanssa. Työäidit voivat huonosti siksi, etteivät voi olla tarpeeksi läsnä lapsillensa. Kotiäidit siksi, että yhteiskunta asettaa arvostukenriman liian korkealle - olemalla ainoastaan kotiäiti olet vain velttoilija.
Tämä on hirmuinen ristiriita, joka repii monen äidin ajatuksia. Äidit voivat huonosti. Pahimmassa tapauksessa myös lapset ja koko perhe voi voida huonosti näiden vaatimusten tähden.
Yksinkertaisesti: Meitä äitejä pitäisi arvostaa enempi eikä saisi olla näin älyttömiä vaatimuksia! Me äidit emme ole nollia. Teemme tärkeää työtä.
Meitä äitejä ei arvosteta! Tähän pitäisi saada aikaan muutos! Me teemme tärkeää työtä kotona! Ei taisteltaisi toisiamme vastaan, vaan puolesta!
ap
Luin kaikki viestit ja negatiivisetkin viestit luin mielenkiinnolla.
Lopputuloksena itse koen, että suomalaisella äidillä (oli sitten kotona oleva tai työssä oleva)on on riittämättömyyden tunnetta yhteiskunnan vaatimusten tähden. Siis jos yhtään piittaat siitä mitä muut ajattelevat. Pitäisi olla töissä, pitäisi olla lapsille enempi läsnä.
Yhteiskunta on asettanut vaatimukset liian korkealle. Netti ja muut mediat suitsuttavat hyvän äitiyden mielikuvia. Ei riitä enää olla kotona viihtyvä pullantuoksuinen äiti. Pitäisi myös lähteä luomaan uraa ollakseen hyvä äiti tai ainakin hyvä vaimo. Aika ja voimat eivät enää riitä..
Miettikää mitä vaatimuksia esim. neuvola nykyään asettaa (kaikella hyvällä). Ja entäs turvallisuuteen liittyvät jutut. Jos lapsi ei ole asianmukaisesti köytetty turvaistuimeen, niin sakot rapsahtaa (hyvä juttu tietenkin, mutta verratkaa entiseen). Ja entäs sidosryhmät mitkä nykyajan äideillä on - täydellisen vähäpätöiset. ei nykyään tulisi kuuloonkaan, että suku tai naapurit katsoisivat katraan perä. Ei täälläpäin. Jokainen on vastuussa omista jälkeläisistään. Emme enää kanna vettä tai sytytä uunia, mutta näiden tilalle on tullut muita vaatimuksia.
Ei riitä sekään näköjään, että viet lapset hoitoon ja menet töihin, koska työpaikka imee äidistä mehut ja se aika on lapsilta pois. Mikään ei ole hyvä.
Meiltä äideiltä vaaditaan liikaa. Äitejä voidaan tosta noin vain haukkua mediassa (mm. Vartiainen), ja niittää mainetta ja mammonaa.. Kukaan ei sitä edes ihmettele. Ajatellaan vaan, että näinhän se on.
Minulle vahvistui tänään se ajatus, että myös työssä käyvät äidit painiskelevat riittämättömyyden tunteiden kanssa. Työäidit voivat huonosti siksi, etteivät voi olla tarpeeksi läsnä lapsillensa. Kotiäidit siksi, että yhteiskunta asettaa arvostukenriman liian korkealle - olemalla ainoastaan kotiäiti olet vain velttoilija.
Tämä on hirmuinen ristiriita, joka repii monen äidin ajatuksia. Äidit voivat huonosti. Pahimmassa tapauksessa myös lapset ja koko perhe voi voida huonosti näiden vaatimusten tähden.
Yksinkertaisesti: Meitä äitejä pitäisi arvostaa enempi eikä saisi olla näin älyttömiä vaatimuksia! Me äidit emme ole nollia. Teemme tärkeää työtä.
Meitä äitejä ei arvosteta! Tähän pitäisi saada aikaan muutos! Me teemme tärkeää työtä kotona! Ei taisteltaisi toisiamme vastaan, vaan puolesta!
ap
Hyvä!
En myöskään pidä tuosta ylläolevasta URAÄITI vs. KOTIÄITI inttelystä, johon täällä sorrutaan. Harva työssä oleva äiti on uraäiti. Moni on kotona jonkin aikaa ja tietää, ettei se ole velttoilua ja menee sitten töihin (syystä tai toisesta), mutta ei se tee hänestä kylmää uraäitiä. Itse olen ollut kotona yhteensä kuusi vuotta aikanaan ja nyt olen töissä, kun lapset ovat koulussa. En koe itseni uraäidiksi. Enkä kokenut itseäni kotiäidiksi. Olen vain äiti omalla tavallani ja kotona tai töissä tilanteen mukaan. Meitä on paljon. Sen sijaan oikeita uraa luovia äitiä, jotka näkevät lapsiaan vain nukkumassa on hyvin vähän. Saattavat olla katkeriakin, mutta en usko, että he joutavat kotiäitejä halveksia.
En ymmärrä miksi Juhana Vartiaisen hölmöjen kommenttien jälkeisen keskustelun pitäisi taas mennä joksikin ihmeelliseksi naisten väliseksi. Solidaarisuutta tytöt, KAIKKIA äitejä kohtaan!!
Kerrankin järjen ääntä av:lla.
Kesto- tai kertakäyttövaipat, töissä tai kotona, omakotitalo tai kerrostalo, keskusta tai lähiö, kotihoito tai virikepaikka päiväkodissa. Aika vähäpätöisiä asioita sen oikean asian, eli lasta kohtaan tunnetun rakkauden, läsnäolon, kuuntelun, arvostuksen, sylin, anteeksiannon ja hellyyden rinnalla. Ja me kaikki, köyhät rikkaat, palkkatyössä käyvät, kotiäidit, paljon unta ja omaa aikaa tarvitsevat ja kaiken uhraavat superäidit; kaikki me jotka rakastamme lastamme, lohdutamme, kannustamme, pidämme sylissä ja välillä myös kiukkuamme, epäonnistumme, olemme pikkusieluisia ja väsyneitä; kaikki parhaita
äitejä omillemme. Solidaarisuutta täältäkin teille, meille kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin siinä valissä hoidetaan sen sata lapsen tunneperäistä ja muuta juttua. Tuon kokeneena voin sanoa, että totta puhut -tappavaa!
Uraäidithän ei edes tiedä niistä mitään kun kuskaavat muksunsa jo pikkuvauvoina vieraille/vaihtuville naisille hoitoon. En kyllä arvosta tippaakaan sitäkään touhua!
joita pyysin, ja molemmat tuntuivat keskittyvän vanhemman ja lapsen varhaisen kiintymyksen muodostumiseen. Tälle uhkana mainittiin mm. äidin psykoosi tai päihdeongelma. LT Sinkkonen mainitsi, että meluisa päiväkotiryhmä rasittaa lasta, mutta tässä kaikki, mitä hän päivähoidosta sanoi.
Kiintymyssuhdeteorian kannalta päivähoito on ilmeisesti siis kotihoitoa huonompi ratkaisu, mutta toisaalta esim. ainoalle lapselle päiväkodin sosiaalinen ympäristö todennäköisesti tekee vain hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä meillä ainakin on paljon vähemmän kotitöitä kun lapset on päiväkodissa ja itse töissä. Tiskiä ei tule läheskään niin paljon eikä ruokaakaan tarvitse olla koko ajan tekemässä.
ja paljon siistimpää vaikka siivotaan selvästi harvemmin ja paljon vähemmän kuin kotiäitivuosien aikana :) Nytkin on ollut koko viikon ihan siistiä vaikka ei olla siivottu ollenkaan. Eipä ole tyhjässä kodissa kukaan ollut sotkemassakaan. Ainoa lisääntynyt kotityö on pyykkihuollon määrä.
Kyse ei olekaan käytännön työstä, pyykinpesusta, siivouksesta ja ruuanlaitosta. Monella tavalla rasittavampaa on jatkuva kuulolla olo lapsen tarpeille, jatkuva lapsen auttaminen niin monen asian kanssa joka auttaa lasta askelaskeleelta saavuttamaan omia taitoja ja pärjäämään.Tämä äidin työ on se joka eniten rasittaa, koska sitä on vaan silloin toista varten ja omat tarpeet saavat jatkuvasti olla toisella sijalla.Onhan se niin että syy on juuri tämä miksi niin moni äiti haluaa heti äitiysloman jälkeen palata täyspainoisesti työelämään.Lapsen saavuttaessa kehityksessään taaperovaiheen eivät äidit enää jaksa lapsensa kanssa olla päivät pitkät koska taaperovaihe lapsen kehityksessä on monella tavalla voimia koetteleva. Samalla kuitenkin monella tavalla vaihe jonka onnistuminen on niin ratkaiseva lapsen tulevaisuuden kannalta. Äidit jotka jaksavat taaperonsa kanssa käydä läpi tämän ikävaiheen haasteet ovat sekä lapselle että yhteiskunnalle että myös itselleen tehneet varsin merkittävän työpanoksen!
JOkainen äiti on kuulolla lastensa suhteen, tukee askel askeleelta - toiset iltaisin ja viikonloppuisin toiset myös päivisin. Sädekehä pääsi ympärillä taitaa olla tosi kireä ja kiiltävä:) Mutta ei siinä tarvitse marttyyriksi heittäytyä 24/7...
Vielä vähemmän omaa aikaa "omille tarpeille" on työssäkäyvällä äidillä joka joutuu iltaisin ja viikonloppuisin lastenhoidon ohessa tekemään kaikki viikolla rästiin jääneet työt (miehen avustuksella, toki). Mä olen nyt 52v ja nyt mulla on 2h viikossa "omaa" aikaa + tietty tunti arkipäivisin työmatkoja (aivan ihanaa, ajan lujaa ja laulan kovaa:D) Edes lukemaan en kotona ehdi koska silloin mies yleensä tulee rupattelemaan mukavia ja joudun / saan huomioida myös häntä:)
Siinäpä se ongelma juuri onkin. "uraäiti" joka pyrkii tekemään työtä täyspainoisesti eli ainakin 8 tuntia päivässä asuu usein myös etäällä työpaikasta eikä ole epätavallista että hoitopäivä venyy kymmentuntiseksi jopa taaperoikäisten kohdalla. Taaperoikäisen hyvinvointi on siis juuri paljon kiinni siitä miten kuulolla lapsen tarpeille vanhempi pystyy olemaan.Taaperoikäinen ei pysty asioista äidille kertomaan ei edes saamaan tolkkua päivään sisältyvistä tapahtumista jne.Eli miten te "uraäidit" uskotte pystyvänne olemaan näissä olosuhteissa riittävästi kuulolla lapsenne suhteen. Mahdoton yhtelö ja jos tähän pyrkii niin kyllä loppuun palaa. Kaikkea ei vaan voi saada eikä kaikkeen voi pystyä.Jos pienelle haluaa riittävästi aikaa antaa täytyy sitä aikaa myös olla käytettävissä.Turha on kenellekään uskotella että kuulollaolo onnistuu päivittäisistä kymmentuntisista eroista huolimatta.
äidit teemme kyllä parhaamme ollaksemme läsnä ja kuulolla - ja toisaalta, onko edes tarpeellista vahtia ja pehmustaa lapsen jokaista hetkeä?? Miten tapahtuu luontainen vierottautuminen jos äiti ripustautuu lapseen tunteakseen itsensä täydelliseksi?
Mun mielestä kumpiakaan ei saisi syyllistää, jokainen on osansa valinnut - joko pakosta tai vapaaehtoiseti.
Silti voin sanoa että ainakin omista tarhahoidetuista lapsistani on kasvanut erittäin terveitä (fyysisesti ja henkisesti), empaattisia ja upeita nuoria ja aikuisia. He eivät ole koskaan epäilleet meidän vanhempien rakkautta eivätkä omaa tärkeyttään siitä huolimatta ettei ole ollut mahdollisuutta hoitaa heitä kotona.
että joku tekee enemmän kuin minä - tehdäkseen enemmän kuin minä tein, täytyy sitten tehdä jo jotain turhaa, koska minä tein kyllä ihan kaiken oleellisen.
Minusta kahden lapsen kanssa kotona ei ollut yhtään rankkaa, vaikka siis tein myös töitä ihan koko ajan.
Miten olet voinut olla kotiäiti, jos olet tehnyt töitä ihan kokoajan? :D Jos tarkoitat työskennelleesi esim kotoa käsin, koneen välityksellä - niin en ny siitä menis kauheesti hehkuttamaan. Itsekin mielellään tekisin jotain kotoa käsin tehtävää työtä tässä ohella ja tienaiisn hieman rahaa. Sehän olisi jo luksusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotitöitä ja omien lasten hoitoa ei voi verrata mihinkään palkkatyöhön. Vaikka olis kuinka työlästä. Haloo. Jokainen hoitaa kotinsa ja lapsensa niinku tykkää. Eikä siinä jää yhteiskunta kiitollisuudenvelkaan.
Kotitöitä ja omien lasten hoitoa ei voi verrata mihinkään palkkatyöhön. Vaikka olis kuinka työlästä. Haloo. Jokainen hoitaa kotinsa ja lapsensa niinku tykkää. Eikä siinä jää yhteiskunta kiitollisuudenvelkaan.
Eikä kukaan mitään kiitollisuutta odotakkaan. Ainoastaan sitä, ettemme toisiamme hauku.
Onneksi mieheni arvostaa työtäni. Vastauksesi sai kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoani...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotitöitä ja omien lasten hoitoa ei voi verrata mihinkään palkkatyöhön. Vaikka olis kuinka työlästä. Haloo. Jokainen hoitaa kotinsa ja lapsensa niinku tykkää. Eikä siinä jää yhteiskunta kiitollisuudenvelkaan.
Eikä kukaan mitään kiitollisuutta odotakkaan. Ainoastaan sitä, ettemme toisiamme hauku.
Onneksi mieheni arvostaa työtäni. Vastauksesi sai kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoani...
ap
kun kerjäät kiitosta siitä, että hoidat kodin ja lapset, niinkuin jokainen normaali ihminen tekee? Jotkut tekee sen lisäksi vielä palkkatöitä.
miten äidit käy toistensa kimppuun. Siis kenenkään muun kotiäitiyshän EI ole niin rankkaa, kuin MINUN. Ei sinulla voi olla rankkaa jos sinulla on terveet lapset, minun lastani saa sen sijaan käyttää vähän väliä sairaalassa yms. Jokainen kokee oman tilanteensa yksilöllisesti. Kaikilla meillä on myös äitiyttä ympäröivä elämä, joka tuo omat lisämausteensa jokaisen elämään. Toisella on uupumusta, toisilla rahahuolia, parisuhdeongelmia, mitä nyt ikinä lie. Ei mistään voida yleistäen sanoa että sinulla on rankkaa ja sinulla ei. Huoh.. en osaa kunnolla selittää mitä ajan takaa.
OMALLA kohdallani asia on niin, että olen täydellisen väsynyt kotiäityteen ja olisin oikein mielelläni töissä vaikka muutaman päivänä viikossa. Se nyt vaan ei ole mahdollista tällähetkellä. Itse kaipaan muita aikuisia, omaa aikaa ja sitä että saisin hetken hengähtää, eikä tarvitsisi kokoajan olla korvat höröllään ja tuntosarvet ojossa kuuntelemassa ja vastaamassa lapsen tarpeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on velttoilua kun tehdään lapsia yhteiskunnan hoidettavaksi. Eli laitetaan ne lapset vauvaikäisinä vieraille hoidettavaksi ja vielä omien hienojen kasvatusperiaatteiden kera. Ei se ole velttoilua, että huolehditaan jälkikasvusta.
Nämä huutajat arvostavat vain rahaa, eivätkä edes ymmärrä miten paljon kalliimmaksi tulee järjestää päivähoitoa kuin että jokainen hoitaisi lapsensa itse.
Onhan omituista ajatella, että jos on niin fiksu, että hoitaa pienen lapsensa kotona, niin oletetaan, että sen jälkeen ei töitä tehdä?
Jos on niin hyvin pullat uunissa, ettei tarvi töihin mennä, niin vois pitää turpansa kiinni. Moni äiti varmaan haluaisi jäädä kotiin, mutta kun ei ole niin äveriästä miestä, että siihen olisi mahdollisuus.
Kotitöitä ja omien lasten hoitoa ei voi verrata mihinkään palkkatyöhön. Vaikka olis kuinka työlästä. Haloo. Jokainen hoitaa kotinsa ja lapsensa niinku tykkää. Eikä siinä jää yhteiskunta kiitollisuudenvelkaan.
Eikä kukaan mitään kiitollisuutta odotakkaan. Ainoastaan sitä, ettemme toisiamme hauku.
Onneksi mieheni arvostaa työtäni. Vastauksesi sai kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoani...
ap
kun kerjäät kiitosta siitä, että hoidat kodin ja lapset, niinkuin jokainen normaali ihminen tekee? Jotkut tekee sen lisäksi vielä palkkatöitä.
En kerjää. Yritän herättää äiti-henkeä! Emme ole työ- ja kotiäitejä! Olemme äitejä! Meidän pitäisi pitää toistemme puolta!
Onko Sinusta ymmärtäjäksi?
Jos on niin hyvin pullat uunissa, ettei tarvi töihin mennä, niin vois pitää turpansa kiinni. Moni äiti varmaan haluaisi jäädä kotiin, mutta kun ei ole niin äveriästä miestä, että siihen olisi mahdollisuus.
Samalla tavalla voisin sanoa sinua etuoikeutetuksi, kun sinulla on töitä! Pitäisimme toistemme puolta!
ap
Minusta on velttoilua kun tehdään lapsia yhteiskunnan hoidettavaksi. Eli laitetaan ne lapset vauvaikäisinä vieraille hoidettavaksi ja vielä omien hienojen kasvatusperiaatteiden kera. Ei se ole velttoilua, että huolehditaan jälkikasvusta.
Nämä huutajat arvostavat vain rahaa, eivätkä edes ymmärrä miten paljon kalliimmaksi tulee järjestää päivähoitoa kuin että jokainen hoitaisi lapsensa itse.
Onhan omituista ajatella, että jos on niin fiksu, että hoitaa pienen lapsensa kotona, niin oletetaan, että sen jälkeen ei töitä tehdä?
Tämäkään ei ollut aloitukseni pointti!!! Elämässä on erilaisia tilanteita. Kaikilla ei ole mahdollisutta kotiäitiyteen. Joko ei pää kestä tai sitten varallisuus ei kestä. Työssä käyviä äitejä ei saa haukkua! He tekevät myös arvokasta työtä, ja hatun noston arvoinen suoritus, jos sen he handlaavat. Minusta siihen ei ehkä olisikaan!
ap
Jos on niin hyvin pullat uunissa, ettei tarvi töihin mennä, niin vois pitää turpansa kiinni. Moni äiti varmaan haluaisi jäädä kotiin, mutta kun ei ole niin äveriästä miestä, että siihen olisi mahdollisuus.
Samalla tavalla voisin sanoa sinua etuoikeutetuksi, kun sinulla on töitä! Pitäisimme toistemme puolta!
ap
olet työtön, ja sen vuoksi katkeroitunut kotiäiti.
ettei kaikki vie lapsiaan kunnalliseen hoitoon sillä se tulisi melkoisen kalliiksi tälle yhteiskunnalle! Onneksi on olemassa vielä vanhempia jotka ottavat lapsenkin tarpeet huomioon ja onneksi sentään tämä yhteiskuntakin edes jonkin verran arvostaa sitä antamalla siitä korvausta!