Lue keskustelun säännöt.
Miksi kotiäidin työtä ja lasten kotihoitoa väheksytään ja haukutaan velttoiluksi?
11.05.2012 |
Ja näin vielä näin äitien päivän alla!!
Juhana Vartiainen ja Tuulikki Ukkola haukkuvat meidät kotiäidit velttoilijoiksi. Näin koen, koska suurin osa kotiin jäävistä on kotona lastaan hoitavia naisia.
Minulla on neljä lasta (9-1-vuotiaita) ja olen hoitanut heidät itse ajatellen, että tekemäni työ on arvokasta. Olen ajatellut, että työni kotona on yhtä arvokasta kuin jokin muu työ mitä tekisin kodin ulkopuolella. Olen ajatellut, että kerkiän tekemään kodin ulkopuolella muita töitä sitten, kun lapset ovat vähän isompia. En vie vaippaikäistä hoitoon. Mielestäni minä äitinä voin antaa hänelle parhaan lähdön elämälle.
Minulla on ollut mahdollisuus hoitaa lapseni kotona pääasiallisesti mieheni ansiosta. Olen myös kiitollinen yhteiskunnalle siitä pienestä tuesta minkä saan.
Kiitokset tässä työssä on harvassa. Olen kuitenkin saanut kiitosta positiivisen palautteen muodossa niin neuvolasta kuin koulustakin. Lapset pärjäävät koulussa ja tykkäävät koulunkäynnistä. He ovat rauhallisia ja hyvin keskittyviä. Heidän reppuvihkonsa ovat puhtaat opettajien "moitteista". Näiden nuorempien lasten kanssa käyn neuvolassa ja myös sieltä olen saanut positiivista palautetta työstäni.
Kysynkin siis onko työni kotiäitinä ollut turhaa ja velttoilua?
Itse en koe sitä niin. Päiväni ei ole istumista ja velttoilua, vaan täyttä työtä! Kotiäidin työssäni minulla ei ole vapaapäiviä. Kaikki päiväni ovat samanlaisia. Päiväni muodostuu rytmistä ja rutiineista. Minulla ei ole töihin lähtöaikaa tai työpäivän päättymisaikaa. Vapaa-aikani on sinä hetkenä, kun hoksaan, että on hiljaista ja kaikki työt tehty. Vapaahetkeni saattaa myös loppua yhtä yllättäin, kun on alkanut. Onneksi rakastan kotiäidin työtä. Ei tätä varmaan muuten jaksaisikaan, kun mietitään mihin tätä arvostetaan - velttoiluksi.
Nyt mietinkin, miksi kotiäidin työtä SAA haukkua ja väheksyä. Voisiko esim. maanviljelijöitä haukkua tukiensa vuoksi yleisesti joksikin vastaavaksi?
Jostain syystä minulle tulee paha mieli, kun luen näitä Juhana Vartiaisen ja Tuulikki Ukkolan kommentoimisia. Hoidan kotona töitä yhtä tehokkaasti kuin joku muu hoitaa työtään kotinsa ulkopuolella. En saa tästä palkkaa, mutta se korvaus tuleekin muunlaisessa muodossa kuin maallisen mammonan muodossa. Olen onnellinen. Meidän perhe on onnellinen ja tyytyväinen.
Juhanat ja Tuulikit saa haukkua aivan vapaasti työtäni, mutta seuraavalla kerralla kommentoidessaan voisivat miettiä miltä heistä tuntuisi, jos heidän työtään väheksyttäisiin samalla tavalla.
Onneksi olen lapsilleni opettanut, ettei ketään saa arvostella tai haukkua. On arvokasta ja reilua esittää asiat asiallisesti ja diplomaattisesti - ketään loukkaamatta.
Me kotiäidit emme saa miljoonia työstämme - päinvastoin. Kotiäitejä ei arvosteta tässä yhteiskunnassa niin korkealle kuin pitäisi. Me uurastamme kodeissamme lastemme eteen ilmaiseksi ja selkään taputtelijoita on harvassa.
Tsemppiä kotiäidit! Te teette arvokasta työtä! Sano muut mitä tahansa!
Kommentit (148)
sellaista joka on kotona vaikka kaikki lapset ovat yli 3v, sellaiset ovatkin velttoilijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tällä hetkellä kotona yhden 2-vuotiaan kanssa ja voin avoimesti myöntää, että olen TODELLA onnellinen voidessani viettää kotona tätä velttoiluaikaa!
Olen niin mukavuuden haluinen ja itsekäs, että nautin valtavasti kun olen voinut lomailla koko tämän reilut 2 vuotta. En koe tippaakaa huonoa omaa tuntoa siitä! Tämä on onnistunut miehen tulojen ansiosta ja mies pitää tärkeänä sitä, että lapsi hoidetaan kotona vaippaiän yli.
En voi todellakaan sanoa tätä TYÖKSI! Tämähän on normaalia elämää mihin kuuluu oleellisesti ne kotityöt ja lapsen kanssa touhuaminen.
Joku jo ehti sanoakin, että miten kotiäidin "työ" eroaa työssä käyvän äidin vapaapäivistä ja lomista?? Mähän olen siis lomalla koko ajan!
Tämä on siis todellakin velttoilua, mutta en haluaisi poistaa tätä mähdollisuutta suomalaisilta.
Mun elämänasenne onkin, että elämän täytyy olla KIVAA. Ei ainoastaa raatamista päivästä toiseen.
Ja mikä pakko ne lapsen on tehdä niin hervottoman pienillä ikäeroilla että on rankkaa??
että väitetään jos kotona on kaikki asiat kunnossa niin on ihan sama onko pieni lapsi hoidossa viitenä päivänä viikossa, ja kun puhutaan alle 3-vuotiaista lapsista niin ihan kaikki heistä eivät vielä kovin hyvin reflektoi päivän tapahtumia vanhemmilleen.
kun minä olen kotona lasteni (4 kpl) kanssa, se on velttoilua josta yhteiskunnan ei tulisi maksaa mitään, mutta kun lähden töihin täältä velttoilemasta ja hommaan kotiin hoitajan niin se onkin ihan oikeaa työtä josta kuuluu maksaa kunnon palkka. Vaikkei tämän hoitajan hommiin kuulu puoletkaan siitä mitä kotiäidin hommiin.
En ymmärrä miksi kotiäidit puhuvat lapsiensa hoitamista työnään. Ei se ole työtä koska hoidat omia lapsiasi. Eri asia jos palkkaat siihen ulkopuolisen, jolle siitä maksat sitten. Hänelle se on työtä ja työstä yleensä maksetaan.
niin ilmeisesti vauva ei ole vielä syntynytkään ja muut lapset taitavat olla aika isoja jos voit nauttia omaa aamiaista aamulla pitkään ilman että minnekään on kiire ja juosta kaupoissa pitkin päivää?
mutta muut ovat isoja, joten ei heistä minulle "vaivaa" ole - päinvastoin. Vauvanhoito on sikäli kevyttä että se sujuu jo rutiinilla, kun noita lapsia on tullut niin iso liuta.
Tiedän, minulla on kotiäidiksi tilanne helpoimmasta päästä. Kotiäiteily voi olla myös hirveän raskasta, esim. jos lapsi on hyvin vaativa ja äiti ei saa nukuttua riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä lasken omaksi ajakseni sen kun saan olla työmatkat rauhassa ja töissäkin viihdyn ja nautin työkavereiden seurasta. Kotiäitinä et ole niin vapaa kuin mitä olet työssäkäyvänä äitinä, vaikka hullulta kuulostaa niin näinhän se on, esimerkiksi kotiäidillä ei ole sairaslomaa, työssäkäyvä voi olla sairaslomalla ja lapset silloin hoidossa.
kyllä meillä ainakin on paljon vähemmän kotitöitä kun lapset on päiväkodissa ja itse töissä. Tiskiä ei tule läheskään niin paljon eikä ruokaakaan tarvitse olla koko ajan tekemässä.
On myös koululaisia, jotka ovat iltapäivät kotona "sotkemassa" ja heille pitää myös varata välipalat ja tehdä ruoka kun tullaan töistä. Tiskiä, siivousta, pyykkiä, lasten koulu/päiväkotiasioita, lasten harrastuksia, lasten hammaslääkäreitä jne. on aivan yhtä paljon kuin jos olisin kotona. Nyt on vaan paljon lyhyempi aika päivästä kun ehdin hoitaa noita asioita.
Kyllähän sitä kotiäitinä saa päivänsä täytettyä hyvinkin, mutta aika pieni osa siitä puuhasta on sellaista, mitä ei olisi töissä ollessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap ja muut? Voi teitä. :) Vartiaisesta en tiedä, mutta toi Ukkola on tunnettu siitä, että missä vaan hän voi saada itsensä näkyville provosoimalla, oli aihe IHAN MITÄ tahansa, niin siellä hän on laukomassa mielipiteitään, vaikka ei mistään mitään tietäisi. Lisäksi hän, noin yleensä ottaen, mielellään nostaa itsensä tällaiseksi uutteraksi moraaliseksi esikuvaksi yksinkertaiselle rahvaalle, kuten nyt näille nykyäideille muistuttamalla, ettei ennen ollut mitään vanhempainvapaita.
Joten ap, ainakaan Ukkolasta ei nyt vaan kannata provosoitua.
ja tyhjentää tiskikonetta ja siivota omia jälkiään ja huoneitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään työssäkäyvän äidin lapsihan ei ole tuollainen? Melkoista yleistystä ja mutkien oikomista jos noin kuvittelet tosissasi.
Kiitokset tässä työssä on harvassa. Olen kuitenkin saanut kiitosta positiivisen palautteen muodossa niin neuvolasta kuin koulustakin. Lapset pärjäävät koulussa ja tykkäävät koulunkäynnistä. He ovat rauhallisia ja hyvin keskittyviä. Heidän reppuvihkonsa ovat puhtaat opettajien "moitteista". Näiden nuorempien lasten kanssa käyn neuvolassa ja myös sieltä olen saanut positiivista palautetta työstäni.
minäkään sitä kodin ulkopuolista työtä raskaampana pidä. Mulla on 4 lasta joita tosin saatoin hoitaa vain max 18kk kotona syntymän jälkeen mutta kyllä se mun mielestä oli mulle lomaa töistä eikä töitä kotona! Töihin meno ei ollut oma valintani vaan taloudellinen pakko.
Jo se ettei ole aikatauluja, saa tulla ja mennä oman mielen mukaan, nukkua kun lapset nukkuu, olla mökillä tai reissussa kuukausia jne jne. on silkkaa autuutta! Pikkukoululainenkin oli onnellinen kun äiti oli äitiyslomalla saman vuoden - muuten täysi mahdottomuus olla kotona koulun alkaessa.
Hoidin lapset, kotityöt, opiskelin samaan aikaan, kahdesti olen rakentanut taloa miehen rinnalla, huolehtinut appiksista ja omista vanhemmista jne jne.
Nyt teen tuon kaiken työn ohessa ja pidän tätä elämää paljon rankempana vaikka lapset ovatkin jo koulussa ja osin poissa kotoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhempaa vaivaa syyllisyys (itseni mukaan lukien) siitä ettei ole tarpeeksi lapsensa kanssa, siksi helposti vähätellään ja mollataan niitä jotka kotona lapsiaan hoitavat, minäkin hoitaisin jos se vain suinkin olisi mahdollista ja ikävöin lapsiani paljon työpäivän aikana.
on vaikea delegoida alakouluikäiselle jos pitää tuoda useamman hengen perheen ruuat. Ja kyllä se vaan totuus on, ettei lapsi osaa siivota yhtä hyvin kuin aikuinen, joten ei se niin mene, että kukin siivoaa omat jälkensä ja huoneensa ja aikuisten ei tarvitse sitten tehdä mitään enää.
ja tyhjentää tiskikonetta ja siivota omia jälkiään ja huoneitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolla vanhemmat (2 vuotiaat ja yli) lapset ovat "nauttimassa" subjektiivisesta päivähoito-oikeudestaan 8 tuntia päivässä päiväkodissa (isä vie ja hakee töihin mennessään) on aikaa velttoilla vauvan kanssa kotona yhteiskunnan maksaessa.
Perinteinen kotiäiti hoitaa kaikki lapsensa kotona. Tekee heille ruuat, ulkoilee, askartelee ja kaiken lomassa tekee kotityöt. Kuljettaa lapsia kerhoon / eskariin / harrastuksiin yms. Se ei ole velttoilua.
Nämä kaksi erilaista tapaa olla kotiäiti pitäisi osata erottaa toisistaan!
hiukan helpompaa kun lapset ovat hoidossa kodin ulkopuolella niin ei sitä ruokaakaan niin hirveitä määriä mene kun aterioivat hoidossa ja koulussa ja vanhemmat työpaikoilla :)
kiintymyssuhdeteoria perustuu ja on erityisesti viime vuosina saanut vankkaa näyttöä neurobiologisista tutkimuksista. Eläinkokeillakin voidaan todeta, että emostaan liian varhain erotetuilla eläimillä aivot kehittyvät eri lailla ja käytöshäiriöt ovat yleisempiä. Tietämys aiheesta on lisääntynyt hurjasti viimeisen 20 vuoden aikana, ja "teorialle" alkaa olla niin kiistaton näyttö, että kukaan lastenlääkäri, -psykologi tai -psykiatri ei suosittele alle kolmevuotiaan hoitopaikaksi päiväkotia, ellei ole kyseessä lastensuojelutapaus tai muut erityishaasteet.
Päivähoitoa toki pitäisi kehittää myös, sillä tietenkään kaikki eivät voi tai halua hoitaa lapsia kotona kolmivuotiaiksi. Totuus on kuitenkin se, että päiväkoti on ainakin jossain määrin vahingollinen alle kolmevuotiaille. Vauriot näkyvät tunnepuolella, eivät kognitiivisissa taidoissa (kuten koulumenestyksessä).
Kasvatustieteen tohtori Erja Rusanen on ihan hiljattain kirjoittanut aiheesta hyvän kirjan. Kannattaa lukea!
http://www.hs.fi/kotimaa/Tutkija+Pienet+lapset+vaarassa+vahingoittua+p%…
t. juuri kehityspsykan kursseja yliopistossa suorittanut
http://www.hs.fi/kotimaa/Tutkija+Pienet+lapset+vaarassa+vahingoittua+p%…
Että pienen lapsen olisi parempi olla kotona hoidossa kuin päiväkodissa isossa lapsiryhmässä päivittäin se 8-10 tuntia? Kehotan tutustumaan kehityspsykologiaan ja voit googlata myös mitä alan asiantuntijat pääsääntöisesti suosittelevat.
Olen päiväkodissa töissä ja suurin osa lapsista syö hoidossa aamupalan, lounaan sekä välipalan ja hoitopäivän pituus on useimmilla ainakin se 8 tuntia ja pienten ryhmästä kyse, jos joku hoitajista on poissa niin päiväkodin johtaja on merkitty sille päivälle hoitajavahvuuteen vaikka ei fyysisesti ryhmässä olisikaan, joskus on siivojakin ollut auttamassa. Ei varmasti ole lapsen parhaaksi.
kyseessä on mutu.
"Ei varmasti" ei tarkoita samaa kuin että absoluuttisesti mitattuna näin olisi. Jos lapsi lähtee päiväkotiin mielellään ja innoissaan kertoo, mitä kaikkea on päivän aikana siellä tehnyt, ei hän varmasti tästä kärsi. Jos taas lapsi lähtee itkien tarhaan ja tulee sieltä surullisena pois, niin sitten on herättävä miettimään, onko joku pielessä.
Ei voi siis automaattisesti sanoa, että päiväkoti olisi lapselle huonompi vaihtoehto. Kehityspsykologia on teoriaa, ei ymmärtääkseni perustu minkäänlaisiin tutkimuksiin esimerkiksi siitä, ovatko päiväkotilapset vanhempana psyykkisesti sairaampia kuin kotihoidetut. Jos kotona on asiat muuten kunnossa, on aivan sama, onko lapsi päiväkodissa viitenä päivänä viikossa vai ei, jos vain siellä viihtyy.
kyllä meillä ainakin on paljon vähemmän kotitöitä kun lapset on päiväkodissa ja itse töissä. Tiskiä ei tule läheskään niin paljon eikä ruokaakaan tarvitse olla koko ajan tekemässä.
ja paljon siistimpää vaikka siivotaan selvästi harvemmin ja paljon vähemmän kuin kotiäitivuosien aikana :) Nytkin on ollut koko viikon ihan siistiä vaikka ei olla siivottu ollenkaan. Eipä ole tyhjässä kodissa kukaan ollut sotkemassakaan. Ainoa lisääntynyt kotityö on pyykkihuollon määrä.
Kyse ei olekaan käytännön työstä, pyykinpesusta, siivouksesta ja ruuanlaitosta. Monella tavalla rasittavampaa on jatkuva kuulolla olo lapsen tarpeille, jatkuva lapsen auttaminen niin monen asian kanssa joka auttaa lasta askelaskeleelta saavuttamaan omia taitoja ja pärjäämään.Tämä äidin työ on se joka eniten rasittaa, koska sitä on vaan silloin toista varten ja omat tarpeet saavat jatkuvasti olla toisella sijalla.Onhan se niin että syy on juuri tämä miksi niin moni äiti haluaa heti äitiysloman jälkeen palata täyspainoisesti työelämään.Lapsen saavuttaessa kehityksessään taaperovaiheen eivät äidit enää jaksa lapsensa kanssa olla päivät pitkät koska taaperovaihe lapsen kehityksessä on monella tavalla voimia koetteleva. Samalla kuitenkin monella tavalla vaihe jonka onnistuminen on niin ratkaiseva lapsen tulevaisuuden kannalta. Äidit jotka jaksavat taaperonsa kanssa käydä läpi tämän ikävaiheen haasteet ovat sekä lapselle että yhteiskunnalle että myös itselleen tehneet varsin merkittävän työpanoksen!
JOkainen äiti on kuulolla lastensa suhteen, tukee askel askeleelta - toiset iltaisin ja viikonloppuisin toiset myös päivisin. Sädekehä pääsi ympärillä taitaa olla tosi kireä ja kiiltävä:) Mutta ei siinä tarvitse marttyyriksi heittäytyä 24/7...
Vielä vähemmän omaa aikaa "omille tarpeille" on työssäkäyvällä äidillä joka joutuu iltaisin ja viikonloppuisin lastenhoidon ohessa tekemään kaikki viikolla rästiin jääneet työt (miehen avustuksella, toki). Mä olen nyt 52v ja nyt mulla on 2h viikossa "omaa" aikaa + tietty tunti arkipäivisin työmatkoja (aivan ihanaa, ajan lujaa ja laulan kovaa:D) Edes lukemaan en kotona ehdi koska silloin mies yleensä tulee rupattelemaan mukavia ja joudun / saan huomioida myös häntä:)
kiintymyssuhdeteoria perustuu ja on erityisesti viime vuosina saanut vankkaa näyttöä neurobiologisista tutkimuksista. Eläinkokeillakin voidaan todeta, että emostaan liian varhain erotetuilla eläimillä aivot kehittyvät eri lailla ja käytöshäiriöt ovat yleisempiä. Tietämys aiheesta on lisääntynyt hurjasti viimeisen 20 vuoden aikana, ja "teorialle" alkaa olla niin kiistaton näyttö, että kukaan lastenlääkäri, -psykologi tai -psykiatri ei suosittele alle kolmevuotiaan hoitopaikaksi päiväkotia, ellei ole kyseessä lastensuojelutapaus tai muut erityishaasteet.
Päivähoitoa toki pitäisi kehittää myös, sillä tietenkään kaikki eivät voi tai halua hoitaa lapsia kotona kolmivuotiaiksi. Totuus on kuitenkin se, että päiväkoti on ainakin jossain määrin vahingollinen alle kolmevuotiaille. Vauriot näkyvät tunnepuolella, eivät kognitiivisissa taidoissa (kuten koulumenestyksessä).
Kasvatustieteen tohtori Erja Rusanen on ihan hiljattain kirjoittanut aiheesta hyvän kirjan. Kannattaa lukea!
<a href="http://www.hs.fi/kotimaa/Tutkija+Pienet+lapset+vaarassa+vahingoittua+p%…" alt="http://www.hs.fi/kotimaa/Tutkija+Pienet+lapset+vaarassa+vahingoittua+p%…">http://www.hs.fi/kotimaa/Tutkija+Pienet+lapset+vaarassa+vahingoittua+p%…;
t. juuri kehityspsykan kursseja yliopistossa suorittanut
<a href="http://www.hs.fi/kotimaa/Tutkija+Pienet+lapset+vaarassa+vahingoittua+p%…" alt="http://www.hs.fi/kotimaa/Tutkija+Pienet+lapset+vaarassa+vahingoittua+p%…">http://www.hs.fi/kotimaa/Tutkija+Pienet+lapset+vaarassa+vahingoittua+p%…;
Että pienen lapsen olisi parempi olla kotona hoidossa kuin päiväkodissa isossa lapsiryhmässä päivittäin se 8-10 tuntia? Kehotan tutustumaan kehityspsykologiaan ja voit googlata myös mitä alan asiantuntijat pääsääntöisesti suosittelevat.
Olen päiväkodissa töissä ja suurin osa lapsista syö hoidossa aamupalan, lounaan sekä välipalan ja hoitopäivän pituus on useimmilla ainakin se 8 tuntia ja pienten ryhmästä kyse, jos joku hoitajista on poissa niin päiväkodin johtaja on merkitty sille päivälle hoitajavahvuuteen vaikka ei fyysisesti ryhmässä olisikaan, joskus on siivojakin ollut auttamassa. Ei varmasti ole lapsen parhaaksi.
kyseessä on mutu.
"Ei varmasti" ei tarkoita samaa kuin että absoluuttisesti mitattuna näin olisi. Jos lapsi lähtee päiväkotiin mielellään ja innoissaan kertoo, mitä kaikkea on päivän aikana siellä tehnyt, ei hän varmasti tästä kärsi. Jos taas lapsi lähtee itkien tarhaan ja tulee sieltä surullisena pois, niin sitten on herättävä miettimään, onko joku pielessä.
Ei voi siis automaattisesti sanoa, että päiväkoti olisi lapselle huonompi vaihtoehto. Kehityspsykologia on teoriaa, ei ymmärtääkseni perustu minkäänlaisiin tutkimuksiin esimerkiksi siitä, ovatko päiväkotilapset vanhempana psyykkisesti sairaampia kuin kotihoidetut. Jos kotona on asiat muuten kunnossa, on aivan sama, onko lapsi päiväkodissa viitenä päivänä viikossa vai ei, jos vain siellä viihtyy.
ja luin aikanaan tuon Hesarin jutun. Hän kritisoi ainakin radiohaastattelussa nimenomaan päiväkodin toimintatapoja (hoitajat juttelevat vain keskenään jne.) eikä sitä, että päiväkoti itsessään olisi lapselle haitallinen, jos siellä siis toimitaan lapsen parhaaksi. Kirjaa toki en ole lukenut, eikä sitä valitettavasti ole tähän hätään saatavilla.
Olen lukenut sekä lastenpsykiatriaa- että lastenneurologiaa, ja kummassakaan ei käsitelty päivähoidon haitallisuutta. Myös omat kokemukseni ovat, että ne lapset, joilla on etenkin psyykkisiä ongelmia (käytöshäiriöt ym.), ne aiheutuvat kyllä paljon suuremmista ongelmista kuin siitä, että normaalin perheen lapsi on viety päiväkotiin.
On totta, ettei alle kolmivuotias varmaankaan osaa reflektoida päivän tapahtumia, mutta kyllä jokainen äiti varmasti oman lapsensa sen verran hyvin tuntee, että huomaa, onko hänen hyvä olla jossain vai ei. En missään nimessä tarkoita, että päiväkoti olisi _parempi_ paikka kuin lapsen kotihoito, mutta on siinäkin puolensa, jos se siis toimii, ja hoitajat ovat työhönsä motivoituneita.
Olisiko sinulla laittaa linkkiä tuohon kiintymyssuhdeteorian ja neurologisten löydösten yhteyteen liittyvään tutkimukseen? Kiinnostaisi ihan aidosti.
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_ar…
Glaser D. Early experience, attachment, and the brain. Kirjassa: Corrigall J, Wilkinson H, toim. Revolutionary connections. Psychotherapy and neuroscience. London: Karnac Books 2003, s. 117–33.
Hyviä lähteitä neurobiologiaan liittyen on muitakin, katsotaan jos tässä (eri aiheen) esseen kirjoittamisen ohessa ehtisin niitä etsiä
Rusasesta vielä: kirjan itse lukeneena hän nimenomaan painottaa sitä, että päiväkodissa "mättää" erityisesti se, että pienillä lapsillakaan ei siellä yleensä ole nimettyä, pysyvää omahoitajaa, jotka vastaisivat ensisijaisesti heidän hoidostaan. Tällä voitaisiin taata mahdollisimman hyvän korvaavan kiintymyssuhteen syntyminen päivähoidossa.
kyseessä on mutu.
"Ei varmasti" ei tarkoita samaa kuin että absoluuttisesti mitattuna näin olisi. Jos lapsi lähtee päiväkotiin mielellään ja innoissaan kertoo, mitä kaikkea on päivän aikana siellä tehnyt, ei hän varmasti tästä kärsi. Jos taas lapsi lähtee itkien tarhaan ja tulee sieltä surullisena pois, niin sitten on herättävä miettimään, onko joku pielessä.
Ei voi siis automaattisesti sanoa, että päiväkoti olisi lapselle huonompi vaihtoehto. Kehityspsykologia on teoriaa, ei ymmärtääkseni perustu minkäänlaisiin tutkimuksiin esimerkiksi siitä, ovatko päiväkotilapset vanhempana psyykkisesti sairaampia kuin kotihoidetut. Jos kotona on asiat muuten kunnossa, on aivan sama, onko lapsi päiväkodissa viitenä päivänä viikossa vai ei, jos vain siellä viihtyy.