Miksi kotiäidin työtä ja lasten kotihoitoa väheksytään ja haukutaan velttoiluksi?
Ja näin vielä näin äitien päivän alla!!
Juhana Vartiainen ja Tuulikki Ukkola haukkuvat meidät kotiäidit velttoilijoiksi. Näin koen, koska suurin osa kotiin jäävistä on kotona lastaan hoitavia naisia.
Minulla on neljä lasta (9-1-vuotiaita) ja olen hoitanut heidät itse ajatellen, että tekemäni työ on arvokasta. Olen ajatellut, että työni kotona on yhtä arvokasta kuin jokin muu työ mitä tekisin kodin ulkopuolella. Olen ajatellut, että kerkiän tekemään kodin ulkopuolella muita töitä sitten, kun lapset ovat vähän isompia. En vie vaippaikäistä hoitoon. Mielestäni minä äitinä voin antaa hänelle parhaan lähdön elämälle.
Minulla on ollut mahdollisuus hoitaa lapseni kotona pääasiallisesti mieheni ansiosta. Olen myös kiitollinen yhteiskunnalle siitä pienestä tuesta minkä saan.
Kiitokset tässä työssä on harvassa. Olen kuitenkin saanut kiitosta positiivisen palautteen muodossa niin neuvolasta kuin koulustakin. Lapset pärjäävät koulussa ja tykkäävät koulunkäynnistä. He ovat rauhallisia ja hyvin keskittyviä. Heidän reppuvihkonsa ovat puhtaat opettajien "moitteista". Näiden nuorempien lasten kanssa käyn neuvolassa ja myös sieltä olen saanut positiivista palautetta työstäni.
Kysynkin siis onko työni kotiäitinä ollut turhaa ja velttoilua?
Itse en koe sitä niin. Päiväni ei ole istumista ja velttoilua, vaan täyttä työtä! Kotiäidin työssäni minulla ei ole vapaapäiviä. Kaikki päiväni ovat samanlaisia. Päiväni muodostuu rytmistä ja rutiineista. Minulla ei ole töihin lähtöaikaa tai työpäivän päättymisaikaa. Vapaa-aikani on sinä hetkenä, kun hoksaan, että on hiljaista ja kaikki työt tehty. Vapaahetkeni saattaa myös loppua yhtä yllättäin, kun on alkanut. Onneksi rakastan kotiäidin työtä. Ei tätä varmaan muuten jaksaisikaan, kun mietitään mihin tätä arvostetaan - velttoiluksi.
Nyt mietinkin, miksi kotiäidin työtä SAA haukkua ja väheksyä. Voisiko esim. maanviljelijöitä haukkua tukiensa vuoksi yleisesti joksikin vastaavaksi?
Jostain syystä minulle tulee paha mieli, kun luen näitä Juhana Vartiaisen ja Tuulikki Ukkolan kommentoimisia. Hoidan kotona töitä yhtä tehokkaasti kuin joku muu hoitaa työtään kotinsa ulkopuolella. En saa tästä palkkaa, mutta se korvaus tuleekin muunlaisessa muodossa kuin maallisen mammonan muodossa. Olen onnellinen. Meidän perhe on onnellinen ja tyytyväinen.
Juhanat ja Tuulikit saa haukkua aivan vapaasti työtäni, mutta seuraavalla kerralla kommentoidessaan voisivat miettiä miltä heistä tuntuisi, jos heidän työtään väheksyttäisiin samalla tavalla.
Onneksi olen lapsilleni opettanut, ettei ketään saa arvostella tai haukkua. On arvokasta ja reilua esittää asiat asiallisesti ja diplomaattisesti - ketään loukkaamatta.
Me kotiäidit emme saa miljoonia työstämme - päinvastoin. Kotiäitejä ei arvosteta tässä yhteiskunnassa niin korkealle kuin pitäisi. Me uurastamme kodeissamme lastemme eteen ilmaiseksi ja selkään taputtelijoita on harvassa.
Tsemppiä kotiäidit! Te teette arvokasta työtä! Sano muut mitä tahansa!
Kommentit (148)
pidän äitiyttä jotakuinkin hienoimpana mahdollisena elämänä. Toivoisin itsekin olevani parempi ja aktiivisempi ja luovempi ja jaksavaisempi äiti kuin olen, sillä lapset ovat arvokkainta mitä minulle on annettu.
Työnä en silti osaa mitenkään tätä äitiyttä pitää. Siivoamista, tiskaamista, pyykkäämistä jne. kutsun kyllä kotiTÖIKSI (ja vaikka jonkun mielestä varmaan lorvailen niiden suhteen niin vähät minä siitä - siivoan vieraita varten, eikä muiden tarvitse tietää mitä meillä muuten tehdään), koska inhoan niitä, mutta lasteni kanssa oleminen on perhe-elämää ja siis vapaa-aikaa. Mikä voisi olla ihanampaa kuin pitää lasta sylissä? Työ on siitä kaukana!
Vartiainen ja kumppanit itse sortuvat älylliseen velttoiluun ampuessaan puskista/norsunluutorneistaan verifioimatonta mututietoa.
toisille taas sopii työnteko.
Vanha vitsi, josta on vähintään puolet totta, on, että äitiysloman jälkeen on ihanaa päästä töihin lepäämään.
Töissä näet saa käydä rauhassa vessassa ilman että kukaan parkuu täyttä kurkkua oven ulkopuolella. Ruoan saa syödä ilman että kukaan parkuu täyttä kurkkua vieressä. Kahviakin saa juoda rauhassa ja lukea lehden ilman että kukaan parkuu ja vaatii huomiota ja leikittämistä.
Pienen lapsen kanssa ei saa olla koskaan rauhassa, paitsi silloin, kun lapsi nukkuu. Näin ainakin meillä oli, vaikka kyseessä ei ollut mikän erityislapsi, vaan tavallinen terve ihmistaimi. Toiset lapset vain tarvitsevat ehkä enemmän vuorovaikutusta.
Kyllä minäkin toivon, että tuollaiset Juhanat laitettaisiin vaikka kolmeksi kuukaudeksi kiertoon lastentarhaan tai perhepäivähoitajiksi. Sitten vielä ammattihoitajat laitettaisiin arvioimaan heidän työsuorituksensa. Jos he vielä sen jälkeen olisivat sitä mieltä, että se on ihanaa velttoilua, voisi ehdottaa, että he vaihtaisivat työnsä siihen, koska heillä täytyy olla siihen silloin erityisen hyviä taipumuksia.
Lasten kanssa oleminen on kyllä työlästä ja tämmöinen juhana ei selvästikään ole koskaan lapsia hoitanut, mutta omien lapsien hoitaminen on vanhempien velvollisuus eikä mikään marttyyriteko tai palvelus yhteiskunnalle. Ei siitä tarvi erikseen ketään kiitellä.
alentuvat moisiin harhaisiin päätelmiin, joilla voi olla kauaskantoiset negatiiviset vaikutukset monien lasten elämään.
Itse menin töihin tässä hiljattain, vanhempi lapseni täyttää pian 4, nuorempi on 2. Sanon suoraan että kotivuodet heidän kanssaan olivat raskainta "työtä" mitä olen koskaan tehnyt (tottakai myös antoisaa). Töissä saan oikeasti levätä vaikka teen töitä koko ajan ruokataukoa ja kahvitaukoa lukuunottamatta. Mulla on siisti toimistotyö ja istuminen ja koneen naputtaminen on vaan aika helppoa verrattuna kotonaoloon! Ihmettelen kyllä suuresti tuota "velttoilu"-ilmaisua! Missä muussa työssä saa olla jatkuvassa hälytystilassa, silmät selässäkin? Pompata kesken toisen homman vauhdilla tekemään toista hommaa? Tai kuunnella melkein jatkuvasti mekastusta, kitinää, kiukuttelua..? Varmaan sellaisiakin hommia on, mutta ei ainakaan minun päivätyöni. Jos Juhana on sitä mieltä että hoitotuen saa ottaa pois näiltä "velttoilijoilta" niin miten työttömät, sairaat, vanhukset? Kai hekin sitten velttoilevat. Eikös se ollutkaan niin että Suomeen pitäisi saada lisää veronmaksajia, sekös auttaa että viedään kotiäideiltä viimeisetkin pennoset? Kyllä se taitaa olla herra Juhana itse joka velttoilee.
tästäkin aiheestä halutaan jauhaa? Kotona oleminen ei tuota mitään. Jokainen tekee lapsia omasta vapaasta tahdosta, ei ketään tarvitse jalustalle sen takia nostaa. Jos tekee lapsia, niin hoitaa ne ja pitää turpansa kiinni. Jos ei halua vastuuta ja tätä "raskasta" työtä, ei tee lapsia. Oma valinta!!
tästäkin aiheestä halutaan jauhaa? Kotona oleminen ei tuota mitään. Jokainen tekee lapsia omasta vapaasta tahdosta, ei ketään tarvitse jalustalle sen takia nostaa. Jos tekee lapsia, niin hoitaa ne ja pitää turpansa kiinni. Jos ei halua vastuuta ja tätä "raskasta" työtä, ei tee lapsia. Oma valinta!!
Tuottaahan se hyvinvointia yhteiskuntaan parhaassa tapauksessa tasapainoisten tulevien veronmaksajien muodossa. Yhteiskunnallinen teko siis! Ja jos onkin oma valinta, ei työn sisällön tilasta mitään ymmärtämättömien tarvitse tulla huutelemaan tätä arvokasta työtä velttoiluksi.
tästäkin aiheestä halutaan jauhaa? Kotona oleminen ei tuota mitään. Jokainen tekee lapsia omasta vapaasta tahdosta, ei ketään tarvitse jalustalle sen takia nostaa. Jos tekee lapsia, niin hoitaa ne ja pitää turpansa kiinni. Jos ei halua vastuuta ja tätä "raskasta" työtä, ei tee lapsia. Oma valinta!!
Kyllä se kotonaoleminen tuottaa, nimittäin lisää veronmaksajia. Ja oletko tietoinen mitä lasten päivähoito maksaa? Se tulee kunnalle kalliimmaksi mitä kotihoito ja se pieni tuki siitä. Yhteiskunnan tehtävä on tukea ihmisiä eri elämäntilanteissa. Samalla periaatteella työttömiltä pitäisi ottaa tuet pois? Mitäs ovat työttömiä, siivoustyötä ym. löytyy nyt aina tai muuttaisivat toiseen maahan missä on töitä. Ei täällä Suomen maassa kukaan oleta työttömän maisterin menevän raksalle siivoamaan vaan kotona saa nostaa tukia rauhassa. Eikös sekin ole oma valinta? Jotain työtä on aina jos viitsii tehdä paskaduuneja. Miksi sitten kotona uusia yhteyskunnan jäseniä kasvattajilta pitäisi tuet ottaa pois?
Olen 1980-luvulla syntynyt, enkä koskaan ole ollut päiväkodissa tai muualla kodin ulkopuolella hoidossa. Eikä minua ole hoitanut myöskään mummo, vaan ihan oma äiti.
En ymmärrä tätä järjetöntä meuhkausta kotihoidon autuudesta. Minulla oli ihan normaali lapsuudenkoti hyvine ja huonoine puolineen. Ei siihen liity mitään mystiikkaa tai ihmeellisyyttä. Olen nykyään ihan tavallinen, työssäkäyvä aikuinen. Minulla on omat aaveeni, niinkuin kaikilla muillakin ihmisillä. Olen nuoruudessani juonut, polttanut ja nainut niinkuin kaikki muutkin. Ei se kotihoito tee kenestäkään parempaa ihmistä.
Omat lapseni ovat päiväkodissa, ja jopa päiväkodin hoitajat syyllistävät välillä hoitoon viemisestä.
Tekisi mieli kysyä, että enkö minä lapsiani hoitoon vievä äiti olekaan täydellinen, vaikka minut on hoidettu kotona??
minulla ole mitään kotiäitiyttä vastaan, päinvastoin oikein hieno homma jos siihen vain on taloudellinen mahdollisuus. Kaikilla ei sitä ole.
Ottaa päästä kun itsellä ei ole varaa. Tai niin onneton suhde (ei luottamusta) että ei uskalla. Siinä se. Saa kivittää.
kuin että jotkut työäidit ovat vain kateellisia siitä että joku jaksaa ja kykenee sellaiseen mihin itse ei!
ninimerkillä ex-kotiäiti
ja nyt taas työelämässä niin voin sanoa että olen töissä velttoilemassa siihen nähden miten paljon töitä siellä kotona tein :D
Toki aina löytyy näitä jotka kateuksissaan jauhavat sontaa mutta pistetään se nyt vaan huonon itsetunnon piikkiin. Joku nääs viitsii tehdä sitä mitä itse ei eli hoitaa omat pienet lapsensa ihan itse!
Varmasti jokainen sen tekisi jos siihen olisi resursseja. Toisilla ei rahat riitä toisilla vaan oma jaksaminen ja viitsiminen ei riitä!
Itse ainakin aion olla lapseni kanssa kotona. Vaikka minulla onkin tällä hetkellä vain 1 2½vuotias lapsi. Haaveena olisa ainakin 1 lapsi vielä lisää. Mieheni on töissä ja hyvin pärjätään, kunhan osaa oikein ostaa kaupasta. Välillä on ollut rankkaakin, kun lapsemme on mennyt tajuttomaksi, että juuri tästä syystäkin halusin jäädä kotiäidiksi. Pariinkin otteeseen lapsemme on meidät peljättänyt, niin ettei pysty itse nukkumaan. Tämä oli meidän yhteinen päätös, että rupesin kotiäidiksi. Enkä minä yhdenkaan lapsen velttoile tai laiskottele!
Velttoilin juuri 1,5-vuotiaan kanssa tanssimalla repeatilla Anna Puun versiota kappaleesta Pieni ja hento ote. Voisiko jokin olla arvokkaampaa?
Pieni ja hento ote - siinä kaikki.
Yleensä "arvostelijoilla" ei ole itsellä mitään kokemusta lastenhoidosta/kodinhoidosta ym.
Mitähän joku ukkeli tietää koko asiasta vaikka olisi omia lapsiakin koska yleensä vaimo hoitaa kaiken kotiin ja lapsiin liittyvän ja ukko keskittyy itseensä ja uraansa.
Onhan se helppo ja kiva tulla siistiin kotiin valmiiseen ruokapöytään illalla kun lapset jo ovat menossa nukkumaan ja puhtaat vaatteetkin ovat ilmestyneet kuin taikaiskusta kaappiin ;)
Sama koskee naisia jotka ovat menneet "heti laitokselta" töihin...lastenhoitaja/kodinhoitaja/mummo on hoitanut kaikki hommat ja vauva/lapsi on usein ollut jo nukkumassa kun uramamma illalla tulee kotiin.
Ja epäilen, että moni näistä uramammoista on salaa katkera kun ei itse ole saanut olla kotona ja EI KYLLÄ KUKAAN MUUKAAN SAA OLLA!
En myöskään pidä tuosta ylläolevasta URAÄITI vs. KOTIÄITI inttelystä, johon täällä sorrutaan. Harva työssä oleva äiti on uraäiti. Moni on kotona jonkin aikaa ja tietää, ettei se ole velttoilua ja menee sitten töihin (syystä tai toisesta), mutta ei se tee hänestä kylmää uraäitiä. Itse olen ollut kotona yhteensä kuusi vuotta aikanaan ja nyt olen töissä, kun lapset ovat koulussa. En koe itseni uraäidiksi. Enkä kokenut itseäni kotiäidiksi. Olen vain äiti omalla tavallani ja kotona tai töissä tilanteen mukaan. Meitä on paljon. Sen sijaan oikeita uraa luovia äitiä, jotka näkevät lapsiaan vain nukkumassa on hyvin vähän. Saattavat olla katkeriakin, mutta en usko, että he joutavat kotiäitejä halveksia.
En ymmärrä miksi Juhana Vartiaisen hölmöjen kommenttien jälkeisen keskustelun pitäisi taas mennä joksikin ihmeelliseksi naisten väliseksi. Solidaarisuutta tytöt, KAIKKIA äitejä kohtaan!!
No mua aina huvittaa se, että näistä loukkaannutaan aina niin henkilökohtaisesti.
Mulla on kolme lasta ja vanhin 4. Mun mielestä on ihan käsittämätöntä luksusta ja ylellisyyttä, että voin olla kotona lasteni kanssa ja joku siitä vielä maksaa. Mä en koe olevani mikään superäiti, mutta kyllä tää on aika helppoa elämää. Nytkin on aamutakki vielä päällä ja mukulat pyjamissa. Ja kyllä: tietoinen päätös että tänään lököillään kotona ja käydään eväsretkellä olohuoneessa, jossa on tällä hetkellä mylittleponien maailma. Siis ihan laulua ja leikkiä tää päivä.
mutta ei saa olla tosikkona, kun sanon, että mielestäni se on ihanaa velttoilua :)
toisille taas sopii työnteko.
Vanha vitsi, josta on vähintään puolet totta, on, että äitiysloman jälkeen on ihanaa päästä töihin lepäämään.
Töissä näet saa käydä rauhassa vessassa ilman että kukaan parkuu täyttä kurkkua oven ulkopuolella. Ruoan saa syödä ilman että kukaan parkuu täyttä kurkkua vieressä. Kahviakin saa juoda rauhassa ja lukea lehden ilman että kukaan parkuu ja vaatii huomiota ja leikittämistä.
Pienen lapsen kanssa ei saa olla koskaan rauhassa, paitsi silloin, kun lapsi nukkuu. Näin ainakin meillä oli, vaikka kyseessä ei ollut mikän erityislapsi, vaan tavallinen terve ihmistaimi. Toiset lapset vain tarvitsevat ehkä enemmän vuorovaikutusta.
Kyllä minäkin toivon, että tuollaiset Juhanat laitettaisiin vaikka kolmeksi kuukaudeksi kiertoon lastentarhaan tai perhepäivähoitajiksi. Sitten vielä ammattihoitajat laitettaisiin arvioimaan heidän työsuorituksensa. Jos he vielä sen jälkeen olisivat sitä mieltä, että se on ihanaa velttoilua, voisi ehdottaa, että he vaihtaisivat työnsä siihen, koska heillä täytyy olla siihen silloin erityisen hyviä taipumuksia.