Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kotiäidin työtä ja lasten kotihoitoa väheksytään ja haukutaan velttoiluksi?
11.05.2012 |
Ja näin vielä näin äitien päivän alla!!
Juhana Vartiainen ja Tuulikki Ukkola haukkuvat meidät kotiäidit velttoilijoiksi. Näin koen, koska suurin osa kotiin jäävistä on kotona lastaan hoitavia naisia.
Minulla on neljä lasta (9-1-vuotiaita) ja olen hoitanut heidät itse ajatellen, että tekemäni työ on arvokasta. Olen ajatellut, että työni kotona on yhtä arvokasta kuin jokin muu työ mitä tekisin kodin ulkopuolella. Olen ajatellut, että kerkiän tekemään kodin ulkopuolella muita töitä sitten, kun lapset ovat vähän isompia. En vie vaippaikäistä hoitoon. Mielestäni minä äitinä voin antaa hänelle parhaan lähdön elämälle.
Minulla on ollut mahdollisuus hoitaa lapseni kotona pääasiallisesti mieheni ansiosta. Olen myös kiitollinen yhteiskunnalle siitä pienestä tuesta minkä saan.
Kiitokset tässä työssä on harvassa. Olen kuitenkin saanut kiitosta positiivisen palautteen muodossa niin neuvolasta kuin koulustakin. Lapset pärjäävät koulussa ja tykkäävät koulunkäynnistä. He ovat rauhallisia ja hyvin keskittyviä. Heidän reppuvihkonsa ovat puhtaat opettajien "moitteista". Näiden nuorempien lasten kanssa käyn neuvolassa ja myös sieltä olen saanut positiivista palautetta työstäni.
Kysynkin siis onko työni kotiäitinä ollut turhaa ja velttoilua?
Itse en koe sitä niin. Päiväni ei ole istumista ja velttoilua, vaan täyttä työtä! Kotiäidin työssäni minulla ei ole vapaapäiviä. Kaikki päiväni ovat samanlaisia. Päiväni muodostuu rytmistä ja rutiineista. Minulla ei ole töihin lähtöaikaa tai työpäivän päättymisaikaa. Vapaa-aikani on sinä hetkenä, kun hoksaan, että on hiljaista ja kaikki työt tehty. Vapaahetkeni saattaa myös loppua yhtä yllättäin, kun on alkanut. Onneksi rakastan kotiäidin työtä. Ei tätä varmaan muuten jaksaisikaan, kun mietitään mihin tätä arvostetaan - velttoiluksi.
Nyt mietinkin, miksi kotiäidin työtä SAA haukkua ja väheksyä. Voisiko esim. maanviljelijöitä haukkua tukiensa vuoksi yleisesti joksikin vastaavaksi?
Jostain syystä minulle tulee paha mieli, kun luen näitä Juhana Vartiaisen ja Tuulikki Ukkolan kommentoimisia. Hoidan kotona töitä yhtä tehokkaasti kuin joku muu hoitaa työtään kotinsa ulkopuolella. En saa tästä palkkaa, mutta se korvaus tuleekin muunlaisessa muodossa kuin maallisen mammonan muodossa. Olen onnellinen. Meidän perhe on onnellinen ja tyytyväinen.
Juhanat ja Tuulikit saa haukkua aivan vapaasti työtäni, mutta seuraavalla kerralla kommentoidessaan voisivat miettiä miltä heistä tuntuisi, jos heidän työtään väheksyttäisiin samalla tavalla.
Onneksi olen lapsilleni opettanut, ettei ketään saa arvostella tai haukkua. On arvokasta ja reilua esittää asiat asiallisesti ja diplomaattisesti - ketään loukkaamatta.
Me kotiäidit emme saa miljoonia työstämme - päinvastoin. Kotiäitejä ei arvosteta tässä yhteiskunnassa niin korkealle kuin pitäisi. Me uurastamme kodeissamme lastemme eteen ilmaiseksi ja selkään taputtelijoita on harvassa.
Tsemppiä kotiäidit! Te teette arvokasta työtä! Sano muut mitä tahansa!
Kommentit (148)
Olen itse ollut viiden lapsen kotiäiti ja nyt kun olen vuorotyön takia välillä arkena kotona, välillä töissä, usein tuntuu että kotipäivät ovat työläämpiä. Äidin työ on jatkuvaa läsnäolemista ja saatavilla olemista, kasvattamista, rakastamista, rutiinin pyörittämistä. Aikuisten parissa töissä on henkisesti kevyempää, vaikka työni on fyysistä ja keskittymistä vaativaa hoitotyötä.
On varmaan niitäkin jotka tekevät lapsia päästäkseen työelämää karkuun mutta uskoisin että se on marginaalinen ryhmä. Voisiko velttoiluksi haukkuminen kummuta omasta ahdistuksesta, kenties katumuksesta, kun ei itse ole viettänyt aikaa lasten kanssa? Sitähän monet keski-ikäiset katuvat.
En tosin haluaisi takaisin sellaiseenkaan yhteiskuntaan, missä äitien odotetaan pelkästään olevan kotona. On hyvä että voi valita, ja tuetaan molempia vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen lapsia pidin kotiäitejä laiskoina, velttoina, perseenkasvattajina, miehen/yhteiskunann elätteinä. Kun sain oman lapsen (ensimmäinen lapsi), ajatus ei vielä juuri muuttunut, koska yhden lapsen kanssa oli todella helppoa ja lokoisaa. Nyt kun lapsia on kolme alle 5-vuotiasta, niin enpä ole uraäitinäkään näin raskasta duunia tehnyt ikinä. Ja työssäni olen suuren pörssiyhtiön keskijohdossa, pitkää viikkoa ja jatkuvaa ylityötä tehden. Silti koen että äidin homma on raskaampaa!
Mutta, siihen haluan puuttua, että minua kyllä ärsyttää se miten kotiäidit listaavat töitään ja selittävät kiirettään: on lapsen jalistreenit, vasu-keskustelut, toimintaterapiat ja kuntoutukset. On varmaan niin, mutta TYÖäiti tekee sen kaiken saman, ja lisäksi vielä 40-50 tunnin työviikon päälle! Ihan samat sotkut, pyykit, imuroinnit jne on työäidillä kuin kotiäidilläkin. Ihan samat toimintaterapiat, harrastukset ja muut talkoot ja toimikunnat on työäidilläkin.
Olen siis ollut kotona kolmen kanssa ja sitten taas työelämässä kolmen kanssa. Edelleen olen sitä mieltä että USEAN lapsen kotiäitiys on rankkaa ja todella kovaa hommaa. Yhden lapsen kanssa sen sijaan on lekottelua, ellei ole kyseeessä ns erityislapsi.
Juhana Vartiainen oli oikeassa mutta vain pieniltä osin. Hänen lausumansa olisi voinut olla paremminkin "yhden lapsen kotonaoleva kotivanhemmuus tai jo kouluikäisten lasten kotivanhemmuus on lokoilua". Sen sijaan jos jollain on vaikka 5 alle kouluikäistä niin lokoilusta ei ole tietoakaan!
No, onhan sanan "velttoilu" käyttäminen vähän provosoivaa, mutta totuuden nimessä kotona lasten kanssa oleminen ei ole työ vaan se on melkoista luksusta.
Tottakai siitä pystyy tekemään työhön verrattavan rasittavaa, esim. tekemällä kotitöitä hulluuteen asti ja tekemällä kaiken hankalimman kautta, mutta en tajua miten kotiäidin "työpäivä" ratkaisevasti eroaa työssä käyvien ihmisten sanotaan nyt vaikka lauantaipäivästä tai kesälomasta. Sehän on sitten jokaisen oma valinta jos hommaa 5 lasta pienellä ikäerolla sekä vanhan omakotitalon ja kolme koiraa.
Ja kyllä, olen hoitanut omia lapsiani kotona useamman vuoden ja se on ollut leppoisinta ja helpointa aikaa, aivan ihanaa sellaista koko elämässäni enkä missään nimessä halua sitä mahdollisuutta keneltäkään "leikata", kotihoito on hyvä vaihtoehto päivähoidolle muttei ainoa oikea valinta.
Miksi sitä ei voi myöntää että se on melko leppoisaa olemista - jos huvittaa niin sen kun hissutelee verkkareissa ja yöpuvussa koko päivän. Jos taas toisena päivänä huvittaa, niin pakkaa koko porukan autoon ja lähtee metsään retkelle. Lapsen takiahan siellä kotona ollaan ja lapselle juuri tuollainen kiirettömyys on sitä parasta aikaa eikä mikään 24/7 suorittaminen.
Minäkin olen ollut kotiäitinä kohta neljä vuotta. Lapseni ovat 2,5 ja 1 v. Mielestäni olen ollut ihan täysin työllistetty. Pienten lasten kanssa kotona oleminen on rankkaa ja välillä tekisi mieleni laittaa pää pensaaseen ja vaan nukkua. Omaa aikaa on todella vähän ja vessassakin on aina seuraa. Toki ihaniakin hetkiä on paljon enkä ole katunut kotiin jäämistä päivääkään. Näille kotiäitien haukkujille voisin sanoa että haistakaa P***A !!
Se tuki mitä me saadaan ei todellakaan ole suuri ja sillä ei neljän hengen perheessä käydä kaupassa montaakaan kertaa. Miettikääpä miten paljon näille sossun eläteille tarkoitan alkoholisteille, jotka eivät tee minkään laista työtä menee rahaa? Heitä vaan paapotaan kun meitä kotiäitejä haukutaan. Me sentään kasvatetaan niitä tulevia työntekijöitä joista tuntuu olevan niin kova pula, että eläke ikääkin meinataan pidentää. Eikunvaan suoraan töistä hautaan. Elämän pääasiahan on TYÖNTEKO!
ja nauttivat niistä, toiset kokevat ne ahdistavina. On niin monenlaisia tapoja olla äiti ja kaikki ei aina kaikilla suju hyvin. Jos on haastavia lapsia, kenties sairaita tai erityislapsia, ja omaa pipoa kiristää ja parisuhde on kuralla tai ei muuten saa tukea mistään, voi kotona olo olla oikeasti tosi rankkaa.
Sitten on äitejä, joilla kaikki menee hyvinja pystyy nauttimaan lasten kanssa olosta. Se on varmaankin sitä ylellistä velttoilua sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapset on päiväkodissa ja itse töissä. Tiskiä ei tule läheskään niin paljon eikä ruokaakaan tarvitse olla koko ajan tekemässä.
on aina halveksinut kotiäitejä ja arvostellut heitä todella tylysti (av-palstalla ei ole vielä tullut vastaan kotiäiteihin liittyen mitään sellaista mitä äitini suusta en olisi kuullut).
Muistan kuulleeni niitä juttuja ihan pienestä lapsesta asti. Itse äiti ei jaksanut olla kotona 3 kuukautta kauempaa, siinäkin ajassa kuulemma oli pää hajota (mm. tämän äiti minulle kertoi kun olin vielä ala-asteella). Seuraavassa lauseessa arvosteli tuttuja kotiäitejä laiskoiksi pas**iksi jotka vaan makaa kotona eikä viitsi mennä töihin. Pahimmillaan jopa kielsi leikkimästä kotiäitien lasten kanssa ö.ö
Minä jäin kuitenkin, pahasta aivopesusta huolimatta, kotiin hoitamaan omia lapsiani. Äitinikin tuli muutamana päivänä apuun, ja on siitä lähtien jaksanut ihmetellä kuinka raskasta oienten lasten hoitaminen voikaan olla. Asenteensa muuttui täysin muutaman hoitopäivän perusteella.
Eipä hänellä aiemmin juuri kokemusta lastenhoidosta ollutkaan. Lapsuuskodissani lasten- ja kodinhoidon päävastuu oli mummollani, joka asui meillä. Perheen lomamatkoille lapset pääsivät mukaan vasta sitten kun olivat riittävän vanhoja huolehtimaan itsestään. Siihen asti oltiin lomatkin mummon hoivissa.
Veikkaan, että Vartiaisella ja Ukkolalla on samantyyppiset kokemukset ja käsitykset kuin äidilläni oli ennen minun lasteni hoitamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kotiäidin työ on kaikkea muuta kuin velttoilua. Ainakin minä olen kokenut työn vanhushoidossa kevyemmäksi kuin päivät lasten kanssa kotona.
Loukkaannuin niin paljon, etten ikipäivänä enää äänestä demareita.
Kotitöitä ja omien lasten hoitoa ei voi verrata mihinkään palkkatyöhön. Vaikka olis kuinka työlästä. Haloo. Jokainen hoitaa kotinsa ja lapsensa niinku tykkää. Eikä siinä jää yhteiskunta kiitollisuudenvelkaan.
Eikä kukaan mitään kiitollisuutta odotakkaan. Ainoastaan sitä, ettemme toisiamme hauku.
Onneksi mieheni arvostaa työtäni. Vastauksesi sai kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoani...
ap
Kuinka monta sijoitusasuntoa jauhaa sinulle tuloja? Onko sinulla miehen rahoittama eläkevakuutus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä kotihoidon että työn ja perheen yhdistämisen voi hoitaa hyvin tai huonosti. Kotona ollessa on mahdollista helpommin velttoilla, mutta ei se oikeuta haukkumaan kaikkia kotiäitejä velttoilijoiksi. Minusta on arvostettavaa kummassa tahansa tapauksista, että homma hoidetaan kunnolla. Molemmissa tapauksissa (koti/työvanhemmat) se tarkoittaa säännöllistä päivärytmiä, kunnollista ruokaa, hyvää kasvatusta, riittävästi lepoa ja lomaa, riittävästi mielenkiintoisia virikkeitä, hyvää henkeä kotona, vähintään kohtalaista taloudellista tilannetta, kohtuullista päihteiden käyttöä, hellyyttä ja läheisyyttä.
minulla ole mitään kotiäitiyttä vastaan, päinvastoin oikein hieno homma jos siihen vain on taloudellinen mahdollisuus. Kaikilla ei sitä ole.
Voisi toisinkin vääntää. Onko Suomella varaa hoitaa lapsensa niin huonosti että kehitykselliset ongelmat jatkuvasti kasvavat ja jatkuvasti kasvava määrä verorahoista menee lasten ja perheiden tukitoimenpiteisiin. Onko yhteiskunnalla varaa antaa niin huonot eväät lapsille että heistä kasvaa yhteiskunnan elättejä loppuelämäkseen? Kyllä kannattaisi tarkastella oikein kunnolla sitä tukea mitä esim. alle kolmevuotiaat saavat nykyään päiväkotien ryhmähoidossa.Tästä varhaisesta kehitysvaiheesta peräisin olevat häiriöt ovat nimittäin juuri niitä jotka ovat jatkuvasti kasvussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset hoitaa sen 8-10t päivässä kun olet töissä?
k.
Kyllähän sitä kotiäitinä saa päivänsä täytettyä hyvinkin, mutta aika pieni osa siitä puuhasta on sellaista, mitä ei olisi töissä ollessakin.
eivät muista kuinka isovanhemmat ja muut sukulkaistytöt auttelivat harva se viikko lasten hoidossa. Kateellisena sain katsella tätä touhua kun itse olisin niin kipeästi halunnut samaa.
Toisekseen kaksi lasta leikkii yhdessä etenkin jos äitee on aina keskittynyt omiin työjuttuihinsa ja hätistellyt lapset leikkeihinsä. Eikö?
Näissä asioissa on aina kysymys myös yhdessäolon laadusta. Kun kyseessä on pikkulapset on se laatu kaukana suorittamisesta kuten esim. työpaikoilla. Pikkulasten kanssa ei varmasti tehdä ansiotyötä ja samalla vastata heidän tunneperäisiin tarpeisiinsa. Ainakin minä nauran näille suorittajaäideille ja nauroin jo itse kotiäitinä ollessani seuratessani 15:sta lapsiperhettä.!
Pihapiirissä juuri heidän lapsensa olivat kotiäitien kimpussa niin huomionkipeinä ja pyrkimässä sisälle leikkimään. Olivathan he toki oppineet hakemaan sitä huomiota päiväkodeissa:)
Omista ja muiden kokemuksista viisastuen pitäisin itse ihanteellisena hyvää perhepäivähoitajaa, jolle kannattaisi maksaa jopa extraa. Toisaalta kotiäidin ja perhepäivähoidossa olevien lasten kannattaisi olla pari päivää viikossa päiväkodissa mutta ei ainakaan sen huuhaa sosiaalisuuden kanssa eikä ilkeäksi tulemisen takia vaan laitosmaisuuden takia. Uskon kyllä myös että lastentarhanopettajilla on paljon annettavaa etenkin vähän isommille lapsille!
Niin tai näin äitinä olo on taitolaji ja kaikkein tärkein asia tässä maailmassa, jota isien tulisi voimakkaasti avitta kuten äitienkin isyyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nämä syrjäytyneet kotihoidon vai päiväkotien kasvatteja. Mikä se suhdeluku olisi?
En siksi, että tuomitsisin esim. päiväkodit (henkilökunt.vaje + muut resurssit) vaan siksi, että mielestäni välittävä vanhemmuus molemmissa tapauksissa on se kaikkein tärkein!
ja uratyöputkessa kiinni, haaveilin kotiäidiydestä ja lenkeistä vauvan kanssa päiväunikaan. Kun sainkin vauvat, kaksoset ja koin uupumuksen, masennuksen, imetyksen epäonnistumisen, vauvojen hoitamisen yksin ilman tukiverkkoa, unettomuuden ja taistelin hyvä-paha-äitimaailmassa itseäni ja odotuksiani vastaan, olisin vaikka maksanut päästäkseni takaisin työelämään. Ei, kotiäitiys ei ollut minua varten. Sain vielä kolmannen vauvan siihen perään. Voin kertoa, että nyt kun olen työelämässä, lapset ovat 4 ja 2x7v, elämä on helppoa, ihanaa, rauhallista, tasaista ja olen äärettömän onnellinen. Uskon, että 3v lapsen kanssa ja yhden vauvan kanssa voi olla aikamoista velttoilua. Oma tapaus oli ääriesimerkki. En missään nimessä olisi kolmea vuotta täysin pois työelämästä. Kolmas vauvamme oli 1v6kk kun aloitin osa-aikatyöt, suosittelen sitä KAIKILLE kotiäideille, siitä lähtien kun vauva n. 1v ikäinen omien jaksamisten ja perhetilanteen mukaan. Voin luvata että niin mies kuin vaimo ovat tyytyväisempiä. täysin 100% työsuhteeseen taas on aivan turha mielestäni pienten lasten perheessä toisen ryhtyä.
kotiäitiys EI OLE TYÖTÄ!!! Siinä äiti hoitaa lapsiaan niinkuin hänellä on velvollisuus tehdä. Itse ovat lapsensa tehneet, niin pitäähän ne kasvattaa, hoitaa ja ruokkia jne.. EI se ole työtä, se on elämää. Erikoista muuten että kotiäidit niin vaahtoavat tekevänsä työtä kun todellisuudessa elävät elämäänsä, elämää johon kuuluu ihan normaalina osana lastenhoito, ruuanlaittoa siivous jne..
Joku tais jo tuolla aikasemmin kysellä että miksi sitten lastenhoitajalle jne maksetaan siitä kotiäidin "työstä", niin totta kait maksetaan, eihän niillä muilla ole mitään velvoitetta hoitaa toisen lapsia, eikö??? Jos ei ole mahdollista jäädä kotiin, niin silloin maksetaan jollekin siitä että lapset hoidetaan.
oma lapsi ja muutama vieras lapsi hoidossa on siis av-logiikan mukaan puoliksi töissä ja puoliksi kotona makaileva velttoilija ;)
Omien lasten hoitaminen ei ole mitään työtä. Nykyään ei enää eletä mitään 1930-luvun aikoja jolloin kotona oli aikaa vievää tekemistäkin ja maataloustyötä. Koneet tekevät työt. Lapset ovat nykyään tekosyy löysäilylle ja kotona istumiselle.
tyttölapsilleen. Varsinkin nämä, joilla ei ole mikään kiire työmaailmaan sieltä "kotiuraltaan". Tytöistäkään ei varmaan tule äitiään kunnianhimoisempaa kun opitaan jo äidin esimerkillä, että miehen ja yhteiskunnan rahoilla vain maataan pullauttelemassa lapsia muutaman vuoden välein. Sitten ihmetellään kun naisilla on huono asema yhteiskunnassa ja on näitä tapauksia, joilla ei ole omaa uraa eikä elämää.
Alue: Aihe vapaa
Vanhimmat lapset nyt melkein täysikäisiä. Aina meillä ollut joku aikuinen kotona, silloinkin kun olin päivätöissä niin mies illat/viikonloput töissä ja päivät kotona. Ovat lapset tarhassakin olleet mutta vuosia olen ollut myös kotona lasten kanssa.
Maailma nyt vaan on mennyt lapsivihamielisempään suuntaan. Yhä useampi on vapaaehtoisesti lapseton, eivätkä nämä tietenkään voi ymmärtää millaista on olla äiti, töissä ympäri vuorokauden. Ja miten oikeasti työt eivät koskaan lopu. Kun toinen huone on siivottu on toinen jo sotkettu. Kun on ruoka saatu valmiiksi ja luulee ehtivänsä hetken hengähtää ruuan jäähtyessä lautasella niin onkin kakkavaipan vaihdon vuoro. Sillä aikaa onkin kuivaksi opetteleva isompi pissannut lattialle. Kun siivoan sitä niin pienempi heittelee kengät pitkin eteistä tai kaataa ne juuri siivoamani palikat...
Monessa työssä ehkä aivot kovemmalla kulutuksella mutta persiillään saa sentään istua koko päivän. Vaikka tekisi fyysistäkin työtä niin ainakin on lakisääteiset tauot. Kotiäidillä on jos on. Silloinkin kun lapset nukkuu olis pyykkiä, siivoomista ym.
Itse ratkaisin ongelman ryhtymällä perhepäivähoitajaksi. En tiedä saako siitä enempää arvostusta, onhan tämä nyt vähän enemmän työtä. Toisaalta samaa tekisin jos kaikki olisikin omia, mutta silloin en olisikaan töissä noin niinku virallisesti.